Muusikoiden.net
28.03.2024
 

Kitarat: kitarakamat »

Keskustelualueet | Lisää kirjoitus aiheeseen | HakuSäännöt & Ohjeet | FAQ | Kirjaudu sisään | Rekisteröidy

Aihe: Esittelyssä: Fender Tweed Deluxe '60 sekä Brownface Deluxe '61
1 2 3 4 5 6
Jucciz
23.02.2013 02:12:50 (muokattu 23.02.2013 02:46:15)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Moi!
 
Pitkästä aikaa uusi ketju. Seuraa puuduttavan pitkä tietoisku ja raportti sekä muutama karu ja rehellinen äänipätkä.
 
Käytiin tänään poikien kanssa vähän pöristelemässä treenikämpällä ja otettiin oikein nauhoitusvehkeet mukaan. En ollut ehtinyt taltioida parin viime vahvistintulokkaan ääntä vielä laisinkaan todellisella treenikämppävolumella, joten oli korkea aika tehdä edes pari pätkää. Nää menee varmaan jälleen kerran osastoon "aikuisten vahvistimet", mutta saa näitä vähemmänkin aikuiset toki kuunnella. Nyt on ollut viimeisen puolen vuoden aikana vahva Fender-kausi, joten sen osaston koneita on siunaantunut taloon useitakin.
 
Tällä kertaa esittylyssä on kaksi legendaarista Fender Deluxe -vahvistinta historiallisesti merkittävän Tweed/Tolex-raja-aidan molemmilta puolilta. Brownface-ajan Fenderit olivat ensimmäisiä Tolexilla päällystettyjä Fendereitä ja tänä lyhyenä ajanjaksona (1961-1963) Fenderillä kokeiltiin ja innovoitiin kenties enemmän kuin koskaan ennen tai jälkeen tuon ajanjakson: sen lisäksi, että ei-niin-kestävä Tweed vaihtui kestävämpään Tolexiin, säätimet siirrettiin monessa mallissa etureunaan, pois yläreunasta. Samoin moni tuttu Tweed-vahvistinmalli päätyi ihan uudenlaiseen formaattiin esim. teholuokan ja kaiutinkonfiguraation puolesta.
 
Soundillisesti Brownface-Fenderit sijoittuvat pääsääntöisesti jonnekin Tweed- ja Blackface-aikakauden väliin: headroomia on pikkuisen enemmän ja bassopää pysyy hieman paremmin kasassa kuin Tweedeissä, mutta keskiääniräyhäkkyyttä ja yleisesti ottaen säröä on tarjolla selvästi enemmän kuin myöhemmissä Blackface-Fendereissä. Nämä ovat suuria linjoja ja jokaista mallia (ja toisinaan jopa jokaista yksittäistä vahvistinta!) on syytä tarkastella erikseen. Edellistä luonnehdinnasta huolimatta Brownface-ajan Fendereillä on ihan oma luonteensa, eikä niiden soundia saavuteta pelkästään ottamalla keskiarvo Tweedistä ja Blackfacesta. Joukossa on muutamia todella kiehtovia koneita: itselläni on tältä aikakaudelta Bandmaster, Princeton ja viimeisimpänä tässä esiteltävä Deluxe - ja nämä kaikki ainakin kuulostavat ihan erilaisilta, hyvinkin omaperäisiltä kaikki.
 
Tämän pläjäyksen kahdella koneella on ikäeroa siis noin vuoden verran, mutta kuten mainittu, aikakausi vaihtui juuri vuosien 1960 ja 1961 välissä, samoin vahvistinten kytkennät, joten ihan eri koneita nämä ovat hyvin monessa mielessä: toinen on katodibiasoitu, toinen ei; toisessa on ihan eri vaiheenkääntäjän kytkentä kuin toisessa; toisessa on ykkösputkena 12AY7, toisessa 12AX7; toisessa ei ole negatiivista takaisinkytkentää, toisessa on; toisessa ei ole tremoloa, toisessa on jne. Ja silti molemmat ovat Fender Deluxe -mallisia vahvistimia. Harva malli lienee kokenut yhtä paljon uudistuksia kertarysäyksellä.
 
