Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Virtajohtojen välillä voi olla kyllä ihan kuultavia, joskin pieniä eroja.
 
Miten erot kuulut? Entä mikä on perustelu verkkojohtojen äänenlaatueroille? Miten tuollaiset hifistien hyväksymät verkkojohdot erovat anttilan parin euron kaapelista? Eikös samalla pitäisi vaihtaa johdotukset koko kämppään ja koko matkalle sähkölaitoksen ja kämpän välille;-?
 
Mikko

Miten erot kuulut? Entä mikä on perustelu verkkojohtojen äänenlaatueroille? Miten tuollaiset hifistien hyväksymät verkkojohdot erovat anttilan parin euron kaapelista? Eikös samalla pitäisi vaihtaa johdotukset koko kämppään ja koko matkalle sähkölaitoksen ja kämpän välille;-?
 
Rakenteeltaan kaapelit yleensä poikkeavat suojauksensa suhteen- johtimet etenevät kierteisesti ja ne on suojattu metallisukalla- tai foliolla. Joissakin on erillisiä häiriönpoistoferriittejä.
 
Todettakoon, etten ole mikään fanaattinen aftermarket-verkkojohtojen puolustaja. Ajattelin herättää asiasta hieman keskustelua, mikä ei välttämättä ollut hyvä idea. En ole tehnyt kovinkaan järjestelmällisiä kokeiluja verkkojohtojen kanssa, ja mahdolliset erot äänessä ovat hyvin pieniä ja laitteistosidonnaisia. Jotkut kuulevat eroja verkkojohtojen välillä, mutta oma kantani asiaan on vielä jossakin määrin avoin.

Jotkut kuulevat eroja verkkojohtojen välillä, mutta oma kantani asiaan on vielä jossakin määrin avoin.
 
Viimeksi koululehden julkaisutilaisuutta varten kun olin poppikoneita pystyttämässä, yksi paska RCA-piuha vaikutti aivan selvästi diskantteihin. Kun se vaihdettiin toiseen, saatiin yläpäätä todella paljon lisää. Tämän huomasi selvästi myös kolme mukana ollutta kaveriani, joten ei ihan psykologinen juttu pelkästään ollut. Epäilen että siinä piuhassa oli kyllä jotain kovemman luokan vikaa, koska ero oli niin selkeä.
 
Näin yleisesti: mulle riittää piuha kuin piuha, kunhan ne on hyvin häiriösuojattuja ja tarpeeksi kestäviä rakenteeltaan. Mitään suuria eroja en ole koskaan (poislukien tuo edellinen tapaus) piuhojen välillä kuullut. Epäilen että suurimmat erot löytyvät hintalapusta ja sen mukanaan tuomista kuvitelmista.

Yhden entisen "Hardcore- uskovaisen", sekä pari ihan järkevää äänentoiston harrastajaa jotka kuulevat mitä kuulevat eivätkä mitä haluavat kuulla tai uskovat kuulevansa.
 
Kuten sanoin, poikkeustapauksia on olemassa. Puutuin väitteeseesi, että hifiharrastus menisi "monesti" jonkinlaisen uskonnolliseen verrattavan hurmoksen puolelle. Väite tuntuu naurettavalta eikä vastaa lainkaan käsitystäni keskimääräisestä raskaammankaan hifin harrastajasta.
 
Ei varmasti ostakkaan. Päinvastoin yleensä pitkän uskottelun(oman ja muiden) jälkeen.
 
Kuka ostaa kalliita laitteita tai tarvikkeita kokeilematta niitä ensin? Se on oma häpeä, jos ei luota omiin korviinsa.

On mullakin yksi kitarapiuha, jossa on hauska saundi. Sitä kun läpsyttelee lattiaan, ääni kuuluu kaiuttimesta eli se toimii jotenkin mikkinä.
 
Muuten en ole kyllä huomannut piuhoissa eroja kuin ehkä häiriöiden ja kestävyyden suhteen. Esim. kaiutinpiuha instrumentin ja vahvarin välissä kerää kivasti älämölö-ääniä.

Eiköhän tuo nyt ole tsoukki koko sivusto... mistään ei ainakaan löytynyt firman yhteystietoja, joten vähän hankala noita olis tilata...

Viimeksi koululehden julkaisutilaisuutta varten kun olin poppikoneita pystyttämässä, yksi paska RCA-piuha vaikutti aivan selvästi diskantteihin.
 
Kyse oli _verkkojohdoista_. Eli siitä mikä menee seinän pistorasiaan kiinni.

