Media ja viihde ›

High: Honey Aaltonen: Hurriganes
 
Sopivan pituinen kirja, jossa hienoja ja ei niin hienoja tarinoita ehkä merkittävimmästä Suomirock-bändistä.
.
 
Kyllä, ja näyttävä paketti kera mainioiden kuvien. Tämä osoittaa, että tietopuolisen kirjan ei tarvitse olla pelkkää harmaata leipätekstiä.

AP: Kyllä, ja näyttävä paketti kera mainioiden kuvien. Tämä osoittaa, että tietopuolisen kirjan ei tarvitse olla pelkkää harmaata leipätekstiä.
 
Samaa mieltä!

Saul Williams - , Sanoi Haulikko Päälle
 
Hieno runo sodasta, rakkaudesta, nykyajasta ja jumalista. Välillä tosin meni vähän liiankin korkealentoiseksi näin maalaisjuntin näkökulmasta, mutta luulen pysyneeni jotenkin kärryillä. Kaveri lainasi myös alkuperäisen englanninkielisen painoksen. Pitää varmaan lukea sekin vielä.
 
Isäsi ruokavalio
tappaa hänet
ja sinä palkkaat
hänen kokkinsa

Richard Adamsin Ruohometsän kansa tuli juuri päätökseen. Tykkäsin kovasti. Kirjailija on sanonut ettei kirjassa ole poliittisia sävyjä, mutta helposti tuosta kyllä löysi ympäristöön, eläinten oikeuksiin ja yhteiskuntaan liittyviä analogioita. Toisaalta, ehkäpä kirja heijastaa vain kirjoittajansa etiikkaa eikä sen isommin ole poliittinen. Hyvä tarina joka tapauksessa. Liikutuin.
 
5/5 would bang

Stephen King - Kuvun alla. Olin tätä kuullut kehuttavan jonkin verran King-harrastajien toimesta ja kun tässä nyt romaanien lukemisharrastusta olen pitkästä aikaa yrittänyt elvyttää niin pitihän se vanhan suosikin 1100-sivuiseen eepokseen tarttua ja tarkistaa onko ukon kirjoituskunto tosiaan parantunut viime vuosina tylsän kauden jälkeen. King sanoo loppusanoissa että yritti kirjoittaa kirjan jossa ei jarrutella ja tässä tosiaan mentiin sata lasissa alusta loppuun. Nousi jopa meikän listalla King-lemppareitten joukkoon yllättäen vaikka loppuratkaisu olikin vähän köpö. Minusta kun se varsinainen loppuratkaisu tuli jo vähän aiemmin, kirjan pointti kun ei minusta ollut siinä kylän päälle ilmestyneessä kuvussa itsessään vaan siinä mitä kylälle ja sen asukkaille eristyksissä tapahtuu. Ja tämä oli kuvattu helvetin hyvin. Hahmoja oli paljon mutta ne tarinan kannalta oleelliset King oli saanut juuri sopivasti eläviksi. Vaikea kyllä oli iltaisin laskea kirja kädestä mutta kun työssäkäyvän nukkumankin pitää. Suosittelen jos tämäntyyppisestä matskusta tykkää.

arppah8: Stephen King - Kuvun alla. Olin tätä kuullut kehuttavan jonkin verran King-harrastajien toimesta ja kun tässä nyt romaanien lukemisharrastusta olen pitkästä aikaa yrittänyt elvyttää niin pitihän se vanhan suosikin 1100-sivuiseen eepokseen tarttua ja tarkistaa onko ukon kirjoituskunto tosiaan parantunut viime vuosina tylsän kauden jälkeen. King sanoo loppusanoissa että yritti kirjoittaa kirjan jossa ei jarrutella ja tässä tosiaan mentiin sata lasissa alusta loppuun. Nousi jopa meikän listalla King-lemppareitten joukkoon yllättäen vaikka loppuratkaisu olikin vähän köpö. Minusta kun se varsinainen loppuratkaisu tuli jo vähän aiemmin, kirjan pointti kun ei minusta ollut siinä kylän päälle ilmestyneessä kuvussa itsessään vaan siinä mitä kylälle ja sen asukkaille eristyksissä tapahtuu. Ja tämä oli kuvattu helvetin hyvin. Hahmoja oli paljon mutta ne tarinan kannalta oleelliset King oli saanut juuri sopivasti eläviksi. Vaikea kyllä oli iltaisin laskea kirja kädestä mutta kun työssäkäyvän nukkumankin pitää. Suosittelen jos tämäntyyppisestä matskusta tykkää.
 
Miltei houkuttaisi testata. Jostain syystä välttelin Kingiä pitkään näin aikuisiällä, mutta sitten luin viimen Hohdon. Osaatko suositella olisiko tämä hyvä teos jatkaa tuosta, vai pitäisikö korkata Musta Torni tms.?

Humanoid: Miltei houkuttaisi testata. Jostain syystä välttelin Kingiä pitkään näin aikuisiällä, mutta sitten luin viimen Hohdon. Osaatko suositella olisiko tämä hyvä teos jatkaa tuosta, vai pitäisikö korkata Musta Torni tms.?
 
