Kitarat: kitarakamat ›

blues guitar: Tuosta mikrofonin värähtelystä sen verran, että eikö kysymys ole kielen ja mikrofonin välisestä liikkeestä? Jos kieli on paikoillaan mikrofonin liikkuessa on tilanne sama kuin mikrofonin ollessa paikoillaan kielen liikkuessa, jos molemmat liikkuu samassa balanssissa toisiinsa nähden on tilanne sama kuin kumpikaan ei liiku.
 
Juu noinhan se menee. Mikin oma liike toki on hillitympää kuin sen rekisteröimä kielen edestakainen notkunta, joten signaalia saadaan vahvistimelle mukavasti verrattuna siihen tilanteeseen että kumpikaan ei liikkuisi.
 
Mikin värähtelyllä ei liene oikeasti minkään valtakunnan osuutta sointiin. Tottahan ne mikitkin tärisevät muun kitaran mukana kun oikein tosissaan ruopii, mutta varsinainen hyötysignaali varmaan hautaa tehokkaasti mikin värinän tuottamat sointinyanssit :)

Kefiiri: Juu noinhan se menee. Mikin oma liike toki on hillitympää kuin sen rekisteröimä kielen edestakainen notkunta, joten signaalia saadaan vahvistimelle mukavasti verrattuna siihen tilanteeseen että kumpikaan ei liikkuisi.
 
Mikin värähtelyllä ei liene oikeasti minkään valtakunnan osuutta sointiin. Tottahan ne mikitkin tärisevät muun kitaran mukana kun oikein tosissaan ruopii, mutta varsinainen hyötysignaali varmaan hautaa tehokkaasti mikin värinän tuottamat sointinyanssit :)
 
Jep. Ja tästä syystä pyritään toisen pysymään paikoillaaan. Ja kitarassahan se on mikrofoni. : )

Kefiiri: Mutta en millään onnistu keksimään, mikä ilmiö voisi aiheuttaa sen, että tavallisen sähkömagneettisen kitaramikin signaali kompressoituisi jo mikrofonissa.
 
Joku ongelma on aina löydetty ikiliikkujoissa ;-)

hallu: Joo en tarkoittanut ominaissävyjen kadottamista vaan sitä, että kirkkaasti tai tummasti soivan kitaran kanssa on mahdollista löytää ihan samalla tavalla ne päävärit. Sävyt on vähän semmoinen juttu, että menee pikkuisen hifistelyksi ja makuasioiksi. Ja itse en ole koskaan ollut edes erityisen hyvä huomaamaan nyansseja, mutta en kuitenkaan ihan täydellisenä puukorvana ole itseäni pitänyt, niin olen päätellyt että aika pieneksi menee jo siinä vaiheessa.
 
E: ehkä vähän vetelin mutkia suoraksi, mutta pääpiirteittäin asioiden suhteellisuuksia koitin ottaa puheen alle.
 
Hifistelyähän se onkin :-) Ja todella pienistä eroista puhutaan muutenkin. Mutta aiheena tämä on minusta äärimmäisen kiinnostava. Ja onhan tällaisesta tietoudesta hyötyäkin, ainakin siinä vaiheessa kun hankkii kitaraa. On huomattavasti helpompi hahmottaa minkälainen se mieluinen soitin olisi kun tietää miten kokonaisuuden eri palat toimivat ja vaikuttavat.

Joku jossain vaiheessa en muista missä sanoi, että kyllä ne mikit ottaa ääntä myös suoraan sieltä kitaran rungosta ja mm. tämän takia on myös eritapoja laittaa niitä mikkejä kiinni (on mikkiä pleksissä kiinni, on mikki suoraan siinä puun rungossa kiinni, varmaankin siellä jotain jousiakin on ;) )
 
Mä en tosta mikki jutusta tiedä että kuinka paljon se mistäkin asiasta sitten ottaa mutta oman kokemuksen mukaan ne kitaran puut vaikuttaa sen kitaran perussoundin hyvyyteen tai huonouteen ja tottakait sitten rakenne vaikuttaa.
Tämän voi hyvin todeta kun laittaa samat identtiset mikit eri kitaroiden bodyyn kiinni niin toisessa soi hyvin ja toisessa huonosti ja jossain hyvin huonosti.
 
Yksi asia on kuitenkin se tärkein minkä luulisin, että meistä jokainen voi allekirjoittaa kun puhutaan soundista, meinaan, että tärkein soundi lähtee niistä soittajan sormista, voi hyvin todeta kun kaksi kitaristia soittaa täysin samalla soitinarsenaalilla ja samoilla säädöillä, toisen soundi on hunajaa ja toisen voi olla sitten jotain ihan muuta eli soittajalla on väliä, tämä on aina hyvä muistaa kun soundista puhutaan.
 
