Runo: Suvantovaiheita (7.3.2013)
Olen lävistänyt sydämeni kynällä lukemattomia kertoja tehnyt rakkaudesta alun ja lopun. Suvantovaiheita, lyhyitä hetkiä kuin junamatka Riihimäeltä Hämeenlinnaan en ehtinyt edes maalata taivasta, puhumattakaan pilvilinnojen rakentamisesta en ehtinyt nauttimaan vastapäätä istuvasta jonka kulmat olivat kuin kotkan siivet, aikani kului pelossa, että kulmat nostaisivat hänet ilmaan ja joutuisin pitämään kiinni housunlahkeista. Ei minusta ollut kenenkään kiinnipitäjäksi, pitäjät kutistuivat olemattomiin, katosivat, turposivat kaupungeiksi, joita pilvilinnat varjostivat. Suvantovaiheita kohtasin vielä Riihimäeltä Hämeenlinnaan, siinä ois aihetta mieheltä - naiselle lauluun. , -merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |