| Aihe: oman soundin löytäminen | 1 |
|---|
|
Olen nyt muutaman vuoden koittanut soittaa akustista sekä sähkökitaraa ja lievää kehitystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.
Siltikin improvisoidut sooloni ynnä muut tahtovat kuulostaa korvaani äärimmäisen teennäisiltä ja kuluneilta, tai sitten totean muutaman minuutin jälkeen hinkkaavani jotain skaalaa edestakaisin ilman ajatusta kuin heikkomielinen.
Tuntuu vain etten millään keksi sitä omaa soundiani olkoonkin sitten miten huono tahansa.
Vai onko vielä tällä hetkellä liian aikaista ajatella koko asiaa ja se oma juttu löytyy sitten joskus? |  TMik
18.04.2013 23:16:00 | |
|
Minkä päälle soitat niitä sooloja?
Soolo yksinään voi kuulostaa hyvinkin kauheelta, sopivan taustan kanssa erittäin coolilta. Esimerkkinä vaikka joku eddie van halenin beat it -soolo, josta löytyy youtubesta pätkä irrallaan.
Jos tiiät suurinpiirtein miltä haluat kuulostaa niin sen tyyppisten jo olemassaolevien soolojen opettelu jeesaa kans.
Ja lopuksi vielä korostaisin paneutumaan niihin yksittäisiin ääniin : tosi simppelit jutut saa kuulostamaan tosi hyvältä kun vaan tatsi on kunnossa (vibra,attack,time jne.jne.). Yksittäisen bendinkin voi soittaa niin eritavoin.
Ps. Ennoo mikään soolomestari, mutta nämä nyt on vaan mun havaintoja mitä oon pistäny merkille kun oon hieronu jotain juttuja apinanraivolla. | |
Useimmiten tuubista backing trackeja laidasta laitaan ja joskus ite väsään jotain scheissea loopperilla. Olen myös huomannut, että vaikka haluaisin kuulostaa edes rahtusen omilta suosikeiltani esim. Di meola, Knopfler, Govan,tai Latimer, niin enemmän se muistuttaa Santanan ja Gilmourin ei-tovotulta lapselta. Tietenkin sisäistän, että omat esikuvani ovat minulle yksinkertaisesti liian haastavaa materiaalia ainakin vielä, mutta tämä oman tuotokseni persoonattomuus riivaa minua. | |
Jos tässä nyt filosofistiseks heittäydyn, niin tuos voi olla sekin, että sulla on ollut se aina, mutta tunnistat sen vasta myöhemmin.
Ja vaikka tohon et uskoisi, niin ei sitä silti kannata murehtia. Ei siinä oikein voi epäonnistuakaan mun mielestä. Pelkästään jo ne mielikuvat mitä sulla on Santanasta ja Gilmourista saattaa olla hyvin persoonallisia. Ja vaikka kitara on yleisimpiä soittimia (ellei yleisin?), niin aika harva lopulta kuulostaa samalta kuin joku toinen vaikka yrittäisi. | |
Neuvoni ei ole oikotie onneen eikä se ole yleispätevä nyrkkisääntö. Tästä on kuitenkin ollut hyötyä, kun olen sooloillut :)
Seuraavan kerran kun laitat taustanauhan soimaan YouTubesta, laita kitara pois. Kuuntele taustanauhaa ja yritä mielessäsi rakentaa sooloa, jonka haluaisit soittaa sen taustan päälle. Älä mieti sormituksia, asteikkoja, moodeja tai muuta muusikkohömppää (insert hymiö). Kuulostaa hölmöltä, mutta tämä lähestymistapa saattaa auttaa jos asteikkojen sahaaminen ei toimi.
Miksi? Koska loppujen lopuksi kitarasoolo on musiikkia. Tekniikka on toki hyvä apuväline sooloiluun (asteikot, sormiharjotukset, tapping/hammer-on/pull-off/slide jnejne), mutta vasta silloin soolo herää henkiin, kun se on musiikkia: melodioita, rytmiikkaa, se-kohta-jossa-ei-edes-soiteta-mitään, eri osia.. Lista jatkuu loputtomiin :) Jos voit hyräillä soolon ja muistat sen usean kuuntelukerran jälkeen, voitaneen puhua hyvästä soolosta.
