Kitarat: kitarakamat ›

Old Joe: Ei tarvitse paljon olla näkyvää vikaa. Joku lappu uupuu, pakkauksessa ruhje tms. Ostaja ei välttämättä näe eroa priimaan.
 
Ok, hyvä tietää.

Old Joe: Ei tarvitse paljon olla näkyvää vikaa. Joku lappu uupuu, pakkauksessa ruhje tms. Ostaja ei välttämättä näe eroa priimaan.
 
Melko lailla sama, kun esim. Jenkeistä ostaa "käytettynä" kitaran, ja jos on hyvä tuuri, saa liikkeestä ns. "open case" -soittimen. Tahtoo sanoa, että liikkeessä esillä olleen, ei välttämättä ollenkaan soitetun.. ;)

Numb: Paria Les Paulia olen soittanut, jotka eivät akustisesti kuulostaneet miltään, mutta vahvistimen kanssa mahtavilta. Toisen muistan oikein hyvin - sunburst Custom vaahterakaulalla ja ilmeisesti pannukakkubodylla. Sen kitaran haluaisin omistaa. Toinenkin oli joku iäkkäämpi Pauli.
 
Toi meikän stankku Pauli on kans vähän semmonen, että ei herätä hirmusia tuntemuksia akustisesti, mutta vahvaimen kanssa ei oo palio mutinoita.

Old Joe: Ei tarvitse paljon olla näkyvää vikaa. Joku lappu uupuu, pakkauksessa ruhje tms. Ostaja ei välttämättä näe eroa priimaan.
 
Mitenhän noi "kuolleet" yksilöt, joissa ei ole näkyvää vikaa?
 
Mielestäni kosmeettinen ongelma kitarassa on pieni verrattuna soudilliseen.

blues guitar: Mielestäni kosmeettinen ongelma kitarassa on pieni verrattuna soudilliseen.
 
Ja kun käännetään toisin päin: kun soundissa ei ole ongelmia, ei kosmeettisilla vioilla ole enää mitään merkitystä.
 
Tuota laatuvaihtelua on suuremmalla skaalalla aika vaikea todeta. Pitäisi kokeilla ihan posketonta määrää kitaroita ja silloinkin voi sanoa jotain vain niistä, joita todella on soittanut. Siksi onkin minusta tärkeää muistaa, että mikä itselle on sitä hyvää laatua ja mihin on tyytyväinen. Jos alkaa vertaamaan kitaraansa absoluuttisella laatujanalla kaikkiin ikinä tehtyihin kitaroihin, niin taatusti vituttaa aina ja ikuisesti.

blues guitar: Mielestäni kosmeettinen ongelma kitarassa on pieni verrattuna soudilliseen.
 
Muovinen: Ja kun käännetään toisin päin: kun soundissa ei ole ongelmia, ei kosmeettisilla vioilla ole enää mitään merkitystä.
 
Tämä on täysin totta, pienet kosmeettiset virheet ovat se ja sama jos kitara soundaa hyvältä ja toimii muutenkin moiteettomasti. Ja ainakin minun käytössäni nuo kitarat saavat väkisin pieniä naarmuja ja kolhuja vaikka huolellisesti niitä yritän käsitellä. Jotenkin ei vain jaksa stressata sellaisesta, ne ovat kuitenkin käyttöön tarkoitettu.

Gabe: Tämä on täysin totta, pienet kosmeettiset virheet ovat se ja sama jos kitara soundaa hyvältä ja toimii muutenkin moiteettomasti..
 
Näinpä se pitäisi olla. Kuitenkin muitakin "näkökantoja" esiintyy, kovasti merkkisidonnaisia juttuja nämä. =)

Gabe: Tämä on täysin totta, pienet kosmeettiset virheet ovat se ja sama jos kitara soundaa hyvältä ja toimii muutenkin moiteettomasti. Ja ainakin minun käytössäni nuo kitarat saavat väkisin pieniä naarmuja ja kolhuja vaikka huolellisesti niitä yritän käsitellä. Jotenkin ei vain jaksa stressata sellaisesta, ne ovat kuitenkin käyttöön tarkoitettu.
 