Ruskeaa Deluxea seurannut Blackface Deluxe olikin sitten aivan eri kone: paljon vähemmän kiukkua ja keskiääniä ja muutenkin "sisäsiistimpi" soundi. Kumminkin, näihin päiviin asti tilanne on ollut selkeä: Tweed Deluxe on legenda, samoin Blackface Deluxe (sekä Deluxe Reverb). Brownface Deluxe lienee hautonut kiukkua jo vuosikymmeniä, koska se ei tämäniltaisen testin perusteella ole sanalla sanoen ainakaan yhtään huonompi vahvistin - todella erilainen kylläkin. Ja niin, varhaiseen ZZ Top:iin parempaa vahvistinta ei välttämättä olekaan. ;)
 
Tweed Deluxe (ja etenkin legendaarisin malli, "Narrow Panel" 5E3) on puolestaan suurin piirtein kaikille tuttu vahvistin kirjaimellisesti kymmeniltätuhansilta levyiltä (Neil Young, U2, Eagles, Larry Carlton, ZZ Top.. listaa voisi jatkaa koko yön) - yksi äänitetyimpiä ja kloonatuimpia kitaravahvistimia koko pop/rock-musiikin historiassa. Ruskea velipoikansa on puolestaan huomattavasti harvinaisempi ilmestys - kenties yksi aliarvostetuimpia Fendereitä koskaan, ainakin vielä joitakin vuosia sitten. Kuitenkin yksistään se, että kyseistä konetta on käyttänyt ahkerasti eräskin Billy Gibbons, riitti allekirjoittaneelle syyksi ottaa selvää, mihin kaikkeen siitä on.
 
Lueskelin netistä yhtä ja toista ja sen verran vuolaasti Brownface Deluxea kehuttiin, että pakkohan semmoinen oli saada. Pikaisen tuttavuuden perusteella kyseessä on todellinen "mini-Marshall", säröisin koskaan tehty Fender. Brownface Deluxea soittaessa on pakko tarkistaa aina silloin tällöin, onko tämä kone nyt Fender ensinkään. ToneQuest Report kirjoitti maaliskuun 2005 numerossa: "Here is the one if you like overdrive! The tone is fat and creamy, fatter sounding than a tweed Deluxe and nastier than the blackface just right for club gigs when you want overdrive."
 
Asiaan: alla olevissa pätkissä on kitaranräimettä Gibson Les Paul '59 Reissuella ja ESP 400 Series Telecasterilla. Vahvistimet olivat, hmm.. "melko" kovalla, ja ne lähimikitettiin Sennheiser e906:lla suht keskeltä kaiutinkartiota noin 1 cm päästä etuverkosta. Soundi on rehellinen, hyvässä ja pahassa, pätkiä ei ole käsitelty mitenkään. Tweed Deluxessa on vuoden 1960 Jensen P12Q -kaiutin, Brownface Deluxeen vaihdoin kaiken varalta Celestion Goldin. Myös Brownfacen alkuperäinen Jensen on tallessa, mutta pelkään, että näistä kahdesta hieman kiukkuisempana koneena se saattaisi olla jo turhankin kiukkuinen vanhalle Jensenille ilman keinokuormaa (jota halusin välttää äänityksissä tällä kertaa). Tästä syystä katsoin viisaammaksi vaihtaa luukutussessioita varten siihen hieman enemmän tehoa kestävän, kuitenkin Alnico-magneetilla varustetun laadukkaan ämyrin.
 
Voi olla, että kokeilen Brownfacessa vielä useita eri kaiuttimia. Celestion Goldissa on suht rapsakka yläpää, joka toimii tiettyihin juttuihin paremmin kuin toisiin - toki mikitystä muuttamallakin lopputulos olisi ollut eri. Esim. Taydenin ja WGS:n Alnico-kaiuttimia kiinnostaisi testata, kenties myös Eminenceä ja Weberiä. Sanotaan nyt vielä se, että pitihän tuota Brownface Deluxea kokeilla tänään myös 40-vuotiaan Marshallin 4x12"-kaapin läpi ja voin kertoa, että ei ollut enää leikin asia se. Se on koettava itse.
 
Löpinät pois ja todistusaineistoa tiskiin... soitto on sitten todellakin enemmän voimalla ja tunteella kuin tekniikalla aikaansaatua. ;)
 
Fender (Narrow Panel) Tweed Deluxe 5E3 vm. 1960 näyttää tältä...:
https://www.dropbox.com/sh/1j9v8t11q89n0xa/RCSd5B_ghn
 
...ja kuulostaa tältä:
https://dl.dropbox.com/u/4302688/5e3_lp.mp3
https://dl.dropbox.com/u/4302688/5e3_tele.mp3
 
Fender Brownface Deluxe 6G3 vm. 1961 sen sijaan näyttää tältä...:
https://www.dropbox.com/sh/5j8a2jgvep6cr58/OdLtKVpVjz (kuvissa Jensenin kaiutin)
 
...ja kuulostaa tältä:
https://dl.dropbox.com/u/4302688/6g3_lp.mp3
https://dl.dropbox.com/u/4302688/6g3_tele.mp3
Näissä kahdessa pätkässä naksautan loppupuolella xotic Effects RC Boosterin päälle bassot pienellä - en niinkään boostatakseni vahvistinta vaan leikatakseni hieman alataajuuksia, jotta selviäisi, minkä verran soundi tiukentuu tällä tavalla - ja tiukentuihan se jossain määrin.
 
