Aloittelijat ›

Noniin kaikki ammatti- ja miksei amatöörimuusikotkin. Eli kun ongelma on tuo laulaminen ja sanojen tuottaminen.
Nyt pitäisi yhdistää kitaran soittoon laulu ja sanat. Pianotaustaa löytyy myös. Sävelkorva melko hyvä. Mummo aina kehui pienestä pitäen ja sanoi vuosia että pitäisi aloittaa laulaminen joten uskon että pystyn siihen.
Nyt kaikki vinkit.
Pianolla on perus säveliä käyty läpi ylös alas yrittäen löytää oikeat korkeudet äänellä. Tästä on helppo aloittaa varmaan.
Kitarallakin olen hyräillyt eri sävelkorkeuksia ja näin totutellut ajatusta lauluun.
Nyt nämä kaikki pitäisi saada toimivaksi kokonaisuudeksi.
En osaa oikein tuottaa sanoja vaikka välillä syntyy A4 tekstiä. Tuntuu vain ettei siinä tekstissä ole mitään järkeä? Eihän biiseissä yleinsäkkään ole järkeä? Eikö se ajatus ole tärkein?
Muistan vain kuin olin kitaran alkuvaiheessa ja sointuja löytyi jokunen, mutta kaikki kuulosti perseelle kokonaisuutena. Sitten kuulin sanan demppi. (lähinnä kädestä pitäen näytettiin se). Tällähän sitten päästiin jo taas hyvin pitkälle vuoden aikana.
Nyt siis tässä kysynkin että mikä olisi tässä laulu/lyriikka puolessa se "juttu" millä tän koko homman saisi "rykäistyä" käyntiin.
Kiitos kaikki "kolleegat" :)

Mitähän tuohon voisi vastata???
 
Jostain on vain aloitettava. Jos ensimmäiset vuodet syntyy vain roskaa, niin sitten syntyy, ja jos sitkeästä yrittämisestä huolimatta edistystä ei tapahdu, niin sitten ei.
 
Jos melodioita syntyy helposti, niin voithan pyytää kaveria tekemään tekstejä, ja pikkuhiljaa siinä sivussa kehittää omia tekstittäjäntaitojasi.
 
Oleellista on tietysti hallita kieli, lukea paljon, tai ainakin ajatuksella, olla hajulla runoudesta ja tutustua muiden teksteihin. Lauluteksteissähän on useimmiten yksi "juju", nokkela tai ajatuksia herättävä lause, tai katsantokanta johonkin asiaan,
ja teksti rakentuu tuon "jujun" ympärille.
 
Laulutekstit ovat tiiviitä paketteja, ei ole "tilaa" jaaritella, joten jokainen lause on mietittävä huolella. Näin etenkin, jos on tarkoitus kertoa tarinantapainen.
 
Tuo sinun postisi on niin täynnä kirjoitusvirheitä ja koikkelehtivaa, epäselvää ilmaisua, ettei yleinen kielellinen osaamisesi liene ainakaan vielä kovin hyvällä tasolla.
 
Ei se kielellinen osaaminen tässä yhteydessä tarkoita kirjakieltä tai riimirunoutta,
vaan sitä, että on taju kielellisestä ilmaisusta. Kun kuuntelee Eppuja, CMX;ää, Kauko Röyhkää, Tuomari Nurmiota, Hectoria, Apulantaa jne. saa paljon esimerkkejä tuon kielitajun eri ilmenemismuodoista. Nipa Neumannilla on paljon hyviä kielikuvia, mutta hänen tekstinsä vilisevät kökköyksiä. Postistasi päättelen, että olet "perinteisen" biisinteon harjoittaja, etkä esim. rap-suuntautunut.

