| Aihe: Igor Stravinski | 1 |
|---|
|
Mitä mieltä te olette Stravinskistä ? Se sijoittuu mun mielestä musiikinhistorian 3 parhaan säveltäjän joukkoon. Helmiä on Kevätuhri, Tulilintu, Petrushka sekä Requiem. Kevätuhri oli aikalaisille ikävä kyllä liian radikaali, moderni ja raju. | |
Stravinskilla oli erilaisia tyylikausia. Teoksista Tulilintu on suosikkini. Kevätuhri saa aina vaan erikoishuomiota mutta ei sitä voi nostaa Tulilinnun yläpuolelle onnistuneemmaksi teokseksi.
Niin sijoittuukin, 3 parhaan joukkoon. | |
Totta, Tulilintu on myös minun suosikkini. | |
No kyllä Stravinsky taitaa mennä kolmen joukkoon ja reilulla mitalla kärkeen. Itselle ehdoton suosikki on Pulcinella ja se laulettu baletti versio. Myös tutustumisen arvoisia ovat Apollo ja Violin concerto in D. Ja yleensä suosittelen miehen neoklassista tuotantoa. Kaunista on. | |
En osaa sanoa millä pitävillä perusteilla voitaisiin määritellä 3 parasta säveltäjää. Melodisen keksinnän, teknisten taitojen, historiallisen merkityksen mukaan? Muodonnan suurisuuntaisuudella tai korkeatasoisen tuotannon määrällä mitattuna?
Miten tahansa, aika vahvoja näyttöjä vaaditaan siltä joka aikoo ohittaa esim. Monteverdin, Bachin, Mozartin tai Beethovenin. Joka tapauksessa pidän järjettömänä tällaisten listojen laatimista, koska kriteerinä tuntuu pohjimmiltaan olevan vain "tästä mä itse tykkään". Ja tämmöisen makutuomion nojalla sitten kerrotaan kaikille, kuka on oikeasti paras.
Stravinski on hyvä ja merkittävä säveltäjä, tietenkin. Hän ei ole sen parempi tai merkittävämpi kuin esim. Sibelius. | |
Tai Haydnin. |  Sulervo
15.03.2013 17:11:43 (muokattu 15.03.2013 17:24:05) | |
|
Haydn onkin tosiaan syytä mainita, Stravinskihan arvosti häntä suuresti. Enemmänkin kuin Mozartia, minkä luulen johtuneen siitä että Haydn on vähän samalla lailla rapsakka ja yllätyksellinen, humoristinenkin kuin Stravinski. Sukulaissielu. Yllätyksellinen on toki myös Mozart, mutta verhotummin - tai avoimesti: ajattelen esim. G-duurikonserton K.453 sävellajivaihdoksia ja kromaattisia modulointeja Andantessa, jota lyyrisempää musiikkia on vaikea kuvitella. Jos "parhaista" säveltäjistä puhutaan, niin tuossa on ainakin esimerkki niin hienostuneesta sointiaistista, että vastaavaa löydän vain Schubertilta. | |
Sulervo: En osaa sanoa millä pitävillä perusteilla voitaisiin määritellä 3 parasta säveltäjää.
Kun kuulee teoksen ensi kertaa ja haluaa kuunnella sitä äänityksenä kymmeniä kertoja peräkkäin yhteen putkeen kunnes silmät eivät enää vuoda liikutuksesta. Se herkkyys, se tunne, se kirkkaus, ne värit.
On vain kaksi taidemusiikin säveltäjää, jotka ovat aiheuttaneet tämän minulle. Siksi Stravinski on vasta kolmas. Paljon riippuu esittäjistäkin.
Sulervo: "tästä mä itse tykkään"
Minulle se on ainoa varma lähtökohta. Ainoa kysymys, joka voi johtaa luotettavaan vastaukseen, on se, pidänkö kuulemastani ja miten paljon. Se on holistinen arvio, joka ei perustu analyyttiseen tarkasteluun, koska analyyttiset mallit ovat puutteellisia niin kuin teoria on puutteellinen. Yksinkertaiseen kysymykseen osaa vastata sellainenkin henkilö, joka ei hallitse teoriaa. Itse en kykene asiassa objektiivisuuteen -enkä ymmärrä, miten kukaan voisi muodostaa kaikkia tai kovin monia ihmisiä edustavan ei-yksilöllisen arvion- enkä juuri arvosta auktoriteetteja.
Mutta tämäkin on yksilöllistä, nimittäin joillakin on luonnostaan taipumus objektiivisempaan ajatteluun, eikä tällaisella subjektiivisuuteen kahlitulla siksi liene mieltä ryhtyä moista opponoimaan.
