Laulaminen ›

1. Ronnie James Dio (Dio, Black Sabbath, Rainbow)
2. Nils Patrik Johansson (Astral Doors)
3. Joey Belladonna (Anthrax)
4. Rob Halford (Judas Priest)
5. John Kevill (Warbringer)

1. Tomi Joutsen
2. Devin Townsend
3. Marco Hietala
4. Candace Kucsulain
 
Ainakin Tomin örinä saa ihan sulaksi vahaksi D:

Niin paljon nimiä löytyy, joita haluaisin mainita... Pistetään nyt ne itselleni tärkeimmät.
 
1. Mike Patton
2. Devin Townsend
3. Chris Cornell
4. Graham Bonnet
5. Daniel Gildenlöw

-Devin Townsend.
 
Ihan omaa luokkaansa. Eihän tähän kehtaa edes muita nimiä laittaa samaan listaan.

Kumma kun ei sitä Randy Blythen nimeä kauheasti tästä aiheesta löydy. Ehdoton ykkönen.
 
KORJAUS: Okei, Townsend kans.

Kiljujat:
Jarmo Pääkkönen,
Anthony Parviainen,
David Coverdale,
Bruce Dickinson,
Heikki Pöyhiä,
 
Karjujat:
Phil Anselmo,
Jari Mäenpää,
Antti Hyyrynen,
Alexi Laiho,
Mikko Kotamäki,
Mynni Luukkainen,
Angela Gossow,
Rainer Nygärd,
Mikael Åkerfeldt,
Randy Blythe,
Mikael Åkerfeldt,
Jesse Leach,
Jampe Honkonen.
 
Muut:
Ville Laihiala,
J-P Leppäluoto,
Ville Valo,
Blackie Lawless,

Todella hyviä nimiä! 1+
 
Tipe Johnson on myös aika loistava laulaja, vaikkakin taitaa kevyemmän rockin paljon paremmin. Leningradin kanssa vedetyt Zeppelin-coverit ovat RAUTAA!

Sebastian Bach
Axl Rose
Ronnie James Dio
Steven Tyler
Kotimaisista Jarkko Ahola

Kamalan paljon on hyviä. Jos yrittäisi ihan "harrastemielessä" koota jotain ajatuksiaan ja ehkä niihin voisi joku myös samaistua.
 
Eric Adams:
 
Manowarin laulaja. Kuulin häntä ensinmäisen kerran 90-luvun puolivälissä. Eric todistaa että kaikki laulamisessa voi olla mahdollista mikäli asennoituminen on oikea.
Eric ei ole koulutettu laulaja mutta laulaa kuten sellainen. Äänessä on hieno sekoitus voimaa, tekniikka, monipuolisuutta sekä sellaista positiivista hulluutta. Mies uskoo itseensä ja se myös kuuluu hänestä. Nykyään Eric laulaa kokonaisen alempaa kuin nuoruusvuosinaan mutta se ei haittaa ollenkaan koska maukan musa toimii hidastempoisuudestaan/keskitempoisuudestaan johtuen myös loistavasti droppivireessä ja nykyajan metallistandardit makaavat muutenkin yleissoinnin suhteen enemmän mataliin tajuuksiin kuin korkeisiin taajuuksiin mistä genre tunnettiin taas esim. 80-luvulla paremmin. Yhtä kaikki, yksi parhaista ja yksi niistä parhaista jotka ovat vielä elossa. Kuunneltavaksi suosittelen maukan vanhoja bookletteja(esim. youtube) missä oikeasti kuulee kuinka kova kaveri on kyseessä.
 
Bruce Dickinson:
 
Moni ihmettelee mistä tämä mies saa sen kaiken äänensä ja vimmansa. Kokovartalon uskomaton nopeus ja voima. Keskiäänet ja korkeat äänet yhdistettynä kuitenkin matalaan pohjaan(huom. ei kimittävä laulutyyli) klassisen laulutavan tavoin ovat luoneet lähtemättömän vaikutuksen kaikille alan dikkareille. Kun muut laulajat laulavat kurkulla tai päällä, Bruce tuuttaa koko vartalonsa voimalla surutta eikä loppua näytä tulevan. Bruce on monen mielestä kaikkien aikojen paras heavy-laulaja ja siinä vaiheessa kun ääni ei enään kulje voi ruveta "harrastamaan" lentämistä, miekkailua, kirjoittamista...
 