Pakko mainita mitä BG totesi MusaFasulla soittamisesta, että monet etsii soundia eri vehkeiden kautta, on jos mitäkin efektiä ja vahvaria ja kitaraa mutta se tärkein on oikeasti se, että jo siitä yhdestä kitarasta saa jos mitäkin erillaista soundia kun sitä soittaa eri tavoin kuten plekulla, sormilla ja soittamalla eri kohtaa kieliä, kovaa ja hiljaa ja kääntämällä volume ja myös tonepotikoista.
Hyvin sanottu kun tosiaan olisi hyvä hallita vaikkakin se yksi kitara ja ottaa siitä kaiken irti soundillisesti.
 
Ite kyllä olen syyllistynyt jonkin näköiseen kamajunkkaus gasitukseen ja soundin etsimiseen eri vehkeiden kautta, kaveri tuossa sanoikin, että mitä jos keskittyisi sen musan tekemiseen ainaisen kamojen perään kuolaamisen sijaan :D

pappasfin:
 
Pakko mainita mitä BG totesi MusaFasulla soittamisesta, että monet etsii soundia eri vehkeiden kautta, on jos mitäkin efektiä ja vahvaria ja kitaraa mutta se tärkein on oikeasti se, että jo siitä yhdestä kitarasta saa jos mitäkin erillaista soundia kun sitä soittaa eri tavoin kuten plekulla, sormilla ja soittamalla eri kohtaa kieliä, kovaa ja hiljaa ja kääntämällä volume ja myös tonepotikoista.
Hyvin sanottu kun tosiaan olisi hyvä hallita vaikkakin se yksi kitara ja ottaa siitä kaiken irti soundillisesti.
 
Jes. Joskus helkatin kauan sitten BG kävi täällä paikallisess esittelemässä Fenderin tuotteita ja todisti kyllä edellämainitun oikeaksi väittämäksi. Muistaakseni tuolloinkin kertoi nimenomaan siitä ettei tarvita hienoja kamoja ja hirveää määrää polkimia.
Ja sitten veteli jollain hinnat alkaen stratolla ja pienellä aloittelijan vahvarilla todella komeaa soundia ilmoille. Siinä sitä sitten töllättiin suut auki. Toki esitteli myös paremman pään kamppeita, mutta kyllä sieltä halvemmistakin lähtee ilman purkkeja kun sen osaa.

Tavallisen kitaramikin tuottama signaali syntyy siitä, kun sähköä johtava kieli - tai vaikkapa ruuvimeisseli - liikkuu ylös ja alas mikin tuottamassa magneettikentässä. Tällöin kelaan/keloihin indusoituu pieni vaihtojännite.
Taajuus ja harmoniset ylä-äänet määräytyvät kielen liikkeiden perusteella. Eli dempataanko ylemmät harmoniset pois kämmensyrjällä tms.
 
Tavallisissa kitaramikeissä ei ole minkäänlaisia ilmanpaineen vaihteluihin tai värähtelyihin reagoivia juttuja (piezot sitten erikseen). Toisin kuin vaikkapa laulumikissä tai kitarakaapin edessä olevassa mikissä, joiden kalvo liikkuu ilmanpaineen vaihteluiden mukaan. Tässä video hepusta, joka kasaa humpparin itse: http://www.youtube.com/watch?v=moC3b-8JzvQ#t=1m25s
 
Myös tarpeeksi lähellä olevat, oman sähkömagneettisen kenttänsä tuottavat härpäkkeet vaikuttavat kitaramikkiin: https://www.youtube.com/watch?v=dnwIavCuKz8#t=6s
Mutta sen sijaan vaikkapa bodyn reipaskaan koputtelu ei tuota ääntä (paitsi epäsuorasti, mikäli se koputtelu saa kielet värähtelemään magneettikentässä...). Poikkeuksena se, että mikki on hieman "mikrofoninen". Tai jos metallisella ruuvarilla tms. sohitaan magneettisten napapalojen lähellä.
 
Joten yhtäkkiseltään ajatellen ilmanpaineen vaihtelut tai edes puupalojen värinät eivät aivan ensisijaisia juttuja sähkökitarassa ole. Mutta kyllähän nekin vaikuttavat epäsuorasti mikin tuottamaan ääneen, määrän x verran. Siis vaikuttamalla siihen, miten kielet pääsevät värähtelemään mikkien magneettikentässä.
Esim. suuremman blokin vaihto floikkaan tai vaikka koko tallan vaihto kelluvasta kiinteäksi saattaa vaikuttaa sustainiin. Ja kenties hitusen verran muuttaa soundiakin (eli sitä, millä tavalla tai miten kauan kielet värähtelevät magneettikentässä).
 

