Musiikin teoria ja säveltäminen ›

baron: Enhän mä soita kitaraa ensinkään. Sorry jos erehdyin ikivanhan kitaramenneísyyteni perusteella kuvittelemaan että kitaraa voi soittaa kaikist
sa sävellajeissa.
 
Voihan sitä soittaa, eikä se transponointi vaikeaa olekaan. Mutta jotkin bluesjutut vaan kuulostavat paremmalta E:stä kuin C:stä... kyse ei ole niinkään soittamisen vaikeudesta vaan siitä että soundi on erilainen. C kuulostaa auttamatta kesymmältä. Tietyn tyyppiseen bluesiin se toki voi sopiakin.

baron: Enhän mä soita kitaraa ensinkään. Sorry jos erehdyin ikivanhan kitaramenneísyyteni perusteella kuvittelemaan että kitaraa voi soittaa kaikist
sa sävellajeissa.
 
Tää harhakäsitys mm. siitä että kun laulaja haluaa että piisi transponoidaan C-duurista C#duuríin (7 ristiä) niin kitaristeille se ei ole mikään ongelma mutta mulle kiipparistina hiukan on.
 
Niin, jos soitetaan humppaa tai jatsia, niin soinnut ja soolot voi tosiaan siirtää mihin sävellajiin hyvänsä. Mutta tämmönen, missä sä soitat kaiken itse, siinä monesti käytetään avoimia kieliä apuna ja silloin se transponointi ei toimi. Olettaisin että klassisen kitaran kanssa saattaa olla vähän sama juttu.

Klezberg: Niin, jos soitetaan humppaa tai jatsia, niin soinnut ja soolot voi tosiaan siirtää mihin sävellajiin hyvänsä. Mutta tämmönen, missä sä soitat kaiken itse, siinä monesti käytetään avoimia kieliä apuna ja silloin se transponointi ei toimi. Olettaisin että klassisen kitaran kanssa saattaa olla vähän sama juttu.
 
Hmm.. joo, vähän soittotyylistä kyllä riippuu.
Toi vapaiden kielienkäyttö ja kyllä tilanteesta riippuen pitää ottaa huomioon kitarankin ominaisuudet.
Varsinkin jos on instrumenttaalibiisi niin valita sävellaji sen mukaan, lauletussa solistin ääniala on se mikä määrää.
 
E: Ja voihan sitä soolon ajaksi vaikka vaihtaa sävellajiakin.. : )

EP: Hmm.. joo, vähän soittotyylistä kyllä riippuu.
Toi vapaiden kielienkäyttö ja kyllä tilanteesta riippuen pitää ottaa huomioon kitarankin ominaisuudet.
Varsinkin jos on instrumenttaalibiisi niin valita sävellaji sen mukaan, lauletussa solistin ääniala on se mikä määrää.
 
E: Ja voihan sitä soolon ajaksi vaikka vaihtaa sävellajiakin.. : )
 
Bluussit soitetaan Eestä. Kantrit soitetaan Aasta (Good country key). Suomipopit Ceestä. Tangot Aaa tai Dee- mollista.
 
Ja ihan jokaikinen laulettu biisi soitetaan siitä sävellajista, mikä laulajalle parhaiten passaa.

rintapek: Bluussit soitetaan Eestä.
 
Ja että mun alttofonituttavani tykkäsi siitä (Eb-viritteinen soitin)

baron: Ja että mun alttofonituttavani tykkäsi siitä (Eb-viritteinen soitin)
 
Transponoivien torvien soittajien läsnäollessa kitaristit saavat minun puolestani tinkiä periaatteistaan :)

Toki keihään voi virittää tosi bluesmiesten (SRV, Hendrix, toisinaan jopa Robert Johnson) tavoin Eb-vireeseen. Soundaa amerikalta ja puhaltajat kiittää.

rintapek: Eiks monet kiipparitkin saa ihan napin painalluksella mihin tahansa vireeseen?
 
Rhodes - ei, Hammond - ei (konsolit, spinetit, keikkamallit à la B100, WLM jne...), Clavinet - ei, Wurlitzer - ei, analogisynat joissa vire portaattomalla potikalla ja ~440 keskiasennossa - hankalaa on...
 
Tämä voi olla ihan oikea ongelma (ja onkin, esim. Spock's Beard) jos haluaa käyttää jotain vintagekiipparia, esim. Rhodesia osana isompaa kiipparikiskaa (eikä välttämättä edes joka biisissä) bändissä, joka vetää Eb-vireessä. "Soivia sävellajeja" saattaa joutua vaihtamaan jopa biiseittäin, tai jopa kesken biisin.
 
