Kitarat: kitarakamat ›

fox: Tuolta luet..
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=15&t=215681&co=60
 
Sen verran "uusi" mallisarja, etten usko kenelläkään, tai ainakaan kovin monella, noista vielä kokemusta olevan.
 
Mää vähän luulen, että nuo ovat aika perusgibsoneja ja kyse on enemmän nerokkaasta markkinaoivalluksesta.

^
eikä niillä saa soittaa kuin kappaleita:
- hallitus kusettaa
- virkamiesblues
 
Joista ensimmäinen on non-pentatoninen, uudenajan rockbiisi vaativaan makuun.
 
Jälkimmäinen on taas perinteinen blues.
Jälkimmäinen on taas perinteinen blues.
 
Koska mun mentävä on.

Sen kolkon harmaan tunteen/
 
Laitoin kitarallein vaatteeksi/
 
Kitarallein harmaaksi pinnaksi/
 
Vain sen tuomarit kätyreineen jätti/
 
Kuten minutkin/
 
Asemalaiturille sateeseen/
 
Laitan kitaran junaan, tulkoot luoksesi turvaan/
 
Itse menen eri suuntaan/
 
Koska mun täytyy mennä/
 
Koska mun täytyy mennä/
 
Lääkekaapillein...

FensonGibder: ^
eikä niillä saa soittaa kuin kappaleita:
- hallitus kusettaa
- virkamiesblues
 
Joista ensimmäinen on non-pentatoninen, uudenajan rockbiisi vaativaan makuun.
 
Jälkimmäinen on taas perinteinen blues.
Jälkimmäinen on taas perinteinen blues.
 
Koska mun mentävä on.
 
Taisi kirpaista? :D Ei ko. heittoa olisi pitänyt kovin vakavasti ottaa.
 
Itse olen ajat sitten valanut saappaani 70-luvun rokkiin ja pentatonisessa skaalassakin on mulle liikaa valinnanvaraa. Olen kuitenkin, ilokseni, pannut merkille, että nykyään rock-skene on taas enemmän aikansa näköinen. Ehkä tuo "irtaantuminen" alkoi 90-luvun alussa (vuosi 91 oli muuten ainakin itselleni erittäin merkittävä "rock-vuosi", mutta mä olenkin patu), 2000-luvulla mennään jo kokonaan eri sfääreissä.
 
Mun mielestä jonkin tietyn aikakauden paremmuuden julistaminen sen pintaesimerkkejä käyttäen haisee samalta kuin fading away, my my ja hey hey.

^
enpä nostanut mitään tiettyä aikaa paremmaksi, vaan ihmettelin miksi esim. 60-luku tuotti tuhat biisiä, joista voi sanoa wau, ja joita jaksaa ihmiset ympäri maailmaa kuunnella uudestaan ja uudestaan.
 
Viimeisten vuosikymmenten aikana nämä waut ovat vähentyneet, vaikka tarjonta on laajentunut.
 
Siis mihin hävisi wau-biisituotanto?

FensonGibder: ^
enpä nostanut mitään tiettyä aikaa paremmaksi, vaan ihmettelin miksi esim. 60-luku tuotti tuhat biisiä, joista voi sanoa wau, ja joita jaksaa ihmiset ympäri maailmaa kuunnella uudestaan ja uudestaan.
 
Viimeisten vuosikymmenten aikana nämä waut ovat vähentyneet, vaikka tarjonta on laajentunut.
 
Siis mihin hävisi wau-biisituotanto?
 
Kun nyt tuli nostettua se vuosi 91 esille. Siitäkin toki on jo ikuisuus, mutta 60-luvulle siitäkin on pitkä matka. Silloin tuupattiin pihalle mm. sellaisia albumeita kuin
 
- RHCP, Blood Sugar Sex Magik
- Pearl Jam, TEN
- G&R, Illuusionit
- Type O Negative, Slow Deep And Hard
- Soundgarden, Badmotorfinger
- Nirvana, Nevermind
- Primus, Sailing The Seas Of Cheese
- U2, Achtung Baby
- Skid Row, Slave to the Grind
- Massive Attack, Blue Lines
- ...
 
Vaikea mun on keksiä vastaavaa vuotta 60- tai 70-luvulta? Seuraava vuosi alkoi Faith No Moren Angel Dustilla, Panteran Vulgar Display of Powerilla jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään!
 
