Yleistä keskustelua musiikista ›

Wradlin: Punk ei ehkä kuvastanut, mutta se oli sitä. Metalli ehkä kuvastaa, mutta se ei ole sitä.
 
... joten punk on jotain aitoa, mutta metalli ei?

C: ... joten punk on jotain aitoa, mutta metalli ei?
 
Ei ainakaan minun mielestäni. Ei musiikin aitous ole kiinni tyylilajista, pöljähän se on joka sellaista väittää.

Wradlin: Ei ainakaan minun mielestäni. Ei musiikin aitous ole kiinni tyylilajista, pöljähän se on joka sellaista väittää.
 
Hyvä, ei sitten mitään.

Jazz on universaali, makrokosminen ja heliosentrismin tapaan kaikkivoipainen todellisuus ja rajaton ääryys sen takana. Verrattuna metalliin, jazz jatkaa elämää ylikäsitteellisellä tasolla ja kun on sisäistänyt jazzin olemuksen, voi astua uuteen aikaan, vesimiehen aikaan.

H8machine: Jazz on universaali, makrokosminen ja heliosentrismin tapaan kaikkivoipainen todellisuus ja rajaton ääryys sen takana. Verrattuna metalliin, jazz jatkaa elämää ylikäsitteellisellä tasolla ja kun on sisäistänyt jazzin olemuksen, voi astua uuteen aikaan, jazzmiehen aikaan.
 
Niin. Niin.

C: Tai sitten yksinkertaisesti: Hevi on edelleen pystynyt säilyttämään ne elementit, jotka ärsyttävät riittävän suurta joukkoa. Siksi se on lopulta ihan aito alakulttuuri, väitettiin mitä tahansa muuta.
 
Kyllä hc-punk yhä edelleen pelkästään ärsyttää ihmisten valtaisaa enemmistöä. Suurin osa mnettiläisistäkin oikeasti inhoaa sitä. Sen sijaan virallisissa musiikkipiireissä death- ja blackmetalin ymmärtämisen yrittäminen ja halukkuus siihen suuntaan on kovassa kurssissa. En tässä ota kantaa ymmärtämiseen sen kummemmin, onko se mahdollista ja millä ehdoilla.
 
Punk joko on tai ei ole hyväksyttyä, hevimetalli taasen on ja ei ole hyväksyttyä. Siis toisin sanoen aivan kuin metalli olisi yhteiskunnalle jonkinlainen kielletty hedelmä jota se ei voi vastustaa eli jota se tahtoo haukata aina vain lisää vaikkei ihan avoimesti kehtaa.
 
Edustaako metalli sitten jotain syvempää totuutta jonka maailmanmeno on kadottanut ja jonka se haluaisi takaisin? Onko jäsen GiovanniDiRondo mainitsema miehisen aggression ja vallan todellisuus luonnonolosuhde joka vallitsee joka tapauksessa ja joka pitäisi koettaa myöntää? Vai ennakoiko metalli syvällistä yhteiskunnallis-kulttuurista muutosta joka joko on tapahtumassa tai tapahtuu aivan pian? Vai edustaako metalli oikeastaan yhtään mitään ja ovatko kaikki siihen kohdistuvat argumentit yhtä tyhjän kanssa, jolloin metalli olisi täydellinen tuote, musiikin tuotteistamisen pääteasema? Vai jotain muuta?

H8machine: Jazz on universaali, makrokosminen ja heliosentrismin tapaan kaikkivoipainen todellisuus ja rajaton ääryys sen takana. Verrattuna metalliin, jazz jatkaa elämää ylikäsitteellisellä tasolla ja kun on sisäistänyt jazzin olemuksen, voi astua uuteen aikaan, vesimiehen aikaan.
 
Näin on marjat. Uusi aika, uudet kujeet. Siirrymme jälkihistoriallisesta esihistorialliseen vaiheeseen!

velipesonen:
Edustaako metalli sitten jotain syvempää totuutta jonka maailmanmeno on kadottanut ja jonka se haluaisi takaisin? Onko jäsen GiovanniDiRondo mainitsema miehisen aggression ja vallan todellisuus luonnonolosuhde joka vallitsee joka tapauksessa ja joka pitäisi koettaa myöntää? Vai ennakoiko metalli syvällistä yhteiskunnallis-kulttuurista muutosta joka joko on tapahtumassa tai tapahtuu aivan pian? Vai edustaako metalli oikeastaan yhtään mitään ja ovatko kaikki siihen kohdistuvat argumentit yhtä tyhjän kanssa, jolloin metalli olisi täydellinen tuote, musiikin tuotteistamisen pääteasema? Vai jotain muuta?
 
Ottaisin tähän ranskalaisen filosofin Michel Foucault'n käyttämän käsitteen "Sisäistetty herruus". Se kuvastaa minusta nykymetallin eetosta parhaiten.
 
Siinä omaksutaan musiikkiteollisuuden lanseeraama kaupallisuuteen perustuva taiteen tuotantotapa, syvällisesti sisäistäen sen arvomaailma ja häivytetään jonkinlaisen vastakulttuurin ja kvasitaiteellisuuden, ja paradoksaalisesti epäkaupallisuuden kaapuun
 
Ennen meillä oli "easy listening"-musiikki, nykyään on metalli "easy accepting".

GiovanniDiRondo: Ottaisin tähän ranskalaisen filosofin Michel Foucault'n käyttämän käsitteen "Sisäistetty herruus". Se kuvastaa minusta nykymetallin eetosta parhaiten.
 
Siinä omaksutaan musiikkiteollisuuden lanseeraama kaupallisuuteen perustuva taiteen tuotantotapa, syvällisesti sisäistäen sen arvomaailma ja häivytetään jonkinlaisen vastakulttuurin ja kvasitaiteellisuuden, ja paradoksaalisesti epäkaupallisuuden kaapuun
 
Ennen meillä oli "easy listening"-musiikki, nykyään on metalli "easy accepting".
 
Miten tähän on mielestäsi tultu eli täsmällisemmin mikä metalli-alakulttuurissa aiheuttaa tämän?

velipesonen: Punk joko on tai ei ole hyväksyttyä, hevimetalli taasen on ja ei ole hyväksyttyä. Siis toisin sanoen aivan kuin metalli olisi yhteiskunnalle jonkinlainen kielletty hedelmä jota se ei voi vastustaa eli jota se tahtoo haukata aina vain lisää vaikkei ihan avoimesti kehtaa.
 
Punk on poliittista ja maanläheistä. Metallissa taas lauletaan (kärjistetysti sanoen) lohikäärmeistä, viikingeistä ja kidutusvälineistä. Todellisuuspako ei ole yhteiskunnan valtaeliitille vaarallista, joten sen suosiota edistetään kaupallisten medioiden taholta. Punk taas olisi vaarallista ollessaan valtavirran musiikkia. Siksipä se ei sitä olekaan.

velipesonen: Miten tähän on mielestäsi tultu eli täsmällisemmin mikä metalli-alakulttuurissa aiheuttaa tämän?
 
Mielestäni tässä on kyse teknologian kehittymisestä. Muun muassa tämäntyyppisellä keskustelufoorumilla ja internetin kautta on mahdollisuus nopeasti oppia asioita, kuulla erilaista musiikkia ja niin edelleen eli kouluttaa itsensä musiikin ammattilaiseksi.
 
Lisäksi luultavasti lähes kokonainen ikäluokka merkittävimpiä musiikillisia lahjakkuuksia on siirtynyt metallimusiikin pariin. Metallin imago kapinallisena musiikkina on myös teinipojille sallivampi ja kiinnostavampi ympäristö kuin klarinetin raahaaminen musiikkiopiston tunneille eikä siis karsi lahjakkuuksia samalla tavalla kuin klassinen musiikki tai jazz.
 
Samalla varsinaiset taiteelliset lahjakkuudet karsiutuvat usein pois, koska heitä ei kiinnosta opetella soittamaan elektronisella laitteella rekisteröitävää pedaalia mielettömällä nopeudella tai tiluttamaan sävyttömäksi prosessoitua kitaraa vielä nopeammin, varsinkaan kun prosessissa ei varsinaisesti luoda mitään uutta, vaan kierrätetään samoja kliseitä loputtomiin.
 
edit - täsmennän vielä, koska ajatus jäi vähän auki: koska musiikki on niin nopeaa ja vaikeaa, se on tuotettava äärimmäisellä tarkkuudella eli menetelmällä mikä on juuri kaupallisimman musiikkiteollisuuden ihannetila vaikka se ei ole esteettisesti tai taiteellisesti välttämättä suinkaan paras tapa tuottaa hyvää musiikkia.

Kirjoittamalla tämän edellisen esitän myös mahdollisen kritiikin koskien omaa näkemystäni: voi olla että itse romantisoin modernia (siis ennen postmodernia) taidekäsitystä, koska se edustaa minulle tunnettua maailmaa. Mutta mielestäni sitä on puolustettava niin kauan kuin se on mahdollista, ja esimerkiksi ei ole mitään syytä miksei punk-liikettä voisi arvioida nimenomaan modernin taiteen inkarnaationa.

H8machine: kun on sisäistänyt jazzin olemuksen, voi astua uuteen aikaan, vesimiehen aikaan.
 
Vesimiehen aikana vanhat käsitykset sortuvat ja ihmisistä tulee tieteellisempiä. Se tarkoittaa uskontojen loppua ja myös musiikin, joka korvataan matemaattisella teoria-jazzilla.

