| Aihe: Haluan oppia jazzia - mistä aloitan? | |
|---|
|
Bluesin lyhyt oppimäärä on otettu haltuun. Perus rock`n roll ja hard rock myös taittuvat jotakuinkin. Viime aikoina olen kuitenkin enenevässä määrin viehtynyt Joe passiin, Djangoon, Wes Montgomeryyn, John Scofieldiin ja muihin tyylikkäisiin heppuihin upeine f-aukko kitaroineen. Joitain lessoneita olen koettanut Youtubelta katsoa ja vähän opetella. Mutta sitten kun backintrackin laitan soimaan ja koetaan sooloila sen päälle, niin ei kyllä tapahdu juuri mitään - ainakaan sellaista joka etäisestikään muistuttaisi jazz-kitarointia. Puhumattakaan mustalasijatsista.
Mutta kertokaapa kokeneet jatsarit - mistä kannattaisi aloittaa? Mitä - ja miten harjoittelen? Vehkeet on nyt ainakin kunnossa; Joe Pass on eilen muuttanut meille. Ja flatwoundit siihen vaihdettu :-)
Blues is allright! |  brecker
03.03.2013 10:32:05 (muokattu 03.03.2013 10:40:36) | |
|
Joka kerta kun sointu vaihtuu, vaihdat asteikkoa. Eli voit suoriltaan unohtaa pentatoniswänkkäyksen yhdestä asemasta. Aikaavievää ja haasteellista, tiedän, mutta ei ole muuta keinoa. Opettele joka soinnulle yksi asteikko alkuun siten, että kun näet sointumerkinnän, soinnulle sopiva asteikko tulee suoraan selkärangasta. Soita biisiä puolella tempolla. Kun tunnet olevasi valmis, nosta tempoa. Tadaa! Rankan treenin jälkeen soitat kuin mestarit ikään. Onnea matkaan.
edit: Unohdin mainita, että harjoittele kaikki lickit, riffit, melodiat, whatever KAIKISSA sävellajeissa. |  Zeeboo
03.03.2013 11:06:21 (muokattu 03.03.2013 11:37:24) | |
|
Lähestymistapoja on varmaan yhtä monta kuin on neuvojiakin.
Jos kerran blueshommat on kutakuinkin hallussa, niin voisi olla luontevaa kokeilla seuraavaksi "jatsattua" blueskiertoa. Tällä meinaan sellaista, jossa esim I - IV vaihto menee ns. II - V kulun kautta. Eli siis tällä viisiin (in A):
| A7 | D9 | A7 | Em7 A7 |
| D7 | D#o7 | A7 | C#m7 F#7 |
| Bm7 | E7 | A7 F#7+9| Bm7 E7b9 |
Improvinkkelistä pitäisi kiinnittää huomiota neljänteen, kahdeksanteen ja 9./10. tahteihin joissa sointukulku "johtaa" seuraavalle soinnulle: Em7 A7 => D7 jne. Näihin paikkoihin voisi funtsata sellaisia kulkuja/ likkejä joilla sitä vakio bluestouhua saisi vietyä jatsin suuntaan. Jos "II - V" on käsitteenä vieras, niin pikkuinen preppaus sointuasteista ja teoriasta muutenkin ei tee ollenkaan pahaa. Jokaiselle soinnulle voi toki tahkota uutta asteikkoa/moodia, mutta tuollaiset peruskulut kannattaa opetella hahmottamaan ja soittamaan niin, että melodialinjassa kuuluu sointuvahdokset vaikka sointuja ei alla olisikaaan. Näitä likkejä on netti väärällään, kuhan vaan pistää hakuun "ii v licks" tms, niin pitäisi löytyä.
Sointuhommat toki kannattaa pistää ojennukseen, sillä melodialinjojen rakentamiseen/soittamiseen tulee aivan uudella tavalla tolkkua kun soitettavan äänen funktio alla olevaan soituun on selvillä. Tästä ei sitten olekaan iso askel moodien haltuun ottamiseen. Näitä varmaan olet soittanut, mutta moodi vs. sointu funtsaaminen aukaisee aika paljon asioita. Soinnuista ja muusta asiaan liittyvästä on hyviä juttuja mnetissä, kunhan jaksaa penkoa. Tuossa yksi suht tuore ketju: http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=215495&oo=0
Jos tuollainen trad. jatsi kiinnostaa - tällä meinaan jotain Joe Pass, Kenny Burrell, Tal Farlow osastoa - niin kannattaa tietenkin ottaa näiden kavereiden levyjä kuunteluun. Kuuntele, miten nämä ukot soittavat biisien teemat ja koeta soittaa sama perässä. Ei siis improvisoituja sooloja, vaan kappaleiden melodiat. Tästä on hemmetisti apua fraseerauksen kehittämisessä, ja tietysti musiikillinen sanavarasto kasvaa siinä samalla. Sävelkieli tällä osastolla on inasen erilaista kuin urbaanin bluesin tai hard rockin puolella. Näitä soittaessa kannattaa vähän taas funtsata sitä sointu/melodia suhdetta.