Jos soundi on hyvä, niin turhaahan se on kitara hylätä jonkun naarmun tms. takia. Toisaalta ne pienet merkityksettömät virheethän tekevät kitarasta enemmän yksilöllisen ja ainutlaatuisen. Ja niitä jälkiähän tulee väkisinkin lisää, jos soittaa meinaa. Ja jos ei soita, niin silloinhan sillä soundillakaan ei ole väliä...
 
Sama se tietysti minulle on, miten kukin kitaransa arvottaa... ;)

Gabe: Meneekö muuten kaikki palautukset B-stockina myyntiin vai ainoastaan ne joissa on selvästi jotain huomautettavaa?
 
Eivät aivan kaikki. Ainakaan käytännössä.
 
Itse olen ostanut T-kaupasta kaksi tuotetta uutena, joita kuitenkin oli selvästi hieman käytetty. Tosin vain toinen niistä, jonka sittemmin palautin (muista syistä) oli sähkökitara, jonka todella risa ja kulmista repsottava kuljetuslaatikko näytti siltä, kuin sen yli olisi ajettu trukilla kymmeneen kertaan.
Sen sisällä oli onneksi paksusti kuplamuovia, valmistajan oma pahvipakkaus (kohtalaisessa kunnossa, jälkikäteen teipattu), sen sisällä kankainen suojapussi, sen sisällä kova kotelo (aivan lieviä käytön jälkiä) ja sen sisällä itse kitara. Ilman minkäänlaista kuljetusvauriota.
 
Ko. kitarassa kuitenkin oli pari todella tummaa sormenjälkeä vaaleassa kaulassa ja jotain tahmaa yhdessä floikan satulapalassa. Lukkosatulassa yksi pala oli ylösalaisin. Ilmeisesti kaikkea mahdollista oli täysin randomilla säädetty edellisen kokeilijan toimesta. Mukana oli ylimääräistäkin sälää, kuten halpiskaapeli ja jotain metalliosia, jotka eivät ainakaan ko. kitaraan kuluneet...
Mutta ei mitään lommoja, naarmuja tms. Tuntui vain useammankin pienemmän jutun osalta liiaksi maanantaikappaleelta, varsinkin hintaan suhteutettuna. Kenties joulukiireiden aikaan tilaaminen kasvatti riskiä moiselle. Tuo muuten oli toistaiseksi ainoa kitara, jonka olen koskaan netistä tilannut, joten enpä viitsi mitään prosentteja ja tilastoja ruveta omalta osaltani kauhistelemaan.
 
Hieman närkästyin uutena myymiseen, jotka muuten olivat kaksi erillistä kauppaa eri vuosina. Toki käytännössä uudenveroisen pedaalin tms. kuitenkin samantien lattialla poljettavan jutun kanssa asia on lähinnä periaatekysymys. Kitaroissa asia sen sijaan mietityttää paljon enemmän.
 

 
Toisaalta, tuon kitaran palautus sujui erittäin mallikkaasti, ilman minkäänlaisia rutinoita tai tivaamisia. Kohteliaasti suomeksi palveltuna sekä mailitse, että puhelimitse. :-)
Samankaltaisesta palautuksesta en uskaltaisi kotimaan kivijalkakauppojen kanssa edes unelmoida. Tosin ko. mallia tai edes merkkiäkään ei Tampereen lähistöllä edes myydä.
 
Eli minun ei tarvinnut maksaa tuosta kokeilustani euroakaan, ei edes palautuksen postikuluja. Joten sikäli en ole tippaakaan traumatisoitunut. Alunperin oli tietenkin tarkoitus ostaa. Ja ei, se ei ollut Telecaster...

