Kitarat: kitarakamat ›

saastara: Itseasiassa mulle rantautui kotiin toi 100w nuppi pari viikkoa sitten. Onhan se hintaisekseen aivan perseettömän hyvän kuuloinen.. ja ihan hintaan katsomattakin.
 
Olin etukäteen päättänyt jo putkipelin hommata mutta toisin kävi.
 
En ole 100w nuppia vielä kokeillut, mutta 60w combo oli aika tajunnan räjäyttävä laitos. Ihan mahtavaa hommaa pelailla niiden päätesäröemulaatioiden kanssa, ja tehdä high gain -saundeja balansoimalla etuaste- ja päätesäröä...

hallu: No transistorilaitteista Bossin pedaalit OD-3 ja bluesdriver on aika hyviä tuossa. Totta on kuitenkin että jopa bluesdriveri on vähän semmoista sepliä hiekan reassa eli vähän piikikästä kamaa. Sellainen silkkisen hunajainen pyöreistä kivistä hiottu reunasärö ei kyllä ole itsestäänselvyys kaikille putkipeleillekään.
 
Mulla monesti spedut maustaa tuota reunasäröä. Itsellä noitten maustajien virkaa hoitaa Timmy ja GreenRhino, jotka molemmat toimii tossa hommassa hemmetin hyvin. Jännää on se ettei trankkustyrkkarit hoida samaa tonttia yhtä mallikkaasti. Ehkä noita putkia pitää olla taustalla...
Voishan noita Blackstareja kokeilla, jos kohdalle sattuu, mut noi putkiversiotkin ovat olleet aivan p###estä. Ei o odotukset korkeella.

Gabe: Minua ärsyttää ihan tavattomasti tämä nykyään vallalla oleva ajattelumalli että ostetaan tavara jota käytetään muutama vuosi ja kun se menee rikki niin ei kun kaatopaikalle ja uutta tilalle.. Mitään ei enää korjata. Putkivahvistimen (varsinkin käsinjuotettujen) suuri etu minun kirjoissani on tuo korjaamisen helppous, itse maksan mielelläni vaikka vähän ylimääräistä vanhan korjaamisesta.
 
Olet täysin oikeassa. Niin ärsyttää minuakin ettei nykyään tehdä mitään laitetta sellaiseksi että sillä olisi kymmeniä vuosia käyttöikää. Kuitenkin vahvistin joka on pisteestä pisteeseen juotettu maksaa useita tonneja ja siihen remontti ja putkien vaihto on helposti jo lähes saman verran kuin se mallintava vahvistin. Ihan hanuristahan se on,mutta se on nykyaikaa.
 
Itsekkin kyllä arvostan suuresti kestävyyttä ja sellaisia arvoja,ettei turhaa roskaa tehtäisi ja luontoa kuormitettaisi. Ikävä kyllä köyhällä ei aina ole vara hommata sitä ekologisinta vaihtoehtoa. Vaikka sanotaan ettei köyhän kannata hommata halpaa niin aina ei ole mahdollista ostaa ihan kaikkea.
 
Itse soittelen kuitenkin nykyään lähinnä akustisilla kitaroilla,ettei tämä vahvistimen hommaaminen ole itselle ihan ajankohtaista muutenkaan. Olen myös melko tyytyväinen akustisiin soittimiin vaikka kallein niistä on Martinin Backpacker. Sen saa uutena parilla sadalla,mutta itse ostin käytettynä 150 eurolla. Se on ollut kaikin puolin hyvä ostos.

hallu: Itse kieltäydyn ihan periaatteen vuoksi tunnustamasta mitään yksittäistä teknistä ratkaisua määrääväksi tekijäksi soundin tai musiikin suhteen.
 
Hear hear. +

mpekkanen: Kuitenkin vahvistin joka on pisteestä pisteeseen juotettu maksaa useita tonneja ja siihen remontti ja putkien vaihto on helposti jo lähes saman verran kuin se mallintava vahvistin. Ihan hanuristahan se on,mutta se on nykyaikaa.
 
Jep, mutta esimerkiksi Bluetonella on vahvistimissaan käytetty sellaisia ratkaisuja joilla asiakas pystyy helposti itse vaihtamaan putket kotona. Ja kymmenen vuoden takuukin antaa ymmärtää aika pitkää käyttöikää ennen seuraavaa huoltoa. Mutta maksaahan se laatu valitettavasti aina jonkun verran lisää. :/

Gabe: Jep, mutta esimerkiksi Bluetonella on vahvistimissaan käytetty sellaisia ratkaisuja joilla asiakas pystyy helposti itse vaihtamaan putket kotona. Ja kymmenen vuoden takuukin antaa ymmärtää aika pitkää käyttöikää ennen seuraavaa huoltoa. Mutta maksaahan se laatu valitettavasti aina jonkun verran lisää. :/
 
Laatu maksaa,näinhän se on. Hyvä vahvistin ei myöskään tarvitse mitään huoltoa joka toinen vuosi.
 
