| Aihe: Lapakulma ja vibrakoneisto | 1 |
|---|
|
Ajattelin laittaa kasaan jonkinlaista stratocasteria nurkkiin kertyneistä sekä joistakin täydentävistä uusista palasista. Kolmesta kaulakandidaatista vahvin kuuluu Epiphonen s-310 stratokopioon. Kaula on sinänsä virheetön ja minua miellyttävällä flätillä radiuksella, mutta sen explorer-tyyppinen lapa on kulmassa kaulaan nähden. Mietin tässä, että kannattaako edes haaveilla, että tuon voisi saada toimimaan vireisesti kuudella ruuvilla kiinnitettävän perinteisen stratocasterin vibratallan kanssa. Tuossa Epiphonessahan on kelluva kahden ruuvin talla, eikä se vire tosiaankaan kestä. Tähän toki vaikuttavat osaltaan yläsatulan kunto ja virittimet. Ymmärtääkseni Bigsbyn vibroilla varustetut Gibsonit eivät tuon lapakulman takia ole hirveän tunnettuja hyvästä vireessäpysymisestään. Muistan soittaneeni joskus Charvelilla, jossa oli taaksekallistettu lapa ilman lukkosatulaa, mutta en tullut kokeilleeksi kammen käyttöä. Tuollaisella idealla on siis olemassa ihan tuotantokitaroita, mutta oman projektini kanssa voin tässä vaiheessa vielä suunnata hardtail-linjoille, jos vibrakoneisto tuon kaulan kanssa tarvitsisi jonkin kalliin erikoistoimisen yläsatulan tai jotain vastaavaa. Hätäisesti otettuja kuvia tuosta lapakulmasta löytyy tästä:
http://aijaa.com/aKivap
"Yön kiitäjät syyttä taikka syystä, yössä siintävät." - Sir Mr. Taf | |
Tuo lapakulma ei ole yhtä jyrkkä kuin Les Paulissa (vähimmillään 14_, enimmillään 17_, ja nämäkin vain "noin", ja tieto melkein stetsonin menetelmällä). Kun pidät huolen että et kierrä liikaa kieltä tapin ympärille ja että satulan urat ovat oikean muotoiset eikä liian tiukat ja käytät lyijykynää urassa, niin luulisin että ongelmia herrasmieskäytössä ei ole. Vielä kun jätät tallan vähän kelluvaksi ja vetäiset aina lopussa kampea ylöspäin, niin saat liiat löysät pois lavan puolelta. | |
Tremolon kanssa vireen pysyminen on vähän henkimaailman juttuja, mutta kyllä se on mahdollista saada pitäväksi, kun säätää hyvin ja pitää huolen, että kaikki kohdat mistä se voi kinnata on kunnolla putsattu ja voideltu. Itselläni on Carvin, jossa on suunnilleen samanlainen lapakulma kuin tuossa sinun kuvassasi ja siinä on kahden ruuvin varassa toimiva Wilkinson tremolo ja se piti vireen huoltamattomana kohtuullisesti, mutta kun putsasin satulaurot ja rasvasin ne , niin vire pysyy aivan loistavasti. Se satula pitää olla mallia luistava eli ensimmäinen kohta jossa vire voi heittää on satula. Toinen on sitten se itse tremolon säätäminen eli tremolo pitää saada keskittämään hyvin, että se palauttaa sen vireen kohdalleen kammen vääntelyn jälkeen. Remolon keskittämiseen on olemassa apuvälineitäkin, mutta ainakin tämän wilkinsonin keskittymisessä ei ole mitään ongelmia kun sen hyvin säätää.
Kuusi ruuvinen straton tremolo on tietenkin erilainen kuin tuollainen tolppien varassa kelluva tremolo. Itselläni on yksi kuusiruuvinen stratokin ja siinä se tremolon etureuna ja pleksin takareuna kannattaa huomioida varsinkin jos sen säätää kellumaan, että se ei kanita siihen pleksiin missään kohtaa. Eli liukas satula jonka vielä huulirasvalla tai ehkä vielä tehokkaammin tarkoitukseen valmistetulla grafiittivoiteella liukastat kieltenvaihdon yhteydessä ja hienolla hiomapaperilla varmistat että kieliurat ovat puhtaat eivätkä kanita mistään, niin kyllä se vire pysyy.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Kyllähän tuota tremolotallaa kannattaa ainakin yrittää tämän projektin kanssa. Epäilen silti, että kyseinen yhdistelmä on hiukan tavanomaista hankalampi vireen kannalta. Tuli pari päivää sitten kokeiltua musiikkikaupan ikkunassa näkemääni USA Charvelia, jossa oli juuri tuo sama combo perinnetallaa ja kallistettua lapaa. Tallassa ei ollut kampea paikoillaan, mutta pelkkä siihen koskettelu tuotti ilmoille yläsatulasta kuuluvia kritsahduksia, joidenka myötä kielet karkasivat vireestään. Tuo sinänsä hieno soitin taisi olla valmistettu melkoisen kauan aikaa sitten, mikä osaltaan saattoi vaikuttaa siihen, ettei tämän jutun kanssa niin tärkeä trimmi ollut ihan huipussaan - ainakaan tehdasasetusten puolesta.
"Yön kiitäjät syyttä taikka syystä, yössä siintävät." - Sir Mr. Taf | |
Musima Multistar Deluxe: Kyllähän tuota tremolotallaa kannattaa ainakin yrittää tämän projektin kanssa. Epäilen silti, että kyseinen yhdistelmä on hiukan tavanomaista hankalampi vireen kannalta. Tuli pari päivää sitten kokeiltua musiikkikaupan ikkunassa näkemääni USA Charvelia, jossa oli juuri tuo sama combo perinnetallaa ja kallistettua lapaa. Tallassa ei ollut kampea paikoillaan, mutta pelkkä siihen koskettelu tuotti ilmoille yläsatulasta kuuluvia kritsahduksia, joidenka myötä kielet karkasivat vireestään. Tuo sinänsä hieno soitin taisi olla valmistettu melkoisen kauan aikaa sitten, mikä osaltaan saattoi vaikuttaa siihen, ettei tämän jutun kanssa niin tärkeä trimmi ollut ihan huipussaan - ainakaan tehdasasetusten puolesta.
Ei se lapakulma siinä ole ratkaiseva, vaan satula pitää olla tämmingissä oli lapakulmaa eli ei. Mulla on Fenderin stratossa ja Carvinissa (molemmissa talla kelluu) ihan sama asia satulan kanssa. Jos satula kinnaa, niin kitara ei pidä virettä. Eli satulan kanssa pitää olla tarkempana silloin kun on tremolo. Mutta niin kyllähän lapakulma saattaa tuoda sille satulalle painetta enemmän.... en tiedä.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
