| Aihe: Keskimäärin hyvät, vai kaikille epäsopivat | |
|---|
|
Tässä kun on taas pitkästä aikaa seurannut vähän tiiviimmin tätä kitaratarjontaa isommilta merkeiltä, niin mieleen on muljahtanut muutamia huomioita ns. tuotantokitaroista. Yksi asia on se, että niitä on julmetusti enemmän kuin mitä niitä oli silloin kun alottelin soittohommia ja toisekseen ne ovat laadultaan tasaisempia ja parempia kuin ennen. Sellaiset aivan karmeat romut ovat huomattavasti harvemmassa kuin ennen..
Yksi asia joka pistää kuitenkin silmään on se, että sähkökitarat ovat perusratkaisuiltaan edelleen ns. kaikkea kaikille -tyyppisiä Straton mikkiratkaisun tai Les Paulin mikkiratkaisuun perustuvia. Sitten kun asiaa kyselee soittajilta, tai katsoo custom-kitaroihin valittuja ratkaisuja, ovatkin ne yleensä vähän tästä standardilinjasta poikkeavia. Tämä on toki luonnollista, sillä jos valinnassaan päätyy customiin, niin silloin jo lähtökohtaisesti on niin, että perusjuttu ei kiinnosta.
Sen mitä olen ollut huomaavinani nykykitaristien valinnoissa on lähinnä se, että kitarat halutaan usein suoraviivaisempina ja yksinkertaisempina, ja niiden kontrollit ovat yksinkertaisempia. Tämä siis erityisesti keikkavarusteissa.
Onko muiden huomiot tämän suuntaisia vai haluanko jostain syystä vain nähdä asian tällä tavalla? Ovatko kitarat juuttuneet liialti vanhoihin kaavoihin ja onko suuri säädettävyys välttämätöntä vai onko se vain jäänne? |  hallu
16.04.2013 19:44:59 (muokattu 16.04.2013 19:48:32) | |
|
En tiedä tarkoitatko kitaran suurella säädettävyydellä että siinä on runsaasti ominaisuuksia kuten mikkejä mikin puolituksia etc. Itse olen sitä mieltä, että kitara on vuosikymmenten ja vuosisatojen kuluessa hioutunut niin täydelliseksi kymmenien tai satojen soittaja- ja soitinrakentaja sukupovien käsissä, että siinä kertakaikkiaan ei ole yhtään turhaa jäännettä, vaan se peruskitara on jokseenkin niin täydellinen ettei sitä oikein voi muuta kuin huonontaa. Kustomeissa on varmaan kyse soittajakohtaisista erityistoiveista joille ei kuitenkaan ole laajempaa markkinaa. Voihan joku ostaa ihan peruskitarankin Custominan vain siksi että saa laadukkaamman.
Itselläni on tuo Carvin sellainen jokapaikan höylä jossa on kaikki kuviteltavissa oleva huomioitu ja onhan se häkellyttävän hyvä ja laadukas soitin. Luulisin kuitenkin, että keikkamuusikot varmaan suosivat yksinkertaisempia ja omiiin ilmaisutarpeisiin tarkasti mitoitettuja soittimia ihan pelkän luotettavuuden takia. Jos kitara on tungettu täyteen kaikenmaailman himmeleitä mitä harvinaisempia tarpeita täyttämään niin onhan se tienpäällä varmasti vähän epävarmempi kaveri. Kuitenkin jotkut karvanopat siitä lahoaa käytön puutteeseen ja aiheuttaa helinöitä tai muita harmeja juuri silloin kun ei tarvitsisi.