Rob Halford:
 
Mies ei esittelyjä kaipaa. Laulajana todella erikoinen mutta taitava. Ainutlaatuinen.
Falsettien sekä falsettojen(ihan miten haluaa asian ajatella) kiistaton mestari.
 
Ronnie James Dio:
 
Yksi pioneereista. Kirkas ääni yhdistettynä mielenkiintoiseen tapaan yhdistää äänessä räspiä ja todella mielenkiintoista "twängiä". Monen mielestä myös kautta aikojen parhaita, ellei jopa paras. Dion tekniikka oli(ja on edelleen) yksiä parhaita laulutekniikoita mitä metallimusan saralla ollaan koskaan todistettu ja kuultu. Todella ainutlaatuinen ja tunnistettava ääni.
 
Graham Bonnett:
 
Grahamin tekniikka(ja vire) ei välttämättä livenä ole päässyt koskaan ihan yllämainittujen nimien tasolle mutta se jälki mitä tämä kaveri on saanut studiossa aikaan, on uskomatonta. Miehen ääniala on ollut TODELLA laaja. Se mikä Grahamista tekee hienoa, on hänen voimansa äänessä. Ääni ei perustu minkäänlaiseen "fuskuun" vaan se oikeasti revitään varpaista asti ja toteutetaan voimalaululla ja paikoitellen jopa huutamalla. Tässä yksi hieno esimerkki 20 vuoden takaa:https://www.youtube.com/watch?v=S0SnQ1h_61I
 
Geoff Tate:
 
Mies voi kenties olla vaikea mutta se ei poista sitä tosiasiaa että kaverilla on neljän oktaavin ääniala. Kundi on ainoita laulajia maailmanlaajuisesti genren kohdalla jotka oikeasti laulavat todella, todella matalalta kuin myös todella, todella korkealta. Teknillisesti alan parhaita. Tulkinnallisesti myös. Hyvin ainutlaatuinen laulaja, ja rohkea.
 
Axl Rose:
 
Ei varsinaisesti "hevilaulaja" mutta omassa genressään ylivoimainen ykkönen joka äänialaltaan pääsi aikanaan myös Geoff Taten tasolle. Liekö sattumaa että kumpikin heistä äänialallisesti matalia tenoreita/baritonilaulajia jotka ovat kyenneet samankaltaisilla laulutekniikoilla samanlaisiin tuloksiin. Vaikeita tuntuvat myös kummatkit olevan itse persoonina, lieneekö lahjojensa salaisuus siinä ;)
 
Jon Oliva:
 
Poikkeuksellinen. Erikoinen. Tulkinallinen. Mielenkiintoinen. Hullu mutta älykäs.
 
Suomalaisista on vaikea mainita ketään mainittavaa kun en oikein ole suomalaisen hevilaulutavan ylin ystävä (poikkeaa aika paljon brittiläisesta perinteestä) mutta saatiin työbändin kanssa(perus laidasta laitaan huttua) sattumalta vetää viime viikonloppuna kahden taitavan, suomalaisen hevilaulajan kanssa keikka. Toinen oli Pekka Heino(hieno laulaja, rock-tyyli) sekä sitten ihan täysverinen hevilaulaja, Pasi Rantanen.
Mulle tuli ihan puun takaa kuinka kova laulaja oli kyseessä. Pasi ei kuulosta ollenkaan suomalaiselta, joka on saakelin hyvä asia. Aivan järkyttävän taitava ja hieno laulaja kyseessä jo ihan laajalti eurooppalaisenkin mittapuun mukaan.
Harmittaa kun ei ehtinyt keikan päätteeksi jäädä liiaksi seurustelemaan miekkosten kanssa kun piti ruveta purkamaan omia kioskejaan ja muita kamoja, mutta sain ikuistettua pari vetoa kavereilta ja heidän luvallaan sain myös mm. tämän clipin julkaista. Älkää välittäkö bändistä(heh, heh). Kuunnelkaa laulua.
 
Tämä veto on Rainbow yhtyeen kappale nimeltä Stone Cold ja kaikella kunnioituksella Joe Lynn Turneria kohtaan, mutta Pasi laulaa tässä Turnerin kirjaimellisesti suohon. Se on mielestäni aika hyvin kaverilta joka on 44 vuotias, suomalainen hevilaulaja. Toisaalta, kyllä tämän vedon rinnalla pistää varmasti hiljaseksi yhden jos sun toisen laulajan kohdalla. Respect.
https://www.youtube.com/watch?v=6GNN40SWDHc

Loistavia metallinimiä tuossa listallasi, varsinkin Bonnet ansaitsee tunnustuksensa. Itse lasken Axlin, Geoffin, nykyisen Ericin sekä Grahamin baritoneiksi (tai Axlin jopa bassoksi), aika muhkeat soundit ja alarekisterit kaikilla.
 
