| Aihe: Muutakin kuin 8/8 | 1 |
|---|
|
Nih. Kitarasta bassonsuuntaan laajennellessa tulee vastaan että mitäs sillä bassolla nyt oikein voisi soittaa.
Tokihan kaikki AC/DC:stä ZZ-Toppiin käyttävät sitä 8/8 soinnun pohjasäveltä. Toimii siellä missä pitääkin, eikä siinä mitään. Paikoitellen tosi tylsää. Luonnollisesti tuota voi elävöittää sopivilla nuoteilla soinnusta toiseen mennessä..
Tokihan tuossa on myös ketju mielenkiintoisista bassokuvioista. Jonkin Badgen kuvion "lainaaminen" omaan tuotantoon ei sellaisenaan toimi :) joskin kai sieltäkin ideoita voisi poimia.
Sitten on tietty humppabasso aka vaihtobasso ja boogiewoogie-tyyliset kävelevät linjat mutta heikosti nuokin soveltuu muuhun kuin tyylilajiinsa.
Mutta mitäs simppeleitä, monessa paikassa toimivia, helposti sovellettavia bassokuvioita sitä olisi ?
Antikitarasankari |  Pasi B Pace
19.03.2013 21:36:23 (muokattu 19.03.2013 21:37:26) | |
|
http://www.youtube.com/watch?v=_tWkITmNl_k
En tosiaan taitotasoasi tiedä.. Mutta toi on mun mielestä varmaan yksi helpoimmista ja parhaimmista kikoista käyttää. Totahan voi vielä soveltaa eteenpäin asteikon mukaan. Siitä kehittelet omat badass linjat |  sepisti
19.03.2013 21:57:02 (muokattu 19.03.2013 22:02:05) | |
|
Tuosta ideaa, jos perusjutut on hakusessa.
http://youtu.be/XueSfYBYI3c
Tärkeintä on minusta kuunnella paljon musiikkia ja poimia sieltä niitä ideoita. Kuten tuo laittamani linkki osoittaa, ei ne sävelet, vaan miten niitä käyttää. Rytmi on tärkeintä basson soitossa. | |
s151669: Mutta mitäs simppeleitä, monessa paikassa toimivia, helposti sovellettavia bassokuvioita sitä olisi ?
Soveltaa sävelet sointujen pohjalta ja sitähän alkaa soittaan kuin itsestään walking beissiä tai erilailla rytmittämällä siitähän saa jo sitten vaikka mitä. Eli vaikka tää perus I-III-V-III.
Homojatsit sulla on housuissas. -Santukka |  Etvi
20.03.2013 08:33:13 | |
|
Tuostapa Pink Floydin Money. Yksinkertainen melodia, mutta kierolla rytmityksellä.
http://youtu.be/CtQhMCUbpps
"Äänimies hoi, saisko vähän lisää akustiikkaa?" | |
s151669: Nih. Kitarasta bassonsuuntaan laajennellessa tulee vastaan että mitäs sillä bassolla nyt oikein voisi soittaa.
Tokihan kaikki AC/DC:stä ZZ-Toppiin käyttävät sitä 8/8 soinnun pohjasäveltä. Toimii siellä missä pitääkin, eikä siinä mitään. Paikoitellen tosi tylsää. Luonnollisesti tuota voi elävöittää sopivilla nuoteilla soinnusta toiseen mennessä..
Tokihan tuossa on myös ketju mielenkiintoisista bassokuvioista. Jonkin Badgen kuvion "lainaaminen" omaan tuotantoon ei sellaisenaan toimi :) joskin kai sieltäkin ideoita voisi poimia.
Sitten on tietty humppabasso aka vaihtobasso ja boogiewoogie-tyyliset kävelevät linjat mutta heikosti nuokin soveltuu muuhun kuin tyylilajiinsa.
Mutta mitäs simppeleitä, monessa paikassa toimivia, helposti sovellettavia bassokuvioita sitä olisi ?