Musta Torni jäi mulla aikoinaan kesken nelososan alkuun, silloin tuli tuo kyllästyminen Kingiin. Kovastihan tuota saagaa on kehuttu mutta saattaa olla vähän tymäkkä paketti King-ummikolle. Jos tykkää yliluonnollisesta Kingistä niin tossa Kuvun alla-opuksessa ei sitä puolta niinkään ole. Varsin yksityiskohtaisesti kuvaillusta väkivallasta oon lukenut kritiikkiä, mua ei entisenä splatterleffafanina niin haitannut ja kun toiminta rullaa etiäpäin kuin höyryveturi ja päähahmot ovat hyvin kirjoitettuja niin johan tuo toimii. Mulla tosiaan nousi King-opusten kärkikastiin. Sitä uutta 221163-kirjaa on kanssa kehuttu, pitää itse ottaa se seuraavaksi työn alle jahka saa nuo hyllyssä odottavat noin 1000 sivua lukematonta sarjakuvaa ensin läpi.

Peter Criss - Makeup To Breakup
 
Monenlaisia artistielämäkertoja on tullut luettua, mutta harvoin on tullut vastaan samanlaista itkupilliä, kuin Peter Criss. Voi hyvää päivää... Suosittelen tätä kirjaa silti Kiss faneille, koska Criss avautuu entisistä bänditovereistaan huomattavasti Acea enemmän. Melko pellejä koko porukka.

Arno Kotro: Veitsen terällä. Christer Lybäckin -elämäkertakirja. Hurjaa meininkiä ennen elämäntapamuutosta.

Huomasin tässä hiljan vasta, että YouTubesta näytti löytyvän runsaasti ainakin englanninkielisiä äänikirjojakin. Esim. Feynmania, Dawkinsia, Neil deGrasse Tysonia, Philip K. Dickiä, Asimovia, Lewis Carrollia jne. Mitä mainiointa viihdettä esim. krapulapäiville tai miksei unettomille öillekin. Ainakin jos se englanti ei kovin pahasti töki.
 
Olen minä "oikeitakin" kirjoja viimeaikoina lukenut, mutta ne taisivat melkein kaikki olla jo vähintään kertaalleen luettuja, kun syksyllä kannoin repullisen tai kaksi kirjoja äidin kirjahyllystä tänne. Nyt ne rupeavat olemaan kuitenkin taas kertaalleen luettuina jo kaikki, joten kirjastoonkin olisi taas pitkästä aikaa asiaa. Olisihan siellä voinut käydä jo ennen pyhiäkin, mutta se nyt jäi sitten.
 
Tällä hetkellä on vielä kesken Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. En muistanutkaan, että se aivan NÄIN korkealta yli hilseeni olisi mennyt aikaisemmin; ehkä olen sitten vain taas tyhmentynyt pari pykälää viime lukukerrasta.

NHR:Tällä hetkellä on vielä kesken Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. En muistanutkaan, että se aivan NÄIN korkealta yli hilseeni olisi mennyt aikaisemmin; ehkä olen sitten vain taas tyhmentynyt pari pykälää viime lukukerrasta.
 
Tv-sarjana toimii erinomaisesti.

Prophet: Tv-sarjana toimii erinomaisesti.
 
Olen sen joskus katsellutkin, useaan kertaan jopa, ja olen aivan samaa mieltä. Siinä vain taisi olla lähes täysin eri tarinat kuin kirjassa?

Charles Bukowskin Hollywood tuli tänään luettua loppuun.
Bukoa on tullut viime aikoina tankattua aika paljon, mm. Post Office, Factotum ja joitain runokokoelmia olen kahlannut läpi. Hollywood käsitteli Barfly -elokuvan valmistumista, johon Bukowski teki käsikirjoituksen. Nimensä mukaisesti teemoina olivat Hollywoodin glamour & raadollisuus, kusipäiset tuottajat ja diivat näyttelijät.

NHR:
 
Tällä hetkellä on vielä kesken Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset. En muistanutkaan, että se aivan NÄIN korkealta yli hilseeni olisi mennyt aikaisemmin; ehkä olen sitten vain taas tyhmentynyt pari pykälää viime lukukerrasta.
 
Parasta koskaan ja milloinkaan.
 
Telkussa en olekaan noita koskaan nähnyt, mutta jotenkin se Huovisen lause ja sanankäyttö luettuna ovat ne, mikä tekee noista aivan päättömistä jutuista nautinnollisia. Telkkariin tai elokuvaan siirrettynä sama ei aina toimi.

AP: Parasta koskaan ja milloinkaan.
 
Nyt koko kirjan uudelleen luettuani tuntuu vieläkin jotenkin kovin epätasaiselta; varsinkin alkupuolen tarinoista tuntui puuttuvan se koomillinen ote kokonaan (tai sitten se ei vain nyt osunut minun huumorintajuuni), kun taas loppupuolella sai välillä nauraa lähes ääneen, kun Huovinen pohti muka ihan vakavissaan esim. keskitysleirien ruokavalioiden ym. viihtyisyyden parantamista, Tarzanin mahdollisuuksia selviytyä Suomen metsissä, tai eri maiden tölkkisäilykkeiden paremmuutta.
 
