Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Niinhän nuo ovat. :) Jännä homma oikeastaan ja kun alkaa miettimään niin pätee myös omalle kohdalle.. isompikaan naarmu Fenderissä ei juuri tuntemuksia aiheuta, mutta auta armias jos samanlaisen saa aikaan Gibsoniin niin johan tulee kylmä hiki otsalle. Mielikuvathan tähänkin vaikuttavat, Fender on enemmän työkalu ja Gibson taas sen lisäksi jotain fiinimpää. SG:tä ja Pauleja tuli varjeltua paljon enemmän aikoinaan kuin nykyisiä kitaroita. :)
 

 
Näin juuri. Yhteinen taival näkyy sekä soittajassa että soittimessa http://cdn.mos.musicradar.com/image … ds-onstage-munich-corbis-640-80.jpg
 
Tähän voi vielä lisätä, että Fenderit ei edes ota niitä naarmuja ihan pienestä. Jos Fenderissä on naarmu, niin se on saanut jo kohtalaisen kipeaa. Gibsonissa taas on niin heppoinen tai pehmeä se lakka, että ei tarvitse kuin katsoa vähän röyhkeämmin, niin naarmuuntuu heti.

blues guitar: Ihan vaan selvennykseksi. Millainen musatyyli, puhdas/pikkuroso vai rankempi särösoundi?
Mielestäni juurikin tuo haluttu soundi ratkaisee tässä "akustinensointi" asiassa.
 
Se on ihan sama mitä noilla halpiksilla vetelee alkuperäisten mikkien kanssa, on se niin muhjua, jopa pelkillä EMG:illäkin parannus on huima(tälläinen kombinaatiokin löytyy). Jos otetaan 20 Gibsonin lespaa erilaisilla runkoratkaisuilla(swiss cheese, pancake, umpipuu, eri vuosimallit, yms), niin miten niiden akustisesta soinnista voi päätellä mitään, koska se rakenne vaikuttaa sointiin varmasti.

markkuilari: Se on ihan sama mitä noilla halpiksilla vetelee alkuperäisten mikkien kanssa, on se niin muhjua, jopa pelkillä EMG:illäkin parannus on huima(tälläinen kombinaatiokin löytyy). Jos otetaan 20 Gibsonin lespaa erilaisilla runkoratkaisuilla(swiss cheese, pancake, umpipuu, eri vuosimallit, yms), niin miten niiden akustisesta soinnista voi päätellä mitään, koska se rakenne vaikuttaa sointiin varmasti.
 
Niinpä. Siksi juuri noiden Gibsoneidenkin soinnissa on eroja vaikka niihin vaihtaa minkälaisia mikkejä tahansa.

hallu: Tähän voi vielä lisätä, että Fenderit ei edes ota niitä naarmuja ihan pienestä. Jos Fenderissä on naarmu, niin se on saanut jo kohtalaisen kipeaa. Gibsonissa taas on niin heppoinen tai pehmeä se lakka, että ei tarvitse kuin katsoa vähän röyhkeämmin, niin naarmuuntuu heti.
 
Riippuu käytetystä lakasta toi aika paljon. Jos päällä on 2mm muovia, kuten monissa on, niin eipä se ota naarmua yhtään niin herkästi kuin nitrolakka.

oksatboys: Riippuu käytetystä lakasta toi aika paljon. Jos päällä on 2mm muovia, kuten monissa on, niin eipä se ota naarmua yhtään niin herkästi kuin nitrolakka.
 
No Fnedereissähän on kuuskytluvulta saakkakäytetty polyuretaanilakkaa, joka on kulutusta kestävempää ja kovempaa kuin nitrolakka. Onhan sillä erikoismalleja joissa on nitro, mutta pääsääntöisesti plyuretaani kai se on, joka fenderin tekee? Gibsonissa on taas kaikissa nitrolakka ja niin paljon kuin Gibsoneista tykkäänkin niin tuo nitro on vähän ärsyttävä kun se tekee siitä niin herkän kolhuille, että pittä ihan tosissaan pitää kuin kukkaa kämmenellä.
 
Ymmärsin, että silloin kun Fenderillä viiskyt- ja kuuskytluvun alussa käytettiin nitroa, niin sekin oli kovempaa kuin tämä nykyinen, joka sanalla sanoen on vähän turhan pehmeää mun makuun.

blues guitar: Niinpä. Siksi juuri noiden Gibsoneidenkin soinnissa on eroja vaikka niihin vaihtaa minkälaisia mikkejä tahansa.
 