Itse tykkään soitella Carvinia kotosalla, on se vaan perhanan makea ja ihqu. Sitten kun pitää lähteä johonkin keikalle (ihan sessioita nykyisin meikäläisellä nämä), niin baja kainaloon koska siinä on kaikki eikä muuta tarvita ja toimii kuin junan vessa.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Gabe
16.04.2013 19:58:54 | |
|
Olen tässä samoilla linjoilla hallun kanssa. Kyllä ne valmistajat nuuskivat todella tarkkaan millaisille kitaroille on kysyntää ja sellaisia sitten valmistetaan. Custom-kitarat säilyvät pienten piirien suosiossa varmasti ihan hyvästä syystä, valmistajia ei varmaankaan suuresti houkuttele sellaisen mallin valmistaminen minkä kysyntä on hyvin pientä. Onneksi tuo mahdollisuus oman kitaran teettämiseen on aina olemassa. Oma customini on ratkaisuiltaan myös todella yksinkertainen ja toimiva. |  ReBeat
16.04.2013 20:03:31 (muokattu 16.04.2013 20:11:42) | |
|
Mun on vaikeaa uskoa miten voidaan elää vuotta 2013 ja vieläkään ei ole laajasti liikkeellä kitaroita joissa olis midi-ohjattava "mikkikytkin". Täysin vammainen tilanne, kun midi on siirtynyt liikkumaan jo vuosia sitten myös USB:täkin pitkin.
Tossa on video vuodelta 2009. Äijä on joutunut kehittelemään itse ratkaisun ja aika kekseliäs tapa onkin. Ei ole tullut mulle mieleen aiemmin, mutta toihan täytyy joskus vielä toteuttaa johonkin kitaraan. Joka mikille oma plugi, vaikka sitten teipillä kanteen kiinni jos ei muuten.
http://www.youtube.com/watch?v=e2x1i6FZ-yU | |
Niin, itse olen toisen alan ammattilainen ja olen vierestä päässyt näkemään sen konservatiivisuuden mikä massatuotantoon liittyy. Sitten pääsi käymään niin, että lanseerattiin rohkeammin nykykuluttajille hiottu malli hieman nyky-customeita mukaillen ja kävikin niin, että kyseisestä mallista tuli kautta maailman heidän myydyin yksittäinen mallinsa. Tätä ennen mentiin turvallisesti sillä linjalla mitä kauppiaat olivat tottuneet myymään ja mitä he uskalsivat ottaa varastoon.
Eli olisiko kyseessä nyt kuitenkin sellainen tilanne, että asiassa ei ole kuunneltu riittävästi ns. asiantuntijoita ja on menty turvallisuusperusteisesti eteenpäin.
En tiedä miten Suomessa soitinpuolen kauppa toimii, mutta jos siinä on yhtäläisyysviivoja omaan alaani, niin asianharrastajat kelkkovat omia vehkeitään ympäri maailmaa ja täällä sitten myydään sitä keskitien turvallista ratkaisua. | |
Kitara on todella suosittu soitin ja yleensä vasta pidemmälle ehtineet sekä ammattilaiset tietävät tasan tarkkaan, mitä soittimeltaan toivovat. Muut soittavat sitten niillä mitä markkinoilla on saatavilla. Ei ne hyväksi havaitut klassikot nyt mitään huonoja vaihtoehtoja ensisoittimiksi ole. | |
Rovaniemenkiertäjä: Niin, itse olen toisen alan ammattilainen ja olen vierestä päässyt näkemään sen konservatiivisuuden mikä massatuotantoon liittyy. Sitten pääsi käymään niin, että lanseerattiin rohkeammin nykykuluttajille hiottu malli hieman nyky-customeita mukaillen ja kävikin niin, että kyseisestä mallista tuli kautta maailman heidän myydyin yksittäinen mallinsa. Tätä ennen mentiin turvallisesti sillä linjalla mitä kauppiaat olivat tottuneet myymään ja mitä he uskalsivat ottaa varastoon.
Eli olisiko kyseessä nyt kuitenkin sellainen tilanne, että asiassa ei ole kuunneltu riittävästi ns. asiantuntijoita ja on menty turvallisuusperusteisesti eteenpäin.
En tiedä miten Suomessa soitinpuolen kauppa toimii, mutta jos siinä on yhtäläisyysviivoja omaan alaani, niin asianharrastajat kelkkovat omia vehkeitään ympäri maailmaa ja täällä sitten myydään sitä keskitien turvallista ratkaisua.