Yksi omista kotimaisista rock-suosikeistani on edellämainittujen Hietaloiden ja Aholoiden lisäksi Tipe Johnson. Leningrad Cowboysien kanssa on laulanut joitakin aivan loistavia covervetoja, mm. Zeppeliniä. Jylhä, 'paksu' soundi ja erittäin kova kontrolli, varsinkin "Kashmir"-vedossa.
 
Edit: oho, mainitsinkin jo aikaisemmin!

Olisi kiva joskus kuulla jonkun asiaa tuntevan analyysit noiden Pekan mainitsemien miesten äänten kehityksistä vuosien varrella. Esim. Rob Halfordilla kesti ääni melkein kolmekymmentä vuotta aivan ihmeellisiä vetoja, kunnes Halfordin tokan levyn aikoihin alkoi raja päärekkarin ja falsetin välillä kuulumaan tosi selvästi. Äijä jatkoi vaan laulamista, ja lopputulos on aika kammottava, jotain on rikki ja pahasti. Dickinson taas sai No Prayerin ja ekojen soololevyjensä aikaiset ääniongelmat kunton ja laulaa nykyään paremmin kuin hyvin. Tate laulaa nykyjään melko tuskaisesti. Dio taas on aina kuulostanut mahtavalta. Olisi kiva tietää että mitä Rob tai Geoff ovat tehneet väärin siinä missä Bruce ja Ronnie taas jotain oikein.

18is9: Olisi kiva joskus kuulla jonkun asiaa tuntevan analyysit noiden Pekan mainitsemien miesten äänten kehityksistä vuosien varrella. Esim. Rob Halfordilla kesti ääni melkein kolmekymmentä vuotta aivan ihmeellisiä vetoja, kunnes Halfordin tokan levyn aikoihin alkoi raja päärekkarin ja falsetin välillä kuulumaan tosi selvästi. Äijä jatkoi vaan laulamista, ja lopputulos on aika kammottava, jotain on rikki ja pahasti. Dickinson taas sai No Prayerin ja ekojen soololevyjensä aikaiset ääniongelmat kunton ja laulaa nykyään paremmin kuin hyvin. Tate laulaa nykyjään melko tuskaisesti. Dio taas on aina kuulostanut mahtavalta. Olisi kiva tietää että mitä Rob tai Geoff ovat tehneet väärin siinä missä Bruce ja Ronnie taas jotain oikein.
 
Omia ajatuksia aiheen tiimoilta(lienee aihe josta ainut totuus makaa itse artistin pääkopassa) :
 
Ikä. Ikä on se suurin tekijä. Tatella ja Halfordilla se luonnollinen ääniala myös makaa enemmän baritonirekkarille. Uskon että iän myötä myös voimat hieman hupenevat käytännön ja reenin suhteen aika paljon. Jos on luonnostaan korkea ääniala, auttaa se luonnollisesti vanhempanakin vaarina pitämään korkeita taajuuksia yllä mutta kyllähän se kaikkien laulajien kohdalla työtä vaatii jokatapauksessa ja pienikin vamma esim. Kurkussa tai niskassa voi laukaista sellasen alun äänen rappeutumiselle että sitä voi olla vanhempana vaikea saada pois jos ei hoida nuorempana kuntoon.
Halford ei livenä myöskään koskaan päässyt täysin niihin suorituksiin miten studiossa ja se kuului myös epävireisyyksissä ja äänen tekniikan ylläpitämisessä paikoitellen livenä hyvin läpi. Viinan mies jätti jo 80-luvun puolivälissä että siitä ei voi ainakaan häntä syyttää :) Uskon vain että ikä jossain vaiheessa tuli kuvioihin ja reenin puute koska Priest oli 90-luvulla Halfordin kanssa aika pimennossa ja tilalla oli tuolloin Ripper. Halfordin tekniikka pitää yllään myös niin paljon eri tyylilajeja ja alatekniikoita että olisihan se käytännössä jonkin sortin ihme jos kaveri vielä nykypäivänä kiskoisi kuten esim. 20 vuotta sitten. Yleensä hevilaulajilla rupeaa kroppa ja ääniala sanomaan seis 40-55 vuotiaina.
 