Joitain oppaita voisi hyvä olla homman tukena. Viinikaisen Teemun "Rytmi Elää" on todella hyvä opus. Sitä saa tilattua Riffi-lehden kautta. Englanninkielistä tarjontaa on sitten pilvin pimein, ja näissä on hyvinkin monenkirjavaa tavaraa. Hyviä sivustoja löytyy vaikka kuinka, tuossa muutama:
http://www.jazzguitar.com
http://www.jazzguitar.be/ (täällä on hemmetin hyvä foorumi, josta löytyy vähän vaikka mitä)
http://chrisjuergensen.com/ (tämä on hyvä! ei ihan trad)
Soittamista, kuuntelemista, ja soittamista.
Nämä oli farmisarjan pimputtelijan ajatuksia aiheesta, varmaan kokeneemmilta tulee lisää ideoita.
White men can't Monk | hallu
03.03.2013 18:39:09 (muokattu 03.03.2013 18:41:34) | |
|
Täälä on iin kovia jätkiä neuvomaan, ettei minulla ole sinällään mitään sellaista sanottavaa jota ei joku oikea jazzari sanoisi paremmin ja oikeammin. Olen kuitenkin kanssasi samassa tilanteessa eli itsekin bluesorientoinut jazzista innostuja ja olen tässä kovasti myös yrittänyt perehtyä jazzin saloihin.
Olen huomannut, että jazzissa kannattaa kiinnittää erityistä huomiota rytmiin ja myös soolosoitossa se svengi on tärkeässä roolissa että se kuulostaa jazzilta. Tottahan niitä asteikkojakin voi ja kaiketi kannattaa opetella, mutta soittamalla jazzin rytmissä niin myös ne pentatoniset ja bluesasteikot kuulostavat kohtalaisen jazzilta vallankin jos koittaa keksiä sinne kiinnostavia melodiakulkuja. Toinen juttu mihin olen itse koittanut opetella, on se sävelen liutus tai siis lähestyy jokaista tai ehkä ei ihan jokaista mutta joitakin ääniä jonkin toisen sävelen kautta. Ampuu ikään kuin pikkuisen ohi sen puolisävelaskelta ja sitten liukuu oikeaan ääneen ja tämän kun tekee rytmikkäästi niin jopa alkaa kuulostaa jazzilta sillon se soitto. Mitähän vielä.... niin joo heitä se kvintti hetkeksi mielestäsi ja soita se ainostaan silloin kun se ei ole puhdas tai siis vain jos se on ylinouseva tai vähennetty.
Muutenhan tuossa tulikin kaikki. Kuuntele sitä jazzia ja soita niitä melodioita ja opettele jazzstandardeja niin paljon kuin ikinä (siellä ne jazzin perinteet asustelevat). Jossakin vaiheessa tapahtuu sitten se, että kun kuuntelet taustanauhaa niin alkaa mieleen pulpahdella ideoita miten se melodialinja siinä voisi vähän niinkö mennä. Siitä seuraava askel on lennossa opetella "ajamaan harhaan" ja palaamaan tyylikkäästi tielle ikäänkuin se olisi ollut harkittu juttu. (itse en näitä vielä osaa, mutta koitan opetella).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
No huh huh - tulikin perusteellisia ja hyviä ohjeita. Mutta ihan hirvittää jo valmiiksi - ilmeisesti loppuelämän mittainen projekti tiedossa ;-)
Mutta joo - oisko kellää heittää heti alkuviikoksi vaikka yhtä lessonia (tai linkkiä johonkin youtube tai vastaavaan lessoniin) tai jotakin harjoitusta, jolla vosin lähteä ihan ensimmäisenä kehittään jotain aiheeseen liittyvää (osa)aluetta? Esim. tekniikka-, skaala-, fraseeraus- tai teoriaharjoitus? tai mikä vaan hyödyllinen ja helposti lähestyttävä?