No totta varmasti tuokin. Näin käyttäjän näkökulmasta haluaisin tuoda esille sen, että tietynlainen turvallisuushakuisuus meillä käyttäjilläkin on (tai ainakin itselläni ja varmaan monella muullakin). Kitara on vähän niinkuin pyramidi eli se ostetaan ja toivottavasti myös valmistetaan (ainakin ne paremmat) ikuisuutta varten. Onhan kaikenlaista erikoiskitaraa tarjolla ja nyt viimeisimpinä on kokeiltu joissakin kitaroissa erilaista aktiivista tekniikkaa. Itsekin voisin helposi kuvitella muutaman jutun jotka voisivat olla ihan näppäriä kitarassa, mutta oikeastaan kitaran voima on sen ajattomuudessa eli siinä, että se on simppeliä tekniikkaa joka ei oikeastaan vanhene ikinä.
Minun mielestä on jotenkin hemmetin hienoa, että tässä hektisessä ja nopeatempoisessa tavarataivaassa on tavaroita, jotka vielä viidenkymmenen vuoden kulutta on täysin kurantteja. Tarkoitan, että mulla voi olla sähkökitara joka on tehty viiskytluvulla ja sen voi huoletta ja helposti tökätä nykyaikaisiin järjestelmiin ja tehdä sillä kaikki ne jutut jotka uudellakin soittimella. Sen kaltainen ajattomuus esineissä on arvokasta ja harvinaista.
Kyllähän sähkökitaroissa kaikenmaailman kummallisuuksia tulee ja menee, mutta LesPauli pysyy. Enemmän se innovatiivisuus kukkii sitten siellä instrumenttipiuhan toisessa päässä, jossa tietokoneet ovat kovasti tekemässä vallankumousta ja muodit vaihtelee kiivaammin.
Koitan kauttarantain tässä kertoa, että kitara ja jopa sähkökitara on senkaltaisen kehitysprosessin tuotos ettei sitä voi helposti ja radikaalisti parantaa, koska sitä ei voi ihan kamalan paljoa muuttaa niin ettei menetettäisi mitään tärkeää (ja usko pois on sitä yritetty). Yksi asia missä tie nousee väistämättä pystyyn on aktiivisuus. Kun katsellaan muita elämän sektoreita, niin keskeinen kehitystrendi tavaroissa on niiden aktiivisuuden lisääntyminen. Aktiivinen laite edellyttää passiivista käyttäjää ja tämä pätee kaikkiin laitteisiin. Autoissa aktiiviset järjestelmät vievät ajotehtäviä pois kuljettajalta ja tilanne lähestyy sitä että ajajan ei tarvitse kuin istuskella siellä ja esittää toiveita auton järjestelmille, että mihin mennään. Samalla sinne pitää laittaa enenevästi vilkkuvia valoja sun muita nappuloita ja näyttöruutuja kuljettajan iloksi ettei se pitkästyisi hengiltä. Saman tyyppistä se kehitys on muissakin laitteissa. Meidät hiljalleen ympäröidään "nalkuttavalla" tekniikalla, joka koko ajan pyrkii neuvomaan mitä meidän pitäsi tehdä tei oikeastaan olla tekemättä koska kaikki tekninen kehitys näyttää tähtäävän käyttäjän passiivisuuteen. Se oikeastaan on se kaikkein korkein mihin se kehitysosaston mielikuvitus näyttää riittävän ("mitä me vielä voisimme kehittää, että se käyttäjä istuisi vin sohvalla lompsa levällään?").
