Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Ei kai mikään kaula ole katkennut liitoksen kohdalta, vaan siitä missä se on heikoin. Mikäli puun syiden suunta menee kaulan suuntaisesti lavan kohdalla, niin se katkeaa Gibson maisesti aika helposti. Viilu toki parantaa tilannetta paljon. Samoin kaula ei voi olla kovin ohkainen, koska viilu ei ole yhtenäinen otelaudan kanssa ja katkeaminen oli mahdollista välistä.
 
Entä jos laminoi kaula 3 palasta pitiissuunnassa ja liitoksen tekee keskimmäiseen palaan eri kohtaan kuin reunimmaisiin....

...Otelaudan puolen liitos vaan on parempi ja helpompi sekä teoriassa sekä käytännössä. Väitän, että kuhmuja ei saa otelautaan kuin tekemällä märästä puusta, epätasaisella liitoksella tai väärällä liimalla. Jos saakin, niin oikohöylä ja uusi otelauta on ihan yhtä helppoa ja nopeaa kuin viiluttelu.
 
En tiedä mikä valmistuksessa on vikana mutta ihmeen paljon noita muhkuroita näkee. Itse en missään tapauksessa ostaisi kitaraa jos lavan liitos on tehty kaulan puolelle . Kyllä tuossa otelaudan uusimisessa ja uudelleen nauhoittamisessa on ainakin kymmenkertainen työ kuin lapaviilun liimaukseen verrattuna. Se muhkura otelaudassa ei näy välttämättä ihan uudessa kitarassa, mutta jonkun ajan kuluttua se voi ilmestyä.

Luthier: En tiedä mikä valmistuksessa on vikana mutta ihmeen paljon noita muhkuroita näkee. Itse en missään tapauksessa ostaisi kitaraa jos lavan liitos on tehty kaulan puolelle . Kyllä tuossa otelaudan uusimisessa ja uudelleen nauhoittamisessa on ainakin kymmenkertainen työ kuin lapaviilun liimaukseen verrattuna. Se muhkura otelaudassa ei näy välttämättä ihan uudessa kitarassa, mutta jonkun ajan kuluttua se voi ilmestyä.
 
Voihan tuo olla totta, koska puuhan kutistuu leveydetä, mutta ei pituudesta ikääntyessään. Tosiaan sitä lavan heikkouttahan voi parantaa myös laminoimalla kolmeen osaan pituussuunnassa, eli kääntää keskimmäisen puun toisin päin. Tällöin puun syyt ei ole yhtenäiset potentiaalisessa katkeamiskohdassa. Eli muhkuravapaa vahvistettu lapa, johon vielä lisää lapaviilun. Ongelma vaan monesti alottajan aikomassa läpikaulaisessa on aika pitkä puu, josta lähteä tekemään. Puun pitää olla myös paksu, jotta kaulakumakin tulee riittäväksi.

JPHe: Voihan tuo olla totta, koska puuhan kutistuu leveydestä, mutta ei pituudesta ikääntyessään.
 
Joo asiahan näyttää selvältä. Kun kaulan pidemmän osan ja otelaudan väliin liimataan viistossa oleva lapapala. vääntää se kutistuessaan ohuemmaksi otelaudan päätä alaspäin koska otelauta ei kutistu pituussuunnassaan vastaavasti. Vääntymistä tapahtuu sitä enemmän mitä jyrkempi on lavan kulma. Liitoksen ollessa lavan puolella tapahtuu varmaan samanlaista kutistumista (kaulan pidemmän osan yläpää kutistuu) mutta vääntö ei kohdistu otelautaan vaan lapaviiluun, jolloin kitaran toiminta ei juurikaan häiriinny. Näitä pieniä muodonmuutoksia tapahtuu ajan mittaan. Puun kosteuseläminen ei täysin lopu koskaan.

Luthier: Joo asiahan näyttää selvältä. Kun kaulan pidemmän osan ja otelaudan väliin liimataan viistossa oleva lapapala. vääntää se kutistuessaan ohuemmaksi otelaudan päätä alaspäin koska otelauta ei kutistu pituussuunnassaan vastaavasti. Vääntymistä tapahtuu sitä enemmän mitä jyrkempi on lavan kulma. Liitoksen ollessa lavan puolella tapahtuu varmaan samanlaista kutistumista (kaulan pidemmän osan yläpää kutistuu) mutta vääntö ei kohdistu otelautaan vaan lapaviiluun, jolloin kitaran toiminta ei juurikaan häiriinny. Näitä pieniä muodonmuutoksia tapahtuu ajan mittaan. Puun kosteuseläminen ei täysin lopu koskaan.
 
Ehkä oikeampi termi elämiselle olisi reagointi. Kovin usein näkee saanottavan että puisessa esineessä puu elää vaikka onhan se ollu kuollutta siitä lähtien kun se puu kaadettiin. Meikäläinen vuodenaikojen kosteusvaihtelu on hallaa puulle, oli kyse sitten lautalattiasta, paneelikatosta tai soittimesta. Suhteellisen ilmankosteuden vaihtelu välillä 10%-90% saa kapulan kuin kapulan reagoimaan johonkin suuntaan.

Puavali: Mulla on just tämmönen projekti meneillään.
 
No voi helvetti mikä palapeli.... :D

darkus: No voi helvetti mikä palapeli.... :D
 
Kolme palaa kaulan osalle, ja lapaan vielä yhdet levityspalat puolelleen eli yhteensä viisi, kun en hoksinut sahata leveämpiä kylkipaloja alussa. Ja vielä lapaviilun vois laittaa.

Kaulan puolelle tein sitten liitoksen. Ja vituiksihan se meni. Kun oli liimaa välissä niin palat pääsivät liikkumaan ja liimakin ehti jässähtää ennenkuin tän huomasin.
 
Jouduin höyryttämään liitoksen auki ja tekemään uusiksi. Katotaan mitä tulee, onneks mulla on toinen kaula aihio vielä jos huonosti menee...

darkus: Kaulan puolelle tein sitten liitoksen. Ja vituiksihan se meni. Kun oli liimaa välissä niin palat pääsivät liikkumaan ja liimakin ehti jässähtää ennenkuin tän huomasin.
 
Jouduin höyryttämään liitoksen auki ja tekemään uusiksi. Katotaan mitä tulee, onneks mulla on toinen kaula aihio vielä jos huonosti menee...
 
Tuttu tunne, että noin käy. Aionkin liimausta varten tehdä tuen, joka estää kappaleita liikkumasta, mutta kun mietin sitä, niin eihän se idioottivarma tule olemaan.