En tiedä, kiinnostiko tämä oikeastaan ketään, mutta kirjoittelinpa huvikseni kuitenkin. Saa kommentoida. Saa tulla testaamaankin, jos Tampereelle on asiaa. Päätän raporttini tähän.
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
johanssen
23.02.2013 02:51:48
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz: . Päätän raporttini tähän.
 
Jumalainen soundi lespalla Brownface Deluxesta. Plussaa kurkulle ja juccizelle!
 
asialliset hommat hoietaan, muuten ollaan ku ellun kanat...
YarZoo
23.02.2013 03:14:48 (muokattu 23.02.2013 04:19:55)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No kyllä,
 
Kiinnostaa!
 
Tämänmoisten juttujen takia tätä palstaa tulee toiveikkaana kytättyä ja sitten asiallisen asian puutteessa sortuu kommentoimaan jotain hilitulihittuujuttua.
 
Harmia vaan kun tuli aikanaan rahnapulassa myytyä harvinainen brauni pois ja nyt niitä ei saa edes lähelle kohtuurahalla mistään.
 
Mr. Jucciz tekee hyvää työtä terveen soundin ja soivan kuvan eteen, kuten toki tekee toki moni muukin, näin laajemminkin arvostaen.
 
Mä en kyllä J:n osaamisella jättäis noita akateemisen päänkääntelyn hetkiä soittoon (ei vittuilua) vaan täyttäisin ne Ron Jeremyllä ja menisin mualimalle vielä kun sinne nuorena pääsee.
 
Sain itse siedettävän pikkurahan korvaajan tuon suunnan soundeille Swartin Atomic Boostilla ja Blackheart BH15-112 combolla. Vahvarista lähes kaikki säädöt lähelle ensimmäistä neljännestä ( mihin tätä ei ole suunniteltu ensinkään ) ja boosti ysille.
 
Gary Clark Jr. tulee Tavastialle 6.3 ja tämän youngsterin soundia etsiskellessä joku saattaa palata vielä tämän säikeen antimiin.
 
edit: meinaan kun nuo alkuperäiset vibrokingit on ihan sikakalliita.
 
S.N.A.F.U
JCM
23.02.2013 03:43:01 (muokattu 23.02.2013 04:57:02)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Siis voi morjes mitä soundia noista vehkeistä lähtee. Ja onneksi on hyvä soittaja joka osaa ottaa parhaat puolet irti noista vahvistimista.
 
Tweed Deluxe + Lespa ja morjes siinä on rock. Ei helevetti vieköön! Tää on just parasta näillä keskustelupalstoilla. Joku näkee vaivaa ja jakaa käyttötilanteita ja niiden ääninäytteitä laadukkaasti.
 
Parasta.
 
Brownface Deluxe tuottaa Lepan kanssa jännää soundia. Järjetön dynamiikka tossa yhdistelmässä. Vielä kuuntelematta Brownface ja tele. Laitan sen seuraavaksi.
 
E: Tele on enemmän mun mieleen Brownfacen kanssa. Lespa taas toimii paremmin Tweedin kanssa.
 
Paras yhdistelmä joka tapauksessa on tuo eka. Tweed D + Lespa. Voi morjensta!!!!!!
blues guitar
23.02.2013 08:43:35
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Muusikoiden.nettiä parhaimmillaan. Siitä plussa + ja Kiitos!
Monia tuttuja klassikkobiisejä tunnistin noista klipeistä ja mikä parasta myös soundit olivat kohdallaan. Tweedi kuulosti tutulta vaikka itselläni vain Reissue onkin, myös Brownface oli mielenkiintoinen ja tervesoundinen tuttavuus.
 
...ajan H-D:llä pitkin suomee...antaa kitaran laulaa vaan...juomaksi kelpaa vain Scotch Single Malt...
Arttu_Ace
23.02.2013 09:01:53
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kyllä!
 
