| Aihe: seymour duncan kitaramikrofonit millainen soundi? | |
|---|
 JPQ
26.03.2013 07:12:46 | |
|
seymour duncan kitaramikrofonit millainen soundi? tiedän että on monia malleja ja sitten vielä senkin että ääni subjektiivinen asia hieman ainakin.ps. kitaristiksi minusta ei ole ilmeisesti mutta kitara jutut saa varmasti silti kiinnostaa.
Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. |
|
Ohessa hieman kuvausta (taulukon muodossa) eri mikeistä, tuosta lienee hyvä aloittaa:
http://www.seymourduncan.com/comparetones
"isi, katso, tuo yksi kitara on ihan rikki!" - 3v. tytär DLX-musicin kitaraosastolla kommentoi Jacksonin RR3:sta... |
|
Ja tässä listaa soittajista. Saa ehkä kuvan mikä mikki sopii mihin musiikkityyliin, ei absoluuttinen totuus.
http://www.seymourduncan.com/artists/our_artists
Etsin soittokamoista soittotaitoa. Ei ole tullut vastaan... |
 ibnz
26.03.2013 10:42:48 | |
|
Kevyesti analysoiden, vailla tieteellistä pohjaa, sanoisin niiden Duncanien, joita itse käytän, olevan aika kirkkaan ja avoimen tuntuisia. Vertailukohtana usea DiMarzio ja EMG. Sellaisia aika raa'an kuuloisia jopa. DiMarziot ovat omalta kohdalta olleet aivan korkeimmilta taajuuksilta vähän tumppuja, jopa D Activatorit. Johtunee ehkä messinkipohjalevystä. Muuten DiMarziot ovat ehkä kiinnostavampia - epäsymmetrisesti käämityt kelat jne. EMG aktiivit ovat vähän rajoittuneita taajuusvasteiltaan, kenties se esivahvistusaste siellä mikin sisällä filtteröi vähän turhan voimakkaasti.
Itse suosin siis Duncaneita, käytössä Custom, JB ja Distortion |
|
ibnz: Kevyesti analysoiden, vailla tieteellistä pohjaa, sanoisin niiden Duncanien, joita itse käytän, olevan aika kirkkaan ja avoimen tuntuisia. Vertailukohtana usea DiMarzio ja EMG. Sellaisia aika raa'an kuuloisia jopa. DiMarziot ovat omalta kohdalta olleet aivan korkeimmilta taajuuksilta vähän tumppuja, jopa D Activatorit. Johtunee ehkä messinkipohjalevystä. Muuten DiMarziot ovat ehkä kiinnostavampia - epäsymmetrisesti käämityt kelat jne. EMG aktiivit ovat vähän rajoittuneita taajuusvasteiltaan, kenties se esivahvistusaste siellä mikin sisällä filtteröi vähän turhan voimakkaasti.
Itse suosin siis Duncaneita, käytössä Custom, JB ja Distortion
Itse lisäisin vielä listaan Blackoutit. Aktiivimikeistä parhainta päätä. Potkua ja bassopäätä löytyy, mutta soundissa on myös sellasta luonnollisempaa puolta. |
ibnz
26.03.2013 10:54:00 | |
|
sarkain: Itse lisäisin vielä listaan Blackoutit. Aktiivimikeistä parhainta päätä. Potkua ja bassopäätä löytyy, mutta soundissa on myös sellasta luonnollisempaa puolta.
Joo täsmälleen samaa mieltä. Potkua on vaan niin pirusti että tasapainottelu passiivien kanssa voi olla vähän hankalaa :) Päihittää esim. EMG X:t dynamiikassa kyllä. |
|
ibnz: Kevyesti analysoiden, vailla tieteellistä pohjaa, sanoisin niiden Duncanien, joita itse käytän, olevan aika kirkkaan ja avoimen tuntuisia. Vertailukohtana usea DiMarzio ja EMG. Sellaisia aika raa'an kuuloisia jopa. DiMarziot ovat omalta kohdalta olleet aivan korkeimmilta taajuuksilta vähän tumppuja, jopa D Activatorit. Johtunee ehkä messinkipohjalevystä. Muuten DiMarziot ovat ehkä kiinnostavampia - epäsymmetrisesti käämityt kelat jne. EMG aktiivit ovat vähän rajoittuneita taajuusvasteiltaan, kenties se esivahvistusaste siellä mikin sisällä filtteröi vähän turhan voimakkaasti.