Kohdallani Haydn ja varsinkaan Mozart eivät toimi ollenkaan, mutta nimet nousevat niin usein niin monien eri ihmisten toimesta keskusteluissa esiin, että minäkin alan uskoa. | Sulervo
15.03.2013 19:38:34 (muokattu 15.03.2013 20:14:33) | |
|
levesinet: "Ainoa kysymys, joka voi johtaa luotettavaan vastaukseen, on se, pidänkö kuulemastani ja miten paljon".
Minä kritisoin vain sitä, että oman pitämisen pohjalta kerrotaan, mikä on oikeasti hyvää. Itse yritän olla ainakin vähän analyyttisempi, eli miksi minä pidän jostakin.
levesinet: "kohdallani Haydn ja varsinkaan Mozart eivät toimi ollenkaan"
Minun on sanottava, että omalla kohdallani toimivat ihan kaikki ns. suuret säveltäjät. Mielestäni voidaan luottaa siihen, että eivät he ansiotta ole tuollaiseen asemaan päässeet. Kukin on tietysti omanlaisensa ja puhuttelee eri tavalla, mutta se on vain rikkautta.
Mitä nyt juuri Haydniin ja Mozartiin tulee, niin vahvasti karkeistaen luonnehtisin, että Haydn ja esim. Beethoven kuuluvat sellaisiin rakentajiin, joille musiikillisesti oikea on kaunista, Mozart ja esim. Schubert taas niihin "aistillisempiin", joille kaunis on musiikillisesti oikeaa. Tämmöinen heitto sivuuttaa kyllä sen, miten älykästä esim. Mozartin musiikki saattaa olla. Viimeksi ihastelin tuota suurta älyä C-duurikvinteton K.515 Allegrossa. Mutta se on niin hienovaraista että tuskin avautuu kuulijalle joka ei ole 1700-luvun lopun sävelkieleen tottunut. Jos osaa lukea nuotteja, partituurin seuraaminen voi auttaa, saati jos osaa itse soittaa jotakin. | |
Stravinskihan arvosti suuresti Gesualdoa, jonka musiikki tarjoaa ennalta-arvaamattoman kromaattista harmoniaa. Haydn päinvastoin kirjoitti funktionaalista duuri-molli-tonaalista kontrapunktia. Satoja vuosia meni ennen kuin päästiin tiukan tonaalisuuden kahleista uuteen ymmärrykseen vanhan Gesualdon kanssa, ja uudenlaisten sointivärien myötä pidemmällekin. | |
levesinet: "Satoja vuosia meni ennen kuin päästiin tiukan tonaalisuuden kahleista uuteen ymmärrykseen vanhan Gesualdon kanssa, ja uudenlaisten sointivärien myötä pidemmällekin".
Huomauttaisin tuohon, että puhe kahleista pääsemisestä ja sitten pitemmällekin pääsemisestä tuntuu viittaavan edistykseen ja sitä kautta suorastaan paremmuuteen, mutta eihän taide koskaan varsinaisesti edisty. Tyylilajit vain vaihtuvat. Ei kai kukaan väitä esim. että Finlandia-talo on parempaa arkkitehtuuria kuin Parthenonin temppeli, vaikka ensinmainittu onkin päässyt päätykolmioiden ja pylväiden "kahleista".
Länsimaisessa musiikissa kukin tyylikausi on nähdäkseni kestänyt pari-kolmesataa vuotta. Ensin oli ambrosiaanisen musiikin aika, sitten gregoriaanisen jne. On ollut polyfonian kausi ja muita, joista nykyinen alkoi 1. maailmansodan tienoilla ja sitä edellinen barokin kaudella. | |
levesinet: Stravinskihan arvosti suuresti Gesualdoa, jonka musiikki tarjoaa ennalta-arvaamattoman kromaattista harmoniaa. Haydn päinvastoin kirjoitti funktionaalista duuri-molli-tonaalista kontrapunktia. Satoja vuosia meni ennen kuin päästiin tiukan tonaalisuuden kahleista uuteen ymmärrykseen vanhan Gesualdon kanssa, ja uudenlaisten sointivärien myötä pidemmällekin.
