Bänditoiminta ›

Ssäääähh. Oispa bändi, edes yksikin. Mun musiikillinen mieli on viime aikoina kieroutunut niin paljon, että tekisi mieli perustaa muutama ihan erityylinen musiikkiorkesteri. Kaikissa orkesterivaihtoehdoissa kehityttäisiin taiteelisesti ja uudistuttaisiin.
 
1. Kitararokkia: Akselilla Hendrix, The Beatles, The Clash, Zeppelin, RHCP, Foo Fighters, Soundgarden. Tämmönen suoraviivaisempi ryminämeininki. Punkkia, poppia ja rokkia sekaisin kaikilta vuosikymmeniltä. Semmonen bändi, että myisi Wembleyt sun muut areenat tyhjiksi.
 
2. Noiserock/meteli: Tyyliin Dinosaur Jr., Sonic Youth, Pixies ja My Bloody Valentine. Tuommoista suhinaa ja rätinää, jota soitettaisiin Jazzmastereilla, hassuilla vireillä ja hirveellä fuzzilla. Angstinen meininki tässä ois ihan kivaa.
 
3. Raskaahkoa rockia: QOTSA-, Kyuss-, Mastodon- ja Alice In Chains -henkistä riffittelyä. Kitaroita ei saa virittää liian alas, eikä tuplabasaria saa polkea. Karvaista stonerpörinää.
 
4. Post-Rock-proggis: Godspeed You! Black Emperorin kaltaista mahtipontista musiikkia. 20-minuuttisia sovituksia, droneja, viuluja ja dynamiikkaa.
 
5. Folk-Rock: Dylan- ja Elliott Smith -tyylistä melankolista musiikkia. Sanoitukset oisivat kaikki hiton masentavia.
 
6. Kokeellinen rokki: Radioheadin tapaan niin jazzin kuin myös elektronisen musan vaikutteista loihdittua rokkia. Kaikkialta vaikutteita. Hirveän alakuloiselta ja kurjalta täytyy kuitenkin kuullostaa, Joy Divisionmainen meininki.
 
Hitto kun asustelen täällä metsikössä ja maaseudulla, eikä oikeen musikaalista jengiä löydy.

FreshPots: Ssäääähh. Oispa bändi, edes yksikin. Mun musiikillinen mieli on viime aikoina kieroutunut niin paljon, että tekisi mieli perustaa muutama ihan erityylinen musiikkiorkesteri.
 
Olisin mielelläni mukana kaikissa kuudessa.

Jonkinlaista melodista folkahtavaa tavaraa soittavan porukan. Ehkä vähän jazzilla otteella. Voisin olla harmaa salaviisas taustamuusikko kun olis joku puolihullu nero visionäärinä. Pitäis olla karheaääninen mieslaulaja tai voimakasääninen naisvokalisti. Joku vois laulella taustoja mutta en minä. Biisit kauniita sointupohjaisia ja rauhallisia mutta välillä irroteltais. Joku toisi ideoita treenikselle ja niistä tehtäis sitten yhdessä biisejä jammailun ja kokeilun pohjalta niin että fiilis ja mielikuvat on tärkeimpiä.
 
Sovituksissa ei egoiltaisi vaan syvässä yhteisymmärryksessä tehtäis kaikki musiikin ehdoilla. Ilmava soundi, ei jatkuvaa rämpytystä ja mattoja. Joku vois välillä vaihtaa soitinta tai olla kokonaan soittamatta. Dynamiikkaa ja kiireetöntä fiilistä pitäis olla mutta ei sais mennä lässyksi söpöilyksi. Biisit menisi yleensä mollissa ja sanoituksissa pitäis olla aikuista viisautta. Vähän Leonard Cohenin viimeisimpiä liveäänityksiä ja Absoluuttista nollapistettä. Vähän Dylanin rauhallisia sähköisiä biisejä ja vähän Wigwamia ja alkuaikojen Coldplayta. Ja Sister Flota ja Kemopetrolistakin jotain vivahteita. Sais olla vähän psykedeliaakin. Jos polttaisin pilveä, tekisin sitä usein treeneissä mutta kun en. Ja improvisaatiolla olis osansa, ikinä ei soitettaisi ihan samalla tavalla.
 