Tästä tykkäsin niin paljon että tuli heti himo soittaa. Ja se, jos mikä, on loistava juttu! Miulle suosikkiyhdistelmä oli tweed + LP. Siinä on sitä tonea tonnikaupalla.
 
Mutta vaikka miten ovat upeita soundiltaan, näitä pikkucomboilta puuttuu Marshallin ulkonäkö, joten vielä en lähde vaihtamaan leiriä suosikkivahvistimieni suhteen. Ja siulla on jucciz parhaat niistäkin. :)
 
"Joten olin jälleen oikeassa, mikä ei nyt ole kaltaiselleni älykölle mikään yllätys." - Valtteri 17-v
mpekkanen
23.02.2013 09:07:39 (muokattu 23.02.2013 09:32:28)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Onhan tätä pakko kommentoida kun joku on nähnyt vaivaa näinkin paljon ja soittaa vieläpä sellaisia vehkeitä joita ei tule ihan joka jannulla vastaan.
Kuitenkin hyvä soundi on äänitettynä aina aivan toista luokkaa kuin livenä kuultuna. Varmasti moni on kuullut resonaattorikitaraa levyltä ja osa ehkä livenäkin,mutta sitten kun pääsee kokeilemaan ja kuuntelemaan miltä hyvä resonaattori kitara kuulostaa soitettuna niin onhan se aivan toista kuin äänitykset.
Tällaisissa nauhoituksissa ei ole kyllä mitään vikaa,pikemminkin päin vastoin. Kuitenkin laitan tähän vaikka varmasti hieman itsestään selvyys onkin että olipa kitaristilla millaiset kamat tahansa niin siihen bändin kokonaissoundiin vaikuttaa tosi moni muukin tekijä.Muitten soittajien kamat,soittotyylit,soiton volume ja tila missä soitetaan. Nauhoituksissa on sitten vielä taas lisää asioita jotka voivat muuttaa sitä miltä se oikeasti livenä kuulostaa,tosikin paljon.
Oikeastaan ainoat asiat mistä tulee hieman kritiikkiä on se ettei näytteissä ollut slidellä soitettuja pätkiä ja toinen asia että näytteet olisivat voineet olla ehkä hieman lyhyempiäkin.
Kun thomannilla on joka vehkeestä samalta kuulostavat näytteet ja se musa pätkäkin on samantyylisissä aina sama niin tämä oli oikeasti hyvä. Tästä kuuli millaisiin dynamiikan vaihteluihin vehkeet taipuvat.
Soitossa ei ollut mitään valittamista,olihan tässä kuitenkin lähinnä tarkoitus testata soundeja.
En pistäisi pahaksi vaikka tällaisia olisi jatkossakin enemmän,kunhan ne on laadukkaasti tehty ja laitteista osataan repiä ulos niitä ääniä joihin se vehje on suunniteltukin ja myös se soiton taso on hyvä. Plussa
 
jyrkalt
23.02.2013 09:21:59
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos Jucciz! +
En viiti lässyttää enempää.
 
Alkoholiongelma se on sekin kun viina ei maistu.
Gabe
23.02.2013 10:01:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos kun pistit näin kattavan arvion näistä, olen mielenkiinnolla (vihreänä kateudesta) seurannut tätä sinun Fender combojen haalintaasi. Vaikka 5E3 todella loistava vahvistin onkin niin kyllä 6G3 sai nyt sukat pyörimään meikäläisen jaloissa, kirvoitti lennokkaat moshpitit kolmevuotiaastakin kun volumea vähän nosti. Vaimolla sen sijaan kurtistui kulmat, vainuaa selvästi jo alkavan GAS:n oireet. Ei millään uskoisi että Fenderistä lähtee tuollaiset pörinät. Tällainen klooni vois olla tosi kiva, vintage vahvistinta kun en omilla tiedoillani uskalla lähteä ostamaan.
 
Hyvä pätkä, muusikoiden.nettiä parhaimmillaan.
hallu
23.02.2013 10:36:29
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Plussaa Juccizelle tätä hunajaa olemme saaneet maistella aikaisemminkin, mutta aina se yhtä hyvälle maistuu. On sulla hienoja vehkeitä nurkat väärällään, mutta enemmän ihailen tuota sinun intensiteettiä jolla uppoudut laitteiden ihmeelliseen maailmaan. Ja kyllä tuo asiantuntemuskin kertoo paneutumisesta asialle.
 
