| Aihe: Muutama kysymys hybrid-tekniikalla säestämisestä | 1 |
|---|
|
Olen ottanut kitaran haltuun tuossa viime kesänä, ensin nylonkielisen ja nyt sitten ihan teräskielisen akustisen avulla. Valitsemani tie on ehdottomasti komppaaminen, sooloilu ja lead-hommat jääköön muille.
Olen jo alusta asti kovasti mieltynyt arpeggio-säestämiseen perusrämpytyksen lisäksi ja löysinkin hybrid-tekniikan heti omakseni kyseisen säestystyylin toteuttamiseen. Omasta mielestäni tekniikka on alkanut jo jotenkin sujumaan, mutta aina voi tietysti olla parempi. Heräsikin pari kysymystä liittyen tekniikan harjoittelemiseen:
Ensinnäkin, onko olemassa erityisiä harjoituksia siihen, kuinka saavuttaa mahdollisimman nopea arpeggio-säestystyyli hybrid-tekniikalla? 16-osanuottien tiheydellä kun saisi soiton sujuvaksi temmolla 80-90 bpm, niin olisin tyytyväinen (ainakin jonkin aikaa).
Toiseksi, onko mahdollista ja miten hybrid-tekniikkaa voi harjoitella ilman kitaraa? Itselläni kun ei ole päivisin niin paljon aikaa harjoitella kitaran kanssa kuin haluaisin ja siksi olisi hyvä kuulla vinkkejä, onko mahdollista tehdä jotain sormi- tai mielikuvaharjoituksia vaikka bussia odotellessa.
Kolmanneksi, kuinka kehittää rytmitajua niin, että on mahdollista säestää räppäämistä sujuvasti arpeggiona? Räpin säestäminen on perusrämpytyksellä melko yksinkertaista, mutta koska räppi perustuu 16-osaiseen rytmiin ja on vahvasti synkopoitua sekä vaihtelevaa rytmiltään, sitä menee hetkessä sekaisin kun rupeaa vääntämään vielä synkopoituja arpeggioitakin samaan aikaan.
Kiitos jo etukäteen kaikista vastauksista! |
 Vetehinen
11.03.2013 12:08:48 (muokattu 11.03.2013 12:10:18) | |
|
Olisiko sinulla heittää jotain esimerkkejä minkälaista arpeggiota soitat? Youtube-linkkiä vaikkapa.
Käytätkö plektraa?
Jalkahoitaja jalkahoitaja. |
|
Plektraa käytän joo, sillä menee matalimmat kolme kieltä, muut sitten sormilla. Hybrid-tekniikka on siis homman nimi.
Seuraava kuvio on toistaseksi henkilökohtanen suosikki, jota on viime aikoina tullu reenailtua paljon eri soinnuilla ja sointukuvioilla. Rytmejä vaihtelen fiiliksen mukaan, välillä tiheillä 16-osanuoteilla kaikki pikkaukset, välillä vähän improvisoimalla pidennän ja lyhennän nuotteja. Bassokielenä tietysti alimmat E, A tai D riippuen siitä mikä soi soinnussa bassona.
E ---------0------
H -----0----0--0-
G ---0--0----0---
D ----------------
A ----------------
E -0-------------- |
|
Ok, tarkoitit siis hybrid-tekniikalla tuota. Se jäi aloitusviestistä epäselväksi, enkä ole aiemmin termiä kuullut.
Herää kysymys, mikset soita "bassokieltä" peukalolla? Silloin sinulla olisi niille ohuille kielille myös etusormi käytettävissä. Minusta on ainakin helpompi soittaa etusormi-keskisormi-nimetön kolmikolla ja jättää pikkusormi työttömäksi.
Minä kyllä soitan sähkökitaristina tuollaisen kuvion pelkällä plektralla noihin tempoihin ihan helposti. Sorminäppäilystä on minun mielestä hyötyä vasta sitten jos pitää soittaa yhtäaikaa kaukana toisistaan olevia kieliä.
