Rummut: soittaminen ›

Funkonaut: Tossa on ainaki rumpusetti kohdillaan... http://www.youtube.com/watch?featur … player_embedded&v=R5mMRiiCwak#!
 
Soundit ihan perseestä.
Hienoa että täällä keskustellaan siitä mikä on musiikkia ja mikä ei. Joidenkin täällä esitettyjen kriteerien mukaan ohjelmoitu musiikki ei ole musiikkia. Eihän musiikin käsitteeseen välttämättä kuulu luovuus (mitä se sitten onkin), variaatio tai improvisaatio. Se, onko jokin hyvää vai huonoa on asia erikseen ja menee makuasioiden piikkiin. Meshuggahin vahvuus on tietyn jännitteen ja tunnetilan luominen. Siihen staattinen formaatti sopii. Missä on muuten kiveen hakattu että musiikin yksi kriteeri on melodia?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Musiikki
"Musiikille ei ole olemassa yksiselitteistä määritelmää. Mikä tahansa ääni voi olla musiikkia jos äänen tuottaja on sen sellaiseksi tarkoittanut tai kuulija sen sellaiseksi mieltää."

Aika helposti putoaa tuohon kuluneeseen hevanderi vs muut väittelyyn, joten palataan aiheeseen:
 
http://youtu.be/71oTuy63EU0

Saa olla tykkäämättä, mutta ei kritisoida väärillä argumenteilla =D

Yleisesti ottaen Kailis tossa yllä oikeestaan tiivisti jo aika hyvin kaiken oleellisen, eli komppia sinnepäin, mutta heitän tähän pari omaa lisäkommenttia/-täydennystä vielä.
 
Se, että onko Meshuggahin musiikki hyvää vai huonoa, riippuu ihan siitä keneltä kysytään. Absoluuttista totuutta ei ole. Tämä on asia mikä tuntuu olevan joillekin hämmentävän vaikea ymmärtää ja/tai hyväksyä. Olisi mukava kuulla hyvin perusteltuja vastaväitteitä.
 
Voidakseen kommentoida sitä onko Meshuggahin musiikki luovaa vaiko ei, pitäisi ensin määritellä luovuus (musiikissa). Sitä en ehkä uskalla lähteä nyt edes yrittämään, mutta sanon sen verran kuitenkin, että ainakin heidän musiikkinsa onnistuu herättämään minussa vahvoja mielikuvia ja tuntemuksia. Sekin on jo aika hyvä saavutus, oli se sitten merkki luovuudesta tai jostain muusta, ja harva siinä onnistuu kovinkaan hyvin. Lähinnä ne biisit mitä olen kuullut onnistuvat kuulostamaan minusta hyvin vahvasti joltain koneelta, robotilta tai tehtaalta. Harmi ettei tällaiset fiilikset ole niitä jotka koukuttaa minut.
 
Sori jos kuulostan jotenkin jyrkältä ja vakavalta, se ei oikeestaan ole tarkoitus. Viesti ei myöskään ole sen kummemmin kohdistettu kenellekään, tää on enemmänkin semmosta omaa pohdintaa. Toisaalta voisi olla hyväkin jos joku imisi vähän herneitä nenäänsä, tää on mielenkiintoinen aihe. :)

Kailis: Soundit ihan perseestä.
Hienoa että täällä keskustellaan siitä mikä on musiikkia ja mikä ei. Joidenkin täällä esitettyjen kriteerien mukaan ohjelmoitu musiikki ei ole musiikkia. Eihän musiikin käsitteeseen välttämättä kuulu luovuus (mitä se sitten onkin), variaatio tai improvisaatio. Se, onko jokin hyvää vai huonoa on asia erikseen ja menee makuasioiden piikkiin. Meshuggahin vahvuus on tietyn jännitteen ja tunnetilan luominen. Siihen staattinen formaatti sopii. Missä on muuten kiveen hakattu että musiikin yksi kriteeri on melodia?
http://fi.wikipedia.org/
 