Yleensä hyvät biisit pilataan juuri sillä, että sitä bassoa aletaan "elävöittämään". Selkein (ei välttämättä helppo) tapa saada musiikki kuulostamaan hyvältä on soittaa yksinkertaisesti, tarkasti ja vähäeleisesti.
Basson vaikutus musiikin dynamiikkaan on suuri. Sen vuoksi simppeli basso kuulostaa itsevarmalta, majesteettiselta, musikaaliselta ja mukaansatempaavalta. Monimutkaiset bassokuviot ja juoksutukset luovat musiikkiin hermostuneen, epävarman, amatöörimäisen ja sekavan vaikutelman.
Itse soitan melkein joka biisissä perusbiittiä perussävelellä. Sitten kun biisin dynamiikka sitä tarvitsee soitan pari harkittua lisäsäveltä, pienen juoksutuksen, synkopoidun fillin tai yritän lisätä soiton draivia.
Jos soittaa jonkun tarpeettoman maneerin sen sijaan että soittaisi biisiä tukevia ääniä, olisi parempi jättää soittamatta. Maneerit ovat kaikkein pahimpia fiiliksen tappajia.
Jos muut taiteilijat, kitaristit, laulajat ja muut eivät osaa siihen yksinkertaisen pohjan päälle esittää mitään järkevää, tilannetta voi toki yrittää parantaa lisäämällä bassoon jotakin omintakeista. Se on haasteellista, mutta onnistuessaan voi syntyä jotain kiinnostavaa. Kyllä on paljon esimerkkejä bändeistä, joissa basisti liitelee ihan omissa maailmoissaan, mutta musiikki voi silti (tai juuri siksi) olla upeaa.
Soitin yhdessä soittotaidoiltaan aika kehnossa bändissä jossa rumpalilla oli vaikeuksia basarin kanssa ja komppikitaristi laahasi. Aloinkin soittaa bassoa huikeassa etukenossa ja ainakin minusta se alkoi kuulostaa hyvältä. Monotonista veivausta täydensin soittamalla välillä täysin atonaalisia juoksutuksia ennen kertosäettä ja tulos oli kiinnostava.
Biisin sovitusta opettelevan kannattaisi minusta opiskella esimerkiksi typografiaa tai kukkien sidontaa. Musiikkiteoksen sovituksessa tarvittava harmonia-käsitys on niin abstrakti ja vaikea hahmottaa, että se on nopeampi omaksua visuaalisen sommittelun lainalaisuuksia opettelemalla ja sitä kautta alkaa sovittaa niitä musiikissa. | |
Olen edellä kirjoittaneen kanssa miltei kaikessa samalla kannalla. Basso ja musiikki yleensäkin on minimalistista taidetta. Pienet eleet täydellisestä sijoitettuna voi olla paljon itseään suurempia. Kun olet keksinyt siistin jutun niin sun haaste on soittaa se vain kerran siinä biisissä. Kyllä, se kuvio mitä olet loopannut koko ajan tuleeki nyt vaan kerran ja muokkaat siitä valtavasti yksinkertaisemman kappaleen selkärangaksi.
Mutta konkreettisia vinkkejä. Otsikossakin se jo on, soita muuta kuin tuota. Muutama perussääntö auttaa alkuun ja näistä voi poiketa sitten kun on itsevarma.
Soita vähintään silloin kun bassorumpu soittaa. Jos bändis soittaa powermetallia ni jep jep sit vaan, mutta muuten tää tarjoaa sulle rytmin pohjan. Pohja voi siis olla esim tällainen rytmi (B:t ovat basson iskuja)
1 + 2 + 3 + 4 +
B + 2 + B + B +
Basistina oktaavit ja kvintit ovat sun veljiä, äläkä unohda kvintin oktaavia. Näillä et voi oikein mennä minkään soinnun päällä vikaan, paitsi dimien. Jos ajatellaan edellinen esimerkki siten, että nuo B:t ovat basson soittamia kantasäveliä, jotka synkkaa basarin kanssa, niin lisätään siihen kvintti ja oktaavi.