Tulkintaa, tunnetta ja sellaista pientä ujoa itsevarmuutta joka tulis siitä että ei yliyritettäis tai esitettäis mitään. Rumpali soittellis kevyellä tatsilla ja fillailisi rennosti ja svengais ja kitaristi vetelis nättejä cleanejä melodioita telellä. Mä voisin yrittää kuulaasti urkua ja rhodesia sormeilla harvakseltaan silloin kun biisi sitä kaipaa. Jollakulla pitäis ehkä olla pitkä tukka mutta ei mulla. Biiseissä olisi paljon mietittyjä yksityiskohtia ja jänniä sovituksia ja melodioita ja harmonioita ja diippejä sanoituksia kuolemasta ja elämää suuremmista asioista ja katkeruudesta ja valonpilkahduksista mutta silti se kuulostaisi ei-muusikon hippitytönkin korvaan mukavalta iltapäiväteenjuontitaustamusiikilta yksinäisenä syksyisenä iltana.

mpekkanen: mulla olisi haaveena löytää sellaisia soittajia joiden kanssa voisi improvisoida musaa.eli niin että ensin sovittaisiin joku asteikko ja kaikki muu olisikin sitten vapaata.en tarkoita että tätä yhtä ja samaa säveltä sitten jammailtaisiin vaan että sitä asteikkoa voisi soittaa mistä sävellajista haluaa ja ihan free meiningillä.toki "biiseihin"voisi tehdä rakenteitakin,mutta voisi sen hoitaa myös ilman.ei myöskään haittaisi vaikka välillä meno menisi aika hardcoreksi ja joskus oltaisiin ihan rauhallisissa tunnelmissa.pääasia olisi kuitenkin että musa svengaisi.
 
tämmönen vapaaottelu olisi hienoa. "säännöt" hallussa mutta uudella tavalla asiat järjestykseen laittaen. pitkiä kappaleita, joissa asiat kerrotaan perusteellisesti juurta jaksaen.

lifer: tämmönen vapaaottelu olisi hienoa. "säännöt" hallussa mutta uudella tavalla asiat järjestykseen laittaen. pitkiä kappaleita, joissa asiat kerrotaan perusteellisesti juurta jaksaen.
 
Juuri näin. Voisi soittaa vain ja ainoastaan soittamisen ilosta. Eikä tarvitsisi kerätä turhaa stressiä mistään.

FreshPots: Ssäääähh. Oispa bändi. Raskaahkoa rockia: QOTSA-, Kyuss-, Mastodon- ja Alice In Chains -henkistä riffittelyä. Kitaroita ei saa virittää liian alas, eikä tuplabasaria saa polkea. Karvaista stonerpörinää.
 
Tähän kun vielä lisäisi Melvinsin, niin olisin ilone :)
 
Toinen mikä kiinnoistaisi, olisi ihan ns. peruspunkkia tyyliin Misfits ja Ramones. Voisi vain hakata hakata bassolla sulosointuja ja juuva kaljaa.

jokuGuitaristi: Toinen mikä kiinnoistaisi, olisi ihan ns. peruspunkkia tyyliin Misfits ja Ramones. Voisi vain hakata hakata bassolla sulosointuja ja juuva kaljaa.
 
Ai että. Peruspunkkia, eikä mitään turhaa kikkailua.

Reggaebändi ilman pajapäitä. Taitaa tosin olla aika mahdoton yhdistelmä?

Spandau-: Reggaebändi ilman pajapäitä. Taitaa tosin olla aika mahdoton yhdistelmä?
 
Ei mahdoton, mutta vaikeaa. Jos perustat Tampereen suunnalle sellaisen, niin olen mukana.

Kaseva-tyylinen bändi ois kiva. Hyviä biisejä, melodioita, soundeja ja soolojakin, joita sais soittaa enemmän kuin nykyradiohiteissä. Soundit ois toki pikkasen kallellaan seitkyluvulle, mut ei ihan puhdasta retroiluakaan tartteis olla.
 
Nii ja the doors-tribuutin myös haluaisin perustaa.

1. Kunnon soolobändin suuren maailman tyyliin esim. Bruce Springsteenin The E Street Band. Itse olisin tietysti se laulaja-lauluntekijä ja ehkä kitaristi, mutta ammattimiehet saisivat hoitaa muut tontit.
 
2. Akustinen/unplugged bändi. laulua, kitaroita sun muita kielisoittimia sekä lyömäsoittimia. Jammailua, grungea ja mystistä meininkiä..