Onko tosiaan niin, että Meshuggah pyrkii tai luo aina samanlaisen jännitteen ja tunnetilan? Kai kappaleiden välittämissä tunnetiloissa jotain vaihtelua on? Mun oma fiilis on se, että tuon tyyppisessä musiikissa on just se yks tunnetila, joka syntyy heti ensi sekunneista ja sitten se onkin siinä, ihan kuten Weetoz tuossa totesi, että ei jaksa kauaa. Miten kukaan voi jaksaa samaa tunnetilaa minuutista tai levystä toiseen? Mulla on vielä lisäks se ongelma, että tuollaisen musan herättämä tunnetila on tosi negatiivinen, joten kuuntelulysti loppuu yleensä muutamissa sekunneissa.
 
Sit tuo musiikin määrittely: ihan hyvää pointtia heitit tuohon, joku viisaampi vois kommentoida lisää.
 
Mun mielestä musiikki- tai taidekeskustelussa yleensä on se vaikeus, että on niin äärimmäisen helppo hypätä subjektiivisuusmuurin taakse piiloon.
 
Tuosta wikilinkistä tuli välitön assosiaatio tähän perinteiseen pläjäykseen:
 
http://youtu.be/zY7UK-6aaNA
 
Mulle tää on parempaa musiikkia kuin Meshuggah, joten ehkä se melodia ei ole mikään kiveenhakattu määritelmä..
 
Toinen asia joka tulee mieleen on kalliiden urheiluautojen ostajat, joiden yhtenä ostokriteerinä tuntuu usein olevan auton äänet (lisätiedot Top Gear:) Ja voisin itsekin kuvitella, että kiree moottorinmöykkä olis edelleen parempaa musaa mulle kuin staattinen metalli; ainakin tunnetiloja heräis useampia ja myös huomattavasti positiivisempia.

Sellaisen asian oon huomannut itessäni, että ne musiikkityylit mistä en juurikaan yleensä pidä, ovat myös niitä mitkä tuntuvat kuulostavan aina ihan samalta biisistä tai artistista riippumatta. Kaikille musiikkityyleille löytyy iso porukka ihmisiä jotka sanovat, että kaikki biisit kuulostaa ihan samalta. Veikkaan että Meshuggahin fanit kuulevat kyseisen bändin musiikin jotenkin monipuolisempana ja hahmottavat enemmän eroja biisien/levyjen välillä. Eli ainakin jossain määrin yritän survoa tuonkin ilmiön subjektivismin piikkiin :). Olis muuten kiva saada jotain kommenttia joltain vähän enemmän Meshuggahia kuunnelleelta.

Weetoz: sanon sen verran kuitenkin, että ainakin heidän musiikkinsa onnistuu herättämään minussa vahvoja mielikuvia ja tuntemuksia.
 
Tämä on kiinnostavaa: puhut monikossa, joten ilmeisesti ei olekaan aivan staattisesta meiningistä kyse?
 
Mä en yhtään epäile, etteikö esim. Meshuggah herättäisi tunteita, mutta tuskin soittajat itse tunteitaan välittävät soitollaan.
 
Tää on vähän hassua kirjoitella aiheesta, jota olen kuullut viimeksi ehkä vuosi sitten, (lukuunottamatta noita keskustelun käynnistäneitä pätkiä) ja yhteensä ehkä 35s ikinä. Taidankin tehdä empiirisen kokeen ja kuunnella jotain Meshuggah-pätkää :) Eiks joku sellainen ole kuin Bleed? Täytyy testaa.
 
Edit. Kirjoitin tuon ennen kuin näin edellisen kommenttisi, joten ihan hyvin osui :)

mukis: Tää on vähän hassua kirjoitella aiheesta, jota olen kuullut ... yhteensä ehkä 35s ikinä.
 
Onhan se taito sekin, puhua asiasta ymmärrettävästi ja viisaan oloisesti, vaikkei tiedä siitä höykäsen pöläystä..;) Oletko ajatellut osallistua seuraaviin vaaleihin, sinne muiden sekaan vaan..