Taten kohdalla taas tekniikka perustui enempi hienoon ilman säännöstelyyn kuin raastavaan voimaan, mistä Halford taas on tunnettu( kuten myös kaikki muut 80-luvun heavy-metal edustajat). Tate lienee tekniikkalaulun ensinmäinen suuri pioneeri ja perässä tuli sitten Kisket ja kumppanit. Heidän äänessään on myös samat yhtäläisyydet mm. Headvoicessa sekä äänen yleissoinnissa joka ei ole koskaan täysin luonnollinen kun taas niillä jotka runnovat koko kroppansa voimalla ja ilmaa säästelemättä.
 
Bonnett on tehnyt iän myötä sen "virheen" että ei ole vetänyt droppivireestä ja sen takia ne sen livet ovatkin aika kauhiaa kuunneltavaa nykypäivänä. Dio tajusi jo kauan aikaa sitten laskea sävellajeja reilusti. Se oli hyvä veto koska saundihan se kuitenkin loppuviimein ratkaisee. Eric Adams on 2000-luvun laulanut kokonaisen alempaa ja hyvä niin. Dickinsonin vuoro tulee ihan kohta.
 
Oma analyysini siis lienee siinä että laulajilla on eri tekniikat ja joitakin tekniikoita on vaikeampi yllä pitää vanhempana kuin toisia. Varmasti merkkaa myös paljon se kuinka aktiivisesti jaksaa ääntään ylläpitää vanhempana. Tärkeintä kuitenkin mielestäni olisi nöyrtyä siinä vaiheessa kun huomataan olevansa vanhoja :) Ei se musa siitä huonommaksi mene jos jo valmiiksi saakelin korkiaa musaa vedetään droppivireessä :) Osa laulajista tajuaa tämän ja osa itsepintaisesti vielä yrittää ja yrittää, vaihtelevin tuloksin :)
 
Joku voi tästä jatkaa :) Hienointa olisi nimenomaan tietää/kuulla mikä teoria noilla yllämainituilla laulajilla on itse tästä aiheesta koska mehän voidaan vain arvuutella heidän äänen salojaan kuin myös niiden laskukausia ;) Totuuden tietävät vain he itse.

Erittäin hyvää ja asiallista analyysia, olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä.
 
Taten ja 'pää-ääni'-kumppaneiden tekniikasta sen verran, että he unohtavat usein vahvan rintarekisterin kehittämisen, johtaen vanhenemisen sekä muiden laulajien koettelijoiden aikana mahdollisesti heikkenevän ylärekisterin huomattavaan ohenemiseen, jonka seurauksena ääniala sekä soundi kärsivät. Taten lisäksi muun muassa Slaughterin ihme Mark Slaughter sekä Geordien ja AC/DC riveissä toiminut Brian Johnson ovat kärsineet valtavasti tästä ongelmasta. Tässä esimerkkiä Johnsonista, jonka luontainen baritoniääni kuitenkin nuoruudessa taipui vaikka mihin:
 
- http://www.youtube.com/watch?v=rPab0qMd-V4 (Tajunnanräjäyttävä lauluesitys, Johnsonin soundissa oli tuolloin vielä paljon Robert Plant-tyylisiä elkeitä - 3:25 esimerkkinä)
- http://www.youtube.com/watch?v=ncXI5zkTDio (2:31 eteenpäin loppua kohden: soundiin on tullut paljon raspia - varmasti rööki, viina ja kova keikkailu osasyinä - mutta nuotit tulevat edelleen kovalla voimalla ja taidolla. Loistavaa laulua, omasta mielestäni viimeinen albumi Johnsonin 'paremman' äänen kanssa, ERITTÄIN vaativaa kamaa)
- http://www.youtube.com/watch?v=Bw3afu04_I0 (3:49 - Ikääntyminen sekä elämäntyyli ovat vaatineet veronsa. Brianin lopullinen soundi tulisi olemaan tämä erittäin puskettu, kivulias raspivinkuna. Omasta mielestäni järkyttävän kuuloista)
 
Aion tehdä omalle kanavalleni tuosta vielä kunnollisen videon/äänialatutkimuksen, sillä Brianilla oli huippuhetkinään varsin uniikki, hieno instrumentti.