Nuohan ovat hyvin tyypillisiä hittikimaraesimerkkejä ysäripändeistä. Mulle noista irtosi montakin wau-piisiä ja pidän niitä ehdottomina klassikoina, suoraa jatkumoa sille samalle mitä edustavat mulle hendrixit, zeppelinit, floydit, jne.
 
Mutta siinä missä osa noista edustaa suoraa jatkumoa patuille myös musiikillisesti, niin osa on jo jotakin aivan muuta, omaa itseään. En näe mitään syytä, etteikö näin tapahtuisi myös 2010-luvulla, tai 2020, tappiin asti.
 
Mä en usko, että wau-musiikki on kadonnut yhtään mihinkään. Mä pikemminkin luulen, pelkään ja tärisen, että oma kyky sanoa wau on palamassa loppuun! Onko kassi jo niin täynnä zeppeliiniä, että on enää vaikea innostua ja vastaanottaa mitään uutta, ei edes sitä laatutavaraa?

Tarpo_69:
 
Vaikea mun on keksiä vastaavaa vuotta 60- tai 70-luvulta?
 
No jos nyt vaikka vilkaisee mitä kaikkea vuonna 1969 julkaistiin, niin kyllä sieltäkin aika monta merkittävää albumia löytyy.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/1969_in_music#Albums_released

PIM: No jos nyt vaikka vilkaisee mitä kaikkea vuonna 1969 julkaistiin, niin kyllä sieltäkin aika monta merkittävää albumia löytyy.
 
http://en.wikipedia.org/wiki/1969_in_music#Albums_released
 
Totta kai, sitä ei ollut tarkoitukseni kiistää. Ei sinne päinkään. Se mun pointti oli nimenomaan, että merkittävää rokkia on tehty "aina" ja sitä eittämättä tullaan tekemään tulevaisuudessakin.
 
69 on kyllä ollut yksi THE vuosista, kiistämättä.

Tarpo_69: Kun nyt tuli nostettua se vuosi 91 esille. Siitäkin toki on jo ikuisuus, mutta 60-luvulle siitäkin on pitkä matka. Silloin tuupattiin pihalle mm. sellaisia albumeita kuin
 
- RHCP, Blood Sugar Sex Magik
- Pearl Jam, TEN
- G&R, Illuusionit
- Type O Negative, Slow Deep And Hard
- Soundgarden, Badmotorfinger
- Nirvana, Nevermind
- Primus, Sailing The Seas Of Cheese
- U2, Achtung Baby
- Skid Row, Slave to the Grind
- Massive Attack, Blue Lines
- ...
 
Vaikea mun on keksiä vastaavaa vuotta 60- tai 70-luvulta? Seuraava vuosi alkoi Faith No Moren Angel Dustilla, Panteran Vulgar Display of Powerilla jne. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään!
 
Nuohan ovat hyvin tyypillisiä hittikimaraesimerkkejä ysäripändeistä. Mulle noista irtosi montakin wau-piisiä ja pidän niitä ehdottomina klassikoina, suoraa jatkumoa sille samalle mitä edustavat mulle hendrixit, zeppelinit, floydit, jne.
 
Mutta siinä missä osa noista edustaa suoraa jatkumoa patuille myös musiikillisesti, niin osa on jo jotakin aivan muuta, omaa itseään. En näe mitään syytä, etteikö näin tapahtuisi myös 2010-luvulla, tai 2020, tappiin asti.
 
Mä en usko, että wau-musiikki on kadonnut yhtään mihinkään. Mä pikemminkin luulen, pelkään ja tärisen, että oma kyky sanoa wau on palamassa loppuun! Onko kassi jo niin täynnä zeppeliiniä, että on enää vaikea innostua ja vastaanottaa mitään uutta, ei edes sitä laatutavaraa?
 
En lähde kommentoimaan listan wau-tasoa, mutta itselle tärkeimmät tuosta on aloittaneet julkaisut jo luokkaa 80-luvun alussa.
 
Listaus on turhaa, ei kukaan kiistä, etteikö wau-biisejä tulisi jatkossakin, kyse on määrän romahduksesta.

Tarpo_69: Totta kai, sitä ei ollut tarkoitukseni kiistää. Ei sinne päinkään. Se mun pointti oli nimenomaan, että merkittävää rokkia on tehty "aina" ja sitä eittämättä tullaan tekemään tulevaisuudessakin.
 
