Kitarat: akustinen ›

Kannattaa P.P.King matkustaa päiväksi Kitarapajalle niin saat parhaiten selville, mikä sinulle toimii. Nettisuositukset ei toimi akkareissa.

Imper: Kannattaa P.P.King matkustaa päiväksi Kitarapajalle niin saat parhaiten selville, mikä sinulle toimii. Nettisuositukset ei toimi akkareissa.
 
Jep, näin juuri. Homma riippuu tosi paljon siitä, kuinka näppäilet: esim. kitara, joka peukalonkynnellä soitettaessa tuottaa sopivan basson saattaa kovempitatsisen peukkusoittajan kourassa olla kumiseva ja muhju.
 
Oon taannoin kirjoitellut vaikutelmiani eri Martin-malleista tänne; haulla löytänee. Tähän tarpeeseen (tuntematta soittotekniikkaasi tarkemmin) suosittelisin kokeilemaan ainakin OM28V:tä ja "sustainable woods"-OM-mallia, oisko ollut SWOMGT. Ja aina kannattaa kokeilla HD28. Verrokiksi vaikka Gibson J45.

Joo, soittotekniikka ja omat makumieltymykset määräävät mikä kitara toimii. Itse en esimerkiksi diggaa yhtään Martinin D-koppaisista sillä niissä on liikaa bassoa ja liian vähän keskiääntä minun makuuni. Sen takia isokoppaisista Gibsonin J-45 on mielestäni paljon kivempi, koska siinä on reilummin keskiääntä ja toimii niin plekuharjatessa kuin myös sormilla soittaessa (itselläni jämä jakaantuu aikalailla 50/50).
 
Dynamiikassa on myös vissi ero esim. Gibsonien ja Martinien välillä: kannattaa ennakkoluulottomasti testata. Molempi parempi!:)
 
Tällä hetkellä menossa honeymoon ton 86 vuotiaan pikku-Martinin kanssa. Hymy kirpoaa huulille aina kun sen kotelosta ottaa. Soi btw lujempaa kun toi mun Gibsonin J-45, vaikka Gibson on about puolet isompi!:)

Hellou Martin fanit!
 
Olen hiljattain ostanut käytetyn OMC-160 GTE Martinin ja olen siihen erittäin tyytyväinen, mielestäni ko mallissa on hinta-laatusuhde kohdallaan. Kitara on monipuolinen ja juuri kuin tehty minulle. Tällä sujuu sormisoitto ja plektrasoitto yhtä hyvin, kitarassa on pitkä sustain ja kitaran ääni on hieno sellaisenaan ja kytkettynä efektilaitteeseen pääsee nauttimaan kitarasta vielä enenmmän. Tämän mallin parhaisiin puoliin kuuluu ehdottomasti erinomainen soitettavuus. Oikein säädettynä en voi kuvitella parempaa soitettavuutta kuin mitä tämä tarjoaa. (000-15 sarjan mahonkimallit pääsevät lähelle.) Tämä malli ei ehkä enää ole saatavissa kovin helposti mutta vastaavia uusia versioita löytyy Martinin mallistosta.
 
Jos olet ostamassa laadukasta kitaraa jolla voi soittaa monenlaista musaa on tämä OMC-160GTE kokeilemisen arvoinen. Yksi hyvä neuvo jota kannattaa noudattaa ennen ostopäätöstä: kokeile erilaisilla mitoituksilla olevia saman merkin kitaroita sillä muutaman millin ero otelaudan leveydesssä tai pituudessa tekee kitarasta aivan erilaisen soittaa koska sen kielien jännitys on erilainen riippuen kuinka pitkä otelauta siinä sattuu olemaan, tämä on seikka joka ei tule aivan heti mieleen.
 
http://www.google.fi/search?q=marti … ed=0CCkQsAQ&biw=992&bih=599

Hannuras: Hellou Martin fanit!
 