StJerky: Punk on poliittista ja maanläheistä. Metallissa taas lauletaan (kärjistetysti sanoen) lohikäärmeistä, viikingeistä ja kidutusvälineistä. Todellisuuspako ei ole yhteiskunnan valtaeliitille vaarallista, joten sen suosiota edistetään kaupallisten medioiden taholta. Punk taas olisi vaarallista ollessaan valtavirran musiikkia. Siksipä se ei sitä olekaan.
 
Miten sen nyt ottaa. Kyllähän esim. Pää Kii (ja Teemu Bergman) on saanut mediahuomiota erittäin kiitettävästi.

Wradlin: Punk ei ehkä kuvastanut, mutta se oli sitä. Metalli ehkä kuvastaa, mutta se ei ole sitä.
 
StJerky: Punk on poliittista ja maanläheistä. Metallissa taas lauletaan (kärjistetysti sanoen) lohikäärmeistä, viikingeistä ja kidutusvälineistä. Todellisuuspako ei ole yhteiskunnan valtaeliitille vaarallista, joten sen suosiota edistetään kaupallisten medioiden taholta. Punk taas olisi vaarallista ollessaan valtavirran musiikkia. Siksipä se ei sitä olekaan.
 
Näitä nyt voi käännellä miten vain, mutta metalli, tai se perinnehevi, on enemmän symbolista, kuvaavaa ja epämodernistista kun taas punkissa modernin eetos on varsin hyvin sisäistetty (Wradlinin kommentti maskuliinisuudesta) - less is more, form follows function eli rehellisyys jne.
 
Mistä päästään StJerkyn kommenttiin: punkin kapinan voi tuosta modernin sisäistämisen näkökulmasta hyvin tulkita hyväksytyksi kapinaksi, kapinan "suorittamiseksi" niinsanotusti, ei siitä niin kaukana ole modernit mantrat "löydä itsesi", "puhu totuudesta", "palaa alkuperäisille lähteille", "kaihda koristelua" - ekonomista ilmaisua ja kaikessa näennäisessä kapinassaaan käy käsikynkkää rationaalisen ajattelun ja tehokkuuden kanssa. Ilmankos punk onkin akateemisen vasemmiston rakkauslapsi, sinne sopii sopivasti aiempien kesytettyjen talonpoikasiten ja työväenluokkaisten lemmikkien jatkoksi.
 
Perinnehevi puolestaan on modernille ajattelulle ihan vierasta, täysin järjetöntä paisuttelua, ilmaisussaan kliseisiin turvautuvaa, ei varmasti rehellistä, jos sillä tarkoitetaan realismia, kitschiä sen kaikissa muodoissaan hellivää. Lukuunottamatta pohjoisia maita, joissa jossain määrin istuu kansallisromanttiseen ns sivistyneistöidentiteettiin, edelleen kaikkea muuta kuin akateemista ja yliopistoväen suosiossa, edelleen siis sääntöihin sopeutumaton piikki hyvän maun ja siksi myös valtarakenteidenkin lihassa.
 
Kapina vähän riippuu miten sitä lähestyy ja määrittelee.

Mitäs raati on mieltä, onko tämä heviä, punkkia, funkkia vai jotain muuta? Mun mielestä tää on aika vänkä.
 
http://www.youtube.com/watch?v=ZQ6Sk8Aj-SQ

Te ootte kaikki kyllä ihan pihalla. Meen lukemaan Pakkotoiston elämänkatsomusthreadia.

Ei helketti, vieläkö täällä jaksetaan kuollutta pollea potkia? Ei se hevi siitä mikskään muutu vaikka vääntäsitte maailman tappiin asti... Mikäs siinä jos on aikaa istua täällä paskaa jauhamassa loputtomiin asti.
 
Muutama kirjoittaja antaa itsestään tosi hassun hauskan kuvan täällä, toisaalta ihan viihdyttävää mutinaa niinkuin tuli jo aiemmin todettua.
 
Terveisin tyhmääkin tyhmempi hevimuusikko. :P
 
PS.
 
Laitetaan vielä loppuun illan ratoksi jazzpuristeille ja hevi-idiooteille tämän viestiketjun viisautta tihkuvaan tunnelmaan sopiva ralli: http://www.youtube.com/watch?v=1orMXD_Ijbs

Hammarberg:
Laitetaan vielä loppuun illan ratoksi jazzpuristeille ja hevi-idiooteille tämän viestiketjun viisautta tihkuvaan tunnelmaan sopiva ralli: http://www.youtube.com/watch?v=1orMXD_Ijbs
 
Tämähän kuvasti hienosti sananvapauden tilaa itänaapurissa. Loistava allegoria. Haluatko että kirjoitan kuusisivuisen analyysin?