Kitarat: soittaminen ›

antnis: Mitäs hassua jatsin opettamisessa on? Eipäs trivialisoida! Ja normaalit ihmiset nyt eivät edes ole kiinnostuneita mistään jatsista saati sen opiskelusta. Vissiin muusikot ovat paljolti tekemisissä lähinnä toisten musafriikkien kanssa kun ei oikein aina tunnu aukeavan se, mitä perusväki miettii ja mitä ei.
 
Lisäksi tuo itseoppineet versus opistoväki on edelleen täysin naurettava vastakkainasettelu. Kukas nykyään täysin itseopiskellut (terminäkin jo absurdi) on paremman kuuloinen kuin vaikka Metheny? Viittaat joihinkin 100v sitten syntyneisiin?
 
Eipäs trivialisoida.
Ensinnäkin kun nyt haluat saivarrella niin tämä otsikko on haluan oppia jazzia-mistä aloitan.

Jos puhutaan jazz ja blues musiikista niin se pääsääntöisesti 1900 alun musiikkia. Oikeastaan puhutaan varmaan 20-luvusta kun kumpikin musiikki on saanut alkunsa. Se milloin on eletty jatsin tai bluesin kultakautta on jo hieman toinen juttu. Maku kysymys myös hyvin pitkälle.

Oli se maku ja tyyli mikä tahansa niin merkittävän suuri joukko rytmimusiikin mestareista löytyy kyllä niistä itseopineiden puolelta. Tuskipa haluat että alan tähän niitä listaamaan.

Jos sinulle Metheny on kaikkein kovin tai tykkäät hänestä muuten niin se on sinulle hyvä. Itse en häntä juuri kuuntele,mutta se on oma asiani.
Jos vertaat normaalia ihmistä jazz musiikkiin niin varmasti on niin ettei kaikki tykkää jazz tai blues musiikista. En minäkään tykkää oopperasta ja silti en ole sen harrastajia sanomassa jotenkin vähemmän normaaleiksi.
En siis vastannut sellaiselle ihmiselle joka ei tykkää jazz musiikista. Vai olisiko sinusta tämän ketjun kysyjälle pitänyt vastata,että kysymyksesi on niin erikoinen ja outo että suosittelisin ottamaan yhteyttä lähimpään mielenterveystoimistoon, koska normaali ihminen ei tykkää jatsista ja ei myös halua oppia sitä,niinkö?
 
Oli se musiikki ihan mitä tahansa niin aika samanlaista sen opiskelu on jos haluaa tulla hyväksi,eli paljon on treenattava.
 
Minusta (huom.) ja ilmeisesti jostain muustakin on hassua se ,että musiikki joka on saanut alkunsa ihmisiltä jotka eivät ole osannett edes lukea niin sitä opettaa nykyään proferssori tason ukot ja siitä on tehty jotenkin elitistista ja vaikeata musiikkia. Sellaista se ei kuitenkaan alunperin ollut.

Lisään vielä aiheeseen ihan kannustikseksi aloittelijalle.
En väheksy mitenkään minkäänlaista musiikin opiskelua,sitähän se on tavallaan se itse opeteltukin soittaminen.
Kuitenkin sanoisin ,että suurin osa kaikista jatsin mestareista on itseoppineita.
Tämä lista olisi ihan loputtoman pitkä.
 
Soittotuntien ottaminen on myös varmasti ihan hyvä asia oli musiikkityyli mikä tahansa. Pääasia on se ,että tykkää soittaa ja treenata. Musiikin tulisi olla,ainakin minusta,ensisijaisesti hauska ja mukava asia/harrastus.

antnis,voi olla että kuulun niihin vanhojen joukkoon,mutta väittäisin että siinä olet kyllä väärässä jos sanot ettei bluesia kukaan enää kuuntele tai soita.
Makuasioita on monia,mutta kyllä blues musiikki voi nykyäänkin ihan hyvin ja sillä on myös paljon kuulijoita.
Se ,että joskus on ollut muodissa enemmän blues/jazz kuin nykyään on tosiasia ja siinä mielessä surullinen,koska joskus on arvostettu hyviä soittajia ja hyvää svengiä.
Nykyään kyllä digataan kitarapuolella varsinkin kaikenlaisista tiluttelioista,mutta se kokonaisuus ei ole enää se tärkein.

antnis: ...eihän sitä kukaan enää kuuntele tai soita, jotkut vanhat käävät vain...
 