1 + 2 + 3 + 4 +
B + 2 K B + B O
Tää on jo sen verran täys tahti, että älä soita näin koko aikaa tai alat vaikuttaa mauttomalta.
Viimesenä perussääntönä, soita ykkösen ja kolmosen päällä soinnun kantasävel, jotta et sotke sointupohjaa. | |
GiovanniDiRondo: Yleensä hyvät biisit pilataan juuri sillä, että sitä bassoa aletaan "elävöittämään". Selkein (ei välttämättä helppo) tapa saada musiikki kuulostamaan hyvältä on soittaa yksinkertaisesti, tarkasti ja vähäeleisesti.
Basson vaikutus musiikin dynamiikkaan on suuri. Sen vuoksi simppeli basso kuulostaa itsevarmalta, majesteettiselta, musikaaliselta ja mukaansatempaavalta. Monimutkaiset bassokuviot ja juoksutukset luovat musiikkiin hermostuneen, epävarman, amatöörimäisen ja sekavan vaikutelman.
Se nyt riippuu niin täysin siitä, että minkälaisesta musasta on kyse. Jos vedetään AC/DC:tä tai jotain vastaavaa riffimusaa, niin kyllä, selkeä ja yksinkertainen bassolinja varmasti tukee sitä musaa parhaiten. Mut toisaalta taas en usko, että kukaan pystyy parhaalla tahdollaankaan sanomaan esim. James Jamersonin linjoja epävarmoiksi ja amatöörimäisiksi.
"Jazzi jos mikä on pelkkää vehkeilyä todellisten musiikin ainesten kustannuksella. Muusikerit, jotka ovat antautuneet swing-musiikin pettävälle polulle, eivät ainoastaan petä tempuillaan yleisöä, he pettävät lopulta itsensä." | |
sepisti: Tuosta ideaa, jos perusjutut on hakusessa.
http://youtu.be/XueSfYBYI3c
Tää kuulostaa kyl hyvältä videolta. Uusia inspiksiä tuli nopeasti. Plussalla palkitsen.
Tärkeintä on minusta kuunnella paljon musiikkia ja poimia sieltä niitä ideoita. Kuten tuo laittamani linkki osoittaa, ei ne sävelet, vaan miten niitä käyttää. Rytmi on tärkeintä basson soitossa.
Tästä olen samaa mieltä. "Jos sulla on jotain antipatioita jengiä kohtaan, ni mee sää himaan ja vedä nakki käteen. Kato moi mulla skulaa ihan hyvin tänks." - Prinssi Haapamäeltä
Kuuntelen tämmöistä | |
Täällä esitetään niin jyrkkiä mielipiteitä itsestäänselvyyksinä että täytyy vähän tuoda vastapainoa, vaikka en ihan otsikkon vastaa.
GiovanniDiRondo: Monimutkaiset bassokuviot ja juoksutukset luovat musiikkiin hermostuneen, epävarman, amatöörimäisen ja sekavan vaikutelman.
Basson rooli riippuu täysin musiikin kontekstista. Bassolla voi soittaa tosi monta ääntä ja silti kuulostaa erittäin tyylikkäältä. James Jamersonin soitto, jonka Vessajono tuossa ylempänä mainitsee, on loistava esimerkki tyyllikkäästä ja biisiä palvelevasta bassottelusta. Biisistä riippuen Jamerson saatto vetää ihan helvetisti tai sitten tosi vähän, kaikkea kuudestoisaosista kokonuotteihin. Jamerson palveli aina biisin fiilistä. Tää onkin se keskeinen juttu: bassolinja biisin, genren ja "tilan" mukaan, oli se soitto kasiosaa tai kauheeta tilutusta.
Tässä on esimerkki siittä paljon soittamisesta:
http://www.youtube.com/watch?v=ND-iW51idC0
Jos tuo menee jo joillekin yli niin tsekatkaa Marvin Gayen alkuperäislevytys What's going onista, siellä Jamerson soittaa vähemmän mutta kuitenkin muutakin kuin kasiosaa.
zkelez: Basso ja musiikki yleensäkin on minimalistista taidetta.