69 on kyllä ollut yksi THE vuosista, kiistämättä.
 
Rock musiikkiahan on tehty joka vuosikymmenellä ja tehdään edelleen. Varmaan kaikkein mieluisinta jokaiselle on ne teinivuosien ajat,hieman yksinkertaistettuna.
 
Omasta mielestä kaikkein paras musiikki on tehty ennen 90-lukua,toki on poikkeuksia ja muutamia hyviä levyjä sieltä täältä on tehty varmaan joka vuosi,mutta se on minun mielipide.

Pääsenpä vihdoin kertomaan omistakin kokemuksista... tänään kotiutui pitkällisen arpomisen jälkeen Gibson SG Standard, eikä ole kyllä mitään valittamista. Onhan tuo hurja pölkky tuo kaula, mutta todella mukava soittaa, etenkin tällaisen lapiomiehen. Tatsi ei ole koskaan ollut seitinohutta eikä silkinpehmeää, joten kitara sen mukaan. Nyt löytyy Tele ja SG, eiköhän niillä hetki rouhita taas ennen kuin uusi GAS valtaa... ja onhan tässä se customin säätö vielä...

mpekkanen: Rock musiikkiahan on tehty joka vuosikymmenellä ja tehdään edelleen. Varmaan kaikkein mieluisinta jokaiselle on ne teinivuosien ajat,hieman yksinkertaistettuna.
 
Omasta mielestä kaikkein paras musiikki on tehty ennen 90-lukua,toki on poikkeuksia ja muutamia hyviä levyjä sieltä täältä on tehty varmaan joka vuosi,mutta se on minun mielipide.
 
Mun mielestä kiinnostavaa musiikkia on tehty kaikilla vuosikymmenillä ja huonoa musiikkia ei ole tehty koskaan. Kuitenkin optimistina ajattelen että sitä kaikkein parasta musiikkia ei ole vileä tehty;-)

Hynkel Belzepop: Pääsenpä vihdoin kertomaan omistakin kokemuksista... tänään kotiutui pitkällisen arpomisen jälkeen Gibson SG Standard, eikä ole kyllä mitään valittamista. Onhan tuo hurja pölkky tuo kaula, mutta todella mukava soittaa, etenkin tällaisen lapiomiehen. Tatsi ei ole koskaan ollut seitinohutta eikä silkinpehmeää, joten kitara sen mukaan. Nyt löytyy Tele ja SG, eiköhän niillä hetki rouhita taas ennen kuin uusi GAS valtaa... ja onhan tässä se customin säätö vielä...
 
Onnea, käpälöun tänään paria SG:tä ja on ne perhanan hyviä soittimia. Muuten noista kauloista sen verran, että ne erot porifiileissa kaikkin ohuimman ibanezin ja paksuimmankin Gibsonin välilla lasketaan milleissä joten en oikeasti usko, että sormien pituus tulee ongelmaksi missään kaulassa, mutta onhan se tuntuma vähän erilainen paksulla ja ohuella kaulalla.
 
Olen itse ollut aina mieltynyt paksuihin paksusti kiiltolakattuihin kauloihin kun ne tuntuvat tutummilta, mutta olen viimeaikoina huomannut olevani paljon vapaampi suhteessa kitaroihin kun olen lakannut piittaamasta koko kaulaprofiilista. Ei jää hyvä kitara ostamatta jonkun triviaalin seikan takia;-).
 
Mutta onnea SG on makea skitta minusta.

hallu: Mun mielestä kiinnostavaa musiikkia on tehty kaikilla vuosikymmenillä ja huonoa musiikkia ei ole tehty koskaan. Kuitenkin optimistina ajattelen että sitä kaikkein parasta musiikkia ei ole vileä tehty;-)
 
Mielestäni kammottavin skenaario olisi se että jos joutuisi elämään siinä uskossa että ne parhaat biisit ja musat olisi jo tehty, tulevaisuus olisi pelkässä nostalgiassa mähmimistä ja "hyvien aikojen" muiston tekohengittämisessä.

hallu: Mun mielestä kiinnostavaa musiikkia on tehty kaikilla vuosikymmenillä ja huonoa musiikkia ei ole tehty koskaan. Kuitenkin optimistina ajattelen että sitä kaikkein parasta musiikkia ei ole vileä tehty;-)
 
Huh, mitä tekstiä... ;) Jos tosiaan omaat näin hienon näkökannan, niin pakko siitä on plussalla palkita.
 