Itse suosin siis Duncaneita, käytössä Custom, JB ja Distortion
Toisaalta taas meikäläisen mielestä joku JB on aivan liian kirkasta tavaraa, on vähän ku jääpuikkoa korvaan ylätaajuuksien puolesta. Custom Custom taas on kohtuullisen tasapainoinen, aika paljon tuntuu olevan alapäätä. lil 59 taas on ihan kivan kuulonen verme, saa hyvät cleanit. Dimebucker... No, sanotaanko, etten koske enää pitkällä tikullakaan.
DiMarziolta taas x2n oli hirmunen mörssäri, pukkasi niin suatanasti ääntä ulos että heikkoa hirvitti. Suht tumman kuulonen mikki se. D-activator kuulosti aikalailla samantyyliseltä kuin EMG81, kovin oli ulostuloa ja hieman hengettömän kuulonen. Ei omaa luonnetta. Yläpäätä kyllä riitti ihan tarpeeksi, keskiäänet tuntuivat korostetuilta. Steve Morset oli aika loisteliaat, todella erilaiset ovat kaula ja tallamikki. Tallamikki kovatehoinen ja puskee keskiääntä oikein hyvin. Kaulamikki taas lämpimämpi ja vähätehoisempi. Hyviä olivat. Tone Zonet oli kovin tehokkaat myös, puskivat kovasti alataajuuksia, yläpää oli vähän tunkkainen. Paf Pro on loistomikki, kaulapaikassa laulaa ku Luciano Lavarotta konsanaan! Crunchlab on myöskin kovatehoinen, mutta puhdistuu mukavasti volapotikalla. Dynamiikkaa löytyy ja sellaista... no, crunchia riittää! Aivan loistavan kuuloinen mikki, ainakin mahonkikitarassa jossa vaahterakansi. Keskiäänet hyvät, sopivan hillityn kuuloinen tarvittaessa. Toimii jopa puhtaillakin. Ynkkämikki oli ihan hauska tapaus, yllättävän paljon hönkää. Tosin kaksikelainenhan se onkin (kelat vaan päällekkäin.) Ei toimi niin hyvin puhtailla kuin haluaisin.
Here is an education, the lesson professed is quite cruel
There are some things worse than death
And one of them is you |
|
Pitää nyt kuitenkin muistaa, että ylläolevat selostukset edustavat kitaristien jargonia. Tavallinen ihminen ei erota kahta eri humbuckermerkkiä toisistaan soinnin perusteella.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas |
 Lepinkäinen
26.03.2013 12:22:48 (muokattu 26.03.2013 12:28:41) | |
|
Seymour Duncan 6-String Bridge Pickups, 12 Model Comparison, Metal Rhythm
http://www.youtube.com/watch?v=ryzie8mham8
Tuossa osviittaa metalliliiton soundeista. Omaan korvaan erottuu erityisesti dimebucker, negatiivisessa mielessä.
Edit: Kuten videon kuvauksessa kerrotaan, niin eri kitaroissa varmaan soundaa erilaiselta, jotenka disclaimeria mukaan, jos ei olekkaan halutunlainen soundi. Ja vahvistimen asetukset pidetty identtisenä, eikä säädetty optimaaliseksi jokaiselle mikille, jotta erot kuuluisivat. |
|
Kefiiri: Pitää nyt kuitenkin muistaa, että ylläolevat selostukset edustavat kitaristien jargonia. Tavallinen ihminen ei erota kahta eri humbuckermerkkiä toisistaan soinnin perusteella.
Väittäisin vielä että saa olla aika kovan tason kitaravelho että kahdesta kitara näytteestä pystyy sanomaan kumpi on soitettu kitaralla jossa on Dimarziot ja kummassa on Duncanit.
