Bassot ›

MrShaft: Mulla on vaan niin sairaan iso lerssi. Ei kai siinä muuta syytä ole.
 
Hehe, Mee ihmeessä lääkäriin. Voi olla kauhia paise kyseessä.

tiesin sen siitä, etten ole koskaan halunnu olla kitaristi. bassossa on sielua. basso on tyly soitin. basso on hieno soitin. ilman bassoa suurin osa musiikista kuulostais ihan paskalta.

soittelen monenlaisia kielisoittimia ja useammalla vireellä ihan perus kitaraakin,mutta bassoa en tällä hetkellä omista.
Sanoisin kuitenkin että hyvä basisti on varmasti sellainen ettei tarvitse yksin jäädä kotia soittelemaan jos sitä ei varta vasten halua. Väittäisin että hyvistä basisteista on pulaa,mutta kitaristeista on ylitarjontaa vaikka olisivat todella hyviäkin.
 
Basso soittimena voi olla siis järki-ihmisen valinta ja pääsee suoraan siihen svengin ytimeen.

Ergonomia. Minulla on aika pitkät kädet, joten hihnan kanssa basso (itselle) sopivalla korkeudella tuntuu tosi luontevalta, kun vertaa kitaroihin. Varsinkin gibsoneissa tuntuu käsi menevän turhan mutkalle kun yrittää tallan läheisyydessä pitää.
 
Toinen asia on ehkä saundi. Sellainen lämmin ja muriseva matalempi keskitaajuus vaan on niin mukavaa kuunneltavaa.
 
Kyllähän noita kitaroita kotona tulee soiteltua mutta kyllä se bändin kanssa luontevin väline vaan on se basso.

Aikoinaan kun soittohommat aloitin, niin valinta oli juurikin välillä kitaran ja basson. Rummut eivät kerrostaloasunnon vuoksi tulleet kyseeseen (eivät olisi mahtuneetkaan mihinkään, melusta puhumattakaan). Muut soittimet olikin sitten jo sellasta hifistelyä, että niiden soittoa olis tarvinnu OIKEASTI opiskella.
 
No, omia kykyjäni ja treenimotivaatiota siinä punniskelin ja tulin siihen tulokseen, että tuskin musta koskaan mitään huippua tulisi. Niinpä päädyin bassoon, koska aattelin että keskinkertaisia kitaranrämpyttäjiä on kyllä joka kulmalla, mutta keskinkertanen basisti onkin sitten jo huomattavasti "eksoottisempi"!
 
Olihan siinä toki muutakin. Ehkä se basson epäarvostettu asema jotenkin kiehto, plus silloin fanitin (ja fanitan edelleen) CMX:ää kovasti ja Ynkkä soitti bassoa niin olihan se maailman kovin soitin.
 
Aika pian sitä huomasi että bändihommat pyörähti käyntiin aika paljon nopeemmin, kuin mitä ne olis kitaran varressa lähteneet. Basisteista vaan on niin kova pula. Bändien kautta sitä tulikin sitten ihan uudenlaista ja vakavampaa innostusta musiikin tekemiseen, eli enpä kadu valintaani yhtään! Ja jotenki koen, että kun basson rooli on yleensä bändissä enempi osana kokonaisuutta kuin sooloinstrumenttina, niin sitä osaa musiikissakin kuunnella paremmin nimenomaan kokonaisuutta, eikä pelkästään sitä "maailman mahtavinta skittasooloa/riffiä".

Hevikangsta: Aikoinaan kun soittohommat aloitin, niin valinta oli juurikin välillä kitaran ja basson. Rummut eivät kerrostaloasunnon vuoksi tulleet kyseeseen (eivät olisi mahtuneetkaan mihinkään, melusta puhumattakaan). Muut soittimet olikin sitten jo sellasta hifistelyä, että niiden soittoa olis tarvinnu OIKEASTI opiskella.
 
No, omia kykyjäni ja treenimotivaatiota siinä punniskelin ja tulin siihen tulokseen, että tuskin musta koskaan mitään huippua tulisi. Niinpä päädyin bassoon, koska aattelin että keskinkertaisia kitaranrämpyttäjiä on kyllä joka kulmalla, mutta keskinkertanen basisti onkin sitten jo huomattavasti "eksoottisempi"!
 
Olihan siinä toki muutakin. Ehkä se basson epäarvostettu asema jotenkin kiehto, plus silloin fanitin (ja fanitan edelleen) CMX:ää kovasti ja Ynkkä soitti bassoa niin olihan se maailman kovin soitin.
 
Aika pian sitä huomasi että bändihommat pyörähti käyntiin aika paljon nopeemmin, kuin mitä ne olis kitaran varressa lähteneet. Basisteista vaan on niin kova pula. Bändien kautta sitä tulikin sitten ihan uudenlaista ja vakavampaa innostusta musiikin tekemiseen, eli enpä kadu valintaani yhtään! Ja jotenki koen, että kun basson rooli on yleensä bändissä enempi osana kokonaisuutta kuin sooloinstrumenttina, niin sitä osaa musiikissakin kuunnella paremmin nimenomaan kokonaisuutta, eikä pelkästään sitä "maailman mahtavinta skittasooloa/riffiä".
 