Gabe: Tämä on täysin totta, pienet kosmeettiset virheet ovat se ja sama jos kitara soundaa hyvältä ja toimii muutenkin moiteettomasti. Ja ainakin minun käytössäni nuo kitarat saavat väkisin pieniä naarmuja ja kolhuja vaikka huolellisesti niitä yritän käsitellä. Jotenkin ei vain jaksa stressata sellaisesta, ne ovat kuitenkin käyttöön tarkoitettu.
 
Olenpa kuullut että kitaroita kulutetaan tehtaalla jo valmiiksi. :D
 
Mielestäni kitaroihinkin voi soveltaa Enzo Ferrarin sanoja kilpa-autoista.
" Kilpa-auto on silloin kaunis, kun sillä voitetaan kilpailuja".
 
Kitarasta voisi sanoa vaikka näin.
" Soundaa hyvälle ja on hyvä soittaa, muuten täysi paska". : )

fox: Näinpä se pitäisi olla. Kuitenkin muitakin "näkökantoja" esiintyy, kovasti merkkisidonnaisia juttuja nämä. =)
 
Niinhän nuo ovat. :) Jännä homma oikeastaan ja kun alkaa miettimään niin pätee myös omalle kohdalle.. isompikaan naarmu Fenderissä ei juuri tuntemuksia aiheuta, mutta auta armias jos samanlaisen saa aikaan Gibsoniin niin johan tulee kylmä hiki otsalle. Mielikuvathan tähänkin vaikuttavat, Fender on enemmän työkalu ja Gibson taas sen lisäksi jotain fiinimpää. SG:tä ja Pauleja tuli varjeltua paljon enemmän aikoinaan kuin nykyisiä kitaroita. :)
 
Laulava Kylätohtori: Jos soundi on hyvä, niin turhaahan se on kitara hylätä jonkun naarmun tms. takia. Toisaalta ne pienet merkityksettömät virheethän tekevät kitarasta enemmän yksilöllisen ja ainutlaatuisen. Ja niitä jälkiähän tulee väkisinkin lisää, jos soittaa meinaa.
 
Näin juuri. Yhteinen taival näkyy sekä soittajassa että soittimessa http://cdn.mos.musicradar.com/image … ds-onstage-munich-corbis-640-80.jpg

Laulava Kylätohtori: Jos soundi on hyvä, niin turhaahan se on kitara hylätä jonkun naarmun tms. takia. Toisaalta ne pienet merkityksettömät virheethän tekevät kitarasta enemmän yksilöllisen ja ainutlaatuisen. Ja niitä jälkiähän tulee väkisinkin lisää, jos soittaa meinaa. Ja jos ei soita, niin silloinhan sillä soundillakaan ei ole väliä...
 
Kitara on epätäydellinen kapistus niin kauan, kun sillä ei soiteta ja se ei näytä soitetulta. Tänään nappasin käsiini vuoden -75 Guild S100C:n ja kuinka voikaan kitaran puut soida hienosti! Lakkapinnassa on jälkiä ja joitakin dingejä siellä täällä, mutta sitä kuuluisaa mojoa vieläkin enemmän :)

Jokaisella voi olla oma mielipiteensä hyvästä soundista ja hyvästä kitarasta.
Kuitenkin kun olen omistanut toista sataa sähkökitaraa niin voin sanoa aika varmuudella,että kitara joka ei soi ilman sähköja hyvin on harvoin myös sähköjenkään kanssa hyvä. Kitara on aina akustinen soitin,myös sähkökitara.
 
Yleisesti ottaen nykyään saa paljon tasalaatuisempia soittimia kuin vaikka 80-luvulla. Laadukkaita soittimia on myös melko edullissa peleissä tarjolla,joten minusta moni asia on paremmin kuin kuin joskus aikaisemmin.
Jos joku on päässyt joskus kokeilemaan 50,60,70 tai 80-lukujen Fendereitä tai Gibsoneita niin niissä on välillä niin paljon eroja,että tuskin samaksi soittimeksi tuntee. On niissä vieläkin,mutta kyllä ne yleisesti aika samanlaatuisia ovat. Toki poikkeuksia on kumpaankin suuntaan ja siksi minusta kannattaisi aina kokeilla mitä on ostamassa. Soittimissa voi olla ihan oikeasti muutakin eroa kuin väri jos vaivaituu kokeilemaan.
Itse aiheeseen on hiukan hankala vastata kun soittelen aika edullisilla akustisilla nykyään ja minusta se hyvä soundi ei ole aina siitä rahasta kiinni. Hyvän soundin voi saada melko huonostakin kitarasta jos osaa sen vaan sieltä etsiä. Slide soittimena voi toimia paremmin moni edullisempi kitara jopa paremmin kuin joku arvokkaampi peli.