Pakko myös kommentoida tuota sävelen laskemista, jossa myös komppaan sinua. Mainitsemiesi nimiesi lisäksi esimerkiksi kevyemmän musiikin vokaalimonsterit kuten Tom Jones tai Michael Bolton vetävät vieläkin kuin jumalat. Molemmat ovat ymmärtäneet laskea sävellajejaan omalle kunnolle sopiviksi, enkä usko elämäntyylinkään yhtä rankkaa olevan.
 
Bonnetin ääni kuulostaa vieläkin erittäin vahvalta ja loistavalta 5:n oktaavin alapuolella, jossa hänen ei tarvitse rääkyä pakonomaisesti nuotteja ulos. Kaveri ääni aikanaan niin vaativaa kamaa, ettei näköjään tohdi/viitsi kokeilla erilaisia sävellajeja tai sovituksia. Tässä esimerkkiä siitä, että Bonnetin ääni on vieläkin täyttä rautaa kun hän ei puske itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NnVx-KSb7JU
 
Surullisempaa esimerkkiä edustaa esimerkiksi Chris Cornell, toinen laulaja keskimatalan äänen kera. Jätkä kuulostaa vieläkin jumalalta silloin, kun ei pakota itseään vetämään vanhoja Soundgardenin raitoja, mutta yhtyeen kanssa keikkailessaan kuulostaa surullisen huonolta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=XHPU9dLVdIc (16:49 eteenpäin... Ai saatana)
 
Mukavammalta alueelta vetäessä tulos taasen on tyypillisen rautainen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vgFAq9Q8l8U
 
POIKKEUKSIAKIN löytyy muutamia. Glenn Hughes vaikuttaa teknisesti vain kehittyvän joka päivä ikälaskurin tikittäessä eteenpäin. Aivan, ja Russell Allen - Mitä vittua? Kaverin mixed voice-tekniikka on vain kehittynyt ajan saatossa, eikä häntä päihitä nykypäivisin enää melkein kukaan. Joe Lynn Turnerkin porskuttaa vielä aika kovalla tahdilla eteenpäin, samoin Sammy Hagar.

Tume95:
Alexi Laiho,
 
Et _voi_ olla tosissas.

pekka montin: Kamalan paljon on hyviä. Jos yrittäisi ihan "harrastemielessä" koota jotain ajatuksiaan ja ehkä niihin voisi joku myös samaistua.
 

 
Suomalaisista on vaikea mainita ketään mainittavaa kun en oikein ole suomalaisen hevilaulutavan ylin ystävä (poikkeaa aika paljon brittiläisesta perinteestä) mutta saatiin työbändin kanssa(perus laidasta laitaan huttua) sattumalta vetää viime viikonloppuna kahden taitavan, suomalaisen hevilaulajan kanssa keikka. Toinen oli Pekka Heino(hieno laulaja, rock-tyyli) sekä sitten ihan täysverinen hevilaulaja, Pasi Rantanen.
Mulle tuli ihan puun takaa kuinka kova laulaja oli kyseessä. Pasi ei kuulosta ollenkaan suomalaiselta, joka on saakelin hyvä asia. Aivan järkyttävän taitava ja hieno laulaja kyseessä jo ihan laajalti eurooppalaisenkin mittapuun mukaan.
Harmittaa kun ei ehtinyt keikan päätteeksi jäädä liiaksi seurustelemaan miekkosten kanssa kun piti ruveta purkamaan omia kioskejaan ja muita kamoja, mutta sain ikuistettua pari vetoa kavereilta ja heidän luvallaan sain myös mm. tämän clipin julkaista. Älkää välittäkö bändistä(heh, heh). Kuunnelkaa laulua.
 
Tämä veto on Rainbow yhtyeen kappale nimeltä Stone Cold ja kaikella kunnioituksella Joe Lynn Turneria kohtaan, mutta Pasi laulaa tässä Turnerin kirjaimellisesti suohon. Se on mielestäni aika hyvin kaverilta joka on 44 vuotias, suomalainen hevilaulaja. Toisaalta, kyllä tämän vedon rinnalla pistää varmasti hiljaseksi yhden jos sun toisen laulajan kohdalla. Respect.
https://www.youtube.com/watch?v=6GNN40SWDHc
 
Piti ihan töikseen kirjautua sisään tän kommentin vuoksi. Ennenkin olen Rantasta hehkuttanu, mutta siis onhan se soundi jotakin ihan hiton tyylikästä, kuten tuo video klippikin osoittaa. Kaveri joskus lanseeras suomen Dio -arvonimen ko. herralle. Harmitti rutosti aikoinaan kun lähti Thunderstonesta, tosin sen bändin osalta taitaa muutenkin olla pensselit pysyvästi pakissa.
 
