| Aihe: Biisin/demon tekoprosessi. | 1 |
|---|
|
Elikkä puhun nyt pitkälti kotistudio-olosuhteissa tapahtuvasta tuottamisesta enkä niinkään pro-tason työskentelystä.
Palstalla kuitenkin liikkunee paljon kepittäjiä jotka kotonaan nauhottelevat ja demottelevat biisejä ja kiinnostais kuulla vähän teidän työskentelytavoista.
Miten kauan teillä esimerkiksi menee yhden biisin alusta loppuun valmiiksi saamiseen? Oma työskentelytahti tuntuu armottoman hitaalta mutta kaava on pitkälti:
-yleinen ideointi ja aihion hiominen
-väsää sopivat suuntaa antavat rumpukompit ja nauhoittelee kitaroita, maistelee ja tunnustelee kunnes kokonaisuus alkaa hahmottua
-puhtaaksi nauhoitukset
-miksailut ja loppuhionnat
Ongelma on siinä että tuohon kakkoskohtaan meinaa jumittua ikuisuudeksi. Laitteet reistailee, sopivaa plugaria ei löydy ja välillä punaista lankaa ei meinaa löytää millään. Saattaa jahdata jotain hyvältä tuntuvaa ideaa tuntitolkulla mutta kun se lopulta on nauhalla ja korvat lepäävät yön yli, niin joutuu toteamaan että eihän se nyt istu sinne alkuunkaan. Tähän menee aikaa päivätolkulla, varsinkin kun niitä työskentelytunteja on rajallinen määrä vuorokaudessa näin työssäkäyvänä.
Kyllä tää ihan työstä käy kun on yksinään artisti, tuottaja, teknikko ja miksaaja eikä mitään oikeen osaa kunnolla =D
Miten teillä, kuulostaako tutulta?
"Ootko avaruusolio?
-En.
No mee sit lääkäriin." |  Numb
13.02.2013 15:45:18 (muokattu 14.02.2013 15:11:54) | |
|
Meillä on treenisäänittely soittelun lisäksi bändillä harrastuksena.
Lisäys alkaa:
Biisinikkarina toimin ainakin nykyisellään minä. Biisit syntyvät, jos ovat syntyäkseen, joko pään sisäisen radion soittaessa jotain taikka sitten kitaraa rimputellessa ja siihen päälle lauleskellessa. Tällä tavoin syntyvä biisi lähtee yleensä syntymään jonkin melodis-rytmisen idean ja sanayhdistelmän ympärille. Kerran olen tosin tehnyt kokonaisen biisin unissani: kun heräsin, valmis biisi soi päässä.
Biisit esittelen bändille kitaroimalla ja laulamalla. Sitten suusanallisesti uudelleen rakenne läpi ja ehkä jotakin omia käsityksiä tyylilajista. Sitten soitellaan ja kokeillaan. Joskus siinä menee pitkään, joskus biisi ei ajankaan kanssa lähde ollenkaan ja se hylätään, joskus oikean tuntuinen lähestymistapa löytyy helposti.
Bändin jäsenet arraavat kukin oman instrumenttinsa.
Lisäys päättyy.
Yleensä biisit ovat soittokuosissa siinä vaiheessa kun ne nauhoitetaan. Olemme tähän mennessä äänittäneet ensin rummut ja samassa yhteydessä kitaralle ja laululle demoraidat. Sitten rummut uudestaan, jos on tarpeen, ja sen jälkeen instrumentti kerrallaan vaihtelevassa järjestyksessä. Niissä ei pukkaa pitkään menemään.
Jälkityöstö elikkäs miksausvaihe ottaa sitten oman aikansa biisistä riippuen. Johonkin löytyy helposti se toimivan oloinen vaihtoehto, joitain joutuu hieromaan ja kuulostelemaan enemmän - justiin siksi kun ei juuri tiedä eikä osaa :)
Allekirjoituksen kautta pääsee kuuntelemaan tuotoksia. Osa niistä on uudempia, osa vanhempia - ja osa niistä sellaisia, jotka pitäisi miksata uudestaan... |  WeePee
13.02.2013 17:33:51 (muokattu 13.02.2013 17:44:40) | |
|
Yleensä tulee joku ällitälli jostain riffistä ja siitä lähtee biisin rakentaminen. Suht samalla tyylillä, kun sulla on mainittuna.