Kahleista puhuminen on tosiaan väärin, sillä duuri-molli-tonaliteetti tuli käyttöön siksi, että se oli niin huikea ja jännittävä, modulointeineen kaikkineen. Kahlitseva se oli vain siinä mielessä kuin taulu kahlitsee maalarin tai kivi veistäjän. | JET
07.08.2013 17:10:25 | |
|
Sulervo: Mitä nyt juuri Haydniin ja Mozartiin tulee, niin vahvasti karkeistaen luonnehtisin, että Haydn ja esim. Beethoven kuuluvat sellaisiin rakentajiin, joille musiikillisesti oikea on kaunista, Mozart ja esim. Schubert taas niihin "aistillisempiin", joille kaunis on musiikillisesti oikeaa. Tämmöinen heitto sivuuttaa kyllä sen, miten älykästä esim. Mozartin musiikki saattaa olla. Viimeksi ihastelin tuota suurta älyä C-duurikvinteton K.515 Allegrossa. Mutta se on niin hienovaraista että tuskin avautuu kuulijalle joka ei ole 1700-luvun lopun sävelkieleen tottunut. Jos osaa lukea nuotteja, partituurin seuraaminen voi auttaa, saati jos osaa itse soittaa jotakin.
Vaikuttaa siltä että preferoit Schubertia ja erityisesti Mozartia ylitse Haydnin ja Beethovenin.
Jako luonnollisiin ja kontruktiivisempiin säveltäjiin on usein hyvä, mutta tuottaa myös vaikeuksia. Chopininhan tiedetään uudelleen laatineen jokaisen tahtinsa lukuisia kertoja (täsmälleen kuten Beethoven!), mutta kaikki mieltävät hänet kuitenkin luonnollisemmaksi kuin Beethoven - ehkä jopa yhtä luonnolliseksi kuin Mozart ja Schubert ym. Chopinin pianorunouden katsotaan syntyneen henkevästä ja vivahteikkasta lähteestä, aivan kuten Mozartin ja Schubertin musiikin - vaikka sävellysmetodi on kovin erilainen.
Miellät samaten perustavalla Mossen ja Schubin vivahteikkaisiin ja hienovaraisiin, ja luultavasti Bachin, Beethovenin ja Brahmsin enemmän akateemisiin ja monikerroksisiin.
Miten on, kuka on pääasiallinen inspiraation antaja sulle? | |
stravinsky on kuin mekaaninen posetiivi ilman sielua. yääk miten frigidi ja sieluton rytmikone.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | Sulervo
10.08.2013 18:38:09 (muokattu 10.08.2013 19:05:05) | |
|
JET: Vaikuttaa siltä että preferoit Schubertia ja erityisesti Mozartia ylitse Haydnin ja Beethovenin.
(...)
Miellät samaten perustavalla Mossen ja Schubin vivahteikkaisiin ja hienovaraisiin, ja luultavasti Bachin, Beethovenin ja Brahmsin enemmän akateemisiin ja monikerroksisiin.
(...)
Miten on, kuka on pääasiallinen inspiraation antaja sulle?
Lienen ilmaissut itseni huonosti, koska en ajattele noin. Jonkinmoisen kuvan mieltymyksistäni ja inspiraationi lähteistä voisi antaa omistamieni levytysten määrä eri säveltäjien teoksista. Minulla on n. 3000 cd-levyä, mistä jo syntynee melko luotettava jakauma. Ykkösenä on Beethoven - parisataa levyä - jonka jälkeen tulevat Mozart, Schubert, Brahms, Schumann, Haydn, Sibelius, Bruckner, Bach, Chopin, Mahler, Liszt, Debussy, Tshaikovski, Prokofjev, Dvorák, Shostakovitsh ja Saint-Saëns. Muut säveltäjät eivät yllä 20 levyyn. Jotkut myös kärsivät tällä listalla suhteellisen suppeasta tuotannostaan, siis sikäli että heidän teostensa lukumäärä on melko pieni; siksi esim. Wagner ei edellä nimettyihin kuulu (kuuluisi jos laskisin oopperalevytysten bokseista kunkin levyn erikseen, mutta se taas vääristäisi tulosta toiseen suuntaan). Musiikkia on levyilläni kaiken kaikkiaan n. 450 eri säveltäjältä, joten listan loppuhäntä on pitkä ja ohut.
Beethovenin musiikkia voisin luonnehtia monellakin tavalla mutta taatusti en akateemiseksi. | megatherium
13.08.2013 18:15:59 (muokattu 13.08.2013 18:26:16) | |
|
Sulervo: Lienen ilmaissut itseni huonosti, koska en ajattele noin. Jonkinmoisen kuvan mieltymyksistäni ja inspiraationi lähteistä voisi antaa omistamieni levytysten määrä eri säveltäjien teoksista. Minulla on n. 3000 cd-levyä, mistä jo syntynee melko luotettava jakauma. Ykkösenä on Beethoven - parisataa levyä - jonka jälkeen tulevat Mozart, Schubert, Brahms, Schumann, Haydn, Sibelius, Bruckner, Bach, Chopin, Mahler, Liszt, Debussy, Tshaikovski, Prokofjev, Dvorák, Shostakovitsh ja Saint-Saëns. Muut säveltäjät eivät yllä 20 levyyn. Jotkut myös kärsivät tällä listalla suhteellisen suppeasta tuotannostaan, siis sikäli että heidän teostensa lukumäärä on melko pieni; siksi esim. Wagner ei edellä nimettyihin kuulu (kuuluisi jos laskisin oopperalevytysten bokseista kunkin levyn erikseen, mutta se taas vääristäisi tulosta toiseen suuntaan). Musiikkia on levyilläni kaiken kaikkiaan n. 450 eri säveltäjältä, joten listan loppuhäntä on pitkä ja ohut.