Jos olet ostamassa laadukasta kitaraa jolla voi soittaa monenlaista musaa on tämä OMC-160GTE kokeilemisen arvoinen. Yksi hyvä neuvo jota kannattaa noudattaa ennen ostopäätöstä: kokeile erilaisilla mitoituksilla olevia saman merkin kitaroita sillä muutaman millin ero otelaudan leveydesssä tai pituudessa tekee kitarasta aivan erilaisen soittaa koska sen kielien jännitys on erilainen riippuen kuinka pitkä otelauta siinä sattuu olemaan, tämä on seikka joka ei tule aivan heti mieleen.

 
Paljonkos tässä Martinissa on otelaudan leveys ykkösnauhan kohdalta?
Mulla on yamaha teräskielinen omaan kouraan/turhan kapea, otelauta 43mm ja 1. ja 6. kielten välinen etäisyys 37mm.
Ei meinaa millää mahtua useampi sormi kerrallaan niin että kieli soisi puhtaasti.
 
Ilmeisesti teräskielisten enemmänkin ominaisuus noin kapea otelauta?
 
Onko sormenpäihin olemassa jotain kiinnitettäviä irtopäitä, jolla sormenpäät saisi ohuemmaksi? Heh, mikä kysymys.

timppa64: Paljonkos tässä Martinissa on otelaudan leveys ykkösnauhan kohdalta?
Mulla on yamaha teräskielinen omaan kouraan/turhan kapea, otelauta 43mm ja 1. ja 6. kielten välinen etäisyys 37mm.
Ei meinaa millää mahtua useampi sormi kerrallaan niin että kieli soisi puhtaasti.
 
Ilmeisesti teräskielisten enemmänkin ominaisuus noin kapea otelauta?
 
Onko sormenpäihin olemassa jotain kiinnitettäviä irtopäitä, jolla sormenpäät saisi ohuemmaksi? Heh, mikä kysymys.
 
Tossa Martissa näkyis olevan satula 1.75" eli 44.45 mm, mikä on tyypillinen leveys pienikoppaisemmalle tai sormisoittoon tehdylle teräskielisille. Ja tuo puolentoista millin ero ihan oikeasti tuntuu...
 
Leveämpikin otelautoja, jopa 1 7/8", löytyy, mutta jos yli 1.75" tarvitaan, valinnanvara pienenee huomattavasti.
 
Kyllä tolla kapeammallakin aika jees pärjäilee isommillakin sormilla, jos kielet on tarpeeksi alhaalla tai jos välttelee A-duuri-sointua ;).

mhs:
 
Leveämpikin otelautoja, jopa 1 7/8", löytyy, mutta jos yli 1.75" tarvitaan, valinnanvara pienenee huomattavasti.
Kyllä tolla kapeammallakin aika jees pärjäilee isommillakin sormilla, jos kielet on tarpeeksi alhaalla tai jos välttelee A-duuri-sointua ;).
 
Paljon on luoja luonut muitakin sointuja jossa sormet vierekkäisillä kielillä ;)
Ei oikein mahdu mun kalloon miksei aikuiselle mieskouralle vois tehdä enemmänkin leveämpiä satuloita.
Sellainen jopa 9.0mm kielten välinä vois olla mulle sopiva. Nyt vaivaiset 7,5mm.
 
No, toinen totuus varmaan on kun ei ole vielä kehittynyt tuo tarkka otesormitus.
Tahtoo sormenpäät mennä maaliinsa vielä epätarkasti.
Ajan myötä osumatarkkuus varmaan paranee.

timppa64: Paljon on luoja luonut muitakin sointuja jossa sormet vierekkäisillä kielillä ;)
Ei oikein mahdu mun kalloon miksei aikuiselle mieskouralle vois tehdä enemmänkin leveämpiä satuloita.
Sellainen jopa 9.0mm kielten välinä vois olla mulle sopiva. Nyt vaivaiset 7,5mm.
 
No, toinen totuus varmaan on kun ei ole vielä kehittynyt tuo tarkka otesormitus.
Tahtoo sormenpäät mennä maaliinsa vielä epätarkasti.
Ajan myötä osumatarkkuus varmaan paranee.
 