Rakenteeltaan kaapelit yleensä poikkeavat suojauksensa suhteen- johtimet etenevät kierteisesti ja ne on suojattu metallisukalla- tai foliolla. Joissakin on erillisiä häiriönpoistoferriittejä.
 
Avainkysymykset: Miten verkkovirralla on vaikutusta äänenlaatuun? Kuinka kaksi metriä ultrasuojattua verkkojohtoa voi vaikuttaa yhtään mihinkään, kun sen perässä on kilometritolkulla tavallista kaapelia?
 
Sanotaanko, että kyllä ne häiriöt verkkovirtaan tulee ihan jostain muualta kuin siltä parin metrin matkalta pistorasiasta stereoihin. Esimerkiksi naapurihuonessa valojen kytkeminen auheuttaa häiriön kaikkiin saman vaiheen pistorasioihin ja valoihin koko talossa. Tuolla perin metrin matkalla tulee selviä häiröitä vasta suojaamattomaan mikkisignaaliin, joka on millivolttiluokkaa, niin mietipäs miten paljon nuo häiriöt vaikuttavat 230V jännitteessä.
 
Ja toisekseen, kun vahvistin syö verkkovirtaa, niin sitä verkkovirtaa suodatetaan niin paljon, ettei siinä häiriöt enää vaikuta, ellei sitten sähköjen katkeamista lasketa häiriöksi.
 
Sanotaanko niin, että verkkojohdon vaikutus äänenlaatuun on varmaankin enemmän psykologinen kuin fysikaalinen ja järkiperäinen ilmiö.

Kuka ostaa kalliita laitteita tai tarvikkeita kokeilematta niitä ensin? Se on oma häpeä, jos ei luota omiin korviinsa.
 
Eihän tästä ollutkaan kysymys, vaan siitä että kuullaan mitä uskotaan kuulevan.
 
Kyllähän ihmiset saadaan uskomaan vaikka ostoskanavan energiakiviin sun muihin. Mistään sen kummemmasta ei näissä kiloeuron virtajohto tms. asioissa ole kysymys.

Sanotaanko niin, että verkkojohdon vaikutus äänenlaatuun on varmaankin enemmän psykologinen kuin fysikaalinen ja järkiperäinen ilmiö.
 
No, tämä verkkojohdon vaikutus äänenlaatuun on herättänyt kyllä muuallakin varsin kärkeviä keskusteluja. En osaa selittää mistä mahdolliset erot johtuvat, mutta en ole myöskään itse kokeilematta valmis tyrmäämään ajatusta täysin. Ehkä on joskus aikaa tuollaistakin kokeilla.
 
Eihän tästä ollutkaan kysymys, vaan siitä että kuullaan mitä uskotaan kuulevan.
 
En kyllä ymmärrä miksi joku investoisi suuria rahasummia tuotteisiin, joiden vaikutuksesta ei ole varma tai jos muutos on niin pieni, että se voi mennä kuvittelun piikkiin.
 
Useimmat hifistit ostavat varmaankin jotkut vähän laadukkaammat tai ehkä kohtuullisen hintavatkin kaapelit, mutta tuollaiset kiloeuron verkkojohdot sun muut ovat aika marginaalitavaraa.

Kyse oli _verkkojohdoista_. Eli siitä mikä menee seinän pistorasiaan kiinni.
 
Tajusin tämän kyllä, ajattelin tuoda omat kokemukseni piuhoista noin yleisestikin julki. Jotenkin etäisesti ne tähän keskusteluun tavallaan liittynevät. Verkkojohdolla en kyllä ymmärrä olevan minkäänlaista vaikutusta laitteesta ulos tulevaan soundiin. Ei siinä sähkön seassa mitään ääniaaltoja kulje.
 
EDIT: Tosiaan joo. Kuitenkaan mulla ei omaa kokemusta ole, joten en sano varmaksi mitään. Mieli avoinna uusille asioille. Jotkut asiat tässä maailmassa vaan on järjenvastaisia.

Sopivan kokoinen kurkku tms. housunlahkeessa tuo lisää munaa soundiin :)

Avainkysymykset: Miten verkkovirralla on vaikutusta äänenlaatuun? Kuinka kaksi metriä ultrasuojattua verkkojohtoa voi vaikuttaa yhtään mihinkään, kun sen perässä on kilometritolkulla tavallista kaapelia?
 
Sanotaanko, että kyllä ne häiriöt verkkovirtaan tulee ihan jostain muualta kuin siltä parin metrin matkalta pistorasiasta stereoihin. Esimerkiksi naapurihuonessa valojen kytkeminen auheuttaa häiriön kaikkiin saman vaiheen pistorasioihin ja valoihin koko talossa. Tuolla perin metrin matkalla tulee selviä häiröitä vasta suojaamattomaan mikkisignaaliin, joka on millivolttiluokkaa, niin mietipäs miten paljon nuo häiriöt vaikuttavat 230V jännitteessä.
 