Beethovenin musiikkia voisin luonnehtia monellakin tavalla mutta taatusti en akateemiseksi.
ei luomisvoima ole minkään tietyn ja eityisen aikakaudelle ominainen piirre vaan esiintyy kaikkina aikoina kukltuurisesta kontestista riippumatta en todellakaasn kqannqata näin suppeata musiikkikäsitystä että pari suurta klassikoa riittäisi yydyttämään musiikillisen nälkäni kun monet niitä myähemmistä varhaisja myöhäisromantikoistakin ovat aikamoista sekundaa kuten mendelssohn jonka taide ei puhjennut nuppuasteelta täyteen kukoistukseensa kuten schubert vaan jäi ikään kuin schuberttin 5. sinfonian tasolle jonka tietyt piirteet tämän keijukaismusiikissa heijastuvatkin.
minun tärkeimpänä innoittajana ovat suomalaiset 1900-luvun säveltäjät siba lukuunottamatta enkä voi tajuta että maalaustaiteessa mitä tahansa töherrystä tuijotetaan asiantuntevasti antiikiohjelmassa analysoivalla älykkyydellä, mutta eturivin suuret ikonimme fougstedtin, karjalaisen, fordellin, pesosen, leiviskän, härkösen, aaltosen, ikosen, tuukkasen ja saikkolan ym. jumalaiset sinfoniat ovat jouituneet tunkiolle joihin suhtaudutaan välinpitämättömäsmmin kuin sibebn viihdemusiikkiin, pyh pelleä valse tristeä, kareliaa ja kökköä finlandiaa puppu viihdettä köh vaan hei. aito taide on hällä väliä vaiennettu mutta kaikenmoinen teollinen muotoilu design ja antiikki on kovaa valuuttaa pelkkää ilmiötä ilman metafyysistä ydintä, medelssohn on pinnallista humpuukia josta puuttuu suurta ilmaisuvoimaa . välinpitämättömänä keskeytin skottilaisen ja hehkutin itseni hurmioon melartinin 2. sinfonian finaalilla ja tuukkasen impressionistisesti aaltoileva avaus meri sinfoniassa sai myös ktseeni kohoamaan lumoin tunteen vallassa kattolamppuun joka antiikkia suloisessa lumoutuneessa tuukkasmaisen tenhon takapiirroissä aqah se on niin ihanaa.
Ihmiskunnan historia on taiteellisen luomisen, vaan ei uskonsotien ja poliittisen vallankäytön historiaa | |
Oiva Talvitien ja Kari Rydmanin suomentama teos Sävelten maailma oli johdatukseni klassiseen musiikkiin. Sieltä luemme Stravinskin eri tyylikausista: "Mutta kuulakkuuden hyväksi Stravinski on uhrannut aikaisemman mahtinsa ja omaperäisyytensä. Useimpien hänen uusien teostensa rinnalla tuntuvat aikaisemmat mestariteokset verevimmiltä, energisimmiltä ja elinvoimaisimmilta".
Stravinsky on siis klassisen musiikin oma Bob Dylan, jonka 1960-luvun tuotanto oli timanttia ja sen jälkeinen tuotanto silkkaa sontaa. Näin siis monen arvostelijan mielestä.
Itse kyllä arvostan Stravinskyn uusklassisessa tuotannossa erityisesti Apolloa, Pulcinellaa ja Psalmisinfoniaa. Hienoja teoksia. | |
kaakari: Stravinsky on siis klassisen musiikin oma Bob Dylan, jonka 1960-luvun tuotanto oli timanttia ja sen jälkeinen tuotanto silkkaa sontaa. Näin siis monen arvostelijan mielestä.
Eivätkös kaikki populaarimusiikin artistit ole säveltäneet hittinsä uransa ensimmäisen kymmenen vuoden aikana
Itse kyllä arvostan Stravinskyn uusklassisessa tuotannossa erityisesti Apolloa, Pulcinellaa ja Psalmisinfoniaa. Hienoja teoksia.
(Agon päätyi Gramophone lehden perusteosten listaan) | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