Kitaran kohdalla tämä ei käy. Kitaran soittaja on aktiivinen ja luova toimija ja kitara on sen työkalu. Soittaja on vaivoin hankkinut soittotaitonsa eikä se tottavieköön halua, että kitara muuttuisi aktiiviseksi ja alkaisi soitella itse itseään (ainakaan minä en halua). Kitaran pitää olla passiivinen puunpalanen johon on pingoitettu rautalankoja, jotta se voisi palvella käyttäjänsä luovuutta. Ihan kuin sivellin on puu tikku johon on liimattu näädänkarvoja jotta taiteilija voi sillä maalata. Ei niitä vaan voi kehittää kovin kummoisesti. Tai oikeastaan kaikki mitä voidaan tehdä, niin tehdään jo. Meitä soittajia usein syytetään konservatiivisiksi, mutta en oikein tiedä mikä muukaan olisi mahdollista.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Tilanne on siinä mielessä huvittava, että valmistajat menevät keskitietä pitkin, koska pelkäävät että kitarat eivät mene kaupaksi. Poislukien BC Rich, joka luottaa hevikepittäjien tyylitajuun. Jos valmistajat tekevät ikuisesti samoja malleja niin pakkohan niitä on jonkun ostaa, joten syntyy vaikutelma, että kukaan ei haluaisi mitään muuta. | |
Hallu se näkee nää jutut aina tunteen ja glamourin kautta(ei se väärin oo). Jos toisesta näkökulmasta katotaan niin, kitaristithan on suurimmalta osin umpijäärää porukkaa, jolle aktiivien laittokin lespaan on pyhäinhäväistys. Millähän muulla alalla oikeasti luullaan, että 60v vanha juttu on parasta mihin nykypäivänä pystytään. Ei oo valmistajilla helppoa, kun tuotekehitys pitää mennä kymmeniä vuosia taaksepäin(kaikenmaailman reissuet), että kauppa käy. Toisaalta kyllä siinä vähän itseäkin huijataan, kun kitara pitää olla simppeli, mutta sitten hankitaan sata pedaalia piuhahelvetteineen, kun saman sais valmiina kitaraankin, jos halua olis. | |
markkuilari: Hallu se näkee nää jutut aina tunteen ja glamourin kautta(ei se väärin oo). Jos toisesta näkökulmasta katotaan niin, kitaristithan on suurimmalta osin umpijäärää porukkaa, jolle aktiivien laittokin lespaan on pyhäinhäväistys. Millähän muulla alalla oikeasti luullaan, että 60v vanha juttu on parasta mihin nykypäivänä pystytään. Ei oo valmistajilla helppoa, kun tuotekehitys pitää mennä kymmeniä vuosia taaksepäin(kaikenmaailman reissuet), että kauppa käy. Toisaalta kyllä siinä vähän itseäkin huijataan, kun kitara pitää olla simppeli, mutta sitten hankitaan sata pedaalia piuhahelvetteineen, kun saman sais valmiina kitaraankin, jos halua olis.
Jep, mutta mun mielestä tunteet kulkee aina ennen järkeä (ainakin itselläni). Tuon kyllä ihan hemmetin totta tuo piuhahelvetti ja pedaalihelvetti:-). Onhan se vähän nurinkurista, että kitaristeille pitää myydä uutta vanhana. Ehkä jos nyt ihan sitten puhutaan siitä kehityksestä mitä nykyaika voisi antaa, niin aktiivimikeistä en osaa sanoa mitään kun en ole sellaisilla soittanut, mutta tuo aktiivinen eq kitarassa on kyllä ihan hyvä ominaisuus joskin vähän arveluttaa sen kestävyys (ainakaan se korjaaminen kotikonstein ei ole yhtä helppoia kuin perus potikan kolvaus).
Ehkä tärkein kehityssuunta kitaroissa on materaalien kehitys. Itse ainakin ajattelen, että puuta stabiilimmat materiaalit olisivat ihan tervetullutta kehitystä ja kyllähän sellaista on jo vakavammissakin kepeissä nähtävissä. Reissuet ovat mielestäni vain markkinointikikka (jokseenkin samanlaisia kitaroita myydään monilla erilaisilla nimillä) ja ne vastaavat lähinnä harrastelijoiden nostalgian tarpeeseen. Minulla on vahvasti sellainen käsitys että työssään soittimia tarvitsevat helposti omaksuvat astetta käytännöllisemmän lähestymistavan soittimiin eikä heppoinen nitrolakka tai tweed ole kaksinen päällinen kalliille soittimelle, kun polyuretaania ja toleksiakin on saatavana.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Krice: Tilanne on siinä mielessä huvittava, että valmistajat menevät keskitietä pitkin, koska pelkäävät että kitarat eivät mene kaupaksi. ...