Itse aloitin tekstien kirjoittelun n. 14-vuotiaana. Silloin ei rock-puolella ollut suomalaisia esimerkinantajia, joilta imeä oppia. Näin jälkeenpäin katsoen ensimmäiset jotakuinkin kunnolliset tekstini, joita en edelleenkään häpeä, sain aikaan parikymppisenä. Nyt, neljäkymmentä vuotta myöhemmin, laulujeni tekstit ovat mielestäni ammattilaistasoa, mutta pöytälaatikkoonhan nuo jäävät :o/

Ensinnäkin kiitos Kalmo ja nisumaka.
 
Mitä tuohon Kalmon tekstiin tulee, niin kyllä, en ole mikään kirjallisuuden nero. Tarviiko meidän kaikkien olla ? Jäi vaan semmoinen maku tekstistäsi että yrität sanoa: "käy koulusi paremmin ja tule sitten uudestaan tänne foorumeille".
Elämässäni en ole lukenut yhtä ainotta kirjaa ja biisien sanoistakin tarttuu aina vain lause/sana sieltä täältä. Se tässä muodostaa isoimman ongelman itselleni.
Äidinkielen selvisin koulussa monia vuosia sitten hyvin ala-arvoisin tuloksin ja lukiossa se sitten kaatuikin koko homma käsiin ja katse kääntyi amiksen suuntaan.
Itse olen enemmän "luova" kuin "teoreettinen". Eli lukuaineet täys 0 ja käytännön ja luovuuden aineet oli aina 9-10. :D
Enemmän olen musiikissa keskittynyt melodioihin ja säveltämiseen.
Musiikki vie mennessään ja tykkään "fiilistellä" sitä enemmän kuin itse "tarinaa".
Nyt lähinnä vuosien jälkeen kun alkaa huomata mikä tekstien oikea merkitys biiseissä on, on sitä itsekkin alkanut kiinnostua asiasta enemmän.
Elämäni on tähän mennessä ollut melko värikästä ja tapahtumia on ollut riittävästi, menevää persoonaa kun satun olemaan.
Näistä kokemuksista saisi jo kirjoitettua kirjan, koska niitä on oikeasti aivan järkyttävästi. Niin ylämäkiä kuin alamäkiä. Enemmän ehkä alamäkiä.
Jatkuvasti tapahtuu ja sattuu.
Nyt kun alan olla lähempänä kolmeakymmentä ja perheenlisäystä on tiedossa, elämän katsominen on alkanut hieman eri näkökulmasta.
Tyylisuuntana tosiaan ei ole rap, vaikka sitä myös kuuntelen.
Stereoissa soi niin iskelmä, rap kuin aina suosikki mättöni InFlames.
Pianolla olen aloittanut Nightwishin parissa ja soittelen sillä hitaampaa ja rauhallisempaa melodista musiikkia, kun taas kitaralla raskaampaa alavireistä rokkia/poppia/metallia.
Nämä ei nyt ollut kovin oleellista tietoa mutta tulipahan kerrottua. :)
Ja mitä nisumaka:n kirjoitukseen tulee niin kyllä, omakohtaisien kokemuksien kautta tätä siis olenkin yrittänyt lähteä purkamaan niinkuin ehkä tuossa tulikin jo selväksi. Tosin en saa niitä vain jäsenneltyä tiiviiksi paketiksi vaan se on tasaista laahaavaa tekstiä.
Ehkä se pitäisi vaan aloittaa siitä, että paljon tekstiä paperille ja sitten referoi kaiken tiiviiksi paketiksi? Ehkä tätä kautta sitten löytäsi sen oikean tyylin harjoittelemalla.
Toivottavasti teksti oli tällä kertaa hieman "selkeämpää" ja "kieliopillisia" virheitä ei ollut niin paljoa ;).
Kiitos vielä kerran. Kaikki kommentit ja palautteet musiikin sanoitukseen auttavat paljon. Ja mitä tuohon Yle Areenaan tulee, niin sitäpä voisi vilkaista ihan tosissaan jos sieltä löytäis jotain kullanarvoista...
Tai sitten vaan käännän katseen tuhon kauniimpaan osapuoleen, kenellä taas teksti ja mielipiteet ei lopu ja sitä kautta lähestyn näitä tekstien tekemisiä.
Kiitos. Tulipas avauduttua :)

paasi: Ensinnäkin kiitos Kalmo ja nisumaka.
 
