Kitarat: kitarakamat ›

Gabe: Enpäs muuten tiedäkään, helvetin hyviä kitaroita ne kuitenkin siellä puuhaavat. Mutta oli miten oli niin kyllä tuo käsityön osuus niissä varmasti hyvin korkea on, Fox osanee valaista tätä hieman paremmin.
 
Kyllä tekevät hyviä kitaroita. Kaksi olen ostanut mutta en ole edes ajatellut että ne olisivat käsintehtyjä.
 
Freewheeler: http://kitarablogi.com/2013/03/21/k … intehty-tehdastekoinenvai-molempia/
 
Erittäin asiaa.
 
Hyvin valaiseva teksti.

Gabe: Kuinkahan hyvän kitaran tuollainen maailmanluokan puunkaivertaja/veistäjä saisi aikaan jos hänelle lyötäisiin työkalut ja puutavara käsiin? Hieno siitä voisi tulla mutta soittimena se ei välttämättä olisi kovinkaan kummoinen.
 
Taide-esinehän se varmaan olisi? Onhan noita joitakin custom-soittimia maailmalla, joita on osiltaan olleet ihan tunnustetut taiteilijat tekemässä. Joko puuleikkauksia, upotus- eli intarsiatekniikkaa, maalauksia... Tuolla aiemmin kirjoitin tuosta Ibanezin USA-Custom sarjan maalatuista kitaroista, joita oli maalailemassa esim. juurikin tuo Pamelina.
"Kitarahistoria" tuntee monituisia tapauksia, vallankin noissa custom-peleissä, joissa on otettu "ihan sarjatuotantosoitin" ja siihen tehty vallan runsaita modauksia, milloin kenenkäkin toimesta. Paul Stanleyn "Cracked Mirror"-Iceman vaikka? =)

Vilpur1:
Hyvin valaiseva teksti.
 
Kyllä vaan. "Lähdekirjallisuuden" luettelosta puuttuu valitettavasti? Gibsonin osalta parikin teosta, joista toinen olisi hyvin laajasti (mutta helppolukuisesti) valottanut ko. firman historiaa alkaen "yhden miehen pajasta". Toinen pari taasen sitten yhtä tunnetuimmista Gibson-malleista. =) Fenderin Stratocaster-juhlakirjakin sieltä puuttuu. (Stratocaster Chronicles)

Vilpur1: Kyllä tekevät hyviä kitaroita. Kaksi olen ostanut mutta en ole edes ajatellut että ne olisivat käsintehtyjä.
 
En minäkään, tätä aiemmin en ole oikeastaan pysähtynyt ajattelemaan koko asiaa sen syvällisemmin. Ja itse olen tätä yhtä hairahdusta lukuunottamatta pärjännyt vallan hyvin pääasiassa keskihintaisilla laadukkailla sarjavalmisteisilla kitaroilla, ja pärjäisin tarvittaessa myös jatkossakin.
 
fox: Taide-esinehän se varmaan olisi?
 
Olisi epäilemättä, lähinnä tarkoitin sitä että vaikka ihminen olisi äärettömän taitava kaivertamaan puusta taideteoksia niin se ei automaattisesti tarkoita sitä että hän osaisi tehdä toimivan soittimen. Vaan siihen tarvitaan ihan omanlaistaan ammattitaitoa ja osaamista, veikkaan että monikaan suomalaisista soitinrakentajista ei kykenisi väsäämään yllämainitun linkin kaltaista puutaideteosta, mutta kyllä heiltä maailmanluokan soitin silti onnistuu. :)

Erittäin asiallista keskustelua ja hyviä ajatuksia älyttömästi! Hmmm joo, sattuneesta syystä on aika paljon tullut mietittyä itsekin tätä aihepiiriä, tutustuttua monenlaisiin tekijöihin ja firmoihin, ja käytyä hyviä keskusteluja alan tyyppien kanssa, mainittakoon vaikkapa John Suhr, Bob Benedetto, John Page, Tom Anderson ja sitten toisaalta noiden "isojen pahojen tehtaiden" edustajienkin - Paul Reed Smith on tuttu jäbä ja Fenderin ja Martinin R&D puolelta tunnen porukkaa... Ja sitten tietysti on muodostunut vuosien varrella pääosin tämän kitaraduunin kautta se oma käsitys käsintehdystä ja muusta.
 