Perusvastaus tuohon nopeasti soittamiseen: ota metronomi käyttöön ja aloita hitaalla tempolla. Kun menee jokainen nuotti tismalleen tarkasti tempoon, nosta 5 pinnaa.
Jalkahoitaja jalkahoitaja. |
|
Kiitos vinkistä!
Aluksi yritinkin soittaa mainitsemallasi tavalla, eli peukalolla basson niin että pikkurilliä ei käytetä, muttei se lähtenyt toimimaan. Ei se oikein pelkän plektrankaan kanssa luonnistunut, mikä voi olla myös harjotuksen puutetta. Hybridityylin sen sijaan löysin heti omakseni. |
 Jzci
11.03.2013 13:50:31 | |
|
Minä kyllä soitan sähkökitaristina tuollaisen kuvion pelkällä plektralla noihin tempoihin ihan helposti. Sorminäppäilystä on minun mielestä hyötyä vasta sitten jos pitää soittaa yhtäaikaa kaukana toisistaan olevia kieliä.
No mutta sormet soundaa aika radikaalisti eriltä. |
|
Jzci: No mutta sormet soundaa aika radikaalisti eriltä.
Näin on. Ajattelin sen olevan tässä yhteydessä sivuseikka ja jätin mainitsematta.
Jalkahoitaja jalkahoitaja. |
|
Yleensä Hybriditekniikkaa käytetään sähkökitaralla esimerkiksi soittoa elävöittäviä juttuja tekemään - tai sitten sähkiksellä kun haluaa kompata enempi "rokkityyliin" vaikka tasasia kaheksasosia plektralla esim matalia kieliä dempaten ja ylemmät kielet heleästi soiden (hybriditekniikka mahdollistaa hyvin myös tasapainon löytämisen dempatun bassokielen ja melko lujaa soivien korkeiden kielien välillä)
tässä esimerkiksi Kämyn näkemys aiheesta:
http://www.youtube.com/watch?v=Hf8_Rvmce2Y
Teräskielisellä akkarilla taas soittaisin ite joko pelkästään plekulla tai pelkästään sormilla, just siks että toi tasapaino menee hybridillä ehkä vähän liiankin bassovoittoseks - mutta kukin tietty tekee mistä tykkää.
mutta mutta,
toki, mielikuvaharjotuksiahan voi tehdä ihan missä vaan ja mitä tahansa voi harjotella, koita vaikka pistää peukku ja etusormi kiinni ja lähteä kolmella jäljelle jäävällä sormella tekemään erilaisia kuvioita (jos saat metronomin matkaan tai edes jalan vispaamaan tempoa samaan aikaan, on treeni takuulla hyödyllisempää)
miten hiljennetään sähkökitaristi? -annetaan sille nuotti. |
 Nikusen_Ile
11.03.2013 14:12:50 (muokattu 11.03.2013 14:34:02) | |
|
Chunga: Teräskielisellä akkarilla taas soittaisin ite joko pelkästään plekulla tai pelkästään sormilla, just siks että toi tasapaino menee hybridillä ehkä vähän liiankin bassovoittoseks - mutta kukin tietty tekee mistä tykkää.
Ite asiassa huomasin saman - nylonkielisellä hybridin tasapaino toimi paremmin, kun taas teräskielisellä bassokielet kuuluu järkyttävän kovaa ylempiin kieliin verrattuna. Sekin mua miellytti tuossa hybridissä, että tarvittaessa on mahdollista kompata biisejä sekä perusrämpytyksellä että arpeggioilla. Samahan ois tietty mahollista myös pelkkää plektraa käytettäessäkin. :) |
|
Sekin mua miellytti tuossa hybridissä, että tarvittaessa on mahdollista kompata biisejä sekä perusrämpytyksellä että arpeggioilla. Samahan ois tietty mahollista myös pelkkää plektraa käytettäessäkin. :)
Ja olisi se mahdollista ilman plektraakin. Oletko tutustunut flamenco-kitarointiin? Siinä on tärkeää näppäilykäden kynnet. Niiden kynsien ei kuitenkaan tarvitse olla mitkään pitkät, päinvastoin. Melkein voisi sanoa, että lyhyempi parempi. Idea on sama kuin klassisessa kitaroinnissa, eli näppää samaan aikaan sormen iholla ja kynnellä. Vaatii toki paljon treeniä. |
|
Nikusen_Ile: Ite asiassa huomasin saman - nylonkielisellä hybridin tasapaino toimi paremmin, kun taas teräskielisellä bassokielet kuuluu järkyttävän kovaa ylempiin kieliin verrattuna.