Erona on ainoastaan, että jätän sen "täydellisen" tonen etsimisen. Eli Guitar Rigistä kaivan yhden patchin ja sillä mennään. Aika laiska olen niitä middlejä ja treblejä vääntämään. Yleensä kuulostaa hyvältä. Ja sitten on ne perus eq ja lowpassit jne minkä läpi ajan kitaran.
EDIT: Tietysti jos haluan jonkun tietynlaisen soundin vaikkapa väliosaan, niin siinä saattaa kestää hetki, että löydän sopivan ja hyvänkuuloisen.
Ja sitten se biisin työstäminen onkin sitten aika maanista. Eli aikalailla istun kitara sylissä ennenkuin biisi on valmis. Meinaan muutaman kerran tullut palautetta aiheesta vaimokkeelta ;)
Edellisen biisin aihio valmistui n. 1.5 viikossa plus soolon sävellys pari päivää lisää. Sanojen teko laulajan kanssa kesti n. viikon. Omaan miksaukseen n. viikko.
Mutta nytkin on toinen biisi ollut joulukuun puolivälistä asti melkein valmiina. Eli jotain melodiaa puuttuu...
Eli ei noista kannata stressata jos omaksi iloksi tekee. Eri asia sitten, jos sulla on aikaraja jonkun biisin kanssa. Eli no worries ;) | |
Ensin tehdään hirveessä tuubassa riffi, sitten unohdetaan se vuodeks, sit tehään toinen ja unohdetaan se vuodeks. Sit odotellaan vielä pari vuotta, jonka jälkeen keksitään että nää kaks ikivanhaa riffiähän vois olla samassa biisissä ja sit siitä tulee viiden vuoden päästä biisi. Jes.
Meikä käyttää yleensä samoja paskoja sampleja ja suht samanhenkisiä saundeja. Ideana on se että kun niihin on tottunut niin ei tarvi ressata saundeista lainkaan. Ne on valmiiks paskat. Jos taas esim rumpuihin kaivaa jotku hienot samplet, niin heti menee pakka sekasin ja alkaa vaan kuunteleen niitä eikä kirjoitus oo enää niin luontevaa. Eikä niiden saundien oo oikeesti niin väljä demoissa jos biisit ja soitto on ok.
Jotenkin sitä taistelee dawissa sen biisin kans ja lähes aina sit kun se viimein hahmottuu, niin se hahmottuu todella nopeasti. Oon miettiny onkohan siinä sitä, että alitajuisesti antaa periksi.
Yleensä teen biisejä todella hitaasti mutta esim. nyt kun on tuo february album writing month, niin kyl on huomannut että sitä jotain shaibaa saa räävittyä nopeestikin kasaan. Toki pitää tinkiä visioista, pakottamiseen ei oo aikaa. |  Tomasi
13.02.2013 21:11:29 (muokattu 13.02.2013 21:19:10) | |
|
Vuodesta miekka ja kypärä tullut jonkinmoisia ralleja eri genreissä nikkaroitua yksin ja välillä porukalla, tosin enemmän syntsävetoisesti. Atari ST oli mainio sekkarikone. ;) Silloin ennen biisintekoon ja ennenkaikkea hieromiseen vierähti varsin paljon aikaa.
Nykyisin kun työn ja perheen vuoksi aikaa ei pilvin pimein ole, niin biisin tekaisee suht nopeasti. Viikon sisällä tyypillisesti käyttäen tunti- puoltoista per päivä. Viikonloppuna voi joskus yhtäsoittoa väkrätä vahingossa useamman tunnin. Varsinkin jos muu perhe on jossakin mummolassa poikkeilemassa tms. Sanat keksii sitten sporassa työmatkalla parin päivän aikana ja vetäsee sitten purkkiin joku aamu duunissa, ennenkuin muut pamahtaa paikalle. Yleens aiheena joku juttu mikä on ollut silloin muuten mielessä.
