Kitarat: soittaminen ›

aalataur: Rizella vauhtia piisas.. hieman tuo äänenlaatu oli sakkainen, mut jees meininki noin mitä selvän sai.
 
Innostuin tuosta sympxgtrin Journey to Sirius -biisistä niin paljon, että yritin tehdä jotakin (hieman) saman tyylistä.
 
http://dl.dropbox.com/u/3086523/aalataur%20-%20Abracadabra.mp3
 
En kyllä tiedä onko tuo "chorus" pöllitty jostain. Muistelisin että jollain 70-luvun progesuuruudella oli samantyylinen kertsi, mutta en kuolemaksenikaan muista mikä helvetti sen biisin saatika bändin nimi oli, joten en pystynyt tarkastamaan. Tietäneekö joku?
 
Nyt oli kova! Komppiskeboissa vähän härskin paksu saundi omaan makuun. Muuten biisi kyl uppos ku nyrkki perseeseen. Kivasti sekoteltu modernia ja perinteisempää menoa keskenään.

destruction: Nyt oli kova! Komppiskeboissa vähän härskin paksu saundi omaan makuun. Muuten biisi kyl uppos ku nyrkki perseeseen. Kivasti sekoteltu modernia ja perinteisempää menoa keskenään.
 
Kiitän ja kumarran! Equtin noita komppikitaroita, tiedä paraniko: http://dl.dropbox.com/u/3086523/aal … ur%20-%20Abracadabra%20%28EQ%29.mp3
 
Se on toi seiskakielinen mitä käytin + aktiivimikit, ei toimi sama soundipresetti mitä käytän normaalisti.

sympxgtr: Tein eilen torstain kunniaksi oikein melodista settiä:
 
https://www.youtube.com/watch?v=6ak2HaGoezk
 
Miten sie oikein pystyt noin härskin näkösellä pikkaustekniikalla veteleen noin pitkään ja tarkasti? :D

ooidort: Miten sie oikein pystyt noin härskin näkösellä pikkaustekniikalla veteleen noin pitkään ja tarkasti? :D
 
Kyllähän tossa omat ongelmansa onkin :D Tarvii aina pitkän lämmittelyn, ennen kuin uskaltaakaan kokeilla vaikeampia juttuja. Teininä aloittaessa pikkasin muutaman vuoden suunnilleen koko käsivarrella. Petrucciin tutustuttua huomasin, että ranteella onnistuisi ehkä hieman paremmin. Lopulta tekniikasta kehittyi jonkinmoinen hybridi, eli ei se käsivarsi liikkumatta pysy, mutta suurimmaksi osaksi menee ranteella. Pyörimisliike pikatessa näyttää suht härskiltä, muttei tunnu soittaessa läheskään yhtä ikävältä.
 
On sitä tullut mietittyä ja harkittua paremman (rennomman) tekniikan reenaamista, muttako ei jaksa enää.
 
Chris Impellitteri vetää kans hirviää pikkausta ja pitkään hieman samantyylisellä (eittämättä paremmalla) tekniikalla.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=USgvPBlzXT4#t=20s
 
Nauhotin varsin hieman eri kulmasta tota pikkausta. Ei näytä tässