| Aihe: Eri kokoonpanoissa soittaminen | 1 |
|---|
|
Kirjoitin jokin aika sitten todella pitkän sepustuksen, mitä tässä haen takaa, mutta kadotin sen bittiavaruuteen, joten tässä hieman lyhyempänä. Eiköhän se tästäkin selviä.
Välillä soittajana tulee tilanteita, joissa saadaan mahdollisuus hypätä sen oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja joudutaan ottamaan toisenlainen näkökulma kitaransoittoon. Itseltäni esimerkkitilanteena: olin soittanut n. 3 vuotta bändin kanssa, jossa oli kavereitani ja kaikki olimme aikalailla aloittelijoita. Bändin kanssa soittaminen oli ja on todella vapaata, saa rauhassa hakea omaa paikkaa ja testailla "soittotyyliä", soundeja ja kaikkea soittamiseen liityvää. Kokoonpanona meillä on 2 kitaraa, basso, rummut ja laulu. Teemme omat kappaleemme (rockia, poppia, sen tyylistä), emmekä juurikaan soita muiden kappaleita.
Sitten tulikin tilanne, jossa minua kysyttiin soittaamaan iskelmäporukan kanssa. Innokkaana soittajana tottakai suostuin. Kokoonpanona tässä porukassa oli akustinen kitara, komppaava sähkökitara (minä), soolokitara, basso, rummut ja 2 laulajaa. Kokemus oli opettavainen, sillä soittoympäristö oli aivan erilainen. Soittamista joutui miettimään aivan toiselta kantilta ja millälailla se parhaiten palvelisi musiikkia. Myös soundin kanssa tuli itselleni uusi tilanne kun sain kuulla rumpalilta ensimmäisenä kommenttia, että voisinko "tehdä siitä kitaran kuuloisen". Soundi, jonka olin aiemmin kotona ruuvannut iskelmä-tarkoituksiin, mielestäni hyväksi, ei toiminutkaan bändin kanssa. Bassoa pois ja kirkautta lisää niin tulikin jo kiitosta.
Tässä ketjussa voisi siis kokeneemmat soittajat antaa vinkkejä ja kikkoja erilaisiin tilanteisiin, mitä nyt voikaan kuvitella soittajalle tulevan. Kokeilemallahan sitä toki parhaiten oppii, mutta pieni valmistautuminen tuskin olisi haitaksi.
Kysyisinkin nyt hieman apuja uusimpaan tilanteeseeni. Tyttöystävälläni on opinnäytekonsertti noin kuukauden päästä ja hän pyysi minua soittamaan muutamassa kappaleessa kitaraa. Tällä kertaa kokoonpanona on piano, laulu, viulu ja elektroakustinen kitara. Onko tässä tilanteessa jotain, mitä ei välttämättä tule ajateltua ja mitä kannattaisi ottaa huomioon? Eniten itseäni vaivaa oma soittoni Eppu Normaalin-kappaleessa "Kun olet poissa", jossa minun on tarkoitus soittaa kitaralla "fillejä" taustalle. Olisiko tähän jotain vinkkejä, kuinka pitää jokin punainen lanka ettei soitto mene päättömäksi tilutteluksi?
Kiitokset jo etukäteen vastaajille ja toivon, että tästä ketjusta on muillekin hyötyä.
Tätä viestiä kirjoitettaessa eläimille ei koitunut vahinkoa. | |
Jos ei ole ennestään tuttu niin kuuntele aluksi tuo:
http://www.youtube.com/watch?v=SBKCVYXEV-g
Aika vaikea on sanoa miten pitäisi soittaa, varsinkin kun kokoonpanossa on jo piano ja viulu. Nuo soittimet tuovat biisiin "mattoa" ja "pimputtelua" melko varmasti niin paljon että kitaralla ei välttämättä tarvitse ihmeitä soitella. Eli mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Helpompi olisi jos kuulisi mitä muut soittimet tekevät, nyt jäi vastaus vähän ympäripyöreeksi. Hätäinen sanoisi että turhaksi. | |
Onko tässä tilanteessa jotain, mitä ei välttämättä tule ajateltua ja mitä kannattaisi ottaa huomioon? Eniten itseäni vaivaa oma soittoni Eppu Normaalin-kappaleessa "Kun olet poissa", jossa minun on tarkoitus soittaa kitaralla "fillejä" taustalle. Olisiko tähän jotain vinkkejä, kuinka pitää jokin punainen lanka ettei soitto mene päättömäksi tilutteluksi?
Eka kysymykseen vastaus: Kitara on kokoonpanosta mielestäni eniten rytmisoitin, eli mieti minkälaisille rytmeille biisissä on tarvetta ja sovita soittosi sen mukaan. Keskustele ja treenaa pianistin kanssa miten eri biiseissä meinaatte kompata. Tarkoitus olisi että molemmat instrumentit tukisivat toisiaan ja laulua. Komppikaistan tukkoisuus on vaarana, eli tarkkaan harkittu less is more lähestymistapa toimii monesti hyvin.