Weetoz: Sellaisen asian oon huomannut itessäni, että ne musiikkityylit mistä en juurikaan yleensä pidä, ovat myös niitä mitkä tuntuvat kuulostavan aina ihan samalta biisistä tai artistista riippumatta. Kaikille musiikkityyleille löytyy iso porukka ihmisiä jotka sanovat, että kaikki biisit kuulostaa ihan samalta. Veikkaan että Meshuggahin fanit kuulevat kyseisen bändin musiikin jotenkin monipuolisempana ja hahmottavat enemmän eroja biisien/levyjen välillä. Eli ainakin jossain määrin yritän survoa tuonkin ilmiön subjektivismin piikkiin :). Olis muuten kiva saada jotain kommenttia joltain vähän enemmän Meshuggahia kuunnelleelta.
 
Aika paljo on kuunneltu, ja tullaan kuunteleen. Itselle toi on sellanen pändi joka nimenomaan on säilynyt mielenkiintoisena niin kauan kun niiden musaa on tullu kuunneltua / touhua seurattua. Musa on muuttunut aika paljon alku-ajoista, jolloin kama oli aika paljon nopeatempoisempaa ja jonkinverran melodisempaa. Oikeastaan Nothing on sellainen kulmakivi-levy minun mielestä jolloin tyylisuunta on muuttunut "junnaavammaksi", jos näin voi sanoa. Vireet on pudonnut ja kielet kitaroissa lisääntyneet ajanmyötä myös. Jokainen levy ja lähes jokainen kappale vaatii aika paljon sisäänajoa, ja aina levyiltä vaan keksii ja kuulee jotain lisää, vaikka se olisi ollut soittimessa 100 kertaa. Minusta se on hienointa mitä musassa ylipäätään on.

mukis: Tämä on kiinnostavaa: puhut monikossa, joten ilmeisesti ei olekaan aivan staattisesta meiningistä kyse?
 
No melko staattisesta kyllä, lähinnä tulee just noi tehtaat ja robotit mitä tossa aikasemmin luettelin. Voi sieltä tietysti kuulla myös vihaa, jyräävää määrätietoisuutta yms..
 
Mä en yhtään epäile, etteikö esim. Meshuggah herättäisi tunteita, mutta tuskin soittajat itse tunteitaan välittävät soitollaan.
 
Tästä asiasta totuutta ei minusta oikein voi tietää kuin soittajat itse. Jos siis ymmärsin kommenttisi oikein, en oo ihan varma.
 
Tää on vähän hassua kirjoitella aiheesta, jota olen kuullut viimeksi ehkä vuosi sitten, (lukuunottamatta noita keskustelun käynnistäneitä pätkiä) ja yhteensä ehkä 35s ikinä. Taidankin tehdä empiirisen kokeen ja kuunnella jotain Meshuggah-pätkää :) Eiks joku sellainen ole kuin Bleed? Täytyy testaa.
 
No juu, tosiaan vähän sama ongelma itsellänikin. Toi Bleed on ainut biisi minkä muistan vähän tarkemmin (torttu-torttu-torttu...).
 
Speedy: ...vaikkei tiedä siitä höykäsen pöläystä..
 
Eikö se ole "hölkäsen pöläystä"? :D
 
Edit: Tässä sen taas näkee mihin aika tulee käytettyä kun pitäis tenttiin lukea. ->

Speedy: Onhan se taito sekin, puhua asiasta ymmärrettävästi ja viisaan oloisesti, vaikkei tiedä siitä höykäsen pöläystä..;) Oletko ajatellut osallistua seuraaviin vaaleihin, sinne muiden sekaan vaan..
 
