Kitarat: kitarakamat ›

Jäärä: Mulle on aika vastenmielistä, en viihdy musaliikkeissä. Tosin en ole oikea soittajakaan.
 
Itsekin tiedän joitain hyviä soittajia, jotka kokevat niskaan hengittävän myyjän tuhinan epämiellyttäväksi. Onneks nykyisin joissain liikkeissä on kitaristien sovituskoppeja joissa voi luukuttaa. Itseäni tosin häiritsee bulkkikamaliikkeissä soittimien huonot säädöt, yritä siinä sitten kaivella niitä hyviä puolia esiin kun sormet saa kielten ja otelaudan väliin suoriltaan...

Soundin ja soitettavuuden lisäksi.. ja ehkä jopa enemmän korkeampi hinta näkyy kitaran laadussa luotettavuutena ja yksilöllisyytenä. Mielestäni nykyään tehdään jo tosi hyviä kitaroita melkein hintahaitarin joka osassa ja esimerkiksi 800-1500e väliin sijoittuvien kitaroiden laatueroa on jo aika vaikeakin hahmottaa. Sitten kun tuosta mennään parin sadan tai reilusti päälle parin tonnia maksaviin soittimiin niin laatueron huomaa selvemmin. Edullisemmissa kitaroissa esiintyy myös enemmän vaihtelua yksilöiden välillä, kun taas kalliimmat soittimet ovat hieman tasalaatuisempia. Itse olen soitellut aina pääasiassa keskihintaisilla (700e-1500e) maksavilla kitaroilla ihan tyytyväisenä. Vähän aikaa sitten satsasin kunnolla omanlaiseeni custom-kitaraan ja siinä hintaero näkyy lähinnä yksilöllisyytenä, ajan kuluessa toivottavasti myös toimintavarmuutena. Hinta-laatusuhde on minusta huono kuvaamaan kitaroita, parempi olisi hyvin vastinetta rahalle. Jotain käsitystä hinnan vaikutuksesta kitaran laatuun saa toki musiikkiliike kierroksilla, täytyy ottaa kuitenkin huomioon että monesti ne kitarat ei siellä roiku parhaissa säädöissä ja siitä luotettavuudesta ei saa käsitystä kuin vasta omistamalla.
 
Täytyy myös muistaa että puuta ne kalliimmatkin kitarat vain ovat, yleensä vain laadukkaampaa. Monesti olen huomannut että kalliisiin soittimiin liitetään etukäteen todella suuria odotuksia jonka johdosta pettyy hieman kun sen unelmiensa soittopelin saa viimein käsiinsä käsiinsä, kielistä ei sinkoilekaan sateenkaaria ja oma soitto kuulostaa yhtä paskalta kuin aina ennenkin.

Terry Pantheras: Itsekin tiedän joitain hyviä soittajia, jotka kokevat niskaan hengittävän myyjän tuhinan epämiellyttäväksi. Onneks nykyisin joissain liikkeissä on kitaristien sovituskoppeja joissa voi luukuttaa. Itseäni tosin häiritsee bulkkikamaliikkeissä soittimien huonot säädöt, yritä siinä sitten kaivella niitä hyviä puolia esiin kun sormet saa kielten ja otelaudan väliin suoriltaan...
 
Uskotko tosiaan siihen että 10 vuotta soittanut kaveri ei ole edes koskaan missään kokeillut yli 800 euron soitinta.
Kun olen itsekkin ollut soitin liikkeessä töissä niin kyllä voisin melkoisella varmuudella sanoa,että jollakin on nyt vaan tylsää ja täytyy laittaa ajankuluksi jotain keskustelun aihetta kun ei elämässä ole muutakaan.
 
Varmasti on niin jos on pidempään harrastanut että ei jaksa enää ihan hupia lähteä musiikkiliikkeisiin,varsinkin jos on jo ihan hyvät soittopelit.
 
