Rock, pop, alternative ›

Jos asia on niin että John Bonhamin korvaaminen on mahdotonta, koska hänellä on bändiin jokin selittämätön vaikutus joka näemmä muistuttaa telepatiaa, niin mitkä ovat sitten ne käsitteet ja mittarit joilla muusikkoa tulee arvioida jotta siitä aiheesta voisi käydä keskustelua yleisesti ja yhteismitallisesti?
 
Mielestäni Led Zeppelinin parhaat palat, joita on aika paljon, ovat klassista musiikkia eli klassikoita. Moni on varmaan kanssani samaa mieltä. Myös sinfonista musiikkia esitetään vaihtelevantasoisesti eikä ole mitenkään erikoinen näkemys, että vain harvat orkesterit ja kapellimestarit kykenevät esittämään sitä kyllin hyvin. Jos nyt Zeppelinin musiikkia eivät sitten voikaan esittää kyllin hyvin edes parhaat ajateltavissa olevat vielä elävien kirjoissa matkaavat kyvyt, se ei tee oikeutta Zeppelinin musiikille, joka on niin tunnettua pääasiassa siksi että se on hyvää.
 
Mitä sitten on hyvä musiikki? En määrittele sitä tässä mutta kaikilla on kuitenkin tällekin asialle omat kriteerinsä ja jos niiden joukossa on tällaisia meikäläiselle epäilyttävän ulkomusiikillisilta ja spiritistisiltä vaikuttavia kriteerejä niin olen enemmän kuin kiinnostunut tietämään aiheesta lisää. Aivan vilpittömästi ja tiedonhalusta, jos vaikka ne omatkin mielipiteet siinä muuttuisivat paremmiksi.

FreshPots: Soundgardenissa Matt on aivan kuningas!! Mahtijätkä hassujen tahtilajien parissa ja noin muutenkin tykkään todella paljon kaverin tyylistä rummuttaa.
 
Tykkään kyllä Cameronin tyylistä, mutta näen ja kuulen siinä enemmän Stewart Copelandia kun Bonhamia. Ei se ainakaan kauheesti biitin ohi-tyyppisesti groovaa.
 
Jon Theodore tulee mulle ekana mieleen Bonhamin perillisenä nykyrumpaleista.
 
http://www.youtube.com/watch?v=c1mKHGE-9qY

Kuka on sanonut, ettei parhaat jäljitelmät tekisi oikeutta Zeppelinin musiikille? En minä ainakaan. Alkuperäisessä viestissäni, jossa mainitsin sen, että voitaisiin jauhaa loputtomiin siitä kuinka Bonham on korvaamaton, viittasin nimenomaan hardcore faneihin jotka yksiselitteisesti tuomitsevat kaikki reunion-yritykset alimpaan helvettiin, olivat ne sitten hyviä tai eivät. Tätä ilmiötä esiintyy muidenkin kuin Zeppelin-fanien keskuudessa, ennen kaikkea Doors-fanien keskuudessa. Itse nautin esim. suuresti Eddie Vedderin laulamista Doors-vedoista, mutta niidenkin Youtube-videoiden kommenteista löytyy Morrison-vaahtoajia jotka väittävät kyseisiä esityksiä suorastaan jumalanpilkaksi.
 
Zeppeliniin palatakseni, olen seurannut lukuisien Led Zep -coverbändien materiaalia ja useimmissa tapauksissa pidän kuulemastani, joten vaikutusta on aivan varmasti siis myös sävellysten nerokkuudella. Mutta kukaan ei voi kiistää sitä, että alkuperäinen on aina alkuperäinen, kai siinä sitten jotain magiaa on.
Näinollen en ehkä Zeppeliniä suoraan vertaisi klassiseen musiikkiin vaikka kieltämättä klassikkoja väänsivätkin; rock-musiikissa kun esitystavalla on huomattavasti suurempi painoarvo kuin klassisessa musiikissa (yhtään sitä väheksymättä).
 