Kyllä mä sanoisin, että nyt tosiaan haukutaan vähän väärää puuta. :-) Mieltymyksiä on tietty erilaisia, mutta aivan älyttömillä lapioilla ja nakkisormilla on kitaraa soitettu vallan sujuvasti, niin että soittotekniikassa ja soittotaidoissa ylipäänsä on kovasti treenattavaa, jos ei millä tahansa normaalilla kitaralla soitto toimi. Ei siis ihan vielä kantsi alkaa instrumenttia syyttämään.

kimurantti1: Kyllä mä sanoisin, että nyt tosiaan haukutaan vähän väärää puuta. :-) Mieltymyksiä on tietty erilaisia, mutta aivan älyttömillä lapioilla ja nakkisormilla on kitaraa soitettu vallan sujuvasti, niin että soittotekniikassa ja soittotaidoissa ylipäänsä on kovasti treenattavaa, jos ei millä tahansa normaalilla kitaralla soitto toimi. Ei siis ihan vielä kantsi alkaa instrumenttia syyttämään.
 
Tämä oli aika kärjistetysti ja yleistetysti sanottu --- mutta toki siinä oli tiedonjyväkin mukana. Voisit vaikkapa antaa Timpalle konkreettisemman treenivinkin, soitonope kun näytät olevan :).
 
Mä antaisin ekana vinkkinä, että kannattaa opetella käyttämään sormen_päitä_ niin, että ne tulevat kielille enemmän ylhäältä kuin sivusta. Olen tosin kuullut mielipitehiä, että tämän tekniikan oppii parhaiten soittamalla ... leveäkaulaisella kitaralla, joidenkin mielestä peräti nylonkielisellä.
 
Timppa, jos oot soittanut vasta suht vähän aikaa ja taskussa on tonni, osta ihmeessä leveämpikaulainen skeba ja vie se ammattimiehen säädettäväksi. Jos soitat sormilla, katso, että kielten välistys tallassa on riittävä --- minusta tämä on tärkeämpi juttu kuin tallan leveys, mutta tämä riippuu soittotyylistä.

mhs: Tämä oli aika kärjistetysti ja yleistetysti sanottu --- mutta toki siinä oli tiedonjyväkin mukana. Voisit vaikkapa antaa Timpalle konkreettisemman treenivinkin, soitonope kun näytät olevan :).
 
Olihan se kärjistetysti sanottu, mutta se on myös totta. :-) En mä ole tavannut ketään oikeasti osaavaa soittajaa, jolla olisi soitto ja sen perustavanlaatuinen toimivuus ollut otelaudan leveydestä kiinni. Tietenkin, niin kuin sanoin, mieltymyksiä on erilaisia. Toisille toisenlaiset soittimet tuntuu paremmalta, ja silläpä on mahtavaa että valinnanvaraa on enemmän kuin koskaan aiemmin. Mä sanoin asian noin suoraan (ehkä jonkun mielestä ikävästikin), koska muistan kuinka itse olen siihen syyllistynyt. Joskus tuli syytettyä soittokamoja vaikka sun mistä ongelmasta, kun totuus oli se, että itseltä ei vain irronnut. Ongelmat ei ratkenneetkaan toisenlaisilla soittimilla, vaan treenaamalla. Ei tietenkään kannata tapella sopimatonta soitinta vastaan, mutta ton kaltaisesta ongelmasta ei kaikkea syytä kantsi soittimen niskaan heittää, kuten timppa64 kirjoituksensa lopussa totesikin. Jos taskussa on ylimääräinen tonni, niin voihan sitä marssia kauppaan ja ostaa uuden soittimen. Ei kannata kuitenkaan pettyä, jos ei soittotekninen ongelma sillä korjaannukaan.
 