Kyllä kuitenkin soittaja joka on vielä melko alkumetreillä ja ei ole kiinnostusta kokeilla kalliinpia soittimia tai ei ole 10 vuoden aikana missään edes tonnin kitaroihin törmännyt niin sitä en kyllä usko.
Aiheen kirjoittaja on Äänekoskelta kotoisin ja siitä on jyväskylään hieman yli 40 kilometriä. Jyväskylässä on kyllä pariikin liikettä joissa on kalliinpiakin soittimia ja niitä voi myös kokeilla.
Jyväskylä on myös Äänekoskea lähin isompi kaupunki.

mpekkanen: Uskotko tosiaan siihen että 10 vuotta soittanut kaveri ei ole edes koskaan missään kokeillut yli 800 euron soitinta.
Kun olen itsekkin ollut soitin liikkeessä töissä niin kyllä voisin melkoisella varmuudella sanoa,että jollakin on nyt vaan tylsää ja täytyy laittaa ajankuluksi jotain keskustelun aihetta kun ei elämässä ole muutakaan.
 
Ei jummarra mittee ajat takaa? Mulla on oikeasti pari soittajakaveria jotka ei voi sietää musaliikkeitä. Que?
 
Meinaatko siis oikeasti tuolla kommentillasi, että edellisen postaukseni kirjoittaminen olisi jonkinlainen indikaattori elämänlaadustani?

Terry Pantheras: Meinaatko siis oikeasti tuolla kommentillasi, että edellisen postaukseni kirjoittaminen olisi jonkinlainen indikaattori elämänlaadustani?
 
Hän taisi tarkoittaa ketjun aloittajan tilannetta, ei sinun. Itse puolestani en osaa pitää aloitusta trollina.

Kefiiri: Hän taisi tarkoittaa ketjun aloittajan tilannetta, ei sinun. Itse puolestani en osaa pitää aloitusta trollina.
 
No niin, noinhän tuo taitaa olla... :)

mpekkanen: Uskotko tosiaan siihen että 10 vuotta soittanut kaveri ei ole edes koskaan missään kokeillut yli 800 euron soitinta.
Kun olen itsekkin ollut soitin liikkeessä töissä niin kyllä voisin melkoisella varmuudella sanoa,että jollakin on nyt vaan tylsää ja täytyy laittaa ajankuluksi jotain keskustelun aihetta kun ei elämässä ole muutakaan.
 
Varmasti on niin jos on pidempään harrastanut että ei jaksa enää ihan hupia lähteä musiikkiliikkeisiin,varsinkin jos on jo ihan hyvät soittopelit.
 
Kyllä kuitenkin soittaja joka on vielä melko alkumetreillä ja ei ole kiinnostusta kokeilla kalliinpia soittimia tai ei ole 10 vuoden aikana missään edes tonnin kitaroihin törmännyt niin sitä en kyllä usko.
Aiheen kirjoittaja on Äänekoskelta kotoisin ja siitä on jyväskylään hieman yli 40 kilometriä. Jyväskylässä on kyllä pariikin liikettä joissa on kalliinpiakin soittimia ja niitä voi myös kokeilla.
Jyväskylä on myös Äänekoskea lähin isompi kaupunki.
 
No tämähän nyt tuntuu olevan sinulle aivan käsittämätön juttu, etten tosissaan ole sellaisella koskaan soittanut. Mikä nyt sitten kokemukseksi lasketaan, mutta ekan kitaran hain musapörssistä syksyllä 2003, jonka jälkeen tullut soitettua välillä enemmän ja välillä vähemmän aktiivisesti. En ole missään vaiheessa väittänyt olevani mikään virtuoosi ja "keikkakokemus" jää koulun juhlissa soittamiseen, lähinnä omaksi nautinnoksi tullut soitettua ja joskus parissa bändiviritelmässä. Jos sinä tykkäät liikkeissä soitella, ei se tarkoita sitä, että kaikki muut siitä pitäisivät (kuten ketjun muista viesteistä tulikin ilmi).
 
Tuli otsikoitua aihe hieman harhaanjohtavasti, paremmin kuvaava olisi ehkä ollut "paljonko kitarasta kannattaa maksaa" ja pahoittelut siitä, että tällainen ketju olikin jo olemassa, vaikka en sitä hakuyrityksistä huolimatta löytänyt. Tarkoitus ei ollut keskustella hyvähintalaatusuhteisista kitaroista, vaan siitä, että missä vaiheessa kitaran laatu ei juurikaan enää parane, vaikka hinta nouseekin. Vai onko 10000 euron kitara selvästi parempi, kuin 2000 euron kitara? Nollat kun ottaa pois perästä, niin asiahan on itse kullekkin varmaan ihan selkeä homma, nimenomaan kun puhutaan soitettavuudesta, soinnista ja yleisestä laadusta. Tajusiko kukaan pointtia?
 