Ei se nyt vaan välttämättä ole. Musiikki voi olla tosi monimutkasta ja todella hienoo. Tai sitten mielettömän yksinkertasta. Mä toivoisin et nyt pikkuhiljaa tälläsistä ennakkoasenteista että "monimutkanen on paskaa" päästäs ihan yhtälailla eroon niin musan kuin bassonstoitonkin suhteen. Musaa ja bassonsoittoo on niin monenlaista että kauheita yleistyksiä ei kannata heitellä perustelematta.
On vaikeempaa soittaa tyylikkäästi monimutkasesti kuin yksinkertasesti, ja tästä varmaan juontuu monelle ajatus siittä että monimutkanen on heti skeidaa.
Peace. | |
Eipä sitä kenenkään yhden nettikirjoittelijan juttuja kannata Jumalan sanana pitää. Kaikki meistä on jonkin sortin taiteilijoita, ja se on ihan luonnollista että jokanen edustaa jotain omaa koulukuntaansa joiden mukana tulee omat mantransa. Esitellään sitä mitä ollaan ja siitä sitten kysyjät voivat poimia sen mistä pitävät. Se on sitten eriasia jos joku alkaisi oikeesti toitottamaan omiaan yhtenä totuutena, mutta mielestäni tässä ketjussa on ihan leppoisasti eri näkemyksiä tuotu esille.
Kyllähän minä soittelen ja treenailen innoissani Jaco Pastoriusta ja Bachia ja Rushia ja mitä lie, mutta jos joku on siirtymässä basismin suuntaan niin yksinkertainen on kaunista -lähestymistapa toimii. Ja siitä kyllä pidän kiinni, että yksi hyvin sijoitettu nuotti on parempi kuin tusina luritusta siellä täällä. | |
zkelez: Ja siitä kyllä pidän kiinni, että yksi hyvin sijoitettu nuotti on parempi kuin tusina luritusta siellä täällä.
Riippuu paikasta ihan. Joihinkin kohtiin toimii yks hyvä kokonuotti paremmin, joihinkin nopee luritus. Mahdotonta antaa yleispätevää ohjetta. Soittimen mestarit tietää paikat, missä vetää pitkää ääntä ja missä nopeasti. Tästä syystä he ovatkin mestareita.
Karmealta se kyl kuulostaa, jos pilittää väärässä paikassa. Joskin, hassun kuulosta se on et jarrutellaan paikassa, missä kuulus vetää urku auki ja morjens. "Jos sulla on jotain antipatioita jengiä kohtaan, ni mee sää himaan ja vedä nakki käteen. Kato moi mulla skulaa ihan hyvin tänks." - Prinssi Haapamäeltä
Kuuntelen tämmöistä | |
Funkonaut: Riippuu paikasta ihan. Joihinkin kohtiin toimii yks hyvä kokonuotti paremmin, joihinkin nopee luritus. Mahdotonta antaa yleispätevää ohjetta. Soittimen mestarit tietää paikat, missä vetää pitkää ääntä ja missä nopeasti. Tästä syystä he ovatkin mestareita.
Karmealta se kyl kuulostaa, jos pilittää väärässä paikassa. Joskin, hassun kuulosta se on et jarrutellaan paikassa, missä kuulus vetää urku auki ja morjens.
Tiivistit sen mitä ylemmällä kirjoituksellani hain. Tuo linkkaamani Darling dear nyt ainakin olisi ilman Jamersonin bassolinjaa köyhempi biisi, vaikka aika pilitystä onkin. Ei groovaisi kokonuoteilla. Kaikelle on aikansa, paikkansa ja genrensä. | |
Raaku: Tiivistit sen mitä ylemmällä kirjoituksellani hain. Tuo linkkaamani Darling dear nyt ainakin olisi ilman Jamersonin bassolinjaa köyhempi biisi, vaikka aika pilitystä onkin. Ei groovaisi kokonuoteilla. Kaikelle on aikansa, paikkansa ja genrensä.