Mitä tulee itse soittotekniikkaan, niin sormenpäillä todellakin kannattaa painaa kieliä. Tää seuraava saattaa olla vähän ympäripyöreä neuvo näin nettipalstalle kirjoitettuna, mutta kannattaa pitää mielessä, että soiton pitäisi tuntua luontevalta. Välillä aloittelevat soittajat vääntävät sormia ja käsiään mitä ihmellisimpiin ja ikävämpiin asentoihin, koska luulevat, että sellaista se soittimen soittaminen on, niin pitää tehdä. Totuus on aivan päinvastainen. Mitä normaalimman ja luontevamman tuntuinen ote kitarasta on, sitä helpompaa soittaminen on. Esimerkiksi, koska teräskielisessä akustisessa on kapeampi otelauta kuin klassisessa kitarassa, ei ole läheskään niin usein tarvetta soittaa ns. klassisella otteella. Mitä suorempana pystyy pitämään ranteen, sitä enemmän voimaa saa sormiin, ja sitä helpompi on painaa kieliä sormenpäillä.
 
Kannattaa opetella pitämään peukalo otelaudan takana. Mulla itselläni se ei suinkaan siellä ole aina, käytän sitä joissain soituotteissa, mutta sen systemaattisesta treenaamisesta on todella paljon hyötyä. Myöskin kantsii huomata, että luontevassa käden asennossa peukalo ei yleensä ole kohtisuoraan ylöspäin, vaan (oikeakätisen) soittajan näkövinkkelistä vasemmalle yläviistoon, tai joissakin otteissa jopa melkein vaakasuorassa kaulaan nähden. Mitä enemmän kulmaa ranteeseen tulee, sitä enemmän pystysuuntaan peukalon pitäisi siirtyä. Kämmensyrjää ei yleensä kannata pitää kiinni kitaran kaulassa, vaan etusormen ja peukalon "syvennyksessä" (tää on paljon hankalampi kirjoittaa, kuin näyttää kasvotusten) käden ja kaulan väliin pitäisi jäädä selvä aukko. Jos käsi ottaa kiinni kitaran kaulaan jostain muualta kuin sormien päistä, olisi se ennemmin etusormen ensimmäisen nivelen kohdalla, kuin peukalon juuressa.

kimurantti1: En mä ole tavannut ketään oikeasti osaavaa soittajaa, jolla olisi soitto ja sen perustavanlaatuinen toimivuus ollut otelaudan leveydestä kiinni.
 
Kyllä otelaudan leveydellä on ratkaisevasti merkitystä soiton toimivuuden kannalta. Ensivaikutelmani testaamastani Martinin 000-15M:stä oli juuri kovin kapealta tuntuneen otelaudan herättämät negatiiviset tuntemukset.
 
Voin vakuuttaa, etten ole ainoa joka karsastaa kapeita otelautoja. Esimerkiksi useimmat tuntemani slidekitaristit karttavat kapeita kauloja viimeiseen saakka. Itsekin olen huomannut kapean otelaudan ja slidesoiton olevan liki mahdoton yhtälö. Tämä koskee etenkin "hybridisoittoa", jossa putkella poimitaan juoksutuksissa yksittäisiä ääniä. Kapealla otelaudalla slideä on erittäin vaikea kontrolloida tarkasti ja saada haluttuja ääniä soimaan puhtaasti, sillä putkea kolhii jatkuvasti viereisiin kieliin.
 
Kannattaa opetella pitämään peukalo otelaudan takana.
 
Tähän neuvoon kannattaa mielestäni suhtautua varauksella. Oman kokemukseni mukaan peukaloa ei missään tapauksessa kannata ankkuroida toimettomana otelaudan taakse, sillä se ainoastaan rajoittaa soittoa. Etenkin näppäilysoitossa peukalon aktiivisesta käytöstä on suuresti hyötyä mm. sointukäännöksissä ja melodisten bassolinjojen muodostamisessa.

^^Do dii, tulihan sieltä asiaa :)
 
Tuo vinkki, että soiton pitäisi tuntua luontevalta, on hyvä. Jos kehtaa katsella itseään kokovartalopeilistä samalla kun soittaa, saa vähän vihiä, näyttääkö homma luontevalta. Voi vaikuttaa pöhlöltä, mutta parempi katsoa kuin rikkoa olkapää tai ranne...
 