Sen sijaan, että pähkäilisit asteikkoa joka sopisi sooloon, mieti kappaleen ja itse soolon tyyliä, soolon tunnelmaa (rauhallinen, ärhäkkä, sulava, voimakkaasti aksentoitu? jne - ja tunnelmahan voi vaihdella soolon sisällä useitakin kertoja, esimerkiksi seesteisestä alusta galaxit räjäyttävään loppuun), omia kykyjäsi ja muiden soittamia sooloja. Varasta siistin kuuloisia likkejä, kopioi rytmisiä juttuja, analysoi idolin soittoa. Oma tyyli alkaa hiljalleen muodostua, kun nappaa eri juttuja eri soittajilta.
Ja yls juttu vielä: kuuntele silti muutakin kuin Gilbertiä ja Govania. Kovia heppuja, mutta on erityisen opettavaista kuunnella muutakin kuin kitaramusiikkia tai musiikkia jossa ylipäätään on kitara mukana. Yllättävistäkin paikoista voi saada inspiraatiota kitaran soittoon! Pidä korvat höröllä ja soolotkin alkavat kuulostaa paremmilta. | |
Muista, että jonkun tekniikan heikkous voi olla hyväksikin. Esim. Satriani on monesti sanonut että pickaaminen on hänellä ihan persiistä, joten alkoi vetelemään legatolla jutut. Sehän on olennainen osa hänen soundiaan. | |
Trendkeel: Ja yls juttu vielä: kuuntele silti muutakin kuin Gilbertiä ja Govania. Kovia heppuja, mutta on erityisen opettavaista kuunnella muutakin kuin kitaramusiikkia tai musiikkia jossa ylipäätään on kitara mukana. Yllättävistäkin paikoista voi saada inspiraatiota kitaran soittoon! Pidä korvat höröllä ja soolotkin alkavat kuulostaa paremmilta.
Juuri näin ja mielellään vielä eri genreä, mitä oma musiikki on. Ja erityisesti vielä muita soittimia kuin kitaraa kannattaa kuunnella.
Kai sitä saa jonkinlaiset kitarakamat omistaa sentään !! | |
tender.insanity: Muista, että jonkun tekniikan heikkous voi olla hyväksikin. Esim. Satriani on monesti sanonut että pickaaminen on hänellä ihan persiistä, joten alkoi vetelemään legatolla jutut. Sehän on olennainen osa hänen soundiaan.
Tästä tuli mieleen Steve Vain joku klinikka joka on Youtubessakin. Muistaakseni Steve puhuu siitä, että kannattaa keskittyä juuri niihin vahvuuksiin eikä heikkouksiin. Ja se on minun mielestäni todella hyvä ohjenuora. En nyt tarkoita, että jättäisi jonkin tietyn tekniikan kokonaan treenamatta. Itse ainakin paljon mielummin soitan juuri omalla mukavuusaluellani, kuin koko ajan "reunalla", peläten milloin homma hajoaa käsiin.
Just my two cents jne. | |
Ei sitä oman soundin hakemista kannata liikaa miettiä. Se kyllä muokkaantuu ajan oloon itsestään siitä, mitä tulee opituksi ja siitä mitä jää oppimatta. Kun joskus pääsee niin pitkälle, että kriitikot alkavat kysellä oman soundin perään, se todennäköisesti onkin jo löytynyt.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas |  Numb
19.04.2013 09:59:42 | |
|
tender.insanity: Muista, että jonkun tekniikan heikkous voi olla hyväksikin.
Näio. Se persoonallinen tunnistettava soundi tulee varsin usein rajoitteista, puutteista tai anomalioista. Joko tekniikassa tai musiikillisessa ajattelussa. | |
Joo tuleehan sitä paljon muutakin kuin kitarapitoista musiikkia kuunneltua ja on joskus tullut jopa hetken pianoa soitettua Iiro Rantalan innoittamana.
Taidan tänään tarttua tuohon ideaan backing trackin kuuntelusta ja oikeasti miettivän sitä ulosantia ajan kanssa, kunnes tartun soittimeen.
Kiitos vinkeistä kaikille. |  Jzci
22.04.2013 14:01:12 | |
|
Melkein väittäisin että tehokkain tapa on vain plokata mahdollisimman paljon musiikkia yleensä, siinä se musiikillinen sanavarasto kehittyy kuin huomaamatta. Kun on aikansa plokkaillut kaikenlaista niin ennenpitkää nämä kaikki haetut vaikutteet yhdistyvät siellä pään sisällä. Siitä seuraa ennenpitkää se että oma ulosanti on enemmän tai vähemmän omaa tulkintaa kaikista niistä pään sisälle tarttuneista musiikillisista ideoista. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