Onneksi klaviatuurisoittimilla ei ole mahdottomia sävellajeja, on vain luontevia ja vähemmän luontevia. Eb-mollihan on pentatoniseen Stevie Wonder -tyyppiseen klavinettigrooveen paras mahdollinen laatikko.

Janus: Rhodes - ei, Hammond - ei (konsolit, spinetit, keikkamallit à la B100, WLM jne...), Clavinet - ei, Wurlitzer - ei, analogisynat joissa vire portaattomalla potikalla ja ~440 keskiasennossa - hankalaa on...
 
Tämä voi olla ihan oikea ongelma (ja onkin, esim. Spock's Beard) jos haluaa käyttää jotain vintagekiipparia, esim. Rhodesia osana isompaa kiipparikiskaa (eikä välttämättä edes joka biisissä) bändissä, joka vetää Eb-vireessä. "Soivia sävellajeja" saattaa joutua vaihtamaan jopa biiseittäin, tai jopa kesken biisin.
 
Onneksi klaviatuurisoittimilla ei ole mahdottomia sävellajeja, on vain luontevia ja vähemmän luontevia. Eb-mollihan on pentatoniseen Stevie Wonder -tyyppiseen klavinettigrooveen paras mahdollinen laatikko.
 
No ton vuoksi mä sanoinkin, et monet = ei kaikki.
 
Viisrivinen nännihaittari on tos asiassa hirveen armollinen. Jos vaan on opetellu kappaleen kolmelta riviltä, ni sormitus säilyy samana sävellajista riippumatta. Ei vaan parane kattoa näppäimistöön, koska sit voipi mennä sekaisin.
 
Mut voisin kuvitella, et akustista pianoa soittavalle pikainen transponointi Eestä Ebeehen saattaa aiheuttaa ongelmanpoikasen. Osaavalla asiassa ei lie ongelmaa?
 
Mä itte olen häävedoilla säestäny (lue rämpyttäny) akkarilla sitä uudellensanoitettua paratiisia tai meksikonpikajunaa jokseenkin jokaisesta kartalla olevasta sävellajista. Vaik olen stressiklubini surkein kitaristi. En näe sävellajissa ongelmaa.
 
Jokseenkin jokainen tuntemani puhaltaja (en kyl tunne kovin montaa, mut muutaman) on tottunu siihen, et muu bändi vetää normivireessä toivelaulukirjalapuista. Se on asia, johon puhaltajan vaan tarttee sopeutua. Kuten koko bändin pitää sopeutua siihen, et sävellaji on se, mistä laulaja pystyy laulamaan.

baron: Pianolla kun muutetaan F:stä Fissiin niin valkoiset koskettimet muuttuu mustiksi ja mustat valkeiksi ja siitä huolimatta sillekin voi kirjoittaa joka sävellajiin.
 
E:stä tulee eis ;)

Nelisormimangusti: E:stä tulee eis ;)
 
No joo, kun oktaavissa on 7 valkoista kosketinta ja 5 mustaa niin koskaan ihan kaikki ei muuta väriä.
Mutta kun mennään E-mollipentatonisesta Eb-mollipentatoniseen kaikki kaikki muuttuu!

baron: No joo, kun oktaavissa on 7 valkoista kosketinta ja 5 mustaa niin koskaan ihan kaikki ei muuta väriä.
Mutta kun mennään E-mollipentatonisesta Eb-mollipentatoniseen kaikki kaikki muuttuu!
 
Totta. Mutta pilkunnussintahan on teoriapalstan ydin.

Janus:Onneksi klaviatuurisoittimilla ei ole mahdottomia sävellajeja, on vain luontevia ja vähemmän luontevia. Eb-mollihan on pentatoniseen Stevie Wonder -tyyppiseen klavinettigrooveen paras mahdollinen laatikko.
 
Mulle ei mikään sävellaji periaatteessa ole paha/mahdoton, ainoa ongelma vain että en pysty lennossa transponoimaan ilman lappuja muuta kuin helposta helppoon.
Sävellajit joissa on paljon alennuksia tai korotuksia on sormitukseltaan helpompia kuin sellaiset joissa ei ole.
Mä aikoinaan käytin kiiippareiden transposea mutta kun aina muistin pistää sen päälle mutta en koskaan ottaa pois niin olen lopettanut sen käyttämisen.