Perustaisin hard rock/modern metal-tyylisen bändin,jossa toimisin laulajakitaristina))

Ykkössijalla ois tällä hetkellä sellanen semiprogeilevaa poprockia tekevä pumppu, jossa voisin tuoda omia biisejäni julki. Vähän sellasta Absoluuttinen Nollapiste -meininkiä.
 
Sit ois mukavaa päästä tekemään myös ihan kunnolla laajakaarista, jopa kliseistä progea ehdassa 70-luvun dinosaurusten hengessä.
 
Näiden vastapainoksi ois sit kiva soittaa myös jotain metelityyppisempää kamaa jossa ei niinkään tartte ajatella vaan pelkästään runnoa.

Semmosen mikä soittais psykedeelistä rockia ja sitten siinä olis akustinen kitara ja ehkä muitakin akustisia soittamia. Eikä yhtään turhaa kappaletta, vaan jokaisessa olisi se oma koukkunsa. Kappaleiden tekemistä lähestyttäis projektiluontosesti. Kappaleet olisivat keskenään hyvinkin eritunnelmaisia, ei pelkästään semmosta pillerimeinikiä tai ulkoavaruudellista kenkiintuijottelua. Olis kevyen ja raskaan liitto. Syntikkakin mahtuis mukaan.
 
Ottakee ihmeessä yhteyttä jos ootte Kuopion lähettyvillä ja kinostaa.

Jotain Porcupine Treen suuntaista. Mutta taidot taitavat loppua kesken.
 
No, eiköhän tämänhetkinen Dream Theater -fiiliksellä jyräävä progepändi saa kelvata.

-Galaxie 500 -tyylinen haahuilurock-bändi. Koko ajan on semmoinen fiilis, että aurinko ei oikein viihdy taivasalla ja lunta satelee, mutta hiljakseen ja rauhallisesti. Ei sellaisella suomalaisella mentaliteetilla, että "vittu kun on kylmä täällä navetassa kun vaimo ei päästä sisään pirttiin kun oon juonu kolme viikkoa Lasolia ihan vaan siksi etten saa muutakaan alas". Siihen sitten vielä sellainen postrock-twist, että biisit voisi kasvaa vähän erilaisiinkin suuntiin. Niin, ja kaikki tämä ilman Dean Wareham-falsettia.
 
-Toinen ääripää olisi doom/stoner-vetoinen armoton metallitrio. Ainoastaan kuninkaallisen kovia riffejä helvetillisellä äänenvoimakkuudella ja niin järjettömällä groovella, että potkii aivan selvinpäinkin. Biiseihin tosin tilaa myös suvannoille, ja suunnan pitäisi olla jälleen monintakeinen. Olen ehkä vähän obsessiivinen vastustaessani oikeaoppista genresidonnaisuutta. Tätä varten olisi kyllä jo nelisen biisiäkin, mutta koitappas Etelä-Savosta käsin sitten repiä kasaan kumpaakaan. Tssih.

Pop punk trio olis kovis (just sitä ei-punkkia amerikanpunkkia) vaika Lawrence Armsin ja Oskerin henkeen. Biisien teko olis helppoa ja keikkailu kivaa. Tarvis vaan ykköslaulaja-basistin jostain...

Porcupine Tree + Storm Corrosion + Blackfield + Jotain häröä ambienttia tyyliin Amon Tobin, ja Ital Tek.
Rummut, 2 skebaa, basso, koskettimet (toisin sanoen joku avaruussukkulan ohjauskeskusta muistuttava arsenaali kaikkea kivaa ja häröä) ja laulu + stemmat x2

Olis aika mahtava sellanen bändi joka soittais jotain alkuaikojen Guns N' Rosesin ja Black Sabbathin välimaastosta...Pari rajua rokkibiisiä ja jostain sellainen hienosti kuuntelijansa jyräävä kokoonpano kasaan niin se ois hyvä se.
 
Mutta taitaa jäädä haaveeksi, koska 99 prosentin varmuudella sadan kilometrin päässä asuinpaikastani ei ole vapaita aloittelevia muusikoita (tai saman ikäisiä) eikä kukaan ainakaan huolisi minua kitaristiksi koska olen tyttö ;__; Mutta jos jostain löytyisi muita nuorisoaloittelijoita joilla olisi samanlainen musiikkimaku kuin minulla ja jotka eivät olisi sitä mieltä, että rock ei ole tytöille niin mikäs siinä. Ei vaan tahdo löytyä ketään etsimälläkään.