Sehän ei ole se maailman paras skittasoolo jos siellä takana ei ole toimivaa bassoa ja komppipuolta muutenkaan. Hyville basisteille on aina kysyntää.

Osasyy tietty oli kans siinä, että tytöt kiinnosti enemmän kuin reenaaminen. Joten basso oli luontevampi valinta kuin kitara.

Menin hakemaan kitarapaikkaa Lahden konservatoriolta, heittivät basson varteen.
 
No, bassossa on potkua ja se luo pohjat. Diggaan vetää taustoja, kitarallakin komppasin aina. Nyt sitten släppäyksen myötä basso otti ohjat ja kitara jäi seinälle.

Mielenkiintoista että moni näköjään on "uhrautunut" soittamaan bassoa, tai ettei ollut tarpeeksi hyvä soittamaan kitaraa, tai että basso vaatii vähemmän treeniä.
 
Omasta mielestäni basso on kiinnostavin soitin bändissä, enkä haluaisi tehdä mitään muuta. Valistamaton kuuntelija yleisössä ehkä kuulee (ja näkee, ja diggaa) kitaransoitosta enemmän, mutta hän ei yleensä tiedä miksi biisi svengaa tai ei. Basisti sen tietää.

Fredde79: Mielenkiintoista että moni näköjään on "uhrautunut" soittamaan bassoa, tai ettei ollut tarpeeksi hyvä soittamaan kitaraa, tai että basso vaatii vähemmän treeniä.
 
Omasta mielestäni basso on kiinnostavin soitin bändissä, enkä haluaisi tehdä mitään muuta. Valistamaton kuuntelija yleisössä ehkä kuulee (ja näkee, ja diggaa) kitaransoitosta enemmän, mutta hän ei yleensä tiedä miksi biisi svengaa tai ei. Basisti sen tietää.
 
Varmasti on paljonkin syitä miksi joku soittaa bassoa eikä jotain muuta. Osa syy voi olla sekin ,että kitaraa on tavallaan helpompi soittaa yksikseen tai se soundaa myös yksikseen soitettuna,riippuen soittajasta,hyvälle. Basso taas on parhaimmillaan muiden soittimien kanssa. Varmasti myös kitaristin näyttävämpi rooli on monelle se ,miksi valitaan kitara.
 
Itse tykkäisin soittaa myös bassoa,mutta mulla on sormet sen verran lyhyet,että tykkään kitaroista senkin takia ja monesti soitan kitaraakin hieman normaalia lyhyemmillä soittimilla.
basso ei kuitenkaan ole minusta yhtään huonompi tai helpompi soitin kuin kitara tai mikään muukaan. Hyville basisteille on aina kysyntää,mutta välttämättä loistava kitaristikaan ei ole niin haluttu.
 
Basisti on siellä svengin/grooven ytimessä ja on myös ilo soittaa hyvien basistien kanssa.
Toivoisin hyvää jatkoa kaikille basisteille ja pahoittelen basistivitsejä joita olette joutuneet kuulemaan. Pitäkää lippu korkealla ja olkaa ylpeitä hyvästä soitin valinnasta. Hyviä basisteja olisi mukava jos olla vieläkin enemmän.

mpekkanen: Osa syy voi olla sekin ,että kitaraa on tavallaan helpompi soittaa yksikseen tai se soundaa myös yksikseen soitettuna,riippuen soittajasta,hyvälle. Basso taas on parhaimmillaan muiden soittimien kanssa. Varmasti myös kitaristin näyttävämpi rooli on monelle se ,miksi valitaan kitara.
 
Klasarikamasta löytyy paljon bassolle sopivaa solistista materiaalia. Esim. Bachin sellosarjoista pystyy vissiin kaikki soittamaan 5-kielisellä bassolla ihan suoraan.

Vessajono: Klasarikamasta löytyy paljon bassolle sopivaa solistista materiaalia. Esim. Bachin sellosarjoista pystyy vissiin kaikki soittamaan 5-kielisellä bassolla ihan suoraan.
 
Bachi on kivaa ja näyttävää soitettavaa bassolla ja pitkälle pääsee nelikieliselläkin, mutta harvapa teinipoika noista mitään tietää kun kelaa, että mitä alkaisi soittamaan. Lisäksi OIKEAT basistit bändeissä ovat huvenneet parissa vuosikymmenessä aika massiivisesti. Mikä ihme se on ettei bassot kiinnosta kun kaikki mitä elämässään on kuullut on kahdeksasosajunaa kantasävelellä.

Niin no tässä näkyy se, että mun juuret on raskaassa musassa. Typistetään lausuntoa siihen suuntaan siis. Metallin parista ponnistavilta siis puuttuu se käsitys basson todellisesta potentiaalista, koska harvassa on metallibändit joissa bassolla olisi yhtään tilaa. Lonkalta tulee mieleen vain Opeth, eikä sekään oikein sitten ole mitään kun aletaan vertailemaan johonkin Rushiin etc.
 