Perinteinen klasarivasuriote on aika tappoa, jos kitara ei oo "kaula pystyssä" klasariasennossa. Mutta eipä tuota otetta oikeen muussa kuin puolibarreissa tartte, ja sen verran sitä kyllä kestää.
 
Yks mielestäni aika jees vinkki tohon vasurin peukun asentoon menis näin:
Ota pöydältä kynä peukulla ja keskarilla. Käännä käsi. Levitä otetta sen verran että kitaran kaula mahtuu väliin.
 
Kappas, PP King kommentoi väliin... ihan asiaa, komp.

onko kukaan nähnyt Suomessa myynnissä Martin LX1E:tä?
 
https://www.youtube.com/watch?v=OAfNlC1BW9k
 
tai onko muuta kokemusta noista?
 
Katselin yksi päivä telkkaria ja pisti silmään siitä Jannika B:n tv esiintymisessä kitaristilla oli tuollainen.
 
Aika kätevän kokoinen ja kun on mikitetty, niin tehoa saa vahvarilla.

timppa64:
Mutta jos vaikka ajatellaan sitä perinteistä A-duuri otetta , jossa kolmella sormella (nimetön-keski-etu) painallukset vierekkäisillä kielillä kakkosnauhalta.
Tein mittauksen ja laitoin omat 3 kyseistä sormea vieri viereen kuin sillit purkkiin: laitimmaisten sormien keskikohtien etäisyys 28mm (sormien keskipaksuus siis 14mm).
 
Ei ole mittavälineitä tai kitaraa just nyt lähellä niin en omiani mittailtua joten en pysty sanomaan noista mitoista juuta tai jaata, mutta minusta ainoastaan yhden sormen paksuudella verrattuna kahden kielen välimatkaan voisi olla jotain merkitystä.
 
Esimerkiksi tuo A-sointu. En ole edes yrittänyt mahduttaa omia sormiani vierekkäin vaan laitan nimettömän B:lle, keskisormen D:lle ja etusormen sinne väliin G:lle. Otetta voi helpottaa laittamalla keskisormea ja nimetöntä toisiaan kohti, ei ole väliä vaikka nämä sormet osuisivat G:hen koska sitä jo painetaan saman nauhan takaa. Kunhan vaan A ja pikku e pysyvät vapaina.
 
Sen sijaan olen kyllä kohdannut aikamoisia vaikeuksia yrittäessäni soitella esim. sointuja joissa ote olisi 5 nauhalla barre, B ja D painettuna seiskalta, paksua E:tä ei soiteta. Pikkusormi jää helposti vinoon ja vaimentaa. Mielelläni otan vinkkejä vastaan tuon korjaamiseen :)

Nurmituomas: onko kukaan nähnyt Suomessa myynnissä Martin LX1E:tä?
 
https://www.youtube.com/watch?v=OAfNlC1BW9k
 
tai onko muuta kokemusta noista?
 
Katselin yksi päivä telkkaria ja pisti silmään siitä Jannika B:n tv esiintymisessä kitaristilla oli tuollainen.
 
Aika kätevän kokoinen ja kun on mikitetty, niin tehoa saa vahvarilla.
 
Martin-laatua kaikin puolin. Vire löytyy ja pysyy, hyvä sointi. Tuo on juuri kokopuukantinen ja mikillinen versio mikä mullakin on. Kokopuukansi antaa dynamiikkaa ja ylä-äänekset soivat hyvin. 013-kielisetti antaa parhaan tuloksen, koska se on sellaiselle suunniteltu. Ääntä lähtee siinä kuin isommista kitaroistakin, tukevan tuntuinen. Kitarapaja ainakin noita on myynyt.

Ed Sheeran, joka on Englannin suosituimpia artisteja, soittaa tuollaista, se on lisännyt noiden kysyntää varmaan kovasti.

Komppaan kimuranttia. Alkuun tuntuu A-sointu vaikealta normaaliotteella, mutta kun tarpeeksi monta kertaa A:ta treenaa, niin onnistuu se kitaralla kuin kitaralla.
 