 
Jotkut vahaamattomat ja/tai wanhat mikit saattavat tuottaa jonkunlaista signaalia jopa silloinkin, kun niihin huutaa läheltä. Tai ainakin sitten, kun mikki on lähellä jotain todella kovaa ääntä tuottavaa. Tällöin ilmeisesti käämilanka värisee, eli tuottaa omalla mekaanisella liikkeellään lisäsignaalin.
Eli kitaran mikrofonit ovat muuttuneet "mikrofonisiksi". Englanniksi tämä on hieman selkeämpää, kun kitarassa on pickup ja laulajan kädessä microphone...
 
Yleensä tälläisiä mikkejä kait kuitenkin vältellään, koska saattavat aiheuttaa kammottavaa, epämusikaalista kiertoa/ujellusta. Nykyään kait likimain kaikki(?) mikit, tai ainakin niiden kelat upotetaan kuumaan vahaan (wax potting). Näin kuparilanka ei pääse vuosien varrella löystymään.
 
Tähän liittyen, osa haluaa aivan ehdottomasti kiinnittää mikit suoraan kitaran bodyyn kiinni, esim. EVH-merkkiset kitarat. Millä tosin ei luulisi modernien, ehjien ja vahaan kastettujen mikkien kanssa olevan yhtään minkäänlaista kuultavaa vaikutusta...
Kitaran värisevä body toki värisyttää tällöin mikkejäkin, mutta sen voisi kuvitella olevan korkeintaan jollain herkällä mittarilla havaittavissa olevan jutun. Vaan harvapa on tätäkään asiaa omin korvin verrannut. Keksiikö/tietääkö joku jotain muutakin, kuin psykoakustisia vaikutuksia? Jotka tosin monille taitavat olla niitä kaikkein tärkeimpiä vaikutuksia. :-p
 

 
PS.
Tässä esimerkissä Les Paulin ääni ei muutu mitenkään, kun sen laittaa toisen Les Paulin päälle: http://www.youtube.com/watch?v=Rtnx … st=UUFuEvs_baSE2v4QWtQL2dsw#t=15m8s
 
En muista oliko tuo sama "hieman" mielipiteitä jakava mies, mutta joku kuitenkin demosi ensin akustisesti niin, että laittoi kitaran kevyen väliseinään tms. kiinni. Paljon kovemmalta kuulosti ja tuli enemmän sustainia. Tämän voi jokainen itsekin kotona varmentaa. Mutta sähköisesti ei kuulunutkaan mitään eroa, ainakaan tuolla videolla. Itse en ole tullut tuota kokeilleeksi, vielä.

....Pakko mainita mitä BG totesi MusaFasulla soittamisesta...
 
BG....Billy Gibbons???

blues guitar: BG....Billy Gibbons???
 
Eiku Bill Gosby... Kyllä, oikeasti se kirjoitetaan G:llä...

BG = Ben Granfelt

Tässä on jo menty niin ohi aiheen, että pakkoa jatkaa. BG, eli Ben Granfelt tosiaan. Äijän viimeisin levy on kyllä niin hieno kitaralevy, että IMO jokaisen suomalaisen kitaristin kuuluu ostaa se. Soitannollisesti asia on pihvi, Ben on fantastinen. Mutta myös soundipuolelta kyseinen levy on kyllä jotain todella hienoa. Ja soveltuu nimenomaan kuunneltavaksi meille kama*unkkareille. Komeaa soundia ja hienolla tyylillä. Kannattaa tsekata. Sen jälkeen saa lisää mietittävää millä sitä omaa soundia parantais ;) mulle se Benin oktaavian käyttö on kyllä rautaa. Ja aina alkaa poltella hommata kunnon oktaaveri kun omaa vain heikkolaatuisen tychobrahe-kopsun.

Kuuntele miten Ben vetää ne oktaavit. Tosin kädellähän nekin on soitettu. Ihan kuten Henkka ja machine gun. Mutta tosissaan, suosittelen hommaan tuon levyn. Sinun juttuja kun täältä lukee (mielellään) niin uskon, että tykkäät.

No niin, viime viikolla sai kaveri taas postia saksasta. Tämänkertainen tulokas oli sitten onneksi hyvää tavaraa, nyt laadukas viimeistely kohtasi myöskin hyvän soundin ja soivat puut. :) Eli ilmeisesti oli mukana vain hieman onnettomampi yksilö, eikä tuon toisen perusteella kyllä huomaa heittoa laadussa vaikka valmistaja vaihtuikin.
 
Koko prosessia vierestä seuranneena täytyy kyllä antaa positiivista palautetta Thomannille, ensiluokkaista asiakaspalvelua kaikin puolin. Onkohan Fender Japan alkanut tuoda enemmän kitaroita myös Japanin ulkopuolisille markkinoille? On nimittäin aiempaan verrattuna aika paljon enemmän japanilaisia fenkkuja Thomannin valikoimissa.