Mutta toisaalta koko genre on sellainen, ettei se tue basismia kovinkaan hyvin, että ilmankos ne kivat bassojutut löytyy jostain muualta.

zkelez: Niin no tässä näkyy se, että mun juuret on raskaassa musassa. Typistetään lausuntoa siihen suuntaan siis. Metallin parista ponnistavilta siis puuttuu se käsitys basson todellisesta potentiaalista, koska harvassa on metallibändit joissa bassolla olisi yhtään tilaa. Lonkalta tulee mieleen vain Opeth, eikä sekään oikein sitten ole mitään kun aletaan vertailemaan johonkin Rushiin etc.
 
Epäreilu vertailukohta tämä metallibändit vastaan Rush! Siinä orkesterissa kun bassolla vedellään melkoisesti mopolla rotkoon koska tilaa on ja bändin musiikki ilman Geddyn bassottelua voisis olla aikas perusjötköä. Kyllähän metallissakin hyviä juttuja on, poislukien norjalainen kirkonpolttohevi joka on aikamoista perus blöm-blöm-blöm meininkiä. Tuossa hiljattain innostuin Slipknotin bassotteluista, bändi, josta aina ajattelin että basson virka on melkeinpä viraton! Hauskoja juttujahan siellä, kaippa ne pitää vaan löytää. Tekniikkadödö on sitten jo ihan oma lukunsa, se on sitten jo melkoista tykitystä, eri asia saako siitä mitään irti vaiko eikö.
 
Mutta toisaalta koko genre on sellainen, ettei se tue basismia kovinkaan hyvin, että ilmankos ne kivat bassojutut löytyy jostain muualta.
 
Kovastihan tämä riippuu siitä miten tiukkaan johonkin genreen sitoo itsensä. Itsellä ei kai sitä ole kovin vahvasti päässyt syntymään kun muksusta asti omien diggailuiden kohteiden lisäksi saanut/joutunut kuunteleen sisaruksien ja vanhempien suosikkeja.
 
Mutta eiköhän tämä offtopic ollut täsä. Rok rok!

Soitin vuoden akustista kitaraa eikä siittä mitään tullut. Sit kuuntelin rautalankamusaa, missä walking bassoja tms ajattelin kokeilla sitten bassoa ja sillä tiellä olen. Toki se kitaransoittokin sujuu nyt jotenkin paremmin myös..

Kun on tehnyt aikansa biisejä, laulanut ja soittanut kitaraa, niin sitä kautta tajusi sen, että bassoa ja rumpuja täytyy soittaa todella pelkistetysti ja selkeästi, että musiikki toimii hyvin. Ainakin meidän tasoltaan keskinkertaisten soittajien.
 
Rumpuihin ei ole energiaa riittänyt, mutta bassonsoiton kautta voin tuoda bändeihin musikaalisuutta ja sitä kautta antaa tilaa musiikin syntyä eikä kitaristina ja lauluntekijänä tehdä kompromisseja ylisoittavien basistien kanssa.

GiovanniDiRondo: Kun on tehnyt aikansa biisejä, laulanut ja soittanut kitaraa, niin sitä kautta tajusi sen, että bassoa ja rumpuja täytyy soittaa todella pelkistetysti ja selkeästi, että musiikki toimii hyvin. Ainakin meidän tasoltaan keskinkertaisten soittajien.
 
Tuo nyt on edelleenkin niin biisi- ja genresidonnainen juttu. Jos Geddy Lee ja Neil Peart soittaisivat pelkistetysti ja selkeästi, Rush ei olisi Rush. Noin niinku esimerkiksi.

Joskus 60-luvulla kuuntelin The Soundsien levyjä ja vahva, liikkuva walking bass teki vaikutuksen. Hommasin ensimmäisen bassoni ilman, että tiedossa oli mitään bändiä tms. ja soittelin Soundsien, Searchersien,Swinging blue jeansien ja Beac Boysien biisejä huvikseni. Lopulta päädyin bändiin ja soittelimme setin rautalankaa, mutta pian tuli laulukin mukaan. 70- luvulla innostuin progesta Made in Sweden, Jaco Pastorius etc..Ja homma jatkuu... :0)

Eihän tuo ollu kuin vasta viime vuonna, kun aloin miettimään että ois se hieno osata soittaa jotain. Basso vaikutti sitten mielenkiintoiselta, kun kaikki muut tuntu soittavan sitä kitaraa tai niitä rumpuja, niin vähän vaihtelua tulis siihen tuttavapiirin linjaan.
 
Valitsin kyllä just oikean soittimen! Mielenkiinto tuntuu vain kasvavan kehityksen myötä, ja toivottavasti ei lopahdakkaan jossain välissä että jaksaa näppäillä hamaan tulevaisuuteen asti, kenties vielä jossain bändissäkin.