| Aihe: Hyviä kitaraetydejä (ei klasari) | 1 |
|---|
|
Osaatteko suositella hyviä kirjoja, mistä voisi löytyä eritasoisia etydejä ( =lyhyitä harjoituskappaleita)? Ei klassiselle, vaan nimenomaan sähkökitaralle. Tyylillä ei väliä, saa olla jazz tai heavy tai siltä väliltä. | |
http://www.amazon.com/Melodic-Rhyth … uitar-William-Leavitt/dp/0634013327
Tätä voin suositella lämpimästi - lähempänä jazzia kuin heviä ainakin noista kahdesta vaihtoehdosta. Erinomaista nuotinlukumateriaalia myös, ei liian vaikeaa. Kirjan etydit ovat ihan oikeita biisin kuuloisia biisejä, joiden avulla treenataan erilaisia rytmillisiä peruspalikoita. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Itse suosittelen Joe Passin Virtuoso-levyjen jazz standardeista tehtyä transkriptiokirjaa. Se ei tietenkään sisällä kaikkia noiden levyjen kappaleita, vaan mukana on valittu seitsemän oivaa standardia. Näitä on tullut joskus opeteltua useita lukemattomien tuntien edestä, ja muistelen noita päiviä suurella lämmöllä ja nostalgialla. Aivan erinomaista musiikkia kitaralle.
http://www.amazon.com/Joe-Pass-Stan … 1365577946&sr=1-2&keywords=joe+pass
"Music must serve a purpose; it must be part of something larger than itself, a part of humanity." - Pablo Casals |  sickboy
10.04.2013 21:12:57 (muokattu 10.04.2013 21:16:12) | |
|
Blues Station - Harri Louhensuo
Rhythm & Blues Workshop - Jarmo Hynninen
Country Guitar Workshop 2 - Jarmo Hynninen
Näissä on kaikissa lyhyiden lisäksi myös pidempiä etydeitä varsinkin, jos meinaa kahlata soolotkin läpi. Soittamalla pelkät teemat saa etydit lyhyemmiksi.
Edit: Toi Juccizen linkkaaman kirjan miellän itse enemmän nuotinlukua harjoittavaksi opukseksi ja on siihen tarkoitukseen varsin miellekästä materiaalia. |  kimurantti1
10.04.2013 21:39:53 (muokattu 10.04.2013 21:44:56) | |
|
Mä olen kolannut jonnin verran kaikenlaisia kirjoja, ja haluan kysyä tän sama kysymyksen, johon en itse ole vielä keksinyt vastausta: mitä sellaista kaikkien noiden kirjojen etydit tarjoaa, jota ei levyiltä oikeasta musasta löydy? Tietysti joku kirja saattaa pureutua yhteen tiettyy aiheeseen kattavasti, mutta aivan samalla tavalla voi hakea levyiltä sellaista kamaa joka kolahtaa, ja tutustua siihen kattavasti. Mitä enemmän oon itse treenannut, oppinut ja opettanut muita, oon koko ajan vahvemmin sitä mieltä, ettei oikeasti ole paljon väliä mitä treenataan, kunhan se treenataan hyvin. On olemassa hyviä opuksia, kuten esim. Rhythm & Blues Workshop (löytyy omastakin hyllystä), mutta siltikin kaiken maailman opuksia ja kirjoja kolanneena on pakko todeta, ettei ne jaksa alusta loppuun kiinnostaa/motivoida. Paljon mielekkäämpää ja ns. tarkemmin maaliin osuvaa treenimateriaalia oon löytänyt omilta lempparilevyiltä.
E: Disclaimer loppuun, tää mun kirjoitukseni pätee siis vähän pitemmällä olevaan soittajaan. Tiedän, että vuoden verran soittanut kitaristin alku ei välttämättä osaa kehitellä omia tehokkaita treenejä, pysty plokkaamaan kovin tarkasti omia lempparibiisejä jne. Mutta esim. toi Rhythm & Blues Workshopin matsku on jo aika haastavaa vetää hyvin (en suosittelisi kenellekään alle 3v soittaneelle) ja jos soittaja on siinä vaiheessa että ko. kirjan matskua ylipäänsä on järkevää alkaa kolaamaan, niin mä ohjaisin samoin tein omien lempparilevyjen kimppuun. | |
kimurantti1: ...ja jos soittaja on siinä vaiheessa että ko. kirjan matskua ylipäänsä on järkevää alkaa kolaamaan, niin mä ohjaisin samoin tein omien lempparilevyjen kimppuun.