Tuli mieleen asia joka ei nyt varsinaisesti liity tähän vahvistin asiaan mitenkään,mutta...
 
Kun jotkut kitara/vahvistin merkit lupaavat takuun 10 tai 20 vuotta tai jossain on jopa elinikäinen takuu niin mitähän se käytännössä tarkoittaa.
Siis esim. Kramer teki 80-luvulla maailmassa muistaakseni toiseksi eniten kitaroita ja varmasti niillä jenkkipeleillä joku takuu oli. Itselläkin oli niitä aikoinaan kolme kappaletta. Kuitenkin yhtiö meni konkurssiin ja lopetti toiminnan.
 
Pystyykö nykyään ostamaan jonkun laitteen jolle luvataan vaikka 20 vuoden takuu kun ei ole mitään takeita siitä ,että se yritys on enää toiminnassa vaikka parin vuoden päästä. Ihmisille voi sattua jo ihan terveydellisestikkin ihan mitä vaan. Kuka ne takuut sitten hoitaa jos yritys kaatuu ja tekijä vaikka kuolee. Tuskin niitä sukulaisetkaan alkavat korjaamaan tai maksamaan niiden huoltoa jollain muulla kaverilla.
Tämä juttu ei ole loan heittoa minkään merkin/valmistajan suuntaa vaan pohdiskelua miten paljon siinä takuussa on tavallaan myyntipuhetta.

mpekkanen: Kun jotkut kitara/vahvistin merkit lupaavat takuun 10 tai 20 vuotta tai jossain on jopa elinikäinen takuu niin mitähän se käytännössä tarkoittaa.
 
Elinikäinen takuu on se kaikkein muikein noista. Mitähän silläkin sitten loppujen lopuksi tarkoitetaan...
 
Asiakas: "Mulla meni tää teidän elinikäisen takuun vehjes rikki..."
Firma: "No, se oli sen laitteen elinikä sitten siinä!" *Bada-tsihh!*

mpekkanen: Pystyykö nykyään ostamaan jonkun laitteen jolle luvataan vaikka 20 vuoden takuu kun ei ole mitään takeita siitä ,että se yritys on enää toiminnassa vaikka parin vuoden päästä. Ihmisille voi sattua jo ihan terveydellisestikkin ihan mitä vaan. Kuka ne takuut sitten hoitaa jos yritys kaatuu ja tekijä vaikka kuolee. Tuskin niitä sukulaisetkaan alkavat korjaamaan tai maksamaan niiden huoltoa jollain muulla kaverilla.
Tämä juttu ei ole loan heittoa minkään merkin/valmistajan suuntaa vaan pohdiskelua miten paljon siinä takuussa on tavallaan myyntipuhetta.
 
Ihan hyvä huomio. Varsinkin pienten pajojen kohdalla tämä on ihan varteenotettavakin seikka. Toisaalta taas jos joku saa tekemiään tuotteita niin hyvin kaupaksi että saa siitä elannon itselleen ja kenties parille apumiehelle niin ei voi olettaa tilausten katkeavan kuin seinään. Toisekseen jos laite on valmistettu niin huolella ja niin laadukkaista osista että valmistaja uskaltaa luvata sille 10, 20 tai peräti elinikäisen takuun, niin tällaisen laitteen käyttöiänkin uskaltaa odottaa jatkuvan huomattavan pitkään.
 
Esimerkiksi jos ostaa laadukkaan point to point vahvistimen, niin aika huono tuuri pitää olla jos sillä ei oikein pidettynä/huollettuna pärjää niin kauan kuin on tarvis. Ja vaikka valmistaja ei olisikaan enää keskuudessamme niin eiköhän noita korjaajia kuitenkin tule riittämään. Elämässä ei kuitenkaan mikää ole täysin varmaa, ja kaikkea odottamatonta voi aina sattua. :)

Reilu pari vuotta olen rämpytellyt Fender G-DEC 30 vahvistimella ja ollut siihen tyytyväinen.
Sitten ostin Orange Micro Terrorin; saman hintaluokan putkivahvistimen. Olen omistanut sen noin vuoden verran. Se seisoi välillä pitkään käyttämättömänä. kun tuntui, että ei oikein saanut sitä soimaan...
Muutama kuukausi sitten ostin Yamaha THR10C vehkeen; sekin on kotikäytössä varsin monipuolinen "vintage" vahvistin.
 
Tilanne on nyt kuitenkin se, että Orangesta on tullut päävehje; ainakin tässä hintaluokassa analogisuus antaa paremman soinnin, itsensä ilmaiseminen on vivahteikkaampaa. Fender ja Yamaha ei ole huonoja, ne on vaan erilaisia. Orange on enemmän soitin. Nämähän ovat kaikki hintaluokkaa alle 300 €.