Tätä nykyä tekokamppeina on läppäri, Logic Pro muutamilla softasyntsillä, MIDI-kiippari, läjä kitaroita ja Amplitube/Yamahan thr-10, basso, pari saksofonia, USB-konkkamikki ja Rolandin pienet moposähkörummut muutamalla rumpusämpleplugarilla.
Jonkunsortin muistiinpanomaisen lähtöön, eli a-osa tai kertsin yhteen kiertoon soittelee kitarat, bassot rummut ja syntsät talteen illan aikana. Tuollaisia pätkiä on tallella sekalainen joukko. Joskus niistä jatkaa, yleensä ei. Nuin yleensäkin äänitys menee silleen, et laitan biisin osan looppaamaan ja soitan menemään valitulla instrumentilla. Valkkaan sitten oton, mikä meni vähiten huonosti.
Varmaan laatukriteeritkin on heppoisemmat kuin joskus, mut mä luulen et nykyinen filosofia koko hommaan liittyy enemmän siihen et miksi saa aika nopeasti settiä aikaan. Ei sitä enää yritäkään mailaa puristaen saada just sitä alkuperäistä mukanerokasta kelaa kiteytettyä, vaan homma jotenkin evolvoituu ja mutatoituu hupipäissään tehdessä joksikin ihan muuksi ja odottamattomaksi. Niin että yllättyy lopuksi itsekin, jaha, tämmöistä sitten tuli tehtyä. Itse asiassa paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa, kuin eksakti tavoite. Hassusti tunkee nuoruuden Depeche Mode ja goottivaikutteet näemmä aina vahingossa pintaan, vaikken ole niitä kuunnellut varmaan pariinkymmeneen vuoteen.
Toki tuon tekemisen orgaanisen luonteen vuoksi sitten miksausmielessä homman organisointi on totaalisen järjetön. Raitoja on julmettu määrä ties mitä kilkutuksia. Ollut aina mun helmasynti. Ammattimies varmaan itkisi, jos näkisi miten hommat kulkee ristikkäin apulähtöihin ja takaisin, joten läppäriparka huutaa hoosiannaa. :D
Tuommoisia viimeaikoina tullut tehtyä, loppupäässä uusimmat, joissa edes auttavasti jo oppinut soittamaan kitaraa:
http://maihinnousu.net/a/2693
Pitihän tätäkin kokeilla... | |
Tomasi:
Varmaan laatukriteeritkin on heppoisemmat kuin joskus, mut mä luulen et nykyinen filosofia koko hommaan liittyy enemmän siihen et miksi saa aika nopeasti settiä aikaan. Ei sitä enää yritäkään mailaa puristaen saada just sitä alkuperäistä mukanerokasta kelaa kiteytettyä, vaan homma jotenkin evolvoituu ja mutatoituu hupipäissään tehdessä joksikin ihan muuksi ja odottamattomaksi. Niin että yllättyy lopuksi itsekin, jaha, tämmöistä sitten tuli tehtyä. Itse asiassa paljon hauskempaa ja mielenkiintoisempaa, kuin eksakti tavoite.
Se on just sellasta löytämistä monesti. Ei pysty käsittään mistä se kaikki tulee. Itse suosin itsepetosta aina biisin valmistuttua - "tota mä koitinkin", vaikka alkuperäinen visio olisi ollut erilainen. |  Krice
13.02.2013 22:55:33 (muokattu 13.02.2013 22:57:48) | |
|
Ainakin sellaisen on huomannut, että sitä kuvitteli osaavansa soittaa kitaraa, mutta nauhoitukset kuulostaneet ainakin tähän mennessä aika urpoilta. Tosin omalla kohdalla on selvästi ollut vähemmän treenaamista parisen vuottakin. Tekniset ongelmatkin on rasittaneet vähän. Jouduin tilaamaan uuden usb-interfacen (jota just odottelen) ja jossakin vaiheessa sain päähäni, että en oikein pidä midistä vaan haluan vetää kaikki soittimet analogisesti sisään. En vaan saa tuntumaa rumpuihin jos naputtelen koskettimilla, piti hankkia wavedrum sitä varten että voi soittaa oikeasti kapulalla. | |
Arkka: Se on just sellasta löytämistä monesti. Ei pysty käsittään mistä se kaikki tulee. Itse suosin itsepetosta aina biisin valmistuttua - "tota mä koitinkin", vaikka alkuperäinen visio olisi ollut erilainen.
