Studiotyöskentely ›

Leo Lindgren: Itse ainakin mielelläni tsekkaan näitä ketjuja ja kuuntelen sekä kommentoin muiden tuotoksia toteutuksen osalta. Sinänsä ihan sama onko musiikki mulle mieleen, kun kyse on soundien hiomisesta.
 
Sitten tulee tietysti vastaan parikin ongelmaa.. Koska pohjimmiltaan kaikki 'neuvot' miksauksen suhteen on aivan turhia, kuten oon joskus tainnut aiemminkin mainita. Se, että kaipaako laulu lisää kolmea kiloa jonkun mielestä, on ihan triviaalia näpräämistä. Se ei kerro mitään alottajalle. Riippuen henkilöstä, tilasta, kuuntelusta, mieltymyksistä ja fiiliksestä, löytyy vähintään sama määrä jengiä joka on täysin päinvastaista mieltä.
 
Jos sä et tiedä, miltä sen pitäisi kuulostaa, ei sun kannata sitä miksata. Jos sä et tiedä miltä sen pitäisi kuulostaa, ei kannata painaa edes reciä. Sitä, miltä biisin pitäs kuulostaa, ei voi kukaan sulle kertoa.
 
Jos sä annat Collin Richardsonille, CLA:lle ja Eddie Kramerille saman raidan, se kuulostaa lopussa ihan erilaiselta. Ne on kaikki silti pro-jätkiä. Ja ne palkataan niiden näkemyksen ja maun (tai mauttomuuden, riippuen) vuoksi.
 
Totta kai, etenkin alotellessa, tuommoiset "millä plugarilla nostatte yläpäätä kitaroihin"-tyyppiset kuuluu asioihin. Ja se vastaus "sillä mikä kuulostaa hyvältä", ei tietenkään tyydytä, koska se ei tarjoa mitään taikatemppuratkaisua. Mitkä on paljon mukavampia tietysti kuin: "Äänitä hyvä biisi hyvillä soittimilla, hyvillä mikeillä, hyvässä tilassa, hyvällä laitteistolla ja miksaa biisiä palvelevalla tavalla."
 
Näin kärjistetysti, miksi mua kiinnostaisi se, että laulu kaipaa susta lisää yläpäätä? Tai mikään muukaan aspekti? Miten se eroaa siitä, että FOHissa joku jäbä tulee mulle huutelemaan, että "musta snare ei kuulu tarpeeksi"..?
 
Tää on tietysti vähän turhaa avautumista kun kyseessä on kuitenkin keskustelufoorumi. Kai mä yritän jotenkin uudelleenmuotoilla vanhaa "tätä ei voi opettaa, vain oppia"-tyyppistä kelaa. Lähinnä sitä teroittaisin, että mistä infosta on ihan oikeasti hyötyä ja mikä on vaan subjektiivista näpräämistä.
 
E: Nyt uudelleenluettuna Aki jo tuon paremmin, ja huomattavasti rakentavammin veisteli.
 
E II: Ja Leo, en siis tarkoita tässä sua, vaan yleisellä tasolla höpötän.
 
E III: Aki: Luomuna tekeminen ja kompuroiden sekä EQ:n käytön varominen on ihan jees, mutta silloin pitää koko projekti osata alottaa tuota työtapaa tukevilla ratkaisuilla mikityksessä ja kaikessa muussakin.
 
En mä lähtisi edes tähän, vaikka oikeassa oletkin tavallaan. Kaikki on eq:ta ja kompuraa. Mikrofonin vaihtaminen on equa. Asennon vaihtaminen on equa. Etäisyyden muuttaminen on equa ja kompressointia. Kaikki nuo on samaa asiaa..
 
Toki se, että keskittyy hieromaan mahdollisimman hyvän lähtösoundin, on aina suositeltavaa.. Equsta ja kompurasta pidättäytyminen jonkin "säännön" vuoksi, on kuitenkin täysin turhaa kikkailua joka ei palvele mitään todellista, järkevää tavoitetta.
 
Vain sillä lopputuloksella on merkitystä. " Joo mutta ei me käytettykkään yhtään equa eikä kompuraa!", on ihan turha kommentti siinä vaiheessa kun mixi ei toimi. Ja vaikka lopputulos olisikin hyvä, herää ajatus, että kuinka paljon parempi se olisi ollut, jos olisi vain tehnyt parhaansa, sen sijaan, että yrittäisi olla nokkela.