Näinhän tää on. Jos kelaa vaikka Princen rallia Erotic City http://www.youtube.com/watch?v=FjAsAHU4-M0 (George Clintonin versio, mutta bassoraidassa on yhtä monta ääntä) , niin tää bassoraita toimii koko biisin ajan, vaikka yhteensä neljä eri säveltä taitaa olla koko biisin aikana. Joskus tosiaan vähemmän on enemmän.
Mutta soitapa What's Going On pelkillä juurisävelillä. Ei tehdä tuuttiin. "Jos sulla on jotain antipatioita jengiä kohtaan, ni mee sää himaan ja vedä nakki käteen. Kato moi mulla skulaa ihan hyvin tänks." - Prinssi Haapamäeltä
Kuuntelen tämmöistä | |
Tää on kans hyvä lähempään bassolinjojen tarkasteluun: http://open.spotify.com/album/7wVM3L6SSs7lG2aK4WWWhy | |
sepisti: Tuosta ideaa, jos perusjutut on hakusessa.
http://youtu.be/XueSfYBYI3c
Katohan. Pätevän oloinen kaveri, jolla tuntuisi olevan paljon hyvin tehtyjä videoita joista irronnee ainakin ajattelemisen aihetta.
Tärkeintä on minusta kuunnella paljon musiikkia ja poimia sieltä niitä ideoita.
Varsin totta :)
GiovanniDiRondo: Yleensä hyvät biisit pilataan juuri sillä, että sitä bassoa aletaan "elävöittämään". Selkein (ei välttämättä helppo) tapa saada musiikki kuulostamaan hyvältä on soittaa yksinkertaisesti, tarkasti ja vähäeleisesti.
Yksinkertaisuus on jo hallussa :) toivottavasti tarkkuuskin. Mutta tosiaan se konteksti, esimerkiksi tuossa...
Raaku:
Jamerson palveli aina biisin fiilistä. Tää onkin se keskeinen juttu: bassolinja biisin, genren ja "tilan" mukaan, oli se soitto kasiosaa tai kauheeta tilutusta.
Tässä on esimerkki siittä paljon soittamisesta:
http://www.youtube.com/watch?v=ND-iW51idC0
...on hieno bassolinja, joka palvelee kappaletta. Mutta ei AC/DC:tä voi soittaa noin eikä päinvastoin. Hakusessa oli kumminkin jotkin tuohon ääripäiden väliin kuuluvat jutut...
Vaikka Queenin Breaktrough -kappaleessa on jotain sellaista fiilistä mikä oli hakusessa. Toisaalta sitäkään ei ole kyllä tehty millään yleispätevällä kikkakakkosella, vaan ihan sävelletty näennäisen yksinkertainen bassolinja joka palvelee kappaletta. Senhän voisi vetää vaan soinnun pohjasävelellä (mikä on root note suomeksi ?) mutta jotain jäisi puuttumaan.
Funkonaut: Näinhän tää on. Jos kelaa vaikka Princen rallia Erotic City niin sehän on kokonaan rakennettu tuon bassoriffin ympärille. Ihan validi lähestymistapa, muttei toimi silloin jos musa on rakennettu niin että leirinuotiosoinnutkin toimii.
Mitenkäs muuten noin tilankäyttö muuten... yksi jippo (tähän saakka enemmän tai vähemmän tiedostamatta käytetty) mistä korva sanoisi että toimii on vapaan ala-E:n välttely. Eli jos kitaristi vetää soolon huipennusta niin korkealta kuin lähtee ja basisti louskuttaa vain ala-e:tä menemään niin välissä on norsunmentävä aukko oktaaveissa. Oktaavia korkeammalta soittamalla taas saa kokonaissointiin lisää täyteläisyyttä pienen muhkeuden menetyksen kustannuksella. Ollaanko tässä nyt ihan väärillä jäljillä ? Ei sillä, korvahan sen totuuden lopulta kertoo, mutta omiin tekemisiin ei oikein koskaan osaa suhtautua neutraalisti...
Antikitarasankari | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