Haha, jeh! Joskus sitä miettii, et kukahan näitä biisejä oikeastaan loppupeleissä tekee. En minä ainakaan tahallaan. Joskus on tullut vahingossa biisinaihion kanssa ajauduttua tyyliin tai genreen mistä ei välitä pätkääkään, mutta perverssillä tavalla näytti sittenkin kiehtovan. Röhönauru päällä vaan sitten päätyyn saakka...
Tot munassa sitten ammattireiskat tekevät suunnitelmallisesti, varsinkin elleivät ole tekemässä ns. omaa musiikkia. Mut kun toi duuni on jo tietoista ja tavoitteellista luomista meitsillä, on kiva tehdä näitä musajuttuja silleen et vastuu on kuulijalla.
Pitihän tätäkin kokeilla... | Tomasi
13.02.2013 23:40:35 (muokattu 13.02.2013 23:47:54) | |
|
Krice: jossakin vaiheessa sain päähäni, että en oikein pidä midistä vaan haluan vetää kaikki soittimet analogisesti sisään. En vaan saa tuntumaa rumpuihin jos naputtelen koskettimilla, piti hankkia wavedrum sitä varten että voi soittaa oikeasti kapulalla.
Koetin pitkään näprätä rumpuja, kitaroita ja bassoja koskettimilta, eihän se oikein toimi, ainakaan millään inhimillisellä vaivalla. On paljon nopeampaa ja ennenkaikkea hauskempaa opetella soittamaan vaikka nyt kitaraa, kuin tuskaisesti ohjelmoida pikku palikka kerrallaan sisään. Ei se kuitenkaan kuulosta siltä miltä hakee ellei osaa soittaa sitä soitinta ja miks sitten näprää eikä soita jos osaa? Mun mielestä jokainen eri soitin on erilainen käyttöliittymä siihen musiikin samaan ajatukseen vaikuttaen aika paljon siihen mitä syntyy.
Mulla perinteisesti koskettimilla syntyi idiksiä sointukulkuihin, muttei oikein älyllistä melodiaa. Sitten kun tajusin vaihtaa välinettä, eli aloin hyräilemään muistiin mitä tuli mieleen, oli se yllättäen paljon helpompaa. Tohon voi liittyä se, että instrumentista riippumatta instrumentalistien biisit on monista usein aika puuduttavia kuunneltavia, ellei satu itse soittamaan kyseistä soitinta. Kun poikkeilee ulos siitä omasta poterosta saa kehän rikottua ja tulee uusia juttuja. Ylivertaiset nerot ovat asia erikseen.
Ja jos osaa jo yhtä tai kahta soitinta kohtalaisesti soittaa on yllättävän helppo oppia toisia lisää. Ton jos joku olis mulle joskus aiemmin kertonut, olis säästynyt paljon aikaa ja vaivaa. ;D
Pitihän tätäkin kokeilla... | |
Kylläpä on muuten hyvä ketju:-) niin tuntuu tutulta tarinointinne. Itselläni prosessi on julmetun hidas. Yleensä biisi-ideoita syntyy siellä sun täällä ja ne jäävät jonnekin muistilapulle tai kovalevyn perukoille kunnes jossakin vaiheessa taas muistaa ettei ne synnypelkän jumalaisen innoituksen varassa vaan pitää ihan istua ja alkaa tekemään:-).
Aikoinaan kun hääräsin bändin kanssa, niin se luova yhteisö oli mielettömän magee toimintaympäristö. Biisejä syntyi kuin itsestään kun porukalla tehtiin. Kun on kaikkien soittimien osaajat paikalla niin se osaaminen ja ymmärrys on aivan toisella tasolla. Yksin kun tekee niin se on semmoista puurtamista kun ei ole niitä kavereita peilaamassa ideoitaan ja itse joutuu opettelmaan kaiken. Sitä yhteisöä huomaan usein kaipaavani.