Edelleen pysyn myös kannassani, että Jason oli paras mahdollinen valinta Celebration Day -keikalle.

Tjaa, biisi on aina biisi ja esitys on esitys musalajista riippumatta. Kyllä Beethoveninkin saa kuulostamaan suorastaan pöllöltä kun oikein vailla näkemystä esittää ja olen minä sellaisiakin kuullut.

Itsehän odottelen aikoja että Celebration DVD on alessa, mutta tää reenipätkä on ilmeisesti sen deluxe versio DVD:n bonusmatskuna.
 
http://www.youtube.com/watch?v=W0HIxMqIhHs

Tjaa, biisi on aina biisi ja esitys on esitys musalajista riippumatta. Kyllä Beethoveninkin saa kuulostamaan suorastaan pöllöltä kun oikein vailla näkemystä esittää ja olen minä sellaisiakin kuullut.
 
Epäilemättä saa enkä muuta väittänytkään. Totta kai jokaisessa musiikkityylissä olennaista ovat sekä alkuperäinen sävellys että tulkinta. Riippuu hieman musiikkityylistä ja tarkemmin vielä yhtyeestä, kuinka paljon näitä tekijöitä painotetaan. Zeppelinin musiikkiin kuuluu elävyyttä, jammailua, yhdellä biisillä saattaa olla tuhat erilaista versiota.
Kuuntelen toisinaan myös klassista musiikkia, joten olen kuullut monista teoksista melko radikaalisti eroavia versioita. Silti uskallan väittää, että kyseisessä musiikkityylissä alkuperäinen sävellys on suuremmassa painoarvossa kuin toteutus, VERRATTUNA Zeppelinin kaltaisiin yhtyeisiin.
Kuitenkin Led Zeppeliniltä löytyy varsinkin alkuajoilta biisejä, jotka eivät sävellykseltään ole kummoisia mutta jotka nimenomaan toteutuksensa ansiosta ovat saavuttaneet legendaarisen maineen. Esimerkiksi Lemon Song on hyvin pitkälti jamitteluun perustuva biisi, jonka iskevyys perustuu juurikin groovaavaan yhteissoittoon ja fiilistelyyn.
 
Edelliseen aiheeseen palatakseni; voisitko kuvitella vaikka The Beatlesin keikkailevan ilman John Lennonia 90-luvulla, kun Harrison oli vielä elossa? Jos Lennonin korvikkeeksi otettaisiin maailman paras sound-alike ja identtisen kitaransoittotyylin omaava muusikko.
Varmasti tämmöisen kokoonpanon keikkailu herättäisi ristiriitaisia tunteita monissa, mutta luultavasti kaikesta huolimatta ainakin itse olisin tälläisen keikan mennyt mielelläni katsomaan, ja todennäköisesti pitänyt näkemästäni. Kuitenkaan kyseessä ei olisi sama The Beatles, jollaisena sen nyt tunnen.
 
EDIT: Voisitko siis sanoa myös Beatlesin tapauksessa, että John Lennonin olisi aivan hyvin voinut korvata, yhtä hyvällä soittajalla?

Late__:
Edelliseen aiheeseen palatakseni; voisitko kuvitella vaikka The Beatlesin keikkailevan ilman John Lennonia 90-luvulla, kun Harrison oli vielä elossa? Jos Lennonin korvikkeeksi otettaisiin maailman paras sound-alike ja identtisen kitaransoittotyylin omaava muusikko.
 
EDIT: Voisitko siis sanoa myös Beatlesin tapauksessa, että John Lennonin olisi aivan hyvin voinut korvata, yhtä hyvällä soittajalla?
 
Tai omalla verenperinnöllä? Sean oli vaan hiukka liian nuori/kokematon 90-luvulla. Meni vähän OT:n puolelle.
 