Muuten oma listani tähän keskusteluuun olisi jopa tylsähkö. Dio, Bruce, Rob, Hietala ja Tate olkoonkin vaikka kuinka valopää ja saa tällä hetkellä hirveetä raippaa intterwepsesissä huonoista vedoista jne., mutta ei se poista sitä, että aikanaan uskomattoman monipuolinen ääni. Hietalan rentoutta laulamisessa on kyllä älyttömän hieno katsella.

Oho, Rantanen on kyllä KOVA! Tarvitsee tutustua paremminkin.
 
Kaksi kaveria, jotka vetivät rockia/'metallia' äärettömällä voimalla ja tunteella olivat miehet, jotka tulivat tutuiksi aivan eri piireissä:
 
1) Pentti Hietanen
 
Loistava tekniikka ja klassinen osaaminen löytyvät ehdottomasti mieheltä, mutta hän osaa myös tulkita klassikoita erittäin uskottavasti ja mehevästi. Mahtava ääni!
 
http://www.youtube.com/watch?v=85NKrjWitec
http://www.youtube.com/watch?v=XahEDF9YILs
 
2) Kirka
 
Jumalauta, mikä ääni äijällä joskus oli! Klassinen belter.
 
http://www.youtube.com/watch?v=9R3pnKlsnGI
http://www.youtube.com/watch?v=o_WSDA6I0wI

Timitzii: Pakko myös kommentoida tuota sävelen laskemista, jossa myös komppaan sinua. Mainitsemiesi nimiesi lisäksi esimerkiksi kevyemmän musiikin vokaalimonsterit kuten Tom Jones tai Michael Bolton vetävät vieläkin kuin jumalat. Molemmat ovat ymmärtäneet laskea sävellajejaan omalle kunnolle sopiviksi, enkä usko elämäntyylinkään yhtä rankkaa olevan.
 
Bonnetin ääni kuulostaa vieläkin erittäin vahvalta ja loistavalta 5:n oktaavin alapuolella, jossa hänen ei tarvitse rääkyä pakonomaisesti nuotteja ulos. Kaveri ääni aikanaan niin vaativaa kamaa, ettei näköjään tohdi/viitsi kokeilla erilaisia sävellajeja tai sovituksia. Tässä esimerkkiä siitä, että Bonnetin ääni on vieläkin täyttä rautaa kun hän ei puske itseään mukavuusalueensa ulkopuolelle:
 
http://www.youtube.com/watch?v=NnVx-KSb7JU
 
Surullisempaa esimerkkiä edustaa esimerkiksi Chris Cornell, toinen laulaja keskimatalan äänen kera. Jätkä kuulostaa vieläkin jumalalta silloin, kun ei pakota itseään vetämään vanhoja Soundgardenin raitoja, mutta yhtyeen kanssa keikkailessaan kuulostaa surullisen huonolta:
 
http://www.youtube.com/watch?v=XHPU9dLVdIc (16:49 eteenpäin... Ai saatana)
 
Mukavammalta alueelta vetäessä tulos taasen on tyypillisen rautainen:
 
http://www.youtube.com/watch?v=vgFAq9Q8l8U
 
POIKKEUKSIAKIN löytyy muutamia. Glenn Hughes vaikuttaa teknisesti vain kehittyvän joka päivä ikälaskurin tikittäessä eteenpäin. Aivan, ja Russell Allen - Mitä vittua? Kaverin mixed voice-tekniikka on vain kehittynyt ajan saatossa, eikä häntä päihitä nykypäivisin enää melkein kukaan. Joe Lynn Turnerkin porskuttaa vielä aika kovalla tahdilla eteenpäin, samoin Sammy Hagar.
 
Jeff scott soto porskuttaa myös hyvin:)

Connor: ..... Harmitti rutosti aikoinaan kun lähti Thunderstonesta, tosin sen bändin osalta taitaa muutenkin olla pensselit pysyvästi pakissa.......
 
Harvoin olen ollut näin iloinen, että olin väärässä. Ukkoskives on tekemässä paluuta ja nimenomaan Rantanen mikkiständin varressa. Brilliant!