Valmistusmenetelmiä on paha käyttää suoraan minään mittarina "käsintehdystä". Tehtaat ja yhden miehen pajat käyttävät nimittäin usein nykyisin aika samantapaisia välineitä soittimien tekoon. CNC koneita ja lasereita näkee enemmän ja enemmän jo ihan pienissäkin pajoissa ihan vaan siksi että niiden hinnat on tulleet alas ja niillä on kätevää ja tarkkaa leikata puuta sun muuta. Kirjaimellisesti ottaen eihän mitään tehdä enää käsin sillä tavoin kuin sata vuotta sitten tehtiin - kyllä jopa paatuneimmilla viulunrakentajilla ihan taatusti on vannesaha ja jokunen muukin sähköllä käyvä vekotin jolla soitinpuihin kajotaan...
 
Jaotteluja eri kokoisten / tyyppisten valmistajien välillähän on monenlaisia. Yksi yleisimpiä termejä on 'boutique guitars' tai 'small builder vs. factory made'. Joskus 'custom guitar' oli yhdenlainen termi mutta sekin kärsii samasta inflaatiosta kuin 'handmade'. Toiset puhuvat 'luthier made' kitaroista. Ja sitten niistä kinataan foorumien syövereissä - mikä on raja 'boutiquen' ja tehdastekoisen välillä, tai kuinka iso tekijä ei enää ole 'small builder'..? Rajoja on pirun hankala vetää, kun maailmassa on paljon valtavia tehtaita ja vielä enemmän yhden miehen pajoja - ja sitten ihan kaikkea siltä väliltä. Mitataanko 'boutiquekelpoisuus' henkilökunnan lukumäärällä vai tuotettujen kitaroiden lukumäärällä - vaiko tekotavoilla...?
 
Tämä on samalla tapaa toivoton tehtävä kuin lajitella jokainen maailman bändi johonkin tietyn musagenren tiettyyn alalajikkeeseen...
 
Jos kyseessä on yhden miehen paja, niin sen pienemmäksi yritystä ei enää helpolla saa. Toiset yhden miehen yritykset käyttävät CNC koneita, toiset taas perinteisempiä käsin ohjattuja puutyökoneita. Niitäkin on jotka höyläävät käsihöylällä ja vuolevat puukolla kynttilänvalossa (ainakin nettisivuillaan). Yhdistävä tekijä näille kaikille yhden miehen pajoille kuitenkin lienee se, että yritystä pyörittävä henkilö on poikkeuksetta soitinrakentaja (luthier, guitarmaker tai mitä termiä nyt käytetäänkään). Tästäkin voi riidellä - toisissa maissa pitää olla tietynlainen gitarrenbaumeister koulutus takana jotta voi laillisesti harjoittaa kys. liiketoimintaa, kun taas toisaalla (Suomessa vaikkapa) kuka vaan voi perustaa soitinrakennusyrityksen, osasi homman tai ei. Mutta ei mennä nyt ihan NIIN syvälle, vaan pysytään sellaisella tasolla ettei mene järki... ;-) Eli ollaan yhtä mieltä (?) siitä että jos on yhden miehen soitinrakentajayritys, niin silloin jokainen soitin on tämän soitinrakentajan tekemä (olettaen että hän ei osta alihankintana puuosia jostain tehtaasta - tämä on todella yleistä jenkeissä!), ja voisi olettaa että hän osaa tehdä soittimia alusta loppuun. Luthier made.
 