Kuitenkin väittäisin että kyllä se rahan arvoinen soitin tuntuu heti ensikokeilemisella hyvältä kun sellaisen löytää. Se ei tarkoita sitä,että pitäisi/kannattaisi kokeilla vain ja ainoastaan niitä liikkeen kaikista kalleimpia kitaroita. Joskus se hyvä soitin voi olla halvempikin.
 
Steve Vai kertoi joskus,että hän oli itselle etsimässä jotain vanhaa vuosikerta Fenderin stratoa ja kierteli useita liikkeitä lävitse. Lopulta kun hän löysi kitaran niin siinä oli sellainen vika että se oli japanilainen stratocaster. Miehellä olisi varmasti varaa ostaa vanhempi jenkki peli ja halutessaan varmasti myös Fender tekisi hänelle oman mallin jos hän sitä haluaisi. En tiedä pitääkö tarina kuinka hyvin paikkansa kun Vai kuitenkin mainostaa ja soittaa japanilaisilla soittimilla. Kuitenkin tuossa tarinassa on kyllä minusta ihan hyvää se ettei pitäisi ihan sokeasti luottaa siihen hintaan ja usa tai muihin teksteihin. Soittimia kannattaa kokeilla liikkeissä koska harvoin sinne mitään todella helmiä jää pyörimään kymmeniksi vuosiksi.
Moni tosin pitää itseään kitaristina,vaikka tärkeämpi juttu on se lavassa lukeva logo. Näille tyypeille ei ole niin väliä vaikka niitä maanantai kappaleita sitten meneekin.
 
Tämä on vain minun mielipiteeni tästä ja joku toinen saa pitää omanlaisensa mielipiteen asiasta.

mpekkanen: Jokaisella voi olla oma mielipiteensä hyvästä soundista ja hyvästä kitarasta.
Kuitenkin kun olen omistanut toista sataa sähkökitaraa niin voin sanoa aika varmuudella,että kitara joka ei soi ilman sähköja hyvin on harvoin myös sähköjenkään kanssa hyvä. Kitara on aina akustinen soitin,myös sähkökitara.
 
Samaa mieltä.
 
Hyvän soundin voi saada melko halvastakin kitarasta jos osaa sen vaan sieltä etsiä.
 
Vaikka todennäköisemmin se löytyy kuitenkin kalliista.

mpekkanen:
..että kitara joka ei soi ilman sähköja hyvin on harvoin myös sähköjenkään kanssa hyvä. Kitara on aina akustinen soitin,myös sähkökitara.
 
Kerrankin. Olemme samaa mieltä. Tuosta.

mpekkanen: Jokaisella voi olla oma mielipiteensä hyvästä soundista ja hyvästä kitarasta.
Kuitenkin kun olen omistanut toista sataa sähkökitaraa niin voin sanoa aika varmuudella,että kitara joka ei soi ilman sähköja hyvin on harvoin myös sähköjenkään kanssa hyvä. Kitara on aina akustinen soitin,myös sähkökitara.
 
Steve Vai kertoi joskus,että hän oli itselle etsimässä jotain vanhaa vuosikerta Fenderin stratoa ja kierteli useita liikkeitä lävitse. Lopulta kun hän löysi kitaran niin siinä oli sellainen vika että se oli japanilainen stratocaster.
 
Moni tosin pitää itseään kitaristina,vaikka tärkeämpi juttu on se lavassa lukeva logo. Näille tyypeille ei ole niin väliä vaikka niitä maanantai kappaleita sitten meneekin.
 