Toiseen kysymykseen vastaus: Opettele biisin laulumelodia kitaralla, soittele sitä ja täytä tyhjät välit mieleisilläsi kitarafilleillä. Treenaa myös kahdestaan tyttöystäväsi kanssa. Laulumelodian fillailua voidaan ajatella kysymys-vastaus periaatteella, eli laulumelodian fraasi on kysymys, ja soittamasi filli on ikäänkuin vastaus siihen.
Treenatkaa konserttia varten itseksesi ja bändin kanssa paljon, paras lopputulos tulee hyvästä valmistautumisesta :) | |
Jos ei ole ennestään tuttu niin kuuntele aluksi tuo:
http://www.youtube.com/watch?v=SBKCVYXEV-g
Aika vaikea on sanoa miten pitäisi soittaa, varsinkin kun kokoonpanossa on jo piano ja viulu. Nuo soittimet tuovat biisiin "mattoa" ja "pimputtelua" melko varmasti niin paljon että kitaralla ei välttämättä tarvitse ihmeitä soitella. Eli mieluummin vähemmän kuin enemmän.
Helpompi olisi jos kuulisi mitä muut soittimet tekevät, nyt jäi vastaus vähän ympäripyöreeksi. Hätäinen sanoisi että turhaksi.
Juu, tuota on tullut muutamaan otteeseen kuunneltua ja muutamia "fillejä" pöllittyäkin. Tyylikäs veto. Unohdinkin mainita, että tätä soittaessamme ei ole viulu mukana. Tuon vähemmän soittamisen olenkin hoksannut auttavan, mutta itselläni hyvin helposti liukuu soitto sellaiseksi, että jos en saa soitettua "laadukkaita fillejä" yritän korvata sen määrällä. Noh, reenaamallahan nämä korjaantuu. :)
Eka kysymykseen vastaus: Kitara on kokoonpanosta mielestäni eniten rytmisoitin, eli mieti minkälaisille rytmeille biisissä on tarvetta ja sovita soittosi sen mukaan. Keskustele ja treenaa pianistin kanssa miten eri biiseissä meinaatte kompata. Tarkoitus olisi että molemmat instrumentit tukisivat toisiaan ja laulua. Komppikaistan tukkoisuus on vaarana, eli tarkkaan harkittu less is more lähestymistapa toimii monesti hyvin.
Toiseen kysymykseen vastaus: Opettele biisin laulumelodia kitaralla, soittele sitä ja täytä tyhjät välit mieleisilläsi kitarafilleillä. Treenaa myös kahdestaan tyttöystäväsi kanssa. Laulumelodian fillailua voidaan ajatella kysymys-vastaus periaatteella, eli laulumelodian fraasi on kysymys, ja soittamasi filli on ikäänkuin vastaus siihen.
Treenatkaa konserttia varten itseksesi ja bändin kanssa paljon, paras lopputulos tulee hyvästä valmistautumisesta :)
Tässäkin hyviä vinkkejä, kiitokset. Olen tottunut säestämään omaa lauluani ja melko mielivaltaisesti roiskien, mutta nyt on tullut kiinnitettyä enemmän huomiota rytmeihin sekä pianon kanssa yhteen soittamiseen ja tämä onkin varsin mielenkiintoista puuhaa. Kohta taas soittelemaan. :) Tuo kysymys-vastaus periaate tuli itselleni uutena ajattelutapana, pitääpä koittaa.
Tätä viestiä kirjoitettaessa eläimille ei koitunut vahinkoa. | |
Niiden kitarafillien kanssa saa olla tarkkana, ettei tule varastaneeksi koko showta. Hiljaa ja hillitysti, jos ollenkaan.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas |  kimurantti1
15.02.2013 15:18:15 (muokattu 15.02.2013 15:34:31) | |
|
Kefiiri: Niiden kitarafillien kanssa saa olla tarkkana, ettei tule varastaneeksi koko showta. Hiljaa ja hillitysti, jos ollenkaan.
Mä oon tästä kovasti eri mieltä. Tohon kiteytyy juuri se uskomaton perisuomalainen asenne, joka enemmän tai vähemmän tän maan musakulttuuria on vaivannut pitkään. Ei tietenkään kantsi vetää helvetillisellä volumella kaikkia sopimattomia tilulickejään, tyylitajua pitää olla, mutta sellainen anteeksipyytelevä ja liian hillitty soitto vasta huonoa soittoa onkin, "ei kai tää mun kitarafilli häiritse teitä?" Mielummin jättää sitten soittamatta kokonaan. Jos meinaa fillata, niin fillaa jotain oikeasti järkevää ja merkityksellistä, eikä vaan riplaile taka-alalla jotain. Jos sulla on tarjota oikeasti hyvä biisiä palveleva juttu, niin kyllä sen voi ihan rohkeasti vetää, ilman että tarvii pelätä häiritsevänsä muita. Mun oma soittoni bändissä, sooloissa, kompatessa, biisejä sovittaessa ja missä vaan parani huomattavasti, kun opin sellaista tervettä röyhkeyttä. Monesti ideoiden toimivuus on ihan vaan siitä kiinni, että uskaltaa vetää ne tarpeeksi määrätietoisesti. |  Kefiiri
15.02.2013 22:58:19 (muokattu 15.02.2013 23:03:51) | |
|
kimurantti1: Monesti ideoiden toimivuus on ihan vaan siitä kiinni, että uskaltaa vetää ne tarpeeksi määrätietoisesti.