Aikaisemmin äänittelin biisejä työstääkseni sovituksia, mutta nykyisin olen enemmän ja enmmän koittanut tehdä huolellisempaa jälkeä enemmän ajatuksella ja äänitän lauluja säilyttääkseni niitä ja taltioidakseni soittoani. En varsinaisesti ajattele julkaisevani niitä, mutta jotenkin vaan haluaa äänittää ne pois mieltä vaivaamasta.
Kun biisi on suunnilleen mielessä tehty valmiiksi niin äänittämisessä ja tuotannossa menee varmaan viikko jos pystyy suhteellisen intensiivisesti työskentelmään ja jos ei pysty niin sitten se venyy. Sovituksia joudun hiomaan soittotaitoni mukaan mikä rajoittaa eniten rumpujen ja basson kohdalla koksa soitan niitä vielä huonommin kuin kitaraa. Joudun edelleen aika paljon harjoittelemaan biisiä ennen kuin saan raidat vallankin rumpu ja bassoraidat toimimaan tyydyttävästi. Aikaisemmin käytin paljon rumpukonetta tai rumpuluuppeja joiden päälle soitin itse bassot ja kitarat ja lauloin, mutta nykyisin yritän kunnianhimoisesti sähkörummuilla soittaa rumpuraidankin. Nyt kun soiton saa jotenkuten menemään niin eteen on tullut ongelma, että noiden mun sähkörumpujen soundit on ihan perseestä ja tekisi mieli laittaa parempia kamppeita, mutta tolkku sanoo ettei pidä siihen suohon ryhtyä vaan pitää koittaa keksiä joku tolkullinen ratkaisu.
Tuo maihinousun profiilissa olevan bluussivedon äänittäminen ja miksaaminen kesti suunnilleen päivän, mutta siinä biisi oli valmiina ja se on muutenkin tuollainen kevyt luonnos ja soolokokeilu. Käytin myös siihen valmiita rumpuluuppeja joista sen taustan kyhäsin ja soitin vain kitarat ja bassot itse.
omien biisien kanssa työskentely on hitaampaa eikä sitä mitata kellosta vaan kalenterista eikä oikein siitäkään. Kunhan nyt saisi valmista aikaiseksi edes joskus. Sellainen lohtu on, että nykyisin on kotikäytössä ihan perhanan hyviä vehkeitä ihan kaikken saatavilla. Ennen kun jollakin Fostexin ja Yamahan s-kasetti neliraiturilla nysväsi pelkän kitaran ja dynaamisen mikin kanssa niin ei voinut unelmoidakaan nykyisen kaltaisesta välineonnelasta. Sen vain joutuu huomaamaan, että ei ne välineet itsestään tee musiikkia, kyllä niitä jonkun pitää käyttääkin. Aika yllättävääkin, että vieläkin jotkut parikymmentä vuotta sitten c-kasetille paskalla mikillä äänitetyt jutut kuulostaa ihan pirun hyviltä edelleen ja muistaa kyllä että niitä tuli nysvättyä ihan perhanasti ja tyhjästä joutui keksimään myös korvaavia ratkaisuja niille puuttuville välineille.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
hallu:
omien biisien kanssa työskentely on hitaampaa eikä sitä mitata kellosta vaan kalenterista eikä oikein siitäkään. Kunhan nyt saisi valmista aikaiseksi edes joskus. Sellainen lohtu on, että nykyisin on kotikäytössä ihan perhanan hyviä vehkeitä ihan kaikken saatavilla. Ennen kun jollakin Fostexin ja Yamahan s-kasetti neliraiturilla nysväsi pelkän kitaran ja dynaamisen mikin kanssa niin ei voinut unelmoidakaan nykyisen kaltaisesta välineonnelasta. Sen vain joutuu huomaamaan, että ei ne välineet itsestään tee musiikkia, kyllä niitä jonkun pitää käyttääkin. Aika yllättävääkin, että vieläkin jotkut parikymmentä vuotta sitten c-kasetille paskalla mikillä äänitetyt jutut kuulostaa ihan pirun hyviltä edelleen ja muistaa kyllä että niitä tuli nysvättyä ihan perhanasti ja tyhjästä joutui keksimään myös korvaavia ratkaisuja niille puuttuville välineille.