Olen tämän ennenkin sanonut, mutta kyllä nuo valmistajat tekevät juuri sitä, mitä ostetaan. Ei ole olemassa mitään salaliittoa, jossa kaikki kitaristit haluaisivat oikeasti ihan muuta kuin valmistajat valmistavat. Kitaristit ovat erittäin konservatiivisiä (tarkoitan soittimien osalta) ja menneisyyden haamuihin takertuneita (minä myös, strato on täydellinen kitara, mitä ei voi parantaa enää mitenkään), jotka eivät muutosta halua. Onhan esim. Gibsonkin yrittänyt, vaikka mitä, mutta ei ole vain mennyt kaupaksi kuin ne samat vanhat. Ja kitaravalmistajien ensisijainen tehtävä on tehdä rahaa, ei luoda omalla kustannuksella innovatiivisia kitaroita, joita ei kukaan osta.
markkuilari:Millähän muulla alalla oikeasti luullaan, että 60v vanha juttu on parasta mihin nykypäivänä pystytään. Ei oo valmistajilla helppoa, kun tuotekehitys pitää mennä kymmeniä vuosia taaksepäin(kaikenmaailman reissuet), että kauppa käy. Toisaalta kyllä siinä vähän itseäkin huijataan, kun kitara pitää olla simppeli, mutta sitten hankitaan sata pedaalia piuhahelvetteineen, kun saman sais valmiina kitaraankin, jos halua olis.
Näinhän se on. Itse haluan kitarani juuri sellaisena kuin Leo-Setä sen aikanaan 50-luvulla pajallaan teki, mutta eihän siinä mitään järkeä ole.
Viisainta olisi kehittää puulle joku keinomateriaali (niitä on jo kait keksitty, mutta kauppa ei vaan käy), joka on stabiili, helppo työstää ja soinniltaan parempi kuin puu. Ja voitaisiinhan se volumepotikkakin pistää vaikka kiskolle, jolloin jokainen saisi säädettyä sen etäisyyden itselle sopivaksi. Mutta oikeasti, kyllä kait monet pitävät esim. 60-luvun Corvettea ja Mustangia hienompana kuin juuri mikään nykyauto, mutta harva sellaisen itselleen käyttöautoksi haluaa. Miksei kitarassa saa tapahtua kehitystä? Mikä kitaristeja vaivaa? Itse en käytökselleni pysty keksimään järjellistä syytä. Kitaran pitää olla puuta jne jne ja sillä hyvä...
edit. ehkä itselle koko kitaransoitto on niin tunnepohjaista homma, ettei siinä ole sijaa kylmälle järjenkäytölle kuten monissa arkisissa ja pakollisissa asioissa, missä asioita täytyy miettiä aivan eri näkökulmasta...
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Laulava Kylätohtori:
Näinhän se on. Itse haluan kitarani juuri sellaisena kuin Leo-Setä sen aikanaan 50-luvulla pajallaan teki, mutta eihän siinä mitään järkeä ole.
Eli käytät 13-56 kielisettiä? | |
Laulava Kylätohtori: ................... Ja kitaravalmistajien ensisijainen tehtävä on tehdä rahaa, ei luoda omalla kustannuksella innovatiivisia kitaroita, joita ei kukaan osta............
Ei ei ei ei. Kyllä kitaravalmistajan tärkein tehtävä on valmistaa kitaroita. Vieläpä niin hyviä kitaroita kuin mahdollista. Js kyse on ammattimaisesta kitarnvalmistajasta, niin se pitää valmistaa niin että sinne viivan alle jää vähän rahaakin.
