niin, digiääni on kulmikasta ja analoginen pyöreää (yritän vaikuttaa fiksulta, hoh). mä ostan nykyään cd:nä ainoastaan levyt, joita ei vinyylinä saa, vaikka mulla ei ole edes soitinta..onneksi kämppis lainailee dj:levareitaan, onpahan sitten vielä hifistelykaiuttimet ja 4-raitanen mikseri, nam. jaja, no -vinyylien uudelleenmyyntiarvo ei laske yhtä nopeasti kuin cd:n, -vinyyli on 'ikuinen', cd:t pakkaa haalistumaan(?), -vinyyleihin mahtuu isompia kuvia ja hienompaa kansitaidetta, -hinta on yleensä cd:tä halvempi, -ääni kuulostaa miellyttävämmältä, -vinyylejä arvostaa ihan eri tavalla kuin cd:itä, niitä ei koskaan kuuntele pelkästään taustamusiikkina, -vinyylejä ei tarvitse lainata kavereille -rahinaa on mukavampi kuunnella kuin digirököä.. |
Vinyylissä on myös sellaista kuuntelu kuuntelun meininkiä. Laiskalle se ei tosin sovi että pitää nostaa neulaa jos ei oo semmonen levysoitin tulevaisuudesta, mikä skippaa biisin ihan nappulaa painamalla, ja kääntää puolta. CD on tosiaan helpompi, ja siten se jää myös helpommin taustamusiikiksi. Horror Sweet Horror. |