Itsekin tuli ennen äänitettyä musiikkia c-kasetille kasettidekillä. Täytyi miettiä kaikenlaisia konsteja musan tallennukseen. Yksi konsti oli käyttää left ja right stereo kanavia niin siitä sai kaksi kanavaa. Täytyi kuitenkin äänittää livenä. Tämä oli aika ennen kuin omistin minkäänlaista mikseriä :). Toiseen kanavaan meni rumpukoneen raita ja toiseen sähkökitaran efektilaitteen line out. Niitä aikoja. | |
daredevil: Itsekin tuli ennen äänitettyä musiikkia c-kasetille kasettidekillä. Täytyi miettiä kaikenlaisia konsteja musan tallennukseen. Yksi konsti oli käyttää left ja right stereo kanavia niin siitä sai kaksi kanavaa. Täytyi kuitenkin äänittää livenä. Tämä oli aika ennen kuin omistin minkäänlaista mikseriä :). Toiseen kanavaan meni rumpukoneen raita ja toiseen sähkökitaran efektilaitteen line out. Niitä aikoja.
Meikä teki joskus kakarana jonkun demon kahella mankalla, niin että toisesta soi aina jo äänitetty tavara samalla kun soitin uutta raitaa ja nää tallentu sit toisen mankan mikillä toiselle kasetille ja sit taas kasetit vaihdettiin. Muistaakseni kolme "raitaa" siihen tais tulla ja siinä vaiheessa ekana nauhotetusta ei saanut enää juuri selvää. Mut se oli silti tosi hienoo. |  daredevil
14.02.2013 16:31:48 (muokattu 16.02.2013 13:00:57) | |
|
Nykypäivänä tietokoneella biisin järkeily on sellaista että soittelen ideoita ja riffejä itselleni muistiin tietokoneelle. Sitten kun näitä myöhemmin kuuntelee niin ei meinaa muistaa kuinka ne soitettiin :). Joskus kokonainen biisi voi syntyä nopeastikin, jos ei tule keskeytyksiä ja fiilis on hyvä. Yleensä mietin ensin kitaralla koko biisin valmiiksi ja soitan sen koneelle (kitararaidan). Sitten lisään rumpuraidan tai bassoraidan ja sen jälkeen muuta tilpehööriä. Biisin soundimaailma ja idea saattaa vähän muuttua tekovaiheessa, jos raitoja on paljon. Tällöin myös viimeistely ja miksaus kestää kauemmin.. Jos päätän, että käytän vain muutamaa soitinta esim. vain kahta kitarasoundia, ei äänimaailma muutu paljoa alkuperäisestä ideasta.. | |
hallu: En varsinaisesti ajattele julkaisevani niitä, mutta jotenkin vaan haluaa äänittää ne pois mieltä vaivaamasta.
Nyt kun soiton saa jotenkuten menemään niin eteen on tullut ongelma, että noiden mun sähkörumpujen soundit on ihan perseestä ja tekisi mieli laittaa parempia kamppeita, mutta tolkku sanoo ettei pidä siihen suohon ryhtyä vaan pitää koittaa keksiä joku tolkullinen ratkaisu.
Joo, joku kouristuksenomainen tarve on jotain musaa tehdä, ellei tee jäävät ideantyngät kummittelemaan.
Noihin sähkörumpusoudeihin kandee kokeilla softapläjäyksiä, EZDrummeria, Addictive Drumsia, NI Studio Drummeria tms. Ainaskin mun sähkörummuissa itsessään on mykistävän huonot ja kuolleet soundit, mut homma muuttuu täysin noilla. Erityisesti soittotuntuma muuttuu elävyyden myötä melkoisesti. Paljon halvempaa, kuin uusia aivo tai koko setti.
Pitihän tätäkin kokeilla... | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