Jos rahaa haluaa, niin kannattaa perustaa rahantekolaitos eikä kitarantekolaitosta.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
hallu: Ei ei ei ei. Kyllä kitaravalmistajan tärkein tehtävä on valmistaa kitaroita. Vieläpä niin hyviä kitaroita kuin mahdollista. Js kyse on ammattimaisesta kitarnvalmistajasta, niin se pitää valmistaa niin että sinne viivan alle jää vähän rahaakin.
Varmaan vitsiksi tarkoitettu, mutta kysypäs asiaa vaikka Herra Suurjohtaja Fenderiltä tai Gibsonin pääjohtajalta. Kitaroiden tekeminen on vain pakollinen paha itse päätarkoitukseen pääsemiseksi... Vähän kuin kuvittelisi Googlen päätarkoituksen olevan vilpitön ihmisten auttaminen ja objektiivisen tiedon levitys... ;)
Jos rahaa haluaa, niin kannattaa perustaa rahantekolaitos eikä kitarantekolaitosta.
Poliisilla voi olla rahantekolaitoksesta oma mielipide... ;)
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | |
Muovinen: Kitara on todella suosittu soitin ja yleensä vasta pidemmälle ehtineet sekä ammattilaiset tietävät tasan tarkkaan, mitä soittimeltaan toivovat. Muut soittavat sitten niillä mitä markkinoilla on saatavilla. Ei ne hyväksi havaitut klassikot nyt mitään huonoja vaihtoehtoja ensisoittimiksi ole.
Samaa mieltä. Vaatii monta vuotta soittoa ja kokemuksia eri soittimista ennen kun pystyy todella sanomaan mitä lopulta haluaa. Musamaku ja soundimieltymykset muuttuvat monta kertaa. Puhumattakaan soittotekniikasta ja omasta soittotyylistä. Kaikki vaikuttaa lopputulokseen paljon.
Toinen mikä on tärkeää ja usein tässä soittovempeleiden perässä juoksemisessa unohtuu on musiikki. Mä ainaskin olen sitä mieltä mikään huippusoitin verrattuna siihen stankku stratoon tai vaikkapa Les Pauliin minkä kaupasta voi hakea ei auta mua tulemaan paremmaksi soittajaksi tai tekemään parempaa musaa. Siihen riittää lompakon mukaan mitoitettavat soitinostokset.
Marshall Amp makes Amazing Noise and has a Black Tone |  inrock
17.04.2013 12:52:38 (muokattu 17.04.2013 12:58:08) | |
|
Muovinen: Kitara on todella suosittu soitin ja yleensä vasta pidemmälle ehtineet sekä ammattilaiset tietävät tasan tarkkaan, mitä soittimeltaan toivovat. Muut soittavat sitten niillä mitä markkinoilla on saatavilla. Ei ne hyväksi havaitut klassikot nyt mitään huonoja vaihtoehtoja ensisoittimiksi ole.
Tässä olen aivan samaa mieltä. Ite oon soitellu seittemän vuotta palttiarallaa ja en vieläkään tiedä mitä haluan. Nyt ihan viime kuukausien aikana on alkanut tuosta RR-mallista muodostumaan se eniten omaan käteen istuva kapula. Silti toivon tuolta kitaralta hieman jotain muuta kuin se on. Ehkä jonain päivänä teetätän Custom Jacksonin omilla spekseillä.
Nyt mennään kuitenkin modaamalla kitarasta juuri sellainen kuin sen haluan olevan. Onnistunee komponenttien vaihdolla, eli alkuperäiseksi ei jää kuin runko. Monta kertaa oon yrittänyt tuon myydä, mutta aina ottanut pois myynnistä koska tuolla on oikeasti nautinto soittaa vaikka onkin vain keskiluokkainen, ellei vähän sen keskiriman alarajaakin hipova Jackson RRXT. :)
Edittiä: Niin, mulla on tosiaan käyny seittemän vuoden aikana yli 25 kitaraa että sitä kokemusta on puoliakustisesta jazz-laatikosta tuonne Rhoadsiin asti ja kaikkea siitä väliltä. Tuo kamojen helppo vaihdettavuus ja runsas kirjo tästä tekeekin mielekkään harrastuksen... Jos alkaa tympimään ja haluaa kokeilla jotain uutta, niin keppi kiertoon ja uutta tilalle!