No toki näin. Eihän tolkun kitarafillailu mahdotonta ole, jos tietää mitä tekee.
"Musiikki on ainut melu josta täytyy maksaa." -Alexandre Dumas | |
Tässä nyt kuunnellut muutamia kertoja omaa soittoa ku ollaan reenailtu tuota "Kun olet poissa"-kappaletta ja huomannut, että omaa korvaa miellyttäviä fillejä tullut soiteltua, mutta tosiaan tekemistä on vielä. Jälkeenpäin kuunneltuna olen huomannut, että soitan liikaa ja kun malttaisin soittaa ihan muutaman äänen fraaseja soitto kuulostaisi paremmalta. Ja tunnistin kyllä itseni tuosta, mitä kimurantti1 sanoi varovaisesta soitosta, äänitteässä tullut huomattua, että liian usein oma soittoni jää tasaiseksi hiplailuksi. Vielä puoli kuukautta konserttiin, saas nähdä miten käy. :D
Tätä viestiä kirjoitettaessa eläimille ei koitunut vahinkoa. | |
Kovasti en ainakaan asiassa auttaa osaa, mutta täytyy sanoa ettei musta olisi tuollaiseen. Kun bändissä soitan, täytyy sen olla "ikioma" yhtye tai erittäin samanhenkisten kavereiden kanssa perustettu kokoonpano. Mulla olisi vaikeuksia soittaa muiden musiikkia, koska omia ideoita on niin paljon. Itse täytyy päästä tekemään biisit aikalailla alusta loppuun.
"Odotin sellaista Tony Halmeen näköistä kaveria sieltä ilmaantuvaksi, joten shokki oli kova kun mielikuvat romahti." -DM | |
Kefiiri: No toki näin. Eihän tolkun kitarafillailu mahdotonta ole, jos tietää mitä tekee.
http://www.youtube.com/watch?v=qYJpY_xvLf8
Tässä hyvä kitaristi pilaa hyvän kappaleen liialla innokkuudella.
Eli ei meillä pelkästään Suomessa katsota pahalla turhaa tilulilua, tutustukaapa tämän pätkän kommentteihin.
Toki soittaja voi soittaa oman näkemyksensä, mutta Joskus "less is more" kuten joku jo aikaisemminkin totesi.
Seppä Ilmarinen | |
No niin, eli konsertista onkin jo aikaa pari viikkoa eikä tullut kirjoteltua miten meni, jos joku sattui jäämään mietiskelemään. :D
Elikkäs tosi hyvä fiilis oli jo kenraaliharjotuksissa, jotka vedettiin konserttipäivänä aamupäivästä. Ensimmäistä kertaa päästiin harjoittelemaan vahvistettuna eli laulu ja kitara erottuivat paremmin pianon sekä viulun alta ja salin soundit olivat todella hyvät, tästä tietenkin myös kiitos ammattilaismiksaajille.
Konserttia oli seuraamassa lopulta n. 60 henkeä. Fiilis oli mahtava alusta loppuun ja soittamisesta todella nautti. Konsertti koostui kahdesta-osiosta, jossa ensimmäisellä puoliskolla oli lähinnä klassista musiikkia ja toisella puoliskolla kevyttä musiikkia, jossa siis itse soitin kitaraa. Olin itse konsertin ainut, joka ei ole opiskellut musiikkia kuin koulussa pakolliset ja itsekseni, joten tästäkin syystä minulla oli hieman paineita. Konsertti kuitenkin meni todella hyvin ja saimme yleisöltä todella mukavaa palautetta.
Konsertti myös kuvattiin ja katselimme lauantaina, ja siitäkin jäi todella hyvä mieli. "Kun olet poissa":kin meni mielestäni hyvin vaikka sitä hermoilinkin. Jätin todella paljon improvisoinnin varaan siinä kappaleessa, mutta onneksi sain hyvän "draivin" päälle kappaleen aikana ja pystyin eläytymään. Saatan laittaa video-pätkää/pätkiä tänne arvioitavaksi jos aika riittää ja muuten siihen kykenen.
Kaiken kaikkiaan mahtava kokemus olla mukana rakentamassa tyttöystäväni vision mukaan hänen konserttiaan ja soittamassa taitavien soittajien mukana. Tuntuu siltä, että taas kasvoi hieman soittajana. Tästä kohti uusia seikkailuja!
Tätä viestiä kirjoitettaessa eläimille ei koitunut vahinkoa. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | 1 |
|---|
|
|
