Rock, pop, alternative ›

Muista en tiedä mutta ainakin mulle kelpaa sekä Blackmoren että Morsen kitarointi. Vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen kun musiikilliset juuretkin on kummallakin erilaiset. Blackmore oli enemmän klasarityyliin päin ja Morse jazziin/progeen (no ainakin Kansasin aikana) päin.

Olenko muuten ainoa joka kaipaisi Purpendicularin biisejä (Ted the Mechanic, Sometimes I Feel Like Screaming) takaisin settiin?

The Rikza: Olenko muuten ainoa joka kaipaisi Purpendicularin biisejä (Ted the Mechanic, Sometimes I Feel Like Screaming) takaisin settiin?
 
Sometimes I Feel ei ole enää ollut vai? 2009 ainakin veivasivat vielä sitä. Ja sehän sopii Gillanin nykyäänialallekin.

Tämä uusin levy on soinut useamman kerran läpi, ja pakko myöntää, että tämä vain paranee jokaisella kuuntelukerralla. Vaikuttaa pahasti siltä, että käyn lunastamassa levystä fyysisen kopion itselleni viikonlopun aikana.

Jokapaikanapina: Sometimes I Feel ei ole enää ollut vai? 2009 ainakin veivasivat vielä sitä. Ja sehän sopii Gillanin nykyäänialallekin.
 
Ei oo ainaka parin viime kiertueen aikana... Tai no samaa kiertuettahan se on tainnu olla...

Hankin fyysisen kopion uutukaisesta samana päivänä kun se ilmestyi. "Platta" soi tietenkin tutussa levykaupassani heti kun aukaisin oven ja tuttu omistaja itsekin fiilisteli levyn soundeja ja säveliä. Juteltiin siitä, miten hämmästyttävästi tämä kuulostaa Purplen paluulta juurilleen. Olen pyöräyttänyt jokaisen näistä "stygeistä" useampaan otteeseen tilaäänijärjestelmälläni. Tykkään edelleen Gillanin äänestä ja muukin henkilökunta hoitaa tonttinsa mallikaasti. Singlet "All The Time In The World" ja "Hell To Pay" nousevat ehkä kaikkein korkeimmille sijoille mutta kokonaisuus ratkaisee, ja kokonaisuus on hyvä. Levyn nimi kysymysmerkkeineen muistuttaa mukavasti "Who Do We Think We Area". Kaikesta huolimatta kaipaan hieman Richie Blackmorea, hän ei höpissyt ihan omiaan kun piti omaa instrumenttiaan "purppurasoundin" tärkeimpänä yksittäistekijänä. Mutta hattua pitää nykykokoonpanolle nostaa, kun vielä "sedät jaksaa heilua"...

BigPapa: Mahtaako kuunnella edes sitä.
 
Miten sitä pitää herrojen mielestä kuunnella?

Above And Beyond nousee heti Purplen kaikkien aikojen klassikoiden joukkoon. Siinä tuli arvonsa mukainen teos Jon Lordin muistolle.

Nyt taitaa olla uusi levy kuunneltu vissiin kahdeksan kertaa. Tykkään kovasti, pari omakohtaista huomiota;
 
- laulussa mua joissain kohtaa "häiritsee" se, että Gillanin laulu kuullostaa vanhan miehen ääneltä. Tuo häiritsee on vähän huono termi, sillä tykkään mutta jotenkin toivoisin että voisin saada kuulla ne laulut sillä äänellä millä Gillan lauloi 60/70 -luvun taitteessa - silloin olisi kaikki täydellistä, aah
 
- ketjun edelliseen kirjoitukseen liittyen - huomasin että kuulokkeillä kuunnellessa aika monessa biisissä pääsee paremmin sisään kitaran ja koskettimien vuorotteluun ja erottaa erilaiset riffit paremmin. Vaikka reteotkin on kotona ihan kohtuulliset, niin paljon mielenkiintoisemmalta eri instrumenttien kuuntelu maistui kuulokkeilla, stereota on käytetty fiksusti
 
Joo, mutta hienoa että tällainen levy on tehty

Kyllähän Morse oli Dixie Dregsin aikaan kepeesti kovempi soittaja kuin Blackmore.