Hyvää musaa tehdään ja on tehty ajasta riippumatta, mutta Kuningas oli ja eli kuollen 27 vuotiaana 1970. Siis Jumala. Ei ole ollut eikä koskaan tule toista, ei yhtä hyvää eikä parempaa. Teknisesti jne. on varmasti parempia ja kaikenlaisia jazzukkoja, mutta sellaista sydäntä, fiilistä, improvisointia, tunnetta ja loputonta ääri-innovatiivista soittoa ei kukaan ole pystynyt tuottamaan - eikä pysty....

hallu: Mun mielestä kiinnostavaa musiikkia on tehty kaikilla vuosikymmenillä ja huonoa musiikkia ei ole tehty koskaan. Kuitenkin optimistina ajattelen että sitä kaikkein parasta musiikkia ei ole vileä tehty;-)
 
Ihan mukavan positiivinen asenne,mutta luulisin sinunkin levyhyllyssä olevan kuitenkin joku sinulle läheinen vuosikymmen ja varmasti tykkäät jostain tyylistä enemmän kuin jostain toisesta.
Tämähän ei tarkoita sitä,että itselle se vähemmälle kuuntelulle jäänyt musiikki olisi jotenkin huonompaa.
Voi olla hyvinkin niin että se kaikkein paras musiikki on vielä tekemättä. Soittimia on soitettu satoja joitakin jopa tuhansia vuosia,että tämän valossa voisi väittää että monenkin soittimen kohdalla on kyllä jo käyty kaikki mahdolliset soitot jo läpi.
väittäisin että jos musiikissa tulee jotain oikeasti uutta ja mullistavaa niin se ei tule sähkökitara puolelta. Toki voin olla väärässä

Hynkel Belzepop: Pääsenpä vihdoin kertomaan omistakin kokemuksista... tänään kotiutui pitkällisen arpomisen jälkeen Gibson SG Standard, eikä ole kyllä mitään valittamista. Onhan tuo hurja pölkky tuo kaula, mutta todella mukava soittaa, etenkin tällaisen lapiomiehen. Tatsi ei ole koskaan ollut seitinohutta eikä silkinpehmeää, joten kitara sen mukaan. Nyt löytyy Tele ja SG, eiköhän niillä hetki rouhita taas ennen kuin uusi GAS valtaa... ja onhan tässä se customin säätö vielä...
 
SG on hieno soitin, on! Itselläni on ongelmana vaan kun noiden kaulat on niin luiperoita. Minkä vuoden, tai minkä hiton stankku sulle on osunut, kun kaulassa on kerran leipää ja läskiä mainitsemiseen asti??? Mulle kans semmoinen!
 
Tekivät G:n verstaalla 08-09 vaihteilla SG3 mallia ( ihan eri kuin nämä faded sun muut sinnepäin mallit ), tätä sai mustana ja perinteisen punaisena. Sain mustan version haltuuni, siinä oli kaulaa ja sointia.
 
Jonkun hämärän ajanjakson aikana hämärien syiden seuraamuksena laitoin sen myyntiin. Osa porukasta vierasti variotone-systeemiä ja osa em. kaulaa. Se meni sitten aikanaan kaupaksi ja ostaja oli oikein asiallisen oloinen hahmo, se sentään lievittää vähän tuntoja.
 
Tuo SG pyörii usein mielessäni ja heti kun lopetan tämän lätinän kirjoittamisen, hakkaan itseäni vartin viivottimella päähän.
 
Ja lähtee...

Ymmärtääkseni '08 tuo on. Kaulahan ei siis ole pölkky vrt. esim. kunnon vitnakekamaan, mutta kieltämättä aika ison tuntuinen modern C:hen tottuneelle.
 
E: 2011 onpi.

^
Kiitän vuosimallitiedoista. Täytyy aktivoitua taas testailemaan noita kunhan saan ensin tuon LP `58:n hommattua mieltä vaivaamasta. ...ja vaurastun yllättäen.
 
Niin, mulla on tänääkin Gibson ja vaikka pakkasta on kuinka, kaikki on melko hyvin.