Kun yhden miehen paja saa mainetta ja kunniaa, niin jossain kohtaa tyypillisesti palkataan ensimmäinen työntekijä. Usein on niin, että se toinen jäbä ei ole välttämättä soitinrakentaja vaan jonkun sortin assistentti, joka ottaa vastatakseen jostain soittimen tekemisen osa-alueesta, sanotaan nyt vaikkapa lakkojen välihionnasta, otenauhojen hionnasta tms. Tällöin on otettu ensimmäinen askel polulle, joka voi tyypillisesti hiljalleen hiipua siihen suuntaan että muutamaa vuotta myöhemmin töitä paiskii jo 5-10 henkilöä, ja kukaan näistä henkilöistä ei ole soitinrakentaja. Eli ollaan tilanteessa jossa se yrityksen perustanut tyyppi on ainoa yrityksen henkilö joka tietää miten soittimia tehdään alusta loppuun, ja loput osaavat tehdä tiettyjä osa-alueita, mutta eivät kykenisi itsenäisesti viemään prosessia alusta loppuun. Tätä kutsutaan toisella nimellä sarjatyöksi. Sarjatyö on sitä mikä usein mielletään 'factorymade' - mutta silti itse asiassa suuri osa maailman boutique kitaraverstaista tekee kitaroita noin. Joillain pajoilla homma pysyy kasassa todella hyvin, mutta usein on niin että mitä isommaksi touhu paisuu, niin sitä enemmän on haasteita ja ongelmia liittyen laadunvalvontaan, materiaalien hankintaan, työvoiman ammattitaitoon ja motivaatioon jne. Edelleenkin - todella vaikea vetää mitään rajaa että minkä kokoinen paja on käsityöpaja ja mikä tehdas. Onko 10 hengen boutiquepaja itse asiassa pieni tehdas vai 500 hengen tehdas suuri käsityöpaja..? Ja se on taas tyystin oma lukunsa että onko sen yhden miehen pajan kitara parempi kuin tehtaan? Ei välttämättä. Käsin voi tehdä yhtä paskoja soittimia kuin tehtaissakin - ja päinvastoin. On olemassa vasta-alkaneita ja kokeneita soitinrakentajia, huolellisia ja huolettomia jnejne. Toiset tehtaat ovat varsin hyviä laadunvalvonnassaa, kun taas monet tehtaat ovat aivan toivottoman huonoja. Toisilla tehtailla ei tehdä yksilöllisiä soittimia, toisilla taas on omat osastonsa kaikelle erikoiselle ja soitinrakentajat palkattuna customia vuolemaan. Loputon määrä muuttujia...
 
Yksi tapa on vertailla valmistajien arvomaailmoja (ei tosin ihan helppoa tämäkään aina). Nykyisin on tyypillistä että tehtailla on tuotantoa brändin alkuperämaan lisäksi monissa muissakin maissa. Fenderin tuotannosta lukumääräisesti suurin osa valmistetaan jossain muualla kuin USA:ssa. Halvimmat Fenderit tehdään maissa joissa ei ole mitään ympäristö- tai henkilöstöpoliittisia rajoituksia - toisin sanoen kitarat ja vahvistimet saattavat olla lasten tekemiä ja ympäristöpäästöjä syntyy rajoituksetta. Vähän kalliimmat Fenderit tehdään Meksikossa. Kalleimmista Fendereistä tehdään USA:ssa lain määräämä osa, niin että tuotteeseen voi lyödä leiman 'Made in USA' - vaikka siitä on iso osa tehty käytännössä Ensenadan tehtaalla Meksikossa. Tämä rajaralli on syynä siihen miksi Fenderin suurimmat tehtaat sijaitsevat aika lähekkäin USA:n ja Meksikon rajan molemmin puolin. Kun sitten kuluttaja ostaa tällaisen yhtiön valmistaman kitaran (riippumatta onko kyseessä made in usa vai kiina, samaan laariin rahat menevät) niin hän tulee tukeneeksi yhdenlaista arvomaailmaa - ja vastaavasti kun tuotteeen ostaa pieneltä tekijältä, niin silloin raha tukee toisenlaista arvomaailmaa. Kukaan ei tietääkseni vielä ole alalla julistautunut "luomusoitinrakentajaksi", mutta olisiko tuossa yksi tulevaisuuden skenaario..?
 
Tästä nyt tuli aikamoinen romaani - eikä näemmä johtanut mihinkään lopullisiin totuuksiin tämäkään. Onpahan ainakin lisää vettä myllyyn mielenkiintoiseen keskusteluun... ;-)
 
-Juha-

Juha Ruokangas:
 
..Tästä nyt tuli aikamoinen romaani - eikä näemmä johtanut mihinkään lopullisiin totuuksiin tämäkään. Onpahan ainakin lisää vettä myllyyn mielenkiintoiseen keskusteluun... ;-)
 
-Juha-
 
Tämä oli oikein hyvä "romaani", ja eipä tuohon taida tälläkään kertaa sitä "lopullista totuutta" löytyä. Tuosta kirjoituksesta "mestari - oppipoika" -asettelusta tuli mieleen todella upeitten full-body jatsilootien tekijä D Angelico (heittomerkki puuttuu..) jonka verstaalle tuli aikoinaan Jimmy D Aquisto tekemään "krouvimpia työvaiheita" joita vanha mestari ei enää jaksanut fyysisesti tehdä. Silti katsotaan, että nuo "myöhempien aikojen" D Angelicotkin on "mestarin tekemiä". D Aquisto sitten sai kunnian käyttää nimitystä "successor to D Angelico" mutta menetti tuon oikeuden myöhemmin, syystä tahi toisesta.
Ja kyllä, D Angelicon pajalla käytettiin "power tools"seja totta kai.. =)

Juha Ruokangas: Vähän kalliimmat Fenderit tehdään Meksikossa. Kalleimmista Fendereistä tehdään USA:ssa lain määräämä osa, niin että tuotteeseen voi lyödä leiman 'Made in USA' - vaikka siitä on iso osa tehty käytännössä Ensenadan tehtaalla Meksikossa.
 
Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Itselläni on Mexico strato joka on törkeän hyvä. Kehtaan pistää kuuluisan lausahduksen että ei häviä Usalaisille :D
 
Tiedätkö yhtään tarkempaa miten homma Fenderillä toimii? Että mikä osa jenkkistratoista tehdään meksikossa?
 
Tästä nyt tuli aikamoinen romaani - eikä näemmä johtanut mihinkään lopullisiin totuuksiin tämäkään. Onpahan ainakin lisää vettä myllyyn mielenkiintoiseen keskusteluun... ;-)
 
Oikein hyvä romaani tästä tuli :) kiitos siitä

the-Antero: Tämä oli mielenkiintoinen juttu. Itselläni on Mexico strato joka on törkeän hyvä. Kehtaan pistää kuuluisan lausahduksen että ei häviä Usalaisille :D
 
Tiedätkö yhtään tarkempaa miten homma Fenderillä toimii? Että mikä osa jenkkistratoista tehdään meksikossa?
 

 
Oikein hyvä romaani tästä tuli :) kiitos siitä
 
Mä voin omalta osaltani vastata tuohon, että ainakin 90-luvun lopulla kaikki MIM Classic Seriesin puuosat tehtiin USA:ssa. Mexicossa skitat kasattiin ja viimeisteltiin. Ensenada sai omat CNC-zydeemit vastaa 2000-luvun alussa. Nythän ne heittelevät rajan yli toisilleen esim. mikkejä, teräsosia ja ties mitä. Saattaa olla Jenkkistratossa MIM mikit ja päinvastoin. Kunhan hinta/laatusuhde toimii niin kaikki toi on ok.

Freewheeler: Saattaa olla Jenkkistratossa MIM mikit ja päinvastoin. Kunhan hinta/laatusuhde toimii niin kaikki toi on ok.
 
Ok, omassani ainoa asia joka oli ihan kauhea oli nuo mikit :D

the-Antero: Tiedätkö yhtään tarkempaa miten homma Fenderillä toimii? Että mikä osa jenkkistratoista tehdään meksikossa?
 
Eivät ne yksityiskohtia mainosta, mutta sen kuulin jokunen vuosi sitten siellä tehtaalla (lienekkö lipsahtanut vahingossa) että kauloja tekevät USA kitaroihin siellä todella paljon. Sitä taas en tiedä että mihin asteeseen tekevät. Voihan olla että tekevät vaan tyyliin 1500 kaulaa päivässä ja niistä parhaat päältä USA:an, tms... Niin ja sellainen käsitys minulla on että Meksikossa tehdään paljon USA kitaroiden pintakäsittelyjä, kun Meksikon päästölainsäädäntö on "hiukan" väljempi kuin Kaliforniassa.

Kun jo aiemmin kirjoitin ettei se made in usa kerro siitä kotimaisuus asteesta mitään niin näyttää Fenderin kohdalla jopa olevan niin että hyvällä tuurilla siinä meksikon kitarassa on enemmän jenkkiä kuin itse siinä amerikkaisessa.
Ei tällä asialla muuten nyt niin väliä ole,mutta se usa teksti maksaa enemmän kuin meksiko siellä lavassa ja jos se kitaran laatu ei ole edes välttämättä kalliinmassa parempi tai ne on suurimmaksi osaksi tehty samoissa paikoissa,niin kyllä minusta siinä on pikkuinen kusetuksen maku.
Eli onko niin ,että mikit vaihtamalla meksikon Fenderistä saa paremman ja vielä halvemmalla kuin että ostaisi suoraan jenkkipelin?
 
Lisään vielä,että jos osto kriteereinä pitää vaikka joidenkin päästöjen kovempaa lainsäädäntöä tai palkkausta niin ei ne asiat ole kyllä mitenkään loistavasti siellä jenkeissäkään.
Varmasti palkka on parempi kuin jossain aasiassa,mutta ei näitä soittimia voi ihan senkään perustella pelkästään vertailla.