Mitä tuohon Kalmon tekstiin tulee, niin kyllä, en ole mikään kirjallisuuden nero. Tarviiko meidän kaikkien olla ? Jäi vaan semmoinen maku tekstistäsi että yrität sanoa: "käy koulusi paremmin ja tule sitten uudestaan tänne foorumeille".
.
 
Tarkoitukseni ei ollut loukata, ei todellakaan. Näkemykseni vain nyt sattuu olemaan se, että tekstien luomiseksi täytyy hallita kieli varsin hyvin. Jos on töpäkkää sanottavaa, ja oma, vahva tapa sanoa se, niin tyyliseikat jäävät vähemmälle huomiolle, ja homma toimii. Tai syntyy siis oma tyyli. Joiltakin se onnistuu sujuvasti, etenkin nykyään, kun skidistä asti kuullaan hyviä suomenkielisiä tekstejä, ja jotkut taas joutuvat rämpimään loputtomalta tuntuvan yritysten ja erehdysten suon kautta.
 
Kuten ihan selvästi kirjoitin, ei se hyvällä kielitajulla kirjoitettu teksti tarkoita kirjakieltä tai riimirunoutta. Neroutta ei tarvita, sitä on harvassa, mutta hyvän tekstin tuottamiseen tarvitaan kielellistä lahjakkuutta ja harjoitusta, ihan niinkuin hyvään kitaransoittoon tarvitaan musikaalisuutta ja harjoitusta. Ei kai siitä pääse yli eikä ympäri?
 
Ja luominen yleensä...eikö se lähde siitä, että on jotain, minkä haluaa tuoda esille, jotain, mikä on tavallaan olemassa sisälläsi, mutta sinun on harjoiteltava löytääksesi sille toimivan muodon. Löydä se, mitä haluat tuoda esille, ja kehitä sitä.

No näinhän se on. Tänään tapahtu sitten ihme.
Istuin alas, otin läppärin syliin ja mietin mitä kirjoittaa ylös.
 
5 kpl sanoituksia oli rustattu talteen n. parissa tunnissa. :D
Ja mielestäni ihan fiksuja vielä. Tuo puoliskokin tuossa ihmetteli että mitä ihmettä, mistä mä nämä keksin.
Kai mussa joku sisäinen "luovuus" aukeni kun sain hieman purkautua täällä. :D
Ei muuta kun 5 kpl lisää ja sitten valitsee niistä parhaat ja alkaa kääntämään ne biiseiksi soittimilla. En olisi kyllä ikinä uskonut että itsestäni on tämmöiseen.

Tältä saitiltakin löytyy perusohjeita lyriikoiden kirjoittamiseen. Lueskelepa niitä sieltä täältä, siitä se lähtee, pala kerrallaan.

Eihän biiseissä yleinsäkkään ole järkeä?
 
On jos kirjoitat biisin niin, että siinä on tarina jonka haluat kertoa.
 
(ei olu sitten mitään v****ilua)

jupsipupu: On jos kirjoitat biisin niin, että siinä on tarina jonka haluat kertoa.
 
(ei olu sitten mitään v****ilua)
 
Ihan just näin. Biiseissä on just sen verran järkeä kuin niihin itse tahtoo tai osaa laittaa.
 
Toisekseen, kaiken "järjen" ei tarvitse olla vakavaa tai kantaaottavaa. Vaikka laulu olisi kieliposkessahumööripläjäys, niin jos se saa jonkun hyvälle mielelle, niin sitten siinä on suurestikin järkeä.