 Solex
27.02.2013 20:48:59 (muokattu 27.02.2013 20:50:00) | |
|---|
Ostin kirpparilta vanhan puusta tehdyn pitkähöylän. Tämän mallisen: http://www.planemaker.com/images/planes/fore.jpg Terän olen jo trimmannut sellaiseksi että katkeaa ihokarvat kämmenselästä kun vähän sutaisee. Täytyy sanoa että näissä vanhoissa höylissä on osassa aivan törkeän hyvät terät. Tässä "arvottomassa" tapauksessa oli 50-luvun ruotsalainen Eskilstuna Jernbolagetin yli 3mm paksu ja pirun hyvälaatuisestä teräksestä taottu terä. Oikaisen kyljet ja pohjan joten pitäisi miettiä miten ne pintakäsittelisi uudelleen. Mulla on purkki Danish Oilia mutta jotenkin mietityttää että tuleeko siitä tarpeeksi kulutuskestävä pinta työkalutarkoitukseen. Pitäisi olla kova satiininomainen mutta mukavasti liukuva pinta. Mielipiteitä kaivattaisiin! Basso on jalo soitin |
 73nd3r
27.02.2013 21:13:17 | |
|---|
Katos tuolta: http://www.sihistin.fi/fi/tyokalut/tammihoyla.htmlja kysy sivujen yhteystiedoista lisää jos tarttet. Voisin sanoa, että se mitä P.Huhta ei höylistä tiedä, niin sitä ei tarttekaan. Ja yleiskommenttina: vanhoissa taltoissa, puukoissa, sahoissa jne. on sama juttu kuin höylissä. Nykyterät tehdään niin julmetun koviksi, ettei niitä saa kunnolla teräviksi vaikka kuinka koittais, ne murtuu ennen kuin terottuu (paitsi ne sikakalliit perinnemallit). |
73nd3r: Katos tuolta:
http://www.sihistin.fi/fi/tyokalut/tammihoyla.html
ja kysy sivujen yhteystiedoista lisää jos tarttet.
Voisin sanoa, että se mitä P.Huhta ei höylistä tiedä, niin sitä ei tarttekaan.
Ja yleiskommenttina: vanhoissa taltoissa, puukoissa, sahoissa jne. on sama juttu kuin höylissä. Nykyterät tehdään niin julmetun koviksi, ettei niitä saa kunnolla teräviksi vaikka kuinka koittais, ne murtuu ennen kuin terottuu (paitsi ne sikakalliit perinnemallit). Muistaakseni pappa, joka oli kirvesmies jotain vuosina 1930-1960 laittoi alapintaan kynttilää. Tai oisko se ollut mehiläisvahaa. Ainakin siellä pakissa oli sellainen likaisen keltainen vahamöntti (johon muuten pienenä jätin hampaanjäjet). Voi myös olla, ettei sinne laitettu mitään. Tästä on reilusti yli 40 vuotta, joten vaikea muistaa. Muuten höylä oli lakattu. Ja ennen noi työkalut oli laadukkaita. Niiden oli pakko olla, koska ammattimiehet eivät olisi niitä muuten huolineet. USA, Ruotsi, Saksa olivat niitä laatuvalmistajia. Japanilaiset olivat siihen aikaan "läkkiä". :) Mulla on muuten noita papan ja isän puutyökaluja vielä tallella. In porto perse vitulus est. Käännös: "Satamassa on vasikka". |
 MPU
27.02.2013 21:56:59 | |
|---|
Tarttuukohan kynttilä tai vaha höylättävään pintaan liimausta häiritsevässä määrin? Tuskin ainakaan pidemmmän päälle. Pintakäsittelyllä tuskin lian ja pienen kosteuden hylkimisen lisäksi on paljoa muuta tarkoitusta. Öljy ja lakka sopinee molemmat yhtä lailla. Ite kun tekee saa sellasta kun tulee |
 okabass
27.02.2013 22:03:13 (muokattu 01.03.2013 08:57:32) | |
|---|
MPU: Tarttuukohan kynttilä tai vaha höylättävään pintaan liimausta häiritsevässä määrin? Tuskin ainakaan pidemmmän päälle. Pintakäsittelyllä tuskin lian ja pienen kosteuden hylkimisen lisäksi on paljoa muuta tarkoitusta. Öljy ja lakka sopinee molemmat yhtä lailla.
Joo. Riippuu varmaan mitä tehdään. Höylätäänkö aitalautoja vai kitaran osaa. Kyllähän sileä, kova puu liukuu aika hyvin. In porto perse vitulus est. Käännös: "Satamassa on vasikka". |
 Antti1
28.02.2013 22:07:58 | |
|---|
Osa vanhoista työkaluista on vain "kovattu" kiiltäväksi jollain vielä kovemmalla puulajilla. Eli käytännössä siis vaikka tankomainen ja sileä pätkä kovaa puuta, jolla hierotaan voimakkaasti työkalun pinta hieman lyttyyn. Se kovettuu, sekä tulee kiiltäväksi ja liukkaaksi. Ei kaksimielisiä ajatuksia. "Bodybuilding is for men who wax their bodies and traipse around in bikinis. I train."
-Henry Rollins |