Myös Huovisen romaaneista (esim. Havukka-ahon ajattelija, jatko-osineen) muistelisin pitäneeni kovastikin. Olisivatkohan nuokin jo kohta haihtuneet mielestäni siinä määrin, että voisin taas aloittaa koko lukukierroksen uudelleen... ;)
 
Telkussa en olekaan noita koskaan nähnyt
 
YouTubesta näytti löytyvän ainakin juuri tuon Lyhyet erikoiset -tv-sarjan jaksoja, vaikka niissä ei tosiaan montaakaan samaa tarinaa ole kuin tässä kirjassa; kenties juuri siksi, etteivät ne olisi näyteltyinä kertakaikkiaan toimineet. Pitänee silti itsekin taas joskus katsella nekin.

NHR: Nyt koko kirjan uudelleen luettuani tuntuu vieläkin jotenkin kovin epätasaiselta; varsinkin alkupuolen tarinoista tuntui puuttuvan se koomillinen ote kokonaan (tai sitten se ei vain nyt osunut minun huumorintajuuni), kun taas loppupuolella sai välillä nauraa lähes ääneen, kun Huovinen pohti muka ihan vakavissaan esim. keskitysleirien ruokavalioiden ym. viihtyisyyden parantamista, Tarzanin mahdollisuuksia selviytyä Suomen metsissä, tai eri maiden tölkkisäilykkeiden paremmuutta.
 
Etenkin säilykejuttu onkin kyllä helmi. Pakko on tosin tunnustaa, että en ulkoa muista, mitä kaikkia tarinoita tuohon kirjaan kuului? Minulla on tuo näet omana, mutta osana kokoelmateosta jossa on myös kirjat Kuikka ja Mikäpä tässä, ja en kyllä saa päähäni mikä juttu siinä oli mistäkin kirjasta.
 
Televisiosarjoissahan näkyy olevan mm. Rasvamaksa- kokoelmasta otettuja juttuja.
 
Myös Huovisen romaaneista (esim. Havukka-ahon ajattelija, jatko-osineen) muistelisin pitäneeni kovastikin. Olisivatkohan nuokin jo kohta haihtuneet mielestäni siinä määrin, että voisin taas aloittaa koko lukukierroksen uudelleen... ;)
 
Ne ovat kyllä kirjoja, joihin palaan aina uudestaan. Vasta noissa romaaneissa ja vanhemmissa pikkujutuissa tulee ilmi se tuotannon laaja-alaisuus. Esimerkiksi Hirri-kokoelmassa on hyvin karuja kertomuksia. Joskus on vaikea uskoa, että sama mies on naputellut esimerkiksi Kasinomies Tomin, Lemmikkieläimen tai Lampaansyöjät. Viime mainittu muuten on malliesimerkki epäonnistuneesta filmatisoinnista - asia, jonka kirjailija itsekin muisti tuoda julki.

arppah8: Stephen King - Kuvun alla.
 
Luin tämän viime vuonna ja silloin kovasti vaivasi, että missä aiemmin lukemassani on aika lailla sama perusasetelma, eli mysteerinen kupu. Pitkän ihmettelyn jälkeen löytyi: Pekka Virtanen: Katajanukke, 1988. Olin lukenut tuon heti sen ilmestymisen aikoihin ja 13 vuoden päästäkin palautui mieleen.

nirzin: Luin tämän viime vuonna ja silloin kovasti vaivasi, että missä aiemmin lukemassani on aika lailla sama perusasetelma, eli mysteerinen kupu. Pitkän ihmettelyn jälkeen löytyi: Pekka Virtanen: Katajanukke, 1988. Olin lukenut tuon heti sen ilmestymisen aikoihin ja 13 vuoden päästäkin palautui mieleen.
 
Jaa? Pitääpä ehkä tsekata. Onhan King vissiin kirjoittanut ton saman tarinan jo kahdesti aikaisemmin paljon lyhyempänä, muistaakseni kerran julkaistukin jossain.

Luin äskettäin enemmänkin näytelmiä mutta erityisesti mieleen jäi Arthur Millerin Kauppamatkustajan kuolema, joka kertoo varsin koskettavalla tavalla amerikkalaisen unelman epäonnistumisesta ja pettymyksestä, kun elämä ei tuonutkaan sitä mitä mihin aina uskoi.
 
Sitten luin Hannu Rajaniemen scifi-kirjat Kvanttivaras ja Fraktaaliruhtinas. Ensimmäinen vei kyllä ihan täysillä mukaansa ja toinenkin oli hyvä. Kielikin oli hyvää ja sujuvaa. Scifi-kirjoissa joskus häiritsee kun jutut olisivat mielenkiintoisia mutta tyyli on niin vaivaannuttavaa ettei viitsi lukea.