LaMotta: No jos 500 ja 2000 euron hintaisissa työkaluissa ei keskimäärin ole mitään eroja keskenään, niin jossain on mätää. Kaikkein halvimpien ritsojen puut ei voi olla kovin laadukkaita, ja yleensäkin kaikki hardware on halvinta mahdollista bulkkia.
 
Olen kertonut tämän ennenkin ja sanotaan uudestaan. Omistamissani halparitsoissa oli sellaista ongelmaa, että kauloissa on keskimääräistä enemmän mutkaa, nauhat ei kestäneet kiinni otelaudassa eikä hihnaruuvit bodyssä.
 
Kun kaula on kunnon puuta niin se tuntuu ja kuuluu soinnissa.
 
No sepä se, mutta en tarkoittanut ihan niitä "kaikkein halvimpia ritsoja". Jos nyt esimerkiksi verrataan vaikka tuota mh400nt:tä ja horizon ntII:sta:
 
Molemmissa runko mahonkia ja kansi ja kaula vaahteraa. Horizon on nect-thru ja mh set-thru (tässäkö se ratkaiseva ero?). Horizonissa otelauta on eebeniä ja mh:ssa ruusupuuta (vai tässä?). Toisessa on emg:t ja toisessa seymour duncanit, jotka taitaa olla aikalailla samaa hintaluokkaa. Toisessa on virittimissä sperzeliä ja toisessa grooveria, ja ei taida näistäkään vielä se ero tulla ja tuskin se tuosta tallastakaan johtuu...
 
Kaulakin näyttäis olevan mh:ssa melkosen suora, joten nyt päästään siihen, mitä ihmettelin, eli onko noilla runkorakenteen ja otelaudan lisäksi juurikaan muuta eroa, kuin hienompi (=suurempitöinen) viimeistely ja eri kolme kirjainta lavassa... Ja kertauksena nyt vielä ne hinnat, eli horizon 1600e-1850e thomannilla ja mh vähän yli 700e (ei myydä enää tuota täysin vastaavaa mallia).
 
Kolvaukset tuossa omassa kapistuksessa näyttäis olevan vähän köyhän näköset, mutta on nuo toistaiseksi jo yli viisi vuotta kuitenkin pelittänyt...
 
Ps. Ottakaa ihan iisisti :)

Jones_: Ps. Ottakaa ihan iisisti :)
 
Minusta tuntuu siltä, että nämä kitaran 'hyvyys'- ja 'huonus'-asiat koetaan niin subjektiivisesti, ettei tästä saa helposti mitään järkevää keskustelua aikaiseksi.
 
Lisäksi usein erilaiset ominaisuudet luokitellaan 'hyväksi' ja 'huonoksi'. Kuten kaulan paksuus, väri, muotoilu, humbucker vs single coil, jne.

Terry Pantheras: Ei jummarra mittee ajat takaa? Mulla on oikeasti pari soittajakaveria jotka ei voi sietää musaliikkeitä. Que?
 
Meinaatko siis oikeasti tuolla kommentillasi, että edellisen postaukseni kirjoittaminen olisi jonkinlainen indikaattori elämänlaadustani?
 
Kirjoitin tämän aiheen aloittajasta en suinkaan sinun elämästä :)
 
Olen kyllä huomannut,että sinulla on kyllä tietoa /taitoa soittimista ja olet myös kommentoinut ihan hyviä juttuja.
Itseä vain ihmetyttää tällainen että harrastetaan,mutta ei ole kuitenkaan parempia soittimia tullut koskaan eteen,edes kellään kaverilla.

mpekkanen: Kirjoitin tämän aiheen aloittajasta en suinkaan sinun elämästä :)
 
Olen kyllä huomannut,että sinulla on kyllä tietoa /taitoa soittimista ja olet myös kommentoinut ihan hyviä juttuja.
Itseä vain ihmetyttää tällainen että harrastetaan,mutta ei ole kuitenkaan parempia soittimia tullut koskaan eteen,edes kellään kaverilla.
 