Sean Lennon - Dead Meat
http://www.youtube.com/watch?v=TYPGw7kP_jA

Late__: EDIT: Voisitko siis sanoa myös Beatlesin tapauksessa, että John Lennonin olisi aivan hyvin voinut korvata, yhtä hyvällä soittajalla?
 
Kyllä voisin. Jos Beatles olisi mennyt vaikkapa vuonna 1997 jollekin isolle jalkapallostadionille tai Hyde Parkiin heittämään reunion-keikan niin sitä tai siitä tehtyä tallennetta voisi kritisoida ja jos nyt Lennonin paikkaajana olisi ollut vaikkapa eräs toinen J. Lennon, aika näköinenkin vielä, niin hänen tekemisensä arvioitaisiin tietenkin samalla mitalla kuin muidenkin. Onko energia samalla tasolla kuin vuonna 1963? Onko komppikitara yhtä magneettinen kuin isä-Lennonilla ja laulusuorituksissa samaa raastavaa syvyyttä? Jos näihin ja muutamiin muihin kysymyksiin vastausena olisi "Kyllä", täytyisi esitystä pitää onnistuneena. Paikkaaja saisi olla aikamoinen supertapaus jos aikoisi korvata John Lennonin vielä biisintekijänäkin mutta kaipa sekin olisi ajateltavissa, tosin Maccan pitäisi myös vastavuoroisesti terästää omat kykynsä takaisin Beatles-aikojen tasolle mikä olisi vielä vaikeampaa noin viimeaikaisten levyjen valossa. Mutta ehkä jopa se olisi mahdollista.
 
Jos nyt mennään oikein spekulaation puolelle niin ehkä olisi mahdollista jopa kasata Beatles - tai Led Zeppelin - uudestaan senkin jälkeen kun kukaan orkesterissa koskaan soittanut ei enää ole hengissä, eräänlaisen yliaistisen simulaation avulla.

velipesonen: Jos nyt mennään oikein spekulaation puolelle niin ehkä olisi mahdollista jopa kasata Beatles - tai Led Zeppelin - uudestaan senkin jälkeen kun kukaan orkesterissa koskaan soittanut ei enää ole hengissä, eräänlaisen yliaistisen simulaation avulla.
 
Eikö siitä toisen polven Beatlesista ollut jotain suunnitelmia joku vuosi sitten? Kaikillahan niillä on muusikkopoikia, jotka vielä hätkähdyttävästi isiensä oloisia.

velipesonen: Jos nyt mennään oikein spekulaation puolelle niin ehkä olisi mahdollista jopa kasata Beatles - tai Led Zeppelin - uudestaan senkin jälkeen kun kukaan orkesterissa koskaan soittanut ei enää ole hengissä, eräänlaisen yliaistisen simulaation avulla.
 
Jotain tuollaista tullaan varmasti tulevaisuudessa näkemään. Johan tuota Tupac vainaalla jo vähän testattiin viime vuonna.

StJerky: Eikö siitä toisen polven Beatlesista ollut jotain suunnitelmia joku vuosi sitten? Kaikillahan niillä on muusikkopoikia, jotka vielä hätkähdyttävästi isiensä oloisia.
 
Joo, mutta Ringon jälkikasvu ei innostunut lopulta mukaan. Kiss tullaan varmaan näkemään tulevaisuudessa ilman yhtäkään alkuperäistä jäsentä.

Late__: Itse nautin esim. suuresti Eddie Vedderin laulamista Doors-vedoista, mutta niidenkin Youtube-videoiden kommenteista löytyy Morrison-vaahtoajia jotka väittävät kyseisiä esityksiä suorastaan jumalanpilkaksi.
 