Blues is allright! | |
Tsugu Way: ...Esim. tekniikka-, skaala-, fraseeraus- tai teoriaharjoitus? tai mikä vaan hyödyllinen ja helposti lähestyttävä?
Oisko noissa:
http://www.youtube.com/results?sear … emily+remler+bebop+and+swing+guitar
Niin, siis olis ;)
White men can't Monk | Jucciz
03.03.2013 20:39:31 (muokattu 03.03.2013 20:42:59) | |
|
brecker: Joka kerta kun sointu vaihtuu, vaihdat asteikkoa.
Täältä takavasemmalta huutelen sen verran, että sen sijaan, että mietit tosissasi joka ainoan sointuvaihdoksen kohdalla jotain asteikkoa (tai useita asteikoita), pyri saamaan kulloisenkin kappaleen sointukierto ensin korvien väliin siinä määrin, että voit alkaa rakentaa MELODIOITA, jotka kantavat luontevasti sointuvaihdosten yli. Jazzissa musiikillinen sanavarasto on kaiken A ja O, joten jos kuulet hyvän fraasin tai lickin, poimi se talteen ja opettele se kaikissa sävellajeissa. Sen jälkeen voit ruveta viljelemään sitä sooloissasi. Muista leikkiä rytmillä: jos alkuperäinen pöllimäsi fraasi on vaikkapa suoria 1/8-osia, kokeile soittaa se omassa soolossasi vaikkapa trioleina - tai päinvastoin.
Mun vakiovastaus on se, että olipa tyyli mikä tahansa (jazz, blues, rock, hevi tai reggae), hyvillä ja voimakkailla melodioilla ei voi mennä metsään. Ja niin valitettavalta kuin se kuulostaakin, hyvät melodiat ovat yleensä jotain ihan muuta kuin pelkkää asteikkojen pläräystä kulloisenkin soinnun viitoittamana. Toki melodiat voidaan aina purkaa asteikoiksi, mutta mun mielestä kovat jätkät erottaa nyplääjistä nimenomaan se seikka, että heillä on asteikot jo niin vahvasti selkärangassa, ettei niitä sinänsä tarvitse erikseen ajatella vaan voi keskittyä melodioiden luomiseen. Silti on muistettava sekin, että joskus hyvä melodia voi myös koostua vain parista (tai jopa yhestä) sävelestä, mutta se voi olla vaikkapa rytmillisesti todella omaperäinen. Rajoja ja sääntöjä ei periaatteessa ole.
Avainsana jazzissa on kuitenkin lopultakin kuuntelu: kuuntele heitä, jotka jo osaavat ja joiden soitto ylipäätään puhuttelee. Kuuntele paljon eri soittimien taitajia ja matki heidän soittotyyliä niin hyvin kuin suinkin osaat. Puhaltajilta ja laulajilta opit fraseerausta, pianisteilta harmoniaa, rumpaleilta rytminkäsittelyä, basisteilta äänenkuljetusta. Äänitä myös omaa soittoasi ja kuuntele sitä - tarvittaessa kriittisestikin. Vasta nauhalta kuulet sen, missä mennään: soittotilanteessa oma keskittyminen on aina enemmän tai vähemmän (ainakin toivottavasti) itse soitossa, joten kuuntelu jää aina hieman lapsipuolen asemaan.
Kuuntele suuria mestareita: Wes Montgomery, Joe Pass, Mick Goodrick, Django Reinhardt, Les Paul jne. ja toki näistä uudemmista John Scofield, Pat Metheny, Bill Frisell, Mike Stern jne. Kiinnitä erityistä huomiota fraseeraukseen, melodioihin sekä siihen, miten heidän melodiansa kantavat sointuvaihdosten yli. Jos blues on tuttua, kannattaa ehdottomasti tutustua siihen, mitä Robben Ford ja Larry Carlton ovat tehneet: molemmat tuntevat bluesin läpikotaisin, mutta ovat vieneet ilmaisuaan mainittavissa määrin jazzimpaan suuntaan - joskus enemmän, joskus vähemmän. Bluesmiehelle heidän musassaan on mukavasti sekä tuttua että vierasta - eikä kohta enää niin vierasta. :)
Suomalaisista teoksista on syytä mainita ainakin Jarmo Hynnisen Rhythm&Blues Workshop -kirja+CD-paketti, joka lähtee nimenomaan siitä ajatuksesta, että bluesmusiikki on jo tuttua ja nyt halutaan lähteä viemään soittoa jazzimpaan suuntaan: ts. isompia sointuja, lisäsäveliä, kromatiikkaa ja edistyksellisempää rytminkäsittelyä. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tuohon teokseen: mukana tulee laadukkaat, oikeiden ammattimuusikoiden soittamat taustakompit, joiden päälle on superhauskaa soitella. Myös Teemu Viinikaisen "Rytmi elää" on kehuttu teos, kannattaa tutustua.