Joo, mulla meni tuo sun postaus "vähän" ohi... :D

Jones_: No sepä se, mutta en tarkoittanut ihan niitä "kaikkein halvimpia ritsoja". Jos nyt esimerkiksi verrataan vaikka tuota mh400nt:tä ja horizon ntII:sta:
 
Ltd 400-sarjasta ei oo kokemusta, mutta parista 1000-sarjasta on(Musamaailmassa alta 800e). Minä en kyllä löyda niistä juuri mitään eroa Esp:hen, viimeistely on ihan virheetöntä, mikeissä ja raudoissa ei oo juurikaan eroa, niin kuin totesit. Noihin puu juttuihin en itse usko, ennen kuin joku toisin todistaa(kaikissa näkemissäni sokkotesteissä mennyt veikkaukset persiilleen, esimerkiksi juuri Ltd:n ja Esp:n välillä, ja vieläpä niitä työkseen testaavilla).
 
Soitinliikkeissä testaaminen on mielestäni yhtä tyhjän kanssa, jotain isoja eroja niistä saattaa huomata, mutta ei muuta. Ostamatta en testaa. Mulla on mennyt niin, että ostin koko ajan kalliimpia kitaroita, kunnes tajusin, että erot on niin pieniä tai niitä ei oo ollenkaan. Nyt oon siirtymässä taas halvempiin. Esim omistan Usa Jacksonin ja puolet halvemman vastaavan Japanin Pro Jacksonin, niin eroja ei löydy suurennuslasillakaan.

Jos nyt puhutaan ihan tästä aiheesta niin jos aiheen aloittaja ei ole edelleenkään kokeillut kuin halvempia kitaroita niin miten hän voisi saada mitään irti kalliinmasta jos ei ole mitään tajua siitä mikä on laadukkaampi.
jokaisesta puusta voidaan tehdä niin hyvä kuin huonokin kitara.
Kitaran malli,puuosat,mikit ja monet muutkaan asiat eivät vielä kerro siitä laadusta välttämättä mitään.
 
Karkeasti kyllä voisi väittää että yleensä hinta ja laatu on jonkinlaisessa suhteessa,muutenhan sellainen kitara yritys ei kannattaisi.
Varmasti kun kitara alkaa maksamaan useampia tonneja niin siitä ylöspäin kun mennään niin ehkä se viimeistely on se mikä siinä silloin maksaa enemmän. Soundi voi olla yhtä hyvä hieman riisutummassakin versiossa.
Kuitenkin kitaroita on monenlaisia on akustisia,sähköisiä ja siltä väliltä. Metallikoppaisia ja puisia. Kaikki ratkaisut ei voi tietenkään olla saman hintaisia ,eivätkä yleensä samanlaisia soundeiltaan.
 
Jos haluaa selvittää hinnan suhdetta laatuun,niin siihen ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin ottaa itse loppukädessä selvää ja kokeilla eri vaihtoehtoja.
 
Joku voi kertoa oman mielipiteensä,mutta se on hänen eikä sekään ole täydellä varmuudella mitenkään absoluuttisen oikea.
 
Silläkin kun on todella paljon väliä mitä sillä kitaralla soitetaan. Sellaista kitaraa joka olisi ihan täydellinen kaikenlaiseen musiikkiin,niin sellaista ei ole olemassa.

Kun mielipiteitä on lukenut niin ammattilaisilta kuin amatööreiltä, niin vaikuttaisi esim joillain "made in USA"-kitaroilla olevan huono hinta-laatusuhde: saman laadun/laaduttomuuden saa paljon paljon edullisemmin muilta valmistajilta.
 
Olisiko hyvä hinta-laatusuhde sitten sellaisella tuotteella, että ei tarvitse selitellä tai puolustella tuotetta nettifoorumeilla, ei tarvitse kenenkään kauhistella hintaa tai viimeistelyn "made in China"-tasoa.

trih: Kun mielipiteitä on lukenut niin ammattilaisilta kuin amatööreiltä, niin vaikuttaisi esim joillain "made in USA"-kitaroilla olevan huono hinta-laatusuhde: saman laadun/laaduttomuuden saa paljon paljon edullisemmin muilta valmistajilta.
 