Mun pointti olikin että, voiko niitten akustisesta soinnista vetää johtopäätöksiä miten ne soi sähköllä, erilaisten runkoratkaisujen takia. Jos porailtu(ontto) Faded soi akustisesti paremmin, kuin umpi Custom, soiko se myös sähköillä?

markkuilari: Mun pointti olikin että, voiko niitten akustisesta soinnista vetää johtopäätöksiä miten ne soi sähköllä, erilaisten runkoratkaisujen takia. Jos porailtu(ontto) Faded soi akustisesti paremmin, kuin umpi Custom, soiko se myös sähköillä?
 
Paremmin=kovempaa?? ontossa kitarassa on kovempi ääni akustisesti kuin umpipuisessa kitarassa. Onko äänenkovuus sinusta sama kuin äänen laatu? itseasiassa akustisen soinnin voimakkuudella ei ole sähköisessä soinnissa mitään merkitystä, koska mikrofonit nappaavat vain sen kielen värähtelyn ja vahvistavat sen. Rungolla ja ennenkaikkea kaulalla on merkitystä sikäli, että auttaako ne kieltä värisemään, vai estävätkö sitä värisemästä ja kaipa se rungon kielen välinen värähtelyjen vuorovaikutus tehdä muitakin vaikutuksia, mutta olennaista on se kielen värähtely. Rungon värähtelyn merkitys on toissijainen ja jos rungon värähtely on semmoisessa vaiheessa, että se auttaa kieltä värähtelemään nätimmin ja pidempään, niin hyvä. Jos runko ei auta kieltä värisemään, niin sitten rungon on parempi pysyä paikoillaa. Se miten runko värisyttää ilmaa (eli miltä runko kuulostaa ilman vahvistinta), ei ole mitään merkitystä sinällään, mutta asiasta perillä oleva kuuntelija voi tietenkin sen perusteella tehdä päätelmiä rungon ja kielen välisestä vuorovaikutuksesta.
 
Itseäni hiukan ihmetyttää nämä analogiat miten sähkökitaran akustinen sointi vaikuttaa sen sähköiseen sointiin. Että kuunnellaan sitä akustisesti ja yritetään arvailla, että "miltähän tämä kuulostaisi jos laittaisi sen vahvistimeen?". Sehän on niin helppoa, että pistää sähköt päälle niin sähkäkitaran soinnista kuulee kaiken sen mitä siitä tarvitsee tietää. Jos sähkis kuulostaa hyvälle kun törkkäät piuhat kiinni, niin sillä akustisella soinnilla ei ole pienintäkään merkitystä (joku korrelaatio siinä voi olla, mutta ei sitä tarvitse arvailla).
 
Se, että saako joku puulaji kitaran kuulostamaan tummemmalta vai kirkkaammalta, on myös täysin ratkaistavissa tone ja eq säätimillä. Se, että kuinka merkittävä seikkä kitaran akustiset ominaisuudet ovat, on hyvin musiikki ja soittajakohtainen asia. Jos signaalia prosessoidaan paljon, niin lopulta millään kitaran akustisella ominaisuudella ei ole mitään merkitystä. Toisaalta jos signaalia ei prosessoida ollenkaan, niin silloin akustiset ominaisuudet ovat tärkeitä, mutta ainoastaan kielien kautta.

Samoilla linjoilla Hallun kanssa. Akustinen sointi ei sähkökitarassa mielestäni tarkoita soinnin kovuutta, vaan juurikin sitä miten pitkään kieli värähtelee.
Jos kitaran runko (puut) tappavat kielen värähtelyn niin silloin akustinen sointi on heikko. Mikrofonin tehtävänähän on ainoastaan muuttaa tuo kielen värähtely sähkövirraksi. Jos mikrofoni on kovin herkkä reagoimaan mahdollisen pieneenkin värähtelyyn niin silloin soinnin dynamiikka kärsii eikä mikrofoni pysty eroittelemaan enää eroja kielen värähtelyssä, vaan tuottaa kompresspitua ääntä.
Näin mä olen asian ymmärtänyt. Saa olla erimieltä. : )

blues guitar: Jos mikrofoni on kovin herkkä reagoimaan mahdollisen pieneenkin värähtelyyn niin silloin soinnin dynamiikka kärsii eikä mikrofoni pysty eroittelemaan enää eroja kielen värähtelyssä, vaan tuottaa kompresspitua ääntä.
Näin mä olen asian ymmärtänyt. Saa olla erimieltä. : )
 
Olen kyllä hieman eri mieltä... mahtaako missään kitaramikissä tapahtua kompressiota? Jos mikki reagoi herkästi pieneen värähtelyyn, isoon värähtelyyn se reagoi isommin. Mikki tuottaa isomman jännitteen mukisematta, kunhan vaan kieli värähtelee. Vahvari (tai jokin etupurkki) se on, jossa signaali kompressoituu, jos on kompressoituakseen.
 