Itselläni on jokunen Fenderi ollut ja siksi nuo klipit kuulostavat kovin tutuilta, mutta ihan näitä klassikkoja en ole koskaan päässyt soittelemaan. Vanhin omistani oli hamassa menneisyydessä sata wattinen Showman joka kai oli jostakin kuuskytluvun loppupuoleleta tai seitkyluvun jostakin kohdasta:-). Siitä vahvarista jäi mieleeni ihan tolkuton headroom eikä sitä saanut särölle oikein millään.
 
Tuo nykyinen BluesDeVille on tweedi päällysteinen ja soundissa selvä sukulaisuus on, mutta se on selkeästi uutta sukupolvea ja soundi ei ole kyllä ollenkaan tuota mitä noissa sun pätkissä.
 
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka.
kekehe
23.02.2013 11:24:55
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hieno kirjoitus ja hienot vahvistimet sekä soundit Jucciz!
 
Kyllä, nuo kaiutinvaihdokset muuttavat melkoisesti soundia. Mielenkiintoista varmaan kokeilla eri vaihtoehtoja brownfaceen.
 
Tänään itse pidin kaiutinsulkeiset ja blackface deluxeen päätyi vasta hankkimani Fane vuodelta -75. Soundi parani ja ennenkaikkea selkeni entisestään.
 
Sehän näissä kaiutin vaihdoksissa on hankalaa kun strato kuulostaa esim. uudis jensenillä hyvältä helinöineen mutta humbucker ohuelta, Tone tubby taas huippu (paksu) humppareilla mutta yksikelainen taas ei niin hieno...
 
Bosambo
23.02.2013 11:35:11
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

No voihan Jeesus (Just Left Chicago)!!!
 
Brownface + LP = Thunder!!
 
Ziggy Bubba
23.02.2013 12:00:48 (muokattu 23.02.2013 12:06:45)
Musiikkinäyte       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Tweedin säröt varsinkin Lepalla oli kyllä just eikä melkein kohillaan, tosi hyvää räimettä. Just hyvällä tavalla vanhanaikaista soundia :) Telellä kanssa tykkäsin kovasti, kunnon kolinaa ja tosi heleetä puhdasta.
 
Brownfacellä säröt on tosiaan vähän kirpsakat, tiiä sitten johtuuko elementistä vai mikityksestä. Vähän kun saa yläpäitä hanskaan niin eiköhän sekin oo oikein passeli rutuilla.
 
E: Hauskat tarinoinnit tosiaan messissä myös. Tosi paljon uutta asiaa ainakin itelle. Klipit vois olla tosiaan vähän lyhyempiä & ytimekkäämpiä, mutta mikäs noita toisaalta on kuunnellessa :)
 
Ja kuten tossa ylhäällä todettiin, lisää vaan jengiltä soundipätkää kamoista. Aika monelta kuitenkin about toimivat narutusvehkeet löytyy kotoa. Puhumattakaan kivoista kamoista. Tämmösillä sitä M.netin keskustelun tasoa nostellaan, hyvähyvä.
 
Yhden miehen pläskiä pruttua ja tunnelmaa: CROOKMACHINE
varakeef
23.02.2013 12:18:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Olen kysynyt tätä aiemminkin, mutta miksi koko rock'n rollin alkutaipale on kyllästetty tarinoilla siitä, kuka keksi särösoundin ja mitä temppuja tämä olisi vaatinut (putkien irrottamista, kaiuttimien silpomista, mikrofonien napapalojen nostamista jne.) - kun nämä vanhat vehkeet säröytyvät kertakaikkiaan mainiosti vain sillä, että soittaa lujaa?
 
Hienoja vehkeitä... Muroutuminen on tuollaista kiinnostavaa, moniulotteista röpöä jota kuuntelee ilokseen. Ja puhtaan puhtauskin on jotain ihan muuta. Itse olen Bluetone 5E3-miehiä, mutta oikein miellyttävä on tuo ruskea versiokin.
 