Toisaalta taas plektralla voi saada matalille kielille paremman artikulaation varsinkin jos vaihtoehtona on kynnetön peukkutekniikka. Asioilla on puolensa. Ei auta kuin kokeilla kaikkea :) |
Brownie
14.03.2013 20:24:48 (muokattu 14.03.2013 20:31:28) | |
|
Kynsissä on puolensa ja puolensa. Klassisessa kitaransoitossa(nailonkielinen) ne ovat aika kiva lisä ja joissakin jutuissa välttämättömyys. Toisaalta niitä pitää jatkuvasti olla hoitamassa, varomassa ja putsailemassa. Kynsillä soittaessa kun ei tarvitse soittoon voimaa, että ääni olisi tarpeeksi kuuluva, niin nopeatkin jutut toimivat.
Käsittääkseni tämä hybrid-pikkaus(näppäillään plekulla, keskarilla, nimettömällä ja pikkurillillä) on aika harvan kitaristin käyttämä tekniikka. Itse kyllä olen sitä treenaillut ihan huvikseni. Tosin, myös ilman plektraa näppäiltäessä pikkurillille löytyy myös hommia. Varsinaisessa klassisessa kitaransoitossahan pikkurilliä ei käytetä, vaikka sille onkin oma kirjainsymbolinsa(taisi olla muistaakseni c).
Nailonkielisessä on tosiaan kaula niin paljon leveämpi ja kielet sen verran kauempana toisistaan kuin teräskielisissä, että kyllä se aika erilainen soitin siinä mielessä on. Kaikkia tekniikoita voi soveltaa kaikilla skitoilla, mutta kaikki ei ole kovin mielekästä.
Kannattaa kehittää sitä omaa tyyliä! Niin ne suurmiehetkin on tehnyt. Vrt. Wesmont Gomery, joka näppäili pelkällä peukalolla. |
|
Kiitos kaikille vastauksista!
Kun aiemmin mainitsin, että bassokielet tulevat plektralla turhan kovaa, niin ajattelin kompensoida niiden eroa ylempiin kieliin kasvattamalla keskisormen ja nimettömän kynsiä, niin saa niihinkin terävyyttä ja voimaa. Jospa se nopeampikin soitto alkaisi sitten sujumaan paremmin, niin kuin tuolla ylempänä mainittiin.
Ajoittain pitää kuitenkin reenata soittoa myös ilman plektraa, koska pitäähän lastenkin saada joskus nukkua. ;) Hiljaiset iltasoitot menee siis pelkästään sormihommilla. Mielenkiintosta tässä on se, että vaikka tällöin näppäilen bassot peukalolla, ote on silti sama kuin pitäisin plektraa; etusormella ikään kuin tuen peukaloa. Ei tästä ainakaan itselleni mitään haittaa ole, kunhan vain pitää sen etusormen sen verran syrjässä kielien tieltä. Häiritsevämmältä se ylimääräisenä roikkuva pikkurilli tuntuu.