Pentatoninen asteikko on e-mollista e,g,a,h,d kuitenkin jos soitellaan blues musaa niin sinne pentatonisen keskelle laitetaan usein a#.
laitan tähän tuon blues asteikon kaikista sävellajeista.
 
e ,g.a,a#,h,d
f,g#,a#,h,c,d#
f#,a,h,c,c#,e
g,a#,c,c#,d,f
g#,h,c#,d,d#,f#
a,c,d,d#,e,g
a#,c#,d#,e,f,g#
h,d,e,f,f#,a
c,d#,f,f#,g,a#
c#,e,f#,g,g#,h
d,f,g,g#,a,c
d#,f#,g#,a,a#,c#
 
Bluesia voi soittaa kaikilla muillakin skaaloilla,mutta tästä olisi hyvä aloittaa. Nämä asteikot pitäisi mennä joka sävelestä ja ihan kaikkialta kaulalta,ilman miettimisiä.
 
Jos blues musa kinnostaa enemmänkin niin tämä asteikko toimii myös avoimilla vireillä. Country musa on periaatteessa samaa kuin blues,mutta se soitetaan duurista. Eli äskeiset skaalat duurissa alkavat g-sävelestä jne.g-duuri on sama kuin e-molli ja c-duuri on sama kuin a-molli.
 
Tähän yleisimpiä avoimia virityksiä joita käytetään blues/country musassa.
Sävelet aina paksuimmasta kielestä ohkaisempaan.
 
Avoin-D vire D,A,D,F#,A,D
Avoin-E vire E,H,E,G#,H,E
Avoin-A vire E,A,E,A,C#,E
Avoin-G vire D,G,D,G,H,D
Sitten vire jota käytetään hawaji ja country musassa
C6-vire C,E,G,A,C,E
Lisään vielä pari molli virettä joita käytetään aika vähän,mutta toimivat bluesissa ihan hyvin.Mollivireet kuulostaa todella bluesilta varsinkin slidellä soitettuna. Mikäänhän ei estä näitä virityksiä puolisäveltä matalemmalta tai saman verran korkeammalta kokeilemasta jos vain kielet on muuten sellaiset että ne siihen käyvät. Esim.avoin-d# vire on aika hyvä,niin mollissa kuin duurissakin.
Molli-D vire D,A,D,F,A,D
Molli-E vire E,H,E,G,H,E
 
Avoimissa virityksissä kannattaa huomioida ettei normaali kielisetti välttämättä toimi niissä ja niihin on räätälöitävä setti ihan erikseen. Varsinkin C6-vire on sellainen koska sen matalin c sävel on sama ääni joka löytyy normaalivireisen kitaran a-kielen kolmannelta nauhalta. Avoimia virityksiä on myös monia muita,mutta jos puhutaan nimenomaan blues musasta niin tässä on varmasti tärkeimmät.
 
Kapo on myös sellainen,jota usea avoimia virityksiä soittava kitaristi käyttää. Kun hommaa slide putkea niin kannattaa hommata sellainen joka istuu sormeen hyvin. se ei saisi olla liian väljä,vaikka sinne voi laittaa sisään pehmusteita tai jotain muuta millä sen saa istumaan sormeen paremmin. Itse käytän slide putkea pikkurillissä koska se on paras ratkaisu jos haluaa käyttää muita sormia normaaliin soittamiseen.
Slide putkissa on eroja,niin materiaaleissa kuin soundeissa ja kokeilemalla selviää se itselle paras vaihtoehto. Itse tykkään keraamisista putkista koska ne ovat suhteellisen kevyitä ja niissä on kuitenkin painavampien putkien sustain. Ne ovat siis helpompia käyttää kuin vaikka todella painavat pronssiset putket. Lap steel soitossa voi putki olla sitten vaikka umpimetallia.

baron: Enhän mä mitään kitarasta ymmärrä mutta silloin aikoinaan kun yrittelin niin käytin barresointuja ja muutenkin välttelin vapaita kieliä kun niitten demppaaminen ja bendaaminen oli hankalaa.
 
Oikeestihan toi demppaus tehdään plektrakäden kämmensyrjällä ( eli onnistuu niin vapailla kun barresoinnuillakin), joo venytykset ja vibraatto kuuluu bluesiin ja sen mitä itse oon soittanut bluussia niin siihen kuuluu sellainen terssin huojuvuus mollin ja duuri välillä.
Joo barree tuli heti aluksi opeteltua ja ne avoimet soinnut tuli vasta paljon myöhemmin kantrimusassa ja sitten musiikkiopiston kitara tunneilla luonnollisesti.
Capo tuli hommattua vasta muutama vuosi sitten! : ) ..hyvä vehje kyllä!