Pyri hakeutumaan itseäsi parempien (jazz)muusikoiden seuraan enemmän tai vähemmän vapaamuotoisiin jameihin. Mikään ei ole tehokkaampaa oppimista kuin yhteissoittotilanteet, joissa olet taitavien soittajien ympäröimänä. Ennen kaikkea: pidä homma hauskana, tällöin edistyminen on tehokasta - se on huomattu monesti. Jos jonain päivänä soittaminen maistuu puulta, pidä tauko siitä ja keskity vaikka pelkästään kuuntelemaan - tai jos siltä tuntuu, älä edes kuuntele vaan anna korvienkin levätä. Joskus pienen tauon jälkeen homma toimii paremmin kuin jos olisit koko ajan puurtanut hiki hatussa. Jos kuitenkin päätät vähintään kuunnella musaa säännöllisesti, vaikket sitten aina soittaisikaan, voit olla varma, että aina niiltä levyiltä jotain tarttuu takaraivoon.
Tsemppiä ja uuden oppimisen iloa! Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Jucciz: Päläpälä nönnönnöö...
Hyviä neuvoja tässä, kuten myös muissa kirjoituksissa. Itseäni alkoi tuo Hynnisen kirja kiinnostamaan, kun tässä on muutenkin blueslaatikostairtautumisvaihe menossa. Muutenkin kiinnostaa nimenomaan tuommoinen bluespohjainen jazz ja oman soiton rikastaminen perusbluesilla monipuolisemmalla soinnutuksella ja leadikitaroinnilla. :)
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | Zeeboo
03.03.2013 21:37:16 (muokattu 03.03.2013 21:44:54) | |
|
Vladi: Itseäni alkoi tuo Hynnisen kirja kiinnostamaan, kun tässä on muutenkin blueslaatikostairtautumisvaihe menossa.
Lämmöllä suosittelen.
Eipä ole huono Robben Fordi Blues and Beyond pakettikaan. Samoin varsin lupaavalta vaikuttaa Robbenin Blues Revolution.
White men can't Monk | Jucciz
03.03.2013 21:48:09 (muokattu 03.03.2013 21:48:17) | |
|
Vladi: Hyviä neuvoja tässä, kuten myös muissa kirjoituksissa. Itseäni alkoi tuo Hynnisen kirja kiinnostamaan, kun tässä on muutenkin blueslaatikostairtautumisvaihe menossa. Muutenkin kiinnostaa nimenomaan tuommoinen bluespohjainen jazz ja oman soiton rikastaminen perusbluesilla monipuolisemmalla soinnutuksella ja leadikitaroinnilla. :)
Mulla on nimimerkki Imper:in kappale lainassa tällä hetkellä - ollut jo varmaan vuoden.
Kysypä Imperiltä lupa ja jos sellaisen saat, voin lainata tän eteenpäin sulle sillä ehdolla, että palautat suoraan takaisin omistajalle. :) Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
Muutenhan tuossa tulikin kaikki. Kuuntele sitä jazzia ja soita niitä melodioita ja opettele jazzstandardeja niin paljon kuin ikinä (siellä ne jazzin perinteet asustelevat).
Tämä on varmaan yksinkertaisin ja paras tapa ottaa mitä vaan musiikkityylejä tai biisejä haltuun. Suosittelen siis mahdollisimman paljon jazz-biisien kuuntelua sekä niiden melodioiden ja soolojen opettelua korvakuulolta. Varsinkin saksofonisteilta ja trumpetisteilta löytyy paljon hyvää materiaalia. Ei kannata myöskään aluksi yrittää liian vaikeita biisejä.
Mielestäni mennään perse edellä puuhun, jos aletaan heti aluksi tankkaamaan teoriaa, sillä se antaa vain nimet tietyltä kuulostaville musiikillisille ilmiöille. Teemojen ja soolojen opettelu korvakuulolta on huomattavasti tehokkaampaa. Teoriaa kannattaa ottaa sitten myöhemmin haltuun, kun on jo jonkin verran enemmän kokemusta jazzin soittamisesta.