Tottakai omien lempilevyjen koluaminen on järkevää. Toi sun mainitsema opus sisältää monia teoreettisia/teknisiä ratkaisuja ja oivalluksia joihin ei kuitenkaan välttämättä törmäisi omien lempikitaristien/soittajien soittoa tutkiessa. Lisäksi noi kirjat on siitä hyviä, että niissä on hyvät taustanauhat mihin on oikein ilo treenata sooloilua.
Se oma saundi ja saundipaletti voi löytyä/laajeta levyjä tutkimalla, mutta hyvää vaihtelua voi olla lähestyä jonkin teknisen työkalun kautta. R&B Workshopissa on kuitenkin läjäpäin etydien lisäksi treeni-ideoita, joita on tarkoitus soveltaa omaan käyttöön ja estetiikkaan sopivaksi jamittelemalla. | |
Oikeastaan tämä sama kysymys mielessäni aikanaan avasin tämän ketjun:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=9756261#p9756261
Eli lyhyesti: mitä kaikkea tehokasta ja hyvää treenimateriaalia löytyy ihan oikeilta levyiltä - ja miten ne sitten oikeasti soitetaan?
Hirveän vähän on itsekin tullut etydien ja varsinkaan etydikirjojen parissa vietettyä aikaa. Sen sijaan musiikkia on tullut kuunneltua miltei syntymästä saakka ja kitaraakin soitettua vuodesta 1987 - enimmäkseen korvakuulolta, levyjen mukana ja yhdessä muiden enemmän tai vähemmän soittotaitoisten kanssa. Tätä reittiä uskallan suositella kenelle tahansa. Edellytyksenä on tosin se, että on oikeasti innostunut siitä, mitä tekee ja on valmis näkemään vaivaa eikä tahdo laskea tunteja, joita asian parissa kuluu. Pitkäjänteisyys on avainjuttu.
Sitten myöhemmin jos hommasta meinaa ammattia, kannattaa kyllä ottaa vähintään sointumerkkien lukeminen hyvin haltuun - ja jos vaan mahdollista, myös nuotinluku ja -kirjoitus. Niistä on tositilanteessa hirvittävän paljon hyötyä, vaikka hyvillä korvillakin pääsee monesti pitkälle. Teoriatunneille en ketään suoranaisesti painosta, mutta jollain tavalla kannattaa myös muusikoiden yhteinen sanasto ottaa hanskaan, jotta ei mene sormi suuhun, jos yhtäkkiä kappale pitäisi vetää vaikkapa "puolitempoon", "sävelaskeleen ylempää", "shufflena" tai mitä hyvänsä. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Oikeastaan tämä sama kysymys mielessäni aikanaan avasin tämän ketjun:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=9756261#p9756261
Eli lyhyesti: mitä kaikkea tehokasta ja hyvää treenimateriaalia löytyy ihan oikeilta levyiltä - ja miten ne sitten oikeasti soitetaan?
Joo, toi onkin hyvä ketju! |  AngryMouth
18.04.2013 02:15:06 (muokattu 18.04.2013 02:16:06) | |
|
Mun mielestä hyvät ja tarpeen mukaan valitut etydit tarjoavat helpon ja nopean tavan erilaisiin tekniikkatreeneihin, miksei myös lämmittelyyn ja nuotinlukuunkin. Etydien tehtävänä on auttaa kehittämään jotain tekniikan osa-aluetta. Tällöin niillä ei nimenomaan ole myöskään samanlaista taiteellisuutta, mitä täällä jotkut peräänkuuluttavat. Voi toki olla.
Ja etydien soittaminen ei tietenkään poissulje sitä, etteikö voisi/pitäisi tehdä transkriptioita tai kehittää harjoituksia "oikeista" kappaleista. Tai soittaa oikeita biisejä. Mutta jos nyt vaikka treenaan plektrakäden nelisormi-tappingia, niin mielelläni tutustun johonkin oppaaseen ja lähden opiskelemaan asiaa sieltä harjoitusten ja etydien kautta -> tarjoaa mulle työkaluja sitten levyiltä plokkaamiseen. Parhaimmillaan etydit nopeuttavat oppimista ja asioiden omaksumista. Opittuja asioita sovelletaan sitten taustanauhojen päälle tai keikoilla ja kehitetään niistä omia versioita. Jos ymmärtää etydien käyttötarkoituksen, niin jotenkin hassua, että niistä voisi olla haittaa omalle muusikkoudelle? Ehkä jollain on kokemusta huonoista soittotunneista, joilla jankattiin vain etydeitä... sitten ymmärrän :)
Klasaripuolellahan monet etydit tai etydinomaiset teokset ovat myös kelvollisia konsertti- ja levytyskappaleita, joita tietenkin soittajat tulkitsevat monin eri tavoin. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