Vedderin laulu nyt yleensäkin on laitimmaista kuunneltavaa, olen tässä Morrisonvaahtoajien linjoilla :D
 
Ja totta helkkarissa kenet vaan voi korvata yhtä hyvällä kenellä vaan, se yhtä hyvyyshän täytyy koostua samoista elementeistä kuin korvattavallakin, muuten korvaaja ei ole yhtä hyvä vaan jotain muuta.

velipesonen: Jos asia on niin että John Bonhamin korvaaminen on mahdotonta, koska hänellä on bändiin jokin selittämätön vaikutus joka näemmä muistuttaa telepatiaa, niin mitkä ovat sitten ne käsitteet ja mittarit joilla muusikkoa tulee arvioida jotta siitä aiheesta voisi käydä keskustelua yleisesti ja yhteismitallisesti?
 
Kyse ei ole mistään Tarot korteista. Jokainen joka on joskus soittanut bändissä, joka on tuottanut, tai jopa levyttänyt omaa musiikkia, voi ymmärtää mikä vaikutus yksittäisellä jäsenellä on. Kaikkien persoonallisuus vaikuttaa lopputulokseen. Yleensä vähän, mutta isommilla persoonilla isommin. Ei siinä ole mitään kummallista.
 
Minun puolestani Led Zeppelinä saa soittaa kuka vaan. Jason Bonham oikein erityisen mieluusti. Alkuperäisyydestä ja sen arvosta oli kyse. Muusikoita voi vertailla loputtomiin mutta yhteisiä mittareita voi olla vaikea löytää. Tietysti olisi mukavaa että kaikki olisivat samaa mieltä juuri minun kanssani.

Flash: Kiss tullaan varmaan näkemään tulevaisuudessa ilman yhtäkään alkuperäistä jäsentä.
 
Muistaakseni Gene sanoi, että Kiss ei ole riippuvainen soittajistaan. Sirkus jatkaa mutta pellet vaihtuu...

velipesonen: Jos asia on niin että John Bonhamin korvaaminen on mahdotonta, koska hänellä on bändiin jokin selittämätön vaikutus joka näemmä muistuttaa telepatiaa, niin mitkä ovat sitten ne käsitteet ja mittarit joilla muusikkoa tulee arvioida jotta siitä aiheesta voisi käydä keskustelua yleisesti ja yhteismitallisesti?
 

 
En ole mikään yletön Zeppelin-fani, mutta olen katsellut joitakin pätkiä Celebration Day:tä. Ja onhan se niin, että vaikka tuo sen poika on periaatteessa ihan kykenevä rumpali, siltä kyllä puuttuu se svengi ja luontaisen vapaa (mutta silti jätäkkä) liikkuvuus taimissa, mikä John Bonhamilla oli.

Ei tossa hirveesti alavirettä ole, oiskohan drop-D, kuten perinteisesti bändillä. On tossa tietty sitäkin, että tommonen soundi on itelle kolahtanut joskus kovaa - toimii yhä. Mutta aika semmosta keskialueen jyräytystä tossa kuitenkin on, ettei mitään skuupattua murinaa kuitenkaan. Sopivasti musta erilaista - ne ohuesti pörisevät soundit on jo tehty Pagen puolesta :)
 
Katsoinpa tuon nyt viimeinkin. Eikö muka vire ollut normaalia matampi? Drop-D, missä biiseissä?

Funkonaut: Muistaakseni Gene sanoi, että Kiss ei ole riippuvainen soittajistaan. Sirkus jatkaa mutta pellet vaihtuu...
 
Kiss ei ole bändi vaan liikeyritys. Helppohan ne hahmot on sellaiseen vaihtaa.

Kiss ei ole bändi vaan puhtaalla karsimalla tuotettua magiaa.

Funkonaut: Muistaakseni Gene sanoi, että Kiss ei ole riippuvainen soittajistaan. Sirkus jatkaa mutta pellet vaihtuu...
 
OT jatkuu, mutta pitäisihän Genen tietää miten siinä vaihto-operaatiossa käy. Seuraukset on dokumentoitu jo tässä spektaakkelissa: https://www.youtube.com/watch?v=7RpeLixhWxw