Jos soitan väärin, se on jazzia.
- Iiro Rantala |  baron
04.03.2013 09:48:27 (muokattu 04.03.2013 09:50:26) | |
|
Edellä on kirjoitettu kaikenlaista paikkansa pitävää ja hyödyllistä.
Yksi tekninen temppu jota joskus voisi harjoitella on se että kun sointu vaihtuu, mennään soinnun tärkeälle sävelelle (usein terssi tai septimi) lähestymisäänen/äänien (oisko sivistyskielellä "leading tone"?) kautta.
Esim kromaattisesti sävelaskel ja puolisävelaskel ylempää/alempaa, diatonisesti laskien/nousten tai "kiertäen" (yksi nuotti ala- ja toinen yläpuolelta) ym
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Entä rytmi- ja soolosoiton tekniikkapuoli?
Esim. väite: Bendata ei saa. True or false?
Öyy... | |
ekikoo: Entä rytmi- ja soolosoiton tekniikkapuoli?
Esim. väite: Bendata ei saa. True or false?
Viinikainen ainaki bendailee paljon. Samoin Stern ja Scofield. Kontekstistahan tuo riippuu :)
miten hiljennetään sähkökitaristi? -annetaan sille nuotti. | |
ekikoo: Entä rytmi- ja soolosoiton tekniikkapuoli?
Esim. väite: Bendata ei saa. True or false?
Ilman muuta ei ole totta. Tuossa jo tulikin, että monet jazzkitaristit venyttelee kieliä estoitta. Muutenkin olen oppinut, että jazzissa kaikki on saalittua ja jos joku muuta väittää se on ilman muuta false. Mutta rytmi on tärkeää. Tärkeäähän se on kaikessa musiikissa, mutta jazzissa se rytmi svengaa ja vaatii ainakin aluksi huomiota osakseen.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Hyviä vinkkejä ja ohjeita koko ketju täynnänsä.. Mutta tuosta venyttelyä oon miettinyt. Koko oma bluessooloilu on perustunu stillgottheblues-venyttelyyn, niin ei sitä kyllä jtasilta saa kuulostamaan, vaikka minkä jazz-ztandardin tai backintrackin päälle soittelee. Pikeminkin tuntuu nyt parin päivän soittelun jälkeen, että pois pitäis siitä hetkeksi oppia ja soitella jotain kiivaampia sävelryöppyjä rytmisesti ja vaikka vähän kromaattisestikin?
Oisko kellään heittää jotain jazz-standardeja, joista kannattais esimerkiksi niitä melodialinjoja opetella - tai joiden päälle vois koettaa sooloilla?. Aikoinaan kun bluesiin hurahdin, niin helppo oli ottaa haltuun sitä kieltä, kun bluesissa oli ne standardit (dustmybroomit, hideawayt, crossroadsit jne) niin tuttuja. Niistä nopeasti sai sen kielen haltuun. Mutta tää jatsihomma vähän vieraampi kyllä (vielä) itselle..
Blues is allright! | |
Tsugu Way:Oisko kellään heittää jotain jazz-standardeja, joista kannattais esimerkiksi niitä melodialinjoja opetella - tai joiden päälle vois koettaa sooloilla?.
Jos sulla sattuisi olemaan iPad tai iPhone niin niihin on saatavissa (tai ostettavissa, muutama euro) iRealB ohjelma johon saa (ilmaiseksi) parin tuhannen jazz-stankun soinnut ja lisäksi se osaa soittaa ne halutulla tempolla ja halutussa sävellajissa säestykseksi.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
Kannattaa kuunnella Wesmont Gomerya.
Interviewer: "So Frank, you have long hair. Does that make you a woman?"
Frank Zappa: "You have a wooden leg. Does that make you a table?" | |
Kampela77: Kannattaa kuunnella Wesmont Gomerya.
Jep - tuttu sälli. Siltä muutama cd hyllyssä. Nyt eniten iskee Rob Benford, vaikkei nyt aivan puhdasta jaskaa olekaan.
Blues is allright! | |
Tein viikonloppuna looppiin II - V - I sointukiertopohjan sointuina Dm7 - G7 - Cmaj7. Siihen päälle yritin heittää sooloa. Ei oikein jatsilta kuulostanut mun sooloilu (vielä). Mitä skaaloja, liksejä, siirtymiä tms. heittäisitte tuon kierron päälle?
Blues is allright! | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