Sillähän on myös erittäin paljon merkitystä millaiseen kitaraan ne mikit laitetaan ja mitä soundia niilla haetaan ja millaisella vahvistimella.
Minusta on tämä on ihan älytön kysymys kun jokaisella soittajalla on ihan oma tatsinsa ja ne kielten paksuudetkin ja vireet voivat olla hyvinkin erillaisia.
Olisi ehkä järkevämpää ottaa yksi esim.Duncan mikki ja kysyä siitä mielipiteitä erillaisten kitaroiden ja soittajien/vireiden kanssa. Millaisia kokemuksia on vaikka JB mikistä jne. |
 Gabe
26.03.2013 13:01:03 (muokattu 26.03.2013 13:02:54) | |
|
Jos unohdetaan mallikohtaiset eroavaisuudet ja mielipiteet niiden suhteen niin yleistäen voisin sanoa Seymour Duncanin mikrofonien olevan laadukkaita ja soundaavan hyvältä. Minulla on kahdessa pääkitarassani Seymour Duncanin mikit ja olen ollut erittäin tyytyväinen, myös aiempiin mikrofoneihini olen tämän valmstajan tuotteita ruuvaillut. |
|
Itsellä oli tuo JB vanhassa kitarassa ja täytyy sanoa, että tykästyin kovasti. Mahtava allround mikki bluesista metalliin, ainakin omasta mielestä. Nykyisin löytyy Blackout 1-malli ibanezista ja voittaa EMG:n ainakin aktiiveja vertaillessa. Paljon elävämpä ja vähemmän steriili soundi.
Kuten mpekkanen mainitsikin, kitaran puut vaikuttavat monen asian ohella yhtä paljon kuin mikit. Riippuen paljon jo musatyylistäkin. Toinen mikki on lepässä liian kirkas, kun taas mahongissa aivan hyvä peli. Suosittelen (jos mahdollisuus) niin ostaa yhden mikin tai pari ja sitten kokeilee. Torilta halvalla niin yleensä samaan hintaan pääsee eroonkin. Muutama euro ja ajankulua voi tulla takkiin, mutta ainakin on sitten varmaa dataa itsellä...
"Human beings, who are almost unique in having the ability to learn from the experience of others, are also remarkable for their apparent disinclination to do so." |
|
Tottahan on, ettei niitä kitaramerkkejä toisistaan oikeasti kukaan erota. Saundi kun tosiaan on riippuvainen niin monesta asiasta, aina kitaran puista/komposiitista/hiilikuidusta tms äänenpaineeseen ja ihmisen korvaan asti.
Sanoisin, ettei voi mennä laadullisesti vikaan, jos ostaa duncanit, dimarziot, fenderit, gibsonit, bare knucklet tai vaikka sheptonet. Saundit on sitten niitä mielipide ja fiilisjuttuja.
Here is an education, the lesson professed is quite cruel
There are some things worse than death
And one of them is you |
 LaXu
26.03.2013 14:24:50 | |
|
Eipä noita voi täysin luonnehtia. Se kitara mihin mikki on pultattu vaikuttaa aika paljon. Esim. itse olen tykännyt JB:sta Les Paul tyyppisessä skebassa, mutta taasen superstratossa se oli mielestäni aivan kamala. Joka tapauksessa Duncanin mallisto on laidasta laitaan, eikä mielestäni voi sanoa, että "tämä on nyt selkesti Duncanin mikki".
Joka tapauksessa olen heidän mikeistään digannut, kunhan ne on naitettu sopivan skeban kanssa. |
JPQ
27.03.2013 04:30:50 | |
|
Kirkas on mielikuva joka monestakin paikasta tarttunut asia tuli mieleen aikoinaan kuulemani vastakkainen väite.
Laajan musiikkityylien kirjon edustaja. Tähän asti kehutuin kappale musiikki näytteessä download linkkinä. Ehkäpä toinen puolisko tyylistäni jota eniten edustan. |
|
JPQ: Kirkas on mielikuva joka monestakin paikasta tarttunut asia tuli mieleen aikoinaan kuulemani vastakkainen väite.