Olisiko hyvä hinta-laatusuhde sitten sellaisella tuotteella, että ei tarvitse selitellä tai puolustella tuotetta nettifoorumeilla, ei tarvitse kenenkään kauhistella hintaa tai viimeistelyn "made in China"-tasoa.
 
Toisaalta, jos lukee foorumimme eri osioita, niin Made in Japan Fender on tae kuningaslaadusta. Poikkeuksetta kehutaan vitun hyviksi.
 
Jostain syystä nämä ozzymaisen hyväiset MIJ/CIJ Fenkut ovat silti halvempia kuin jenkkikepit.
Ja jostain syystä itse en ole kelvollista japsifenkkua päässyt käpistelemään, missään.

Aloittajan kyselemistä malleista en osaa sanoa kun vain joku satunnainen liikkeessä tapahtunut hypistely on kokemuksena. Mutta mulla on sellainen näppituntuma, että suurinpiirtein tonniin asti hinta ja laatu kulkee käsi kädessä, koskien lähinnä massatuotantokitaroita. Seuraava viissatanen tuo vielä lisää parannusta. Ja siitä seuraava viissatanen ulkonäköä yms juttuja. Ja tästä ylöspäin mennään jo vahvasti fiilis & mielikuvapuolelle. Toki tähän on poikkeuksena sellaiset instrumentit jotka vaativat paljon käsityötä ja viimeistelyä. Oikeat käsin tehdyt yksilölliset kitarat ei kuulu näihin kategorioihin mitenkäänv vaan ne voi maksaa vaikka sen viisitonnia ollen silti hinta/laadultaan hyviä.
 
Eli koetan tässä sanoa, että asia on hyyyyvin monitahoinen. Kukin vielä ymmärtää hinta/laadun omalla tavallaan ja omien tarpeiden mukaan. Mulla paras hinta/laatu on aivan ehdottomasti Wolf PRS kopsussa joka vastaa työnjäljeltä ja ominaisuuksiltaan aikalailla 1000-1100€ hintaluokan Tokai LP:ä joka mulla on myös uutena ostettuna. Hardwaret sun muut hilut on samantasoiset. Wolf maksoi käytettynä 180€. Ja siihen on tulossa 30€ hintaiset Tesla VR2 mikit. Sitten se onkin jo lyömätön hinta/laatu soitin. En tiedä kuinka yksilöitä Wolfit on, mutta omat "Tele" ja "PRS" on muutaman käyttövuoden jälkeen Erittäin hyviä soittimia. Niin soinniltaan kuin ulkonäöltäänkin.
Ja nämä mielipiteet latelen siltä pohjalta, että kaapista löytyy esim uutena ostettu Gibson 335 jne.sekä soittovuosia on suunnilleen reilut 25.

Luutavasti esim. se torilla oleva LP kuullostaa parin tonnin gibsonilta, mutta loput 8000€ on lähinnä juuri tätä muuta: ulkonäköä, et ceteraa.
 
Ei-vintage-kitaroissa mulle on aivan sama onko niitä tehty 10 vai 10000. Esim. kyseinen keppi näyttää ihan perus burstilespalta.
 
Näitä keräilykitaroita on joka helvetin väriä ja mallia kaikilla valmistajilla. Varmasti miljoonia tosiharvinaosuuksia löytyy maailmasta. Jaksaako joku oikeasti maksaa harvinaisuuslisää enää käytetyistä kitaroista..?
 
Liian paljon harvinaisuuksia, liian kovaan hintaan. imo

Oikeasti tämä on ihan mielenkiintoinen aihe.

Itsellä oli joskus aikoinaan Jackson custom shop Firebird joka oli 80-luvun puolivälistä(Musamaailma toi näitä custom shop Firebirdejä kaksi 80-luvulla Suomeen) ja sellaisen arvo olisi nykyään jossain jenkeissä vähintään 5000 dollaria. Kuitenkaan se ei ole ollut edes lähelläkään sitä kitaraa jos puhutaan parhaasta ja vielä sellaisesta jossa on hinta ja laatu suhde kohdillaan.
 
Tällä hetkellä paras hinta laatu suhde on Martin backpackerissa josta maksoin käytettynä 150 euroa ja sen taitaa saada uutenakin pariin sataan.
Sillä olen soittanut todella paljon parin viime vuoden aikana ja multa löytyy Gibsonia,Jenkki Reverendiä ja 50 vuotta vanha National joka on kanssa todella hyvä soitin.
Soittimia on kyllä monia muitakin ja monenlaisia kielisoittimia,ei siis pelkästään kitaroita.
 