Kehtaatkin provoilla ;)

Minusta tällaisen ketjun kysyjää pitäisi tukea,eikä laittaa tiskiin väitteitä jonka mukaan vain jotenkin poikkeuksellisen älykkäät ja lahjakkaat muusikot voivat oppia soittamaan blues/jazz musiikkia ja silloinkin vain jos on valmis opiskelemaan kymmeniä vuosia jossain todella vaativassa koulussa.
Asia ei ole oikeasti niin ja myöskään kaiken jazz musiikin ei tarvitse olla kauhean vaikeasti lähestyttävää tai ihan tajuttoman virtuoosimaista.
Jatsia ja bluesia voi soittaa hyvin vaikka ei olisikaan mensan jäsen tai osaisi soittaa kuin maailman nopeimmat tiluttelijat.
 
Toivon ketjun aloittajalle kaikkea hyvää ja mukavia treeni hetkiä :)

mpekkanen: Toivon ketjun aloittajalle kaikkea hyvää ja mukavia treeni hetkiä :)
 
Thanks! Hyviä neuvoja ja vinkkejä ollut tässä ketjussa. Arpeggiolla pääsin mukavasti alkuun. "Eri skaala joka soinnulle" tuntui aluksi mahdottomalta ajatukselta. Mutta eihän se rakettitiedettä olekaan. Sitä tutkailin tänään. Huomenna ehkä bebob-skaala haltuun. Mahtavaa :-D

Hyvää juttua monelta kirjoittajalta, hienoa seurata että luontevaa siirtymistä bluesista ja samaa kaavaa noudattavista rakenteista soittajat kaipaavat. Ei kannata pelkästään noudattaa valmiita koulumalleja (ei haitaa aina vaikka ei osaakaan), vaan antaa mennä vaan, that's Jazzzz...

mpekkanen: ...Sointuja on toki enemmän ja bebop asteikkoja myös ,mutta niitä on paljon vähemmän kuin 7-sävelen asteikkoja.
 
Bebop asteikkoihissa oletetaan olevan paljon enemmän mystiikkaa kuin niissä todellisuudessa onkaan. Tuo kahdeksanäänisen asteikon idea on oikeastaan hyvinkin simppeli ja ylen luonnollinen: Jos soitetaan dominanttitehoisella soinnulle läheistä miksolyydistä kahdeksasosina perusäänestä ylöspäin - otetaan vaikka G:stä perusääni ykkösellä, niin tokassa tahdissa äänet menee vahvoilla iskuilla A (ysi, joo ihan ok), C (11... hmmm). Nyt kun laitetaan b7 jälkeen palautettu seiska, niin kaikille vahvoille iskuille sattuu sointuääni. No, eihän asteikot vielä musiikkia ole, mutta tämä saa soinnun soundin hahmottumaan selkeämmin, fraaseihin saa mageen kuuloista kromatiikkaa jne.
 
Samaa hoitoa voi tarjota duuriasteikolle, laittamalla mukaan b6 (tai miksei b5). Mollille melodisen ja harmonisen hybridi, eli molli jossa on neutraali ja alennettu kuutonen, harmoninen, jossa on mukana b7 tms.
 
Bebop syntyi siis oikeasta kapinasta.
 
Niinkuin hyvä musiikki yleensä ;)

Zeeboo
 
Juurikin näin. Laitoin tuohon muutaman esimerkin ja sitä voi jatkaa itse lisää.
Joskus voi olla ,ehkä parempikin että näkee itse hieman vaivaa ja etsii ne kaikki asteikot vaikka itse,jos on kiinnostusta. Näin ne tulee opittua paljon paremmin kuin ne suoraan lukisi jostain.
 
Olen täysin samaa mieltä ,että kaikki hyvä musiikki ja moni muukin edistyksellinen juttu syntyy yleensä kapinasta. En kuitenkaan tarkoita että kenenkään tarvitsee lähteä ulos riehumaan minkään talikon kanssa,mutta niin se ainakin on musiikissa mennyt.
 
Musiikin opiskelu on oikeastaan aikamatka jolloin tutustuu vanhempiin juttuihin ja jossain vaiheessa huomaa,että monet jutut jotka ovat olleet itselle joskus nuorena kovia ja uusia juttuja ovatkin itseasiassa jo kymmeniä tai satoja vuosia vanhoja asioita. Se ei tietenkään tarkoita sitä ,että se oma suosikki muuttuisi jotenkin huonommaksi.
 