Todella hyvä teksti mpekkaselta, naputtelin plussaa. Ja väärinkäsitysten välttämiseksi pakko sanoa että näin ylipäätään olen yhä vaikuttunut japanilaisten soittimien laadusta, onhan noita maanantaikappaleita tullut vastaan jenkkiläisissäkin. Lähdin tätä selvittelemään koska kiinnostaa tuo MIJ fendereiden valmistajan vaihdos, mutta ilmeisesti näistä uusista ei ole vielä paljon kokemusta.. tai sitten kukaan ei ole huomannut mitään laadussa tai ylipäätään ole tietoinen valmistajan vaihtumisesta. :) Odottelen seuraavaa keppiä mielenkiinnolla, toivottavasti se ei ole epäkelpo yksilö. Kiitos vielä kaikille keskusteluun osallistuneille, oikein hyvää juttua taas kerran.

mpekkanen:
..että kitara joka ei soi ilman sähköja hyvin on harvoin myös sähköjenkään kanssa hyvä. Kitara on aina akustinen soitin,myös sähkökitara.
 
Vähän joutuu tätä kyllä hämmentämään. Itellä tällä hetkellä 11 sähkäriä, ja parhaiten niistä akustisesti soi Ltd:n halpis(liekö lastulevyä). Vahvarin läpi en suostuis sillä sekuntiakaan soittamaan, kuullostaa sen verta karmeelta. Sama pätee halpis MIJ Jackson vs Usa Jackson, akustisesti MIJ parempi, mutta sähköillä on eroa kuin yöllä ja päivällä(Usa wins). Sitten kun lisätään vielä orkka, vahvari yms, niin puiden osuus siihen on aika marginaalinen. Kyllä munsta ne mikit sen suurimman eron tekee.

markkuilari: Vähän joutuu tätä kyllä hämmentämään. Itellä tällä hetkellä 11 sähkäriä, ja parhaiten niistä akustisesti soi Ltd:n halpis(liekö lastulevyä). Vahvarin läpi en suostuis sillä sekuntiakaan soittamaan, kuullostaa sen verta karmeelta. Sama pätee halpis MIJ Jackson vs Usa Jackson, akustisesti MIJ parempi, mutta sähköillä on eroa kuin yöllä ja päivällä(Usa wins). Sitten kun lisätään vielä orkka, vahvari yms, niin puiden osuus siihen on aika marginaalinen. Kyllä munsta ne mikit sen suurimman eron tekee.
 
Tähän olisi pitänyt lisätä alunperin se,että myös ne talla ratkaisut vaikuttavat soundiin. Eli yleensä kiinteä tallaiset soi paremmin kuin floyd rose tyyliset kampikitarat,mutta kyllä se yleensä niin menee että jos kitara ei soi akustisesti hyvin niin harvoin se toimii myöskään sähköisesti. Tietysti erona on se jos käytetään aktiivimikkejä ja kovia säröjä niin silloin sillä kitarallakaan ei ole niin väliä.

markkuilari: Vähän joutuu tätä kyllä hämmentämään. Itellä tällä hetkellä 11 sähkäriä, ja parhaiten niistä akustisesti soi Ltd:n halpis(liekö lastulevyä). Vahvarin läpi en suostuis sillä sekuntiakaan soittamaan, kuullostaa sen verta karmeelta. Sama pätee halpis MIJ Jackson vs Usa Jackson, akustisesti MIJ parempi, mutta sähköillä on eroa kuin yöllä ja päivällä(Usa wins). Sitten kun lisätään vielä orkka, vahvari yms, niin puiden osuus siihen on aika marginaalinen. Kyllä munsta ne mikit sen suurimman eron tekee.
 
Ihan vaan selvennykseksi. Millainen musatyyli, puhdas/pikkuroso vai rankempi särösoundi?
Mielestäni juurikin tuo haluttu soundi ratkaisee tässä "akustinensointi" asiassa.