Eihän se niin yksinkertaista ole. Kyllä Fender pyrkii pitämään huolen tavalla tai toisella että heidän eri hintaryhmiensä tuotteet erottuisivat paitsi hinnalla niin myös käsin kosketeltavin argumentein toisistaan. Ei se kusetusta ole, vaan ison maailman bisnestä. Kuluttajahan valinnan tekee minkä ostaa. Jos kokee että joku on huijausta niin ei sellaista kannata ostaa. Mielipiteitä. Ei näistä voi edes kiistellä. :-)

Se mikä tässä keskustelussa on minusta hyvää on se ,että jos on hinnakkaamman soittimen tarpeessa niin kannattaa miettiä josko sen tekisi ihan täällä Suomessa.
Rakentajan kanssa voi keskustella eri jutuista ja ei tarvitse arpoa mistä mikäkin osa on peräisin tai missä joku työvaihe on tehty. Näin kannatetaan myös Suomalaista yrittäjyyttä.
Kaikkea hyvää toivottelen Ruokankaalle ja muillekkin soitinrakentajille. Ehkäpä tulevaisuudessa ei porukka olisi niin konservatiivista että sen kitaran täytyy olla juuri tietyn merkkinen enemmin kuin se minkälainen se oikeasti on.
Väittäisin ettei Suomalainen laatusoitin ole juurikaan kalliinpi kuin ,että se tehtäisiin yhtähyvin vaikka jenkeissä,päinvastoin.

Tässä videota fenkun mexico tehtaalta. Näistäkin osista osa saattaa olla jenkki fendereissä ;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=2XNdwX0FPTo
 
Edit Laitetaan vertailuksi myös Gibsonin pajan tehdasrundi http://www.youtube.com/watch?v=VbU1R4KDymw
 
Näitten videoitten perusteella molemmat ovat tehdaskitaroita mutta Gibsonilla on paljon enemmän sitä käsityötä. Vaikkakin koneellista niin ainakin ihminen käyttää niitä koneita...
 
Tämä siis vaan näistä kahdesta isosta

Juha Ruokangas: Tästä nyt tuli aikamoinen romaani - eikä näemmä johtanut mihinkään lopullisiin totuuksiin tämäkään. Onpahan ainakin lisää vettä myllyyn mielenkiintoiseen keskusteluun... ;-)
 
-Juha-
 
Oikein hyvä kirjoitus, ja selvensi taas entisestään tätä asiaa ainakin minulle. Naputtelin plussaa siitä. 'Boutique guitars', 'small builder` ja factory made' lienevät kuitenkin selvimmät termit minkä avulla näiden luokittelu onnistuu.

Ilmeisesti käsityön käsite elää ajan mukana. Mikä on tietysti vallan tervettä. Tokkopa joskus 50-luvun kantturoissa taltoilla ja käsihöylillä veistelleet soitinrakentajat olisivat pitäneet järeämpiä sähkökoneita käyttäviä rakentajia varsinaisina käsityöläisinä. Ja sitä kauempana menneisyydessä kitara on pitänyt varmaan veistää karatella, että on voinut kutsua ihtiään käsityöläiseksi.

Terry Pantheras: Ja sitä kauempana menneisyydessä kitara on pitänyt varmaan veistää karatella, että on voinut kutsua ihtiään käsityöläiseksi.
 
Juuri näin :D

Juha Ruokangas: Eivät ne yksityiskohtia mainosta, mutta sen kuulin jokunen vuosi sitten siellä tehtaalla (lienekkö lipsahtanut vahingossa) että kauloja tekevät USA kitaroihin siellä todella paljon. Sitä taas en tiedä että mihin asteeseen tekevät. Voihan olla että tekevät vaan tyyliin 1500 kaulaa päivässä ja niistä parhaat päältä USA:an, tms... Niin ja sellainen käsitys minulla on että Meksikossa tehdään paljon USA kitaroiden pintakäsittelyjä, kun Meksikon päästölainsäädäntö on "hiukan" väljempi kuin Kaliforniassa.
 
Päinvastoin, Mexicossa ei saa käyttää nitrolakkaa kuin erityisluvalla.

Mitenhän on noiden isojen valmistajien (F ja G) Custom pajojen laita. Käytetäänköhän sielläkin halvemmissa maissa valmistettuja osia?