Arvostan kyllä kansanedustajia: jonkunhan on nekin hommat hoidettava! Kiitos ehdotuksesta, mutta en kyllä mitenkään pysty vaaleihin, ei ole vaan mun juttu, haluan mieluummin vaikka harrastaa musaa sen ajan. Ei ollut tarkoituskaan esittää asiantuntiaa aiheesta Meshuggah, siksi lukuisat kysymykset, joita heittelin, kaikkihan lähti tänne linkitetyistä pätkistä. Mutta:
 
Tein tosiaan empiirisen kokeen ja kuuntelin täydet viisi minuuttia Meshuggahin Bleed biisiä. Välitön ensireaktio oli hyvinkin hersyvä ja varsin samankaltainen kuin monissa muissakin örvellysnäytteissä: repesin nauramaan. Mieleen tulee vain ajatus, että miten aikuiset miehet viitsi tehdä tällaista? (En kuitenkaan tuomitse etteikö saisi tehdä, en vain ymmärrä ja ehkäpä metalli onkin iloisuuden, eikä ahdistuksen lähde? Ainakin pieninä annoksina..)
 
Sitten yritin aivan tosissaan kuunnella biisiä ja musiikkia ja röpellyksen ja örinän jatkuessa pidempään mieleen hiipi orastavaa ahdistustakin, joka tosin häiriintyi ajoittaisilla nauruilla. Biisin ehdoton kohokohta, ja kohta, joka itselleni loi jotain jännitettä oli viimeiset puoliminuuttia, jossa röpellys lakkasi ja tilalle tuli maalailevampaa ja siis jännittävämpää, ehkä pelottavampaakin settiä.
 
En lähtisi levyä tilaamaan, mutta myönnän tietyn kryptisen tehtävänratkaisukiinnostavuuden tai suggeroivan vaikutuksen, jos pakottautuisi kuuntelemaan pitkään.

mukis: Mä en yhtään epäile, etteikö esim. Meshuggah herättäisi tunteita, mutta tuskin soittajat itse tunteitaan välittävät soitollaan.
Käytin osan yöstä Meshuggah-pätkiin, kymmenen paikkeilla. Mun'nähdäkseni Haake nimenomaan soittaa itseään ja on koko pumpun musikaalinen ydin. Ei se niin matemaattista ole ja dynamiikan vaihteluita riittää. Samoja kuvioita toistaa kappaleesta toiseen, mutta kun ne on omalaatuisia, henkeviä, mielenkiintoisia ja kaveri on tosissaan, niitä haluaa kuulla. Ei ole kyse niinkään tunteesta vaan (mystisestä) jännitteestä. Haakella on jännä twisti fiilis soitossaan. Harmi ettei oikeita live-pätkiä ollut.

Nyt Phx:ät kalpenee - mä haluan tuollaisen setin!!
 
http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288539971549.html

Laittakaa ny joku vielä linkki noihin perserumpuihin.

Bobana: Laittakaa ny joku vielä linkki noihin perserumpuihin.
 
Jo vain! Ainoastaan lähes kaikki facebookkaverit ovat sen tehneet ;)

statistiÖ: Harmi ettei oikeita live-pätkiä ollut.
 
Tubessa on livepätkiä vaikka ja kuinka. Sieltä vaan katsomaan.

Duro: Tubessa on livepätkiä vaikka ja kuinka. Sieltä vaan katsomaan.
 
Pyllyrummuista?

Speedy: Pyllyrummuista?
 
Statisti tais Haakepätkiin viittailla. Minä en perseenläpsyttelyihin ota kantaa ollenkaan.

mukis: Onko Meshuggah sitten luovaa? Äkikseltään tulee mieleen (Markkuliiniin viitaten), että ei se ole kovin luovaa, jos kaikki vetää mahdollisimman tarkasti samaa rytmiä/juttua?
 
Sehän just on luovaa että kekkaa tehdä sen homman noin, eikä sotke siihen mitään tarpeetonta. En minäkään Meshuggahia aamusta iltaan kuuntele, mutta arvostan kovasti sitä, että hiukan venytetään musiikin määritelmää.
 
Ja jäpikkäitä voi hyvinkin naurattaa kun ne kehittelevät noita juttuja, vaikka musa totiselta äkkinäisen korvaan kuulostaakin.