Edit 2. Niin ja B-tone-flatin sanoma seikka, että musiikki ja soittaminen itse pääsee unohtumaan helposti tuon kamojen perässä juoksemisen myötä on aivan totta. Tämän koin itsekin. Nyt kuitenkin mielekkään kitara-vahvistin kombinaation ansiosta soittamiseen on tullut uusi palo.
Everything louder than everything else... | |
Laulava Kylätohtori: Onhan esim. Gibsonkin yrittänyt, vaikka mitä, mutta ei ole vain mennyt kaupaksi kuin ne samat vanhat.
Gibsonin viritelmät on ihan oma lukunsa. Esimerkiksi Firebird X. Eipä voi pahemmin mennä metsään viritelmien kanssa. Vaihtoehdoissa on kyse kuitenkin ihan yksinkertaisista asioista alkaen kitaran fyysisestä koosta. | |
Krice: Gibsonin viritelmät on ihan oma lukunsa. Esimerkiksi Firebird X. Eipä voi pahemmin mennä metsään viritelmien kanssa.
Rehellisyyden nimissä en tiedä näistä sen tarkemmin. Foxin ym. luotettavien tietäjien puheista olen vain ymmärtänyt, että on se ainakin jotain yrittänyt, mutta ei ole kelvannut...
Vaihtoehdoissa on kyse kuitenkin ihan yksinkertaisista asioista alkaen kitaran fyysisestä koosta.
Fyysinen koko voi olla mitä vain, joten ei kitaranvalmistajalla ole juuri muuta vaihtoehtoa kuin mennä sen keskiarvon mukaan, joka sopii jokaiselle keskimäärin hyvin, muttei ole välttämättä täydellinen kenelläkään. IMO strato on ergonomialtaan ja muodoltaan niin hyvä, että on ihan sama, miten sitä aletaan kehittämään tai muuttamaan, niin ei se itselle sen sopivammaksi muutu, erillaiseksi kyllä, mutta ei paremmaksi. Tele on myös hyvä, en ymmärrä, että se olisi ergonomialtaan niin huono, ettei sillä pystyisi soittamaan. Kyllä vika on silloin muualla kuin soittimessa.
Mutta customit on tarkoitettu juuri kaltaisillesi ihmisille, jotka tarkalleen tietävät, mitä haluavat, eivätkä ole mihinkään standard-kamaan tyytyväisiä. Ei vittuilulla, mutta kyllä sinun pitäisi ymmärtää, ettei kitarateollisuus voi alkaa speksaamaan tuotteitaan sinun mieltymystesi mukaan, koska ne ovat niin poikkeukselliset...
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. |  PIM
17.04.2013 14:35:12 | |
|
Krice: Gibsonin viritelmät on ihan oma lukunsa. Esimerkiksi Firebird X. Eipä voi pahemmin mennä metsään viritelmien kanssa. Vaihtoehdoissa on kyse kuitenkin ihan yksinkertaisista asioista alkaen kitaran fyysisestä koosta.
Mä voisin ihan hyvin tollasen Firebird X ottaakin, tai jopa ostaakin jos sais alle parin tontun. Eihän se häävin näköinen ole, mutta sisältää mielenkiintoista teknologiaa.
En tyytynyt tavanomaiseen. |  pappasfin
17.04.2013 14:50:24 (muokattu 17.04.2013 14:52:23) | |
|
Milloinkohan markkinoille tulee kitara, jossa on vakionopeuden säädin?
Se kun olis todella kätevä kun yrittää tiluttaa 100 nuottia sekunnissa niin ei kun vaan säätäs namiskasta nopeutta siihen 100 nuottia / sekunti.
Tietysti tossa vois olla se vaara että ei sais sormia irti kesken kaiken ja nahat palais ja tulis palovammoja kesken hektisen yber-sooloilun ;-)
PappaSFin | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