Vaikka meistä kaikista ei tulisikaan koskaan maailman kuulua soittajaa tai edes sellaista joka tienaa soitolla leipänsä niin silti musiikin soittamisella on jo niin paljon positiivisiä asioita jo ihan terapia mielessä,että sitä kannattaa soittaa vaikka ihan omaksi ja mahdollisesti muiden iloksi.

mpekkanen: ..Joskus voi olla ,ehkä parempikin että näkee itse hieman vaivaa ja etsii ne kaikki asteikot vaikka itse,jos on kiinnostusta. Näin ne tulee opittua paljon paremmin kuin ne suoraan lukisi jostain.
 
Ihan samaa mieltä ollaan. Löytämisen ja oivaltamisen ilo on hemmetin hieno tunne. Omalta kohdaltani muista edelleen elävästi, millaiset fiilikset pikkukäiverönä sai rinnakkaissävellajin "keksimisestä" vaikka silloin en ilmiötä osannut nimetä, vaan soittelin vaan "bluesjuttuja kolme nauhaa alempaa".
 
Vähän samasta jutusta omassa soittamisessa on edelleen pitkälti kyse: pienten juttujen löytämisestä ja oivaltamisesta.

Zeeboo: Omalta kohdaltani muista edelleen elävästi, millaiset fiilikset pikkukäiverönä sai rinnakkaissävellajin "keksimisestä" vaikka silloin en ilmiötä osannut nimetä, vaan soittelin vaan "bluesjuttuja kolme nauhaa alempaa"..
 
Heh, mulla oli sama homma. Kaverin kans ei tietty teoriasta tai minkään nimestä mitään, niin hieman kokeneempana soittajana se opasti, että "soita sama homma kolme nauhaa alempaa, niin se on kantria!"

Zeeboo: Bebop asteikkoihissa oletetaan olevan paljon enemmän mystiikkaa kuin niissä todellisuudessa onkaan. Tuo kahdeksanäänisen asteikon idea on oikeastaan hyvinkin simppeli ja ylen luonnollinen: Jos soitetaan dominanttitehoisella soinnulle läheistä miksolyydistä kahdeksasosina perusäänestä ylöspäin - otetaan vaikka G:stä perusääni ykkösellä, niin tokassa tahdissa äänet menee vahvoilla iskuilla A (ysi, joo ihan ok), C (11... hmmm). Nyt kun laitetaan b7 jälkeen palautettu seiska, niin kaikille vahvoille iskuille sattuu sointuääni. No, eihän asteikot vielä musiikkia ole, mutta tämä saa soinnun soundin hahmottumaan selkeämmin, fraaseihin saa mageen kuuloista kromatiikkaa jne.
 
Tämä vaikuttaa kiehtovalta, ja melkein avautuu - mutta ei täysin. Lopussa putoan. Jaksaisko Zeeboo (tai joku muu) vielä tätä vääntää rautalangasta?

Zeeboo: Ihan samaa mieltä ollaan. Löytämisen ja oivaltamisen ilo on hemmetin hieno tunne. Omalta kohdaltani muista edelleen elävästi, millaiset fiilikset pikkukäiverönä sai rinnakkaissävellajin "keksimisestä" vaikka silloin en ilmiötä osannut nimetä, vaan soittelin vaan "bluesjuttuja kolme nauhaa alempaa".
 
Vähän samasta jutusta omassa soittamisessa on edelleen pitkälti kyse: pienten juttujen löytämisestä ja oivaltamisesta.
 
Kyllä se näin on. Itse pitää nähdä vaivaa ja sitten kun joku oivallus tulee niin se on paljon parempi juttu kuin olisi opeteltu joku biisi tabulatuureista.
 
Itse olen hieman kummastellut kun netti on täynnä kaikenlaisia tiluttelu ohjeita joissa näytetään jonkun soolon soittaminen ihan alusta ja nuotti kerrallaan.
En oikein ymmärrä mitä järkeä on sellaisessa opettelussa. Toisekseen en ole myöskään varma kuinka moni niitä ihan oikeasti jaksaa opetella.
 