Vähän vaikeampaa se on ylemmiltä asemilta, mutta treenamalla sekin onnistuu. Onhan niitä muitakin tapoja soittaa A-tyypin sointu: etu- tai keskisormibarre voi hoitaa 4 ja 3 -kielen ja toinen kieli otetaan normaalisti painaen. Yleisin tapa on nimettömällä barre hoitaa 4, 3 ja 2 -kielen. Tällöin yleensä 1. kieli kuoleutuu, mutta senkin saa soimaan täsmälleen oikealla asennolla. Jos ei saa, niin silloin kannattaa käyttää barren tukena käyttää pikkurilliä, jolloin 4 ja 3 kieli barrella ja toinen kieli pikkurillillä.
 
Nämä onnistuu Yamahalla ja Martinilla.
 
Tietty kannattaa hankkia sellainen kitara, joka heti kokeiltaessa tuntuu helpposoittoiselta.
 
Kitaransoiton oppimiseen yleensäkin on kolme keinoa: treenaus, treenaus ja sitten treenaus.

Tiedättekö kertoa DRS1 -mallista? Kitarahan on sapele -kokopuinen ja Meksikon malli.
Mukaan tulee Fishmanin Sonitone -mikki. Mikki kaiketi on vaihdettavissa? Mitä suosittelisitte tilalle ja millainen operaatio mikin vaihto tällaiseen kitaraan on?
Onko kokemuksia tästä kitarasta noin yleensä? Itse kolmen yksilön kokeilun perusteella sanoisin että todella hyvä...
 
Soittokokemukseni on hyvin rajallinen mutta olen kyllä äänittänyt teräskielisiä jonkin verran ja niistä yhteyksistä Martinin merkki on painunut mieleen. -> helppo äänitettävä.

lurkki: Tiedättekö kertoa DRS1 -mallista? Kitarahan on sapele -kokopuinen ja Meksikon malli.
Mukaan tulee Fishmanin Sonitone -mikki. Mikki kaiketi on vaihdettavissa? Mitä suosittelisitte tilalle ja millainen operaatio mikin vaihto tällaiseen kitaraan on?
Onko kokemuksia tästä kitarasta noin yleensä? Itse kolmen yksilön kokeilun perusteella sanoisin että todella hyvä...
 
Soittokokemukseni on hyvin rajallinen mutta olen kyllä äänittänyt teräskielisiä jonkin verran ja niistä yhteyksistä Martinin merkki on painunut mieleen. -> helppo äänitettävä.
 
Multa löytyy tää kyseinen kitara. Oon omistanut sen jo tovin ja oon digautellu siitä alusta asti ihan törkeesti. Soundi on mun makuun just sopiva - erittäin tasapainoinen sanoisko. Mä en oo ennen tätä omistanu yhtään Martinia, mutta luulen et tää oli oiva valinta juuri siksi ensimmäiseksi Martiniksi. Voin kyl luvata, että tää ei tuu todellakaa olee mun viimeinen Martin ;)
 
Tää toimii mulla sekä himasoittelussa että keikkakäytössä. Keikoilla oon käyttänyt nimenomaan tuota kitaraan valmiiksi asennettua Fishmanin Sonitone mikkiä, eikä mulla ole siitä mitään pahaa sanottavaa. Itseasiassa päinvastoin, sen soundia on usein myös kehuttu. Ei se varmasti oo mikään maailman paras mikkisysteemi, mutta toistaiseksi kelvannut mulle mainiosti. Tämä siis live-käytössä, nauhoittamiseen sitten toki jo muut mikitykset...
 
Mut summatakseni asiani; jos etsit laadukasta kokopuista valmiiksi mikitettyä akkaria kohtuuhinnalla, niin tää voi olla sulle juuri se oikea. Ei tätä oo ainakaan hinnalla pilattu, Kitarapajalla 745e (casen kanssa) ja ilman casea 595e! Nice!

Kiitos Thedude!
Tiedätkö millainen se mikitys siinä on? Itse kun en tiedä akkateitten sähkömikityksistä mitään.. Muilta osin kyllä tuo kertomasi vaikuttaisi paikkansa pitävältä, soiva soitin!