Kun sottotaito on hieman kehittynyt siitä mistä ainakin itse joskus lähdin niin nyt voin soittaa vaikka slideä tai lap steeliä kitaralla tai jollain muulla soittimella jos sillä ei pysty "oikeasti"soittamaan. Eli väittäisin,että kun soittotaito kehittyy niin osaa myös soittaa ihan sujuvasti hieman huonommallakin pelillä kun tietää mihin se taipuu ja mihin taas ei. Tietenkään en tarkoita nyt sitten sellaisia soittimia jotka ovat ihan soittokelvottomia tai muuten ihan romuja.
 
Itsellä oli kaikista parhaimmat soittovehkeet silloin kun en osannut kunnolla soittaa. Ne eivät parantaneet soittoani,enkä oppinut niiden takia soittamaaan.
En myöskään usko että kellään huonoa soittotaitoa tekee paremmaksi tai paremman kuuloiseksi se että niihin sijoittaa enemmän rahaa.
 
Tämä on vain asia joka on jokaisen itse kuljettava läpi. joskus myöhemmin sitten huomaa mitkä kaikki asiat on soittamisessa tärkeitä ja mitä kaikkea itse todella tarvitsee,että voi itseään toteuttaa ilman suurempia kompromissejä. Komppromissithan kuuluu asiaan,on vain hyväksyttävä niille jokin järjellinen määrä.
Joka tilanteeseen ei ole siis paras vaihtoehto se kaikkein kallein aina :)

FensonGibder: Luutavasti esim. se torilla oleva LP kuullostaa parin tonnin gibsonilta, mutta loput 8000€ on lähinnä juuri tätä muuta: ulkonäköä, et ceteraa.
..............
 
Minusta ei ole olennaista miltä se kitara kuulostaa, vaan miltä se kitara saa sittajansa kuulostamaan;-). Tämä on vähän hienovireisempi yhtälö, koska muuttujia on taas enemmän. Se minkälaisista puista kitara on tehty, ei yksin ratkaise soundia vaan asiaan vaikuttaa myös minkälaisista puista se soittaja on tehty.
 
Tämä on kai se yhtälö johon me jokainen haemme vastausta. Vaikka itselleni on hiljalleen alkanut selvitä miten kitara soittelee minun kieliäni, niin en todellakaan kuvittele voivani sanoa minkälaisen soittimen jonkun toisen soittajan kemiat vaatii.
 
Tätä on psykoakustiikka parhaimmillaan ja sitä älkööt kukaan rationalisti väheksykö. Minun mielestä kitaran tarkeimmät ominaisuudet ovat juurikin psykoakustisia. Itse kun otan uuden kitaran käteeni niin ensimmäisenä kuuntelen sen psykoakustista sointia ja vasta paaaaljon myöhemmin alan tutkia sen fysiologista sointia tarkemmin.

hallu: Minusta ei ole olennaistamiltä se kitara kuulostaa, vaan se miltä se kitara saa sittajansa kuulostamaan;-). Tämä on vähän hienovireisempi yhtälö, koska muuttujia on taas enemmän. Se minkälaisista puista kitara on tehty, ei yksin ratkeise soundia vaan asiaan vaikuttaa myös minkälaisista puista se soittaja on tehty.
 
Tämä on kai se yhtälö johon me jokainen haemme vastausta. Vaikka itselleni on hiljalleen alkanut selvitä miten kitara soittelee minun kieliäni, niin en todellakaan kuvittele voivani sanoa minkälaisen soittimen jonkun toisen soittajan kemiat vaatii.
 
Tätä on psykoakustiikka parhaimmillaan ja sitä älkööt kukaan rationalisi väheksykö. Minun mielestä kitaran tarkeimmät ominaisuudet ovat juurikin psykoakustisia. Itse kun otan uuden kitaran käteeni niin ensimmäisenä kuuntelen sen psykoakustista soitnia ja vasta paaaaljon myöhemmin alan tutkia sen fysiologista soitnia tarkemmin.
 
Totta!
Ota plussa.