Senkin ajan voisi käyttää paljon tehokkaamminkin jos haluaisi. Minusta olisi tärkeämpää opetella tekemään itse sitä musiikkia ja kehittää sitä puolta ja omaa tekniikkaa. Jättää muiden soittamiset ihan omaan arvoonsa ja keskittyä siihen omaan ilmaisuun.
 
Tästäkin on monenlaisia mielipiteitä. Jollekin kitaran soittotaito tarkoittaa sitä että osaa soittaa muiden tekemiä kappaleita ja joillekkin taas sitä että osaa tehdä omaa musiikkia ja tulkita omia tunteita soittonsa kautta.
Itse olen sitä mieltä,että jos ensin mainittu on se miksi halutaan niin minusta silloin ei kannata hommata mitään soitinta.
Kyllä sen oman materiaalin tekeminen ja mahdollinen esittäminen täytyy olla se ensisijainen juttu,ainakin minun mielestä.

Tsugu Way: Tämä vaikuttaa kiehtovalta, ja melkein avautuu - mutta ei täysin. Lopussa putoan. Jaksaisko Zeeboo (tai joku muu) vielä tätä vääntää rautalangasta?
 
Siis bebop asteikot on 8-sävelen asteikkoja. Jos otetaan vaikka ihan pianon valkoiset koskettimet c,d,e,f,g,a ja h niin saat siitä bebop asteikon kun laitat johonkin väliin yhden sävelen näistä eli c#,d#,f#,g# tai a#.
 
Basso sävelestä riippuu sitten kuulostaako tämä duurilta,mollilta tai joltain muulta hieman vaikeasti määriteltävältä. Kun soitat sitä asteikkoa sen päälle.
 
Jatsissa yleensä kyllä basistikin soittaa jotain asteikkoa joko samaa tai sitten ehkä samaa,mutta vaikka kokosävelen alempaa. Vaihtoehtoja on.

Tuo kapinajuttu musiikkiin liitettynä tosin kuulostaa nykymaailmassa lähinnä huvittavalta, enkä nyt oikein tiiä muutenkaan miten kapinallisena kokisin sellaiset nimet kuten J.S Bach, Robert Fripp tai vaikka John Mclaughlin. Mutta samapa tuo, uskokoon kukin mitä haluaa. Hmm, oikeastaan elitismi on sitä puhtainta kapinaa!

antnis: Tuo kapinajuttu musiikkiin liitettynä tosin kuulostaa nykymaailmassa lähinnä huvittavalta, enkä nyt oikein tiiä muutenkaan miten kapinallisena kokisin sellaiset nimet kuten J.S Bach, Robert Fripp tai vaikka John Mclaughlin. Mutta samapa tuo, uskokoon kukin mitä haluaa. Hmm, oikeastaan elitismi on sitä puhtainta kapinaa!
 
En tiedä miksi kirjoitat näitä juttuja aiheeseen jossa joku haluaisi oppia jotain. Onko tarkoitus masentaa vai kannustaa?
 
Elitismi puhtainta kapinaa?

mpekkanen: En tiedä miksi kirjoitat näitä juttuja aiheeseen jossa joku haluaisi oppia jotain. Onko tarkoitus masentaa vai kannustaa?
 
Elitismi puhtainta kapinaa?
 
Niin, kapinaa tavallisuutta vastaan, höhö. Itsepähän aloititte nää offtopicit, kyllä niihin kommentoida saa kuka vain. Kannustavuuteen tai masentamiseen en ota kantaa eikä silllä välttämättä ole merkitystäkään. Sinänsä jatsi ja jatspluus ovat kivoja asioita, kuunnelkaa vaikka Duke Robillardia.

Tsugu Way: Tämä vaikuttaa kiehtovalta, ja melkein avautuu - mutta ei täysin. Lopussa putoan. Jaksaisko Zeeboo (tai joku muu) vielä tätä vääntää rautalangasta?
 
http://en.wikipedia.org/wiki/Bebop_scale
 
Bebop-asteikot on kahdeksansävelisiä asteikkoja ideana että kun soitetaan kahdeksasosina asteikkoa (ehkä käytännön läheisempänä alaspäin kuin ylöspäin) niin iskuille tulee sointusävel.
Periaatteessa tietysti se kahdeksas sävel voidaan pistää mihin väliin tahansa missä asteikossa on kokosävelaskel mutta mun maikat on opettaneet samoin kuin ylläolevassa Wiki-linkissä.