Lisäksi hiljaa, sormilla soittaminen on pakottanut kehittämään myös rämpytyssoittoa ilman plektraa. Itse soitan alaspäin rämpyttäessäni niin, että kaikki sormet lukuunottamatta peukaloa ikäänkuin pyyhkäisevät kieliä rennosti, ja ylöspäin tultaessa ranne kääntyy niin, että pelkästään peukalo osuu kieliin. Ihan toimivalta tuokin tekniikka tuntuu, vaikka varmaan hieman erikoiselta akustisen kitaran kanssa. Eikös näin rämpytetä juuri noissa flamencohommissa? |
|
Ihan vaan vikkinä, ootko ajatellu peukkuplekun käyttöä?
http://www.youtube.com/watch?v=aVklCtGEYc8 |
|
Oon vuosia soitellu arpeggiohommat pääosin tällä hypriidillä. Oon huomannut sen vaativan hurjasti ylläpitoa. Heti kun vähänkin aikaa on soittamatta (tällä tekniikalla), se ruostuu törkeästi ja taas saa tehdä harjoituksia että pysyy tempoissa.
Opethin Leper affinityn akkarikohtaa oon monasti tähän käyttäny
http://www.youtube.com/watch?featur … yer_detailpage&v=mu7UvZTPT4M#t=284s
Öyy... |
|
Ite oon taas pitkästä aikaa kasvatellut kynsiä, kun tulee nykyään soiteltua enimmäkseen nailonkielistä. Rämpytyshommat ilman plekua vetelen normaalisti etusormella. Muakin kyllä vähän häiritsee, jos joku sormi on toimettomana. Olenkin alkanut näppäilemään myös pikkusormella. Tämä on tosi kiva lisä harjoitteluun, jos ei ole parempaakaan tekemistä. Toimii niin plekun kanssa kuin ilmankin. Peukkuplekua en itse ole ikinä tottunut käyttämään. Vaikka olen niitä monia erilaisia kokeillut, niin ne tuntuvat jotenkin aivan liian brutaaleilta herkille kitaran kielille. |
|
Brownie: Vaikka olen niitä monia erilaisia kokeillut, niin ne tuntuvat jotenkin aivan liian brutaaleilta herkille kitaran kielille.
Se kärki pitää leikata helvettiin ja liimaa tilalle jokin itseää miellyttävän paksuinen normiplektra :b
Öyy... |
|
ekikoo: Se kärki pitää leikata helvettiin ja liimaa tilalle jokin itseää miellyttävän paksuinen normiplektra :b
Tota muuten oon miettiny, että miks sitä kärkee pitää olla niissä niin julmetusti.
T: sormiplektralla ehkä kerran kesässä.. |
|
Jos peukaloplektra kiinnostaa niin suosittelen kokeilemaan noita Fred Kelly-plektroja, ovat melko lähellä normiplektroja.
http://www.millbrook.fi/tuotteet.php?k=17739&tuoteryhma_id=349 |
Nikusen_Ile
12.04.2013 07:40:45 (muokattu 12.04.2013 08:52:34) | |
|
Kiitos jälleen kaikista viesteistä!
Nyt ollaan aika mielenkiintosten asioiden äärellä - itseasiassa perinteinen pima-tyyli näppäiltäessä onkin alkanut tuntumaan tuota hybrid-otetta paremmalta. Tämä siksi, että koska tavoitteenani on oppia tuo arpeggiosäestys mahdollisimman nopeasti, niin etu-, keski- ja nimetöntä sormea on parempi hallita. Sen huomaa, kun vaikka pöydän pintaa vasten "napauttaen vetää" vuorotellen etu-, keski- ja nimentöntä sormea, niin rytmi pysyy tasaisena, kun taas sama tehtynä keskisormella, nimettömällä ja pikkurilliä on hankalampaa. Tämä varmaan johtunee siitä, että nimetön on paljon enemmän samankaltainen etu- ja keskisormen kanssa kuin pikkurilli. Lisäksi pikkurillin koukistaminen sulavasti on hankalampaa kuin nimettömän - alemmassa nivelessä tapahtuu ikävä "nykäisy" koukistettaessa.
Nyt kun tuo rämpytyskin onnistuu ihan hyvin pelkkiä sormia käyttämällä, niin tuolle perinteiselle pima-tyylille ei oikeastaan ole mitään estettä. :)
Noista peukkuplekuista: olen kyllä kokeillut sellaista, mutta juuri sen kovuus on hankaloittanut soittamista, eikä se oikein muutenkaan ole tuntunut luontevalta. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