Puiden ja rakenteen vaikutus sointiin... jaa mutta tämähän menee ihan ohi aiheen... ei ole pelkkä vaikutus äänen väriin, jota voi kompensoida ekvalisoinnilla. Eikös huomioon tule ottaa myös se, napsahtaako äänen alku kovempaa tasaantuen sitten hiljalleen, vai onko ääni tasaista jöötiä alusta saakka.

hallu: Itseäni hiukan ihmetyttää nämä analogiat miten sähkökitaran akustinen sointi vaikuttaa sen sähköiseen sointiin. Että kuunnellaan sitä akustisesti ja yritetään arvailla, että "miltähän tämä kuulostaisi jos laittaisi sen vahvistimeen?". Sehän on niin helppoa, että pistää sähköt päälle niin sähkäkitaran soinnista kuulee kaiken sen mitä siitä tarvitsee tietää. Jos sähkis kuulostaa hyvälle kun törkkäät piuhat kiinni, niin sillä akustisella soinnilla ei ole pienintäkään merkitystä (joku korrelaatio siinä voi olla, mutta ei sitä tarvitse arvailla).
 
Jepulis, yleensä nuo ongelmat akustisessa soinnissa huomaa siinä kohtaa kun lyö kitaran vahvistimeen ja virrat päälle. Jos paletti ei toimi niin syyksi paljastuu yleensä huonot säädöt tai huonot puut.. tai molemmat. Mutta kyllä sähkökitaran on kuulostettava hyvältä nimenomaan sähköt päälle. Ja minusta kaula on runkoakin tärkeämpi vaikuttaja siihen kitaran soundiin.
 
Se, että saako joku puulaji kitaran kuulostamaan tummemmalta vai kirkkaammalta, on myös täysin ratkaistavissa tone ja eq säätimillä. Se, että kuinka merkittävä seikkä kitaran akustiset ominaisuudet ovat, on hyvin musiikki ja soittajakohtainen asia.
 
Tästä olen taas pikkuisen eri mieltä. Omistin taannoin erään saarnirunkoisen Telecasterin ja kyllä se saarnirunko+vaahterakaula yhdistelmä teki siihen soundiin hyvin tunnistettavan ominais sävyn jota ei saanut säädettyä piiloon. Ja kuten Kefiiri sanoi niin tuohan se puu mukanaan paljon muutakin siihen ääneen kuin sävyn. Mutta siinä olen kanssasi täysin samaa mieltä että soitettava musiikki vaikuttaa asiaan hyvinkin paljon. Yksi tuntemani kitaristi joka soittaa pääasiassa hyvin raskasta musiikkia sanoi että hänelle kitaran puut on se ja sama, huomattavasti tärkeämmät ovat mikit ja vahvistin.

Gabe: Jepulis, yleensä nuo ongelmat akustisessa soinnissa huomaa siinä kohtaa kun lyö kitaran vahvistimeen ja virrat päälle. Jos paletti ei toimi niin syyksi paljastuu yleensä huonot säädöt tai huonot puut.. tai molemmat. Mutta kyllä sähkökitaran on kuulostettava hyvältä nimenomaan sähköt päälle. Ja minusta kaula on runkoakin tärkeämpi vaikuttaja siihen kitaran soundiin.
 

 
Tästä olen taas pikkuisen eri mieltä. Omistin taannoin erään saarnirunkoisen Telecasterin ja kyllä se saarnirunko+vaahterakaula yhdistelmä teki siihen soundiin hyvin tunnistettavan ominais sävyn jota ei saanut säädettyä piiloon. Ja kuten Kefiiri sanoi niin tuohan se puu mukanaan paljon muutakin siihen ääneen kuin sävyn. Mutta siinä olen kanssasi täysin samaa mieltä että soitettava musiikki vaikuttaa asiaan hyvinkin paljon. Yksi tuntemani kitaristi joka soittaa pääasiassa hyvin raskasta musiikkia sanoi että hänelle kitaran puut on se ja sama, huomattavasti tärkeämmät ovat mikit ja vahvistin.
 