Ja toisekseen, kun vahvistin syö verkkovirtaa, niin sitä verkkovirtaa suodatetaan niin paljon, ettei siinä häiriöt enää vaikuta, ellei sitten sähköjen katkeamista lasketa häiriöksi.
 
Sanotaanko niin, että verkkojohdon vaikutus äänenlaatuun on varmaankin enemmän psykologinen kuin fysikaalinen ja järkiperäinen ilmiö.
 
Itse asiassa sillä voi olla soundiin vaikutusta,talon sähköverkkohan on oivallinen siirtotie erilaisille häiriöille,
esim vanhojen töllöjen tyristoreilla toteutetut poikkeutusasteet,puhumattakaan pesukoneiden moottorin ohjaus-yksiköt,tuuppaa taatusti jonkin verran piikkiä verkkoon,mutta ei niin paljon että sitä huomaisi,joku kultakorva hifisti ehkä erottaa mutta en minä..
Näitä häiriöitä ei poisteta kuin erillisellä suoto-palikalla.

Näitä häiriöitä ei poisteta kuin erillisellä suoto-palikalla.
 
Jolla saattaa jotain vaikutusta laitteisiin ollakin, aivan kuten piuhojen vuotamisilla, maadoitushäiriöillä jne. Mutta tämä on vielä hyvin eri asia kuin voodoomanatut "mittamaan ei pysty mutta eron kuulee"- kaapelit.

Sopivan kokoinen kurkku tms. housunlahkeessa tuo lisää munaa soundiin :)
 
Eturivin tyttöjä ei sitten enää siinä vaiheessa (jos edes aluksi) kiinnostakaan, kun kurkku lahkeessa täräyttää kitarasoinnun ilmoille, vaikka siellä olisi kitarastyrkkarin tilalla Fenderin Frontmani. Siinä vaiheessa sitten, kun totuus kurkun suhteen paljastuu, voi nolotus kyllä olla suuri.
 
edit: pikkasen siistin.

Itse asiassa sillä voi olla soundiin vaikutusta,talon sähköverkkohan on oivallinen siirtotie erilaisille häiriöille,
esim vanhojen töllöjen tyristoreilla toteutetut poikkeutusasteet,puhumattakaan pesukoneiden moottorin ohjaus-yksiköt,tuuppaa taatusti jonkin verran piikkiä verkkoon,mutta ei niin paljon että sitä huomaisi,joku kultakorva hifisti ehkä erottaa mutta en minä..
 
Jos tuollaiset häiriöt ovat kaiuttimien kautta kuultavissa, vika on pikemminkin vahvistimen teholähteen suunnittelijassa kuin verkkojohdossa. Tämä siis tapauksessa, jossa häiriöt eivät pääse kytkeytymään muuta kautta signaalitiehen.

Kannattaa lukea Huhtikuun (vai oliko se nyt maaliskuun?) Hifi-lehti. Siinä esiteltiin 170 000 euron stereot (siis sadanseitsemänkymmenentuhannen). Johdot kulki lattialla joidenkin palikoiden varassa, ikäänkuin riippusiltojen tapaan. Tämä kait paransi laitteiden omistajan mukaan jollain tapaa ääntä. Autonrenkaan kokoisia verkkovirtasuotimia oli omistajalla useita. Tässä jutussa oli jopa toimittajan taholta havaittavissa pientä huumoria laitteistoa ja joitain sen ratkaisuja kohtaan, mikä kyseisen lehden kohdalla ei loppujen lopuksi ole niin kovin yleistä.

Jos tuollaiset häiriöt ovat kaiuttimien kautta kuultavissa, vika on pikemminkin vahvistimen teholähteen suunnittelijassa kuin verkkojohdossa. Tämä siis tapauksessa, jossa häiriöt eivät pääse kytkeytymään muuta kautta signaalitiehen.
 
Eipä voida puhua hifistä, jos vahvistin on herkkä verkkojännitteen häiriöille.
 
Mutta samapa tuo mihinkä jotkut pölvästit rahansa pistävät.

Otanpas esille vielä sen, että kun on paikkoja, joissa oikeasti pitää olla signaalit kunnossa ja tarkalleen häiriöttömät, kuten vaikkapa jotain isoja palvelimia, niin eipä niille myydä kalliita verkkopiuhoja, vaan UPSit sun muut.