"Käytös siivo ja hillitty sopii lehmälle" - Laura Latvala
madcow2
23.02.2013 12:35:30 (muokattu 23.02.2013 12:37:03)
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Jucciz:
 
Tämä oli kyllä erittäin tervetullut avaus: ainakin mulle aivan uutta faktaa kivassa muodossa ja erittäin maukkaita kuvia ja äänitteitä! Kiitoksena suuri plussa sulle. +
 
Rämpytän kitaraa, kun en muutakaan osaa.
harryk
23.02.2013 12:56:14
Kotisivu       Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos Juccikselle mainioista klipeistä. Tuo Deluxe 6G3 on vahvistinmallina kiinnostanut itseänikin jo jonkin aikaa ja saattaa olla, että tulee jossain vaiheessa tehtyä oma versio siitä. Tutkin sen kytkentäkaaviota ja totesin, että se poikkeaa melkoisesti muista Fenderin perusvahvareiden kytkennöistä. Kyseessä näyttää olevan jonkunlainen yhdistelmä 5E3-mallia, Tweed Bassman 5F6-A mallia ja osa Black Face-maailmaa. Tämä varmaan myös selittää sen, että se kuulostaa tietyllä tavalla erilaiselta kun muut kuulemani Fenderit varsinkin säröllä.
 
Suomalaisia käsintehtyjä putkivahvistimia kaikille soittajille www.bluetone.fi
Jucciz
23.02.2013 13:11:56
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Kiitos tähänastisista kommenteista. Mää en osaa soittaa slidellä mitään, joten siihen hommaan pitäisi vuokrata joku muu kaveri. Tässä kävi taas niin, että en varsinaisesti ollut miettinyt edes pätkien jakamista: kunhan ajattelin ottaa itselleni jemmaan muutaman soundinäytteen. Sit taas kerran rupesin ajattelemaan, että sama kai se on jakaa nuo muillekin kun kerran narulle asti päätyivät - olipa soitto mitä hyvänsä. Jos pätkät tuntuu pitkiltä, eihän niitä oo pakko kuunnella kokonaan. ;)
 
Harrylle: 6G3 ois kyllä semmoinen kone, jonka kehitystyössä olisin kiinnostunut olemaan mukana, koska tuo on mun korvaan yksi kiinnostavimmista vahvistimista koskaan. Yleensähän kuitenkin suurin osa vahvistimista on joko Marshall- tai Fender-pohjaisia ja tässä olisi nyt kyseessä erittäin Marshallmainen Fender, joten en ihmettele, vaikka kiinnostusta ilmaantuisi. Samalla voisi vähän kattavammin verrata eri kaiuttimien soveltuvuutta tuon koneen kaveriksi. Luonnollisesti mahdolliset esittelyäänipätkät tehtäisiin usealla eri kaiuttimella. Jos tuommoisen prototyyppiä lähdet rakentamaan, voitaisiin samalla tehdä vertailua alkuperäiseen oikein huolella (ihan jännitetasolla), jotta saadaan soundi "oikein". Se ois varmaan sit Bluetone Muddy Road. Siinä tulis Rio Grande Mud ja Muddy Waters samalla kertaa, ollen näin Dusty Roadin mutaisempi velipoika. :D
 
Käsittääkseni osapuilleen ainut firma, joka ylipäätään tekee klooneja Brownface-ajan koneista on Allen Amps, joiden mallit "Brown Sugar", "Hot Fudge" ja "Sweet Spot" käsittääkseni pohjautuvat aika pitkälti Brownface-ajan Fendereihin.
 
http://allenamps.com/
 
Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan!
calluna
23.02.2013 13:21:50
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Nää on kyllä kivoja pätkiä.
Tuonne vaan artikkeliosioon "talteen" :)
Jotenkin näissä vanhojen laatikoiden soundeissa on sitä "alkuperäisyyden mystiikkaa" mistä pidän. Kaikenlaisia hyviä soundeja ja jopa lähes yhteneviä mallinnuksiakin saadaan aikaiseksi, (ainakin äänityksenä, soittokokemus sitten eri homma onkin), mutta nämä vanhat laatikot on just niitä mitä yritetään kopioida.
Plussat tästä lienevät itsestäänselvyys :)
 
"B.B. King can make one note count for a million Malmsteen notes" -Yngwie Malmsteen
Muerte9
23.02.2013 13:23:18
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Plussamhh.. LP + Brownface. Puukorvaan kuulostaa loistavalta vanhalta marsulta.
 
antnis
23.02.2013 13:25:24
      Linkitä kirjoitukseen Tulosta  

Hyvä että jaoit nuo pätkät, ne olivat sekä viihdyttäviä että informatiivisia. Kuuntelin ne monta kertaa läpi ja ehkä sittenkin omaksi suosikiksini muodostui 5e3. Jatsinpaskaan menisi kyllä ehkä kuusykkönen paremmin, vaikeit juttui.
 
« edellinen sivu | seuraava sivu »
1 2 3 4 5 6

» Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (Vaatii kirjautumisen)

Keskustelualueet «
Haku tästä aiheesta / Haku «
Säännöt «