Joo en tarkoittanut ominaissävyjen kadottamista vaan sitä, että kirkkaasti tai tummasti soivan kitaran kanssa on mahdollista löytää ihan samalla tavalla ne päävärit. Sävyt on vähän semmoinen juttu, että menee pikkuisen hifistelyksi ja makuasioiksi. Ja itse en ole koskaan ollut edes erityisen hyvä huomaamaan nyansseja, mutta en kuitenkaan ihan täydellisenä puukorvana ole itseäni pitänyt, niin olen päätellyt että aika pieneksi menee jo siinä vaiheessa.
 
E: ehkä vähän vetelin mutkia suoraksi, mutta pääpiirteittäin asioiden suhteellisuuksia koitin ottaa puheen alle.

Kefiiri: Olen kyllä hieman eri mieltä... mahtaako missään kitaramikissä tapahtua kompressiota? Jos mikki reagoi herkästi pieneen värähtelyyn, isoon värähtelyyn se reagoi isommin. Mikki tuottaa isomman jännitteen mukisematta, kunhan vaan kieli värähtelee. Vahvari (tai jokin etupurkki) se on, jossa signaali kompressoituu, jos on kompressoituakseen.
 
Saataahan se olla noinkin. Tosin kokemusteni mukaan olen tullut tulokseen, että ns. kuumat mikit eivät reagoi soittotatsiin niin hyvin kuin vähemmän kuumat.
Tiedä sitten mistä johtunee? Ehkä se johtuu loppujen lopuksi vahvistimesta.
 
Puiden ja rakenteen vaikutus sointiin... jaa mutta tämähän menee ihan ohi aiheen... ei ole pelkkä vaikutus äänen väriin, jota voi kompensoida ekvalisoinnilla. Eikös huomioon tule ottaa myös se, napsahtaako äänen alku kovempaa tasaantuen sitten hiljalleen, vai onko ääni tasaista jöötiä alusta saakka.
 
Tässä ollaan juurikin aiheessa. Ehdottomasti olen edelleenkin sitä mieltä, että puiden ja rakenteen vaikutusta sointiin ei voi korvata mikrofonien vaihdolla.
Tuskin tästä asiasta kukaan on erimieltä?

Kefiiri: Olen kyllä hieman eri mieltä... mahtaako missään kitaramikissä tapahtua kompressiota? Jos mikki reagoi herkästi pieneen värähtelyyn, isoon värähtelyyn se reagoi isommin. Mikki tuottaa isomman jännitteen mukisematta, kunhan vaan kieli värähtelee. Vahvari (tai jokin etupurkki) se on, jossa signaali kompressoituu, jos on kompressoituakseen.
 
Puiden ja rakenteen vaikutus sointiin... jaa mutta tämähän menee ihan ohi aiheen... ei ole pelkkä vaikutus äänen väriin, jota voi kompensoida ekvalisoinnilla. Eikös huomioon tule ottaa myös se, napsahtaako äänen alku kovempaa tasaantuen sitten hiljalleen, vai onko ääni tasaista jöötiä alusta saakka.
 
Musta tuntuu, että ne mikitkin värähtelee puiden mukana, toisissa puissa enempi ja toisissa puissa vähempi, eri taajuuksillakin. Eikös tuokin vaikuta soundiin ?

mattim: Musta tuntuu, että ne mikitkin värähtelee puiden mukana, toisissa puissa enempi ja toisissa puissa vähempi, eri taajuuksillakin. Eikös tuokin vaikuta soundiin ?
 
No se saattaisi vaikuttaa soundiin jos se olisi noin, mutta mielestäni se on erittäin epätodennäköistä ja jos puilla ja mikeillä olisi jokin yhteys suoraan (siis ilman kieliä), niin se ei ainakaan olisi tarkoituksellista. Mikkien värinät ja tärinät on ainakin pyritty vaimentamaan ripustuksissa. Mikkien säätöruuvit on jousitettuja ja startossa ne mikit on suoraan pleksissä ilman mitään yhteyttä puihin (tai jos pleksi lasketaan yhteydeksi seuraavaksi me käytäisiin täällä tulisia vääntöjä eri pleksien vaikutuksesta soundiin;-)). Telessä jossa kaula mikki on kiinnitetty suoraan runkoon, niihin kiinnitysruuveihin on kuitenkin laitettu kumivaimentimet.
 
Kyllä minä väittäisin, että tarkoitus on että ne mikit kuulevat ainoastaan kielen värähtelyn. Minusta ei kuitenkaan kielen ja rungon vuorovaikutusta pidä vähätellä, vaikka sen analogia onkin erilainen kuin akustisessa kitarassa.

hallu: No se saattaisi vaikuttaa soundiin jos se olisi noin, mutta mielestäni se on erittäin epätodennäköistä ja jos puilla ja mikeillä olisi jokin yhteys suoraan (siis ilman kieliä), niin se ei ainakaan olisi tarkoituksellista. Mikkien värinät ja tärinät on ainakin pyritty vaimentamaan ripustuksissa. Mikkien säätöruuvit on jousitettuja ja startossa ne mikit on suoraan pleksissä ilman mitään yhteyttä puihin (tai jos pleksi lasketaan yhteydeksi seuraavaksi me käytäisiin täällä tulisia vääntöjä eri pleksien vaikutuksesta soundiin;-)). Telessä jossa kaula mikki on kiinnitetty suoraan runkoon, niihin kiinnitysruuveihin on kuitenkin laitettu kumivaimentimet.
 
Kyllä minä väittäisin, että tarkoitus on että ne mikit kuulevat ainoastaan kielen värähtelyn. Minusta ei kuitenkaan kielen ja rungon vuorovaikutusta pidä vähätellä, vaikka sen analogia onkin erilainen kuin akustisessa kitarassa.
 
Olen eri mieltä ;-) Ripustukset ovat siellä siksi, että mikkien korkeutta voi säätää....

mattim: Musta tuntuu, että ne mikitkin värähtelee puiden mukana, toisissa puissa enempi ja toisissa puissa vähempi, eri taajuuksillakin. Eikös tuokin vaikuta soundiin ?
 
Kyllä se ainakin teoriassa vaikuttaa =D Ja notkuva mikkien kiinnityspleksi tuo osansa värähtelyyn. En väitä että kuulisin eron, jos pleksin värähtely esim. dempataan kädellä kesken soiton.
 
Vielä siitä kompressiosta, kuumemmilla mikeillä saa vahvarin helpommin särölle ja silloin ääni toki kompressoituu. Mutta jos sointi pidetään ihan puhtoisena, niin soiko kuumempi mikki hiljaista mikrofonia kompressoidummin? Minusta ei.
 
Voi olla että kuumempi mikki on tummasointisempi ja kuulostaa siksi "tasaisemmalta". Mutta en millään onnistu keksimään, mikä ilmiö voisi aiheuttaa sen, että tavallisen sähkömagneettisen kitaramikin signaali kompressoituisi jo mikrofonissa.

mattim: Musta tuntuu, että ne mikitkin värähtelee puiden mukana, toisissa puissa enempi ja toisissa puissa vähempi, eri taajuuksillakin. Eikös tuokin vaikuta soundiin ?
 
Jos mikit ovat asiallisesti valmistetut, ne eivät resonoi, niissä kun ei ole resonointiin soveltuvia komponentteja. Sitä vastoin puut resonoivat kielten värähtelyn mukaan, jotkut puut enemmän kuin toiset.

Gabe: Tuo on kyllä täysin totta. Telecaster toimii hätätilanteessa ihan kelpo lyömäaseena. :-)
 
Sanoisin, että Stratocaster toimii hätätilanteessa lyömäaseena ja Telecaster on kelpo lyömäase...

Kefiiri:.....Vielä siitä kompressiosta, kuumemmilla mikeillä saa vahvarin helpommin särölle ja silloin ääni toki kompressoituu. Mutta jos sointi pidetään ihan puhtoisena, niin soiko kuumempi mikki hiljaista mikrofonia kompressoidummin? Minusta ei.
 
Voi olla että kuumempi mikki on tummasointisempi ja kuulostaa siksi "tasaisemmalta". Mutta en millään onnistu keksimään, mikä ilmiö voisi aiheuttaa sen, että tavallisen sähkömagneettisen kitaramikin signaali kompressoituisi jo mikrofonissa.
 
Voi olla että tuo mun ajatus on ihan "mutua". Ehkä mä en vain muuten ole tykännyt niistä kuumemmista mikeistä mitä mulla on kitatoissani ollut.
 
Tuosta mikrofonin värähtelystä sen verran, että eikö kysymys ole kielen ja mikrofonin välisestä liikkeestä? Jos kieli on paikoillaan mikrofonin liikkuessa on tilanne sama kuin mikrofonin ollessa paikoillaan kielen liikkuessa, jos molemmat liikkuu samassa balanssissa toisiinsa nähden on tilanne sama kuin kumpikaan ei liiku.