En ymmärrä tästä lauseesta mitään. Parhaiten soundi paranee treenillä, ja jos on selkeä kuva siitä mitä haluaa, voi alkaa katsella mikkejä. Kantsii kuitenkin muistaa, ettei paska soitto tai paska kitara muutu hyväksi millään mikeillä.
C'é solo un Capitano. |
|
JPQ: .... kitaristiksi minusta ei ole ilmeisesti mutta kitara jutut saa varmasti silti kiinnostaa....
Miksi sinusta ei olisi kitaristiksi? Harjoittelua ja kitroiden kuuntelua hieman niin näillä meidän vastauksillakin voisi olla suurempaa arvoa juuri sinulle tässä aihepiirissä. Jos esimerkiksi kerron sulle että Duncan Custom on oiva perusmikki tallaan aika monessa kitarassa (hard rock soittelut) tai että Dimarzio Breed mahonkirunkoisessa talla + kaula on erittäin hyvä yhdistelmä, niin mitä saat tästä infosta ?
Ainakaan ei voida mielestäni sanoa että joku merkki on hyvä ja toinen huono, vaan pitää kuitenkin mnnä sinne mikkityypin tasolle. Makuasioita myös nämä. Muilta osin viittaan aikaisempien kirjoittajien kommentteihin. Toivottavasti löydät aikaa kitaran soittamiseen ja huomaat kitaristiksi muuttumisen tapahtuvan. Enjoy!
Kirjoitan.....siis ehkä en just nyt soita.... |
|
Eipä taida olla mitään Duncan-soundia, joka yhdistäisi kaikki Duncanin mikit jollain tasolla toisiinsa. Kuten jo monesti todettiin, mikkien lisäksi muuttujia on valtavasti ja makuasioitahan nämä loppuviimeksi ovat...
Osteri: Toivottavasti löydät aikaa kitaran soittamiseen ja huomaat kitaristiksi muuttumisen tapahtuvan. Enjoy!
Koska muuten itseään voi virallisesti kutsua kitaristiksi???
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. |
|
Eipä noita mikkien eroja opi käsittämään/käsittelemään muutakuin kokemuksen kautta.
Itse taisin olla ensi kertaa mikkienvaihtopuuhissa, kun aikanaan omaan stratooni istuttelin nimenomaan Duncanin hot rails mikkejä. Lähinnä kaverin kehotuksesta hommaan ryhdyin kun orkkismikeistä ei sitä säröä ihan toivotusti lähtenyt ja kierto-ongelmiakin tuli kun sitä säröä yritti väkisin soundiin vääntää. Maidenitkin veti hot rails stratoilla, joten kovin paljon metsään ei voi mennä. -> Hot railsit tulivat jäädäkseen.
Viimeisin vaihtorumba tuli Exploreriin kun Gibsonin 500T oli makuuni aivan liian kuuma. Soundi puuroitui aivan liian herkästi, kun koitti vähän rähinää saada aikaan. Jälleen tilalle Duncania, tällä kertaa pariskunta JB-Jazz. Soundi selkiytyi heti.
Joten ei muuta kuin Duncanin sivuilta katselemaan, että millä mikeillä kukin maailmanstarba vetelee ja valinnat oman maun mukaan. Osta torilta käytettynä, niin hudin sattuessa pistät taas myyntiin, eikä kirpaise paljoakaan.
I'm sorry Dave |
|
Hynkel Belzepop: En ymmärrä tästä lauseesta mitään. Parhaiten soundi paranee treenillä, ja jos on selkeä kuva siitä mitä haluaa, voi alkaa katsella mikkejä. Kantsii kuitenkin muistaa, ettei paska soitto tai paska kitara muutu hyväksi millään mikeillä.
Voi, miten totta tämä onkaan. Omat suurimmat soundiongelmat paranisivat/paranevat juuri treenillä, eikä mikkejä/speduja/vahvareita vaihtamalla, ja 90 % tapauksista tilanne on sama. Kamarunkkauksella yritetään liian usein paikata soittotaidollisia puutteita. Syyllistyn itse samaan.
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