Pitää varmaan yrittää kuunnella uutta levyä. Hiton pitkä se on kyllä, saa nähä miten paljo on täytekappaleita.

Gillan 70-luvulla ei ole enää sama Gillan 2010-luvulla (noin äänellisesti). Se pitänee vain hyväksyä... Levyllä kuullostaa ainakin omissa korvissa ok mutta livenä vähemmän ok:(. Minkäs tuolle oikein mahtaa.

Regalis Apertura: Gillan 70-luvulla ei ole enää sama Gillan 2010-luvulla
 
Mieshän osoitti sen jo 80-luvun kieppeillä, joten ei ole mitenkään yllättävää. :)

Tuolta löytyy Morsen track-by-track esittely uudesta levystä:
 
http://www.musicradar.com/news/guit … m-now-what-track-by-track-574298#!1

EvilDead: Mieshän osoitti sen jo 80-luvun kieppeillä, joten ei ole mitenkään yllättävää. :)
 
Mahtoikohan olla flunssa vai muuten vaan paska kondis äänessä yhdessä 80-luvun konserttitaltioinnissa(video), kun kuulostaa paljon huonommalta siinä kun nykyään. Ja sitten taas 90-luvulla ääni parani aika paljonkin.

Eikös Gillan mennyt 80-luvun alussa äänihuulten korjausleikkaukseen, ja sen jälkeen on ääni kuulostanut paljon nasaalimmalta ja terävämmältä - ja huonommalta.
 
Ei oikein innosta kuunnella nykyään suurinta osaa miehen vetoja 70-luvun kovimmista Purple-biiseistä - poikkeuksiakin toki on, kuten Lazy - väsyneen ja omaan korvaan huonon kuuloista, mutta matsku Perfect Strangersista eteenpäin toimii Gillanilla livenä ihan ookoosti.
 
tässä lähtee vielä erinomaisesti, toisaalta en ihmettele, että ääniongelmia tuli..
 
http://www.youtube.com/watch?v=7M0BsNPAkNo

scalstrato: Mahtoikohan olla flunssa vai muuten vaan paska kondis äänessä yhdessä 80-luvun konserttitaltioinnissa(video), kun kuulostaa paljon huonommalta siinä kun nykyään. Ja sitten taas 90-luvulla ääni parani aika paljonkin.
 
Itseäni lainaten. Katoin justiin niin semmonen ku New, Live and Rare 1 videolla on pätkä jostain 80-luvun konsertista. Gillan on vähän lyhentäny tukkaansa ja samalla myös ääntänsä. Glover karjuu myös mikkiin space truckin':ssa. Mutta Gillanin ääni on aivan loppu, liekö pitkä kiertue takana. Tämän jälkeen ääni oli jopa erittäin hyvässä kunnossa.

Loijaa: Eikös Gillan mennyt 80-luvun alussa äänihuulten korjausleikkaukseen, ja sen jälkeen on ääni kuulostanut paljon nasaalimmalta ja terävämmältä - ja huonommalta.
 
Homma kusahti siihen, että Gillan ei pitänyt leikkauksen jälkeen lepoaikaa. Muistaakseni meni suoraan Sabbathin riveihin silloin :P Noi on kummallisia noi -83-kiertueen livevedot, joissa Sabbath vetää encorena Smoke on the Waterin. Vielä kummallisempia tosin on, kun Gillan vetää jotain Paranoidia tai Heaven and Hellia :D https://www.youtube.com/watch?v=mPc5ro6rbls Kuulee kyllä, kun äänihuulet kurittuvat...
 
Harmittaa vähän, että Gillan ei äänittänyt mitään 73-76, äänien kultavuosina.

Tuosta tulikin mieleen että mitäs Gillan teki noina vuosina ' 73-' 76? Ian Gillan Band perustettiin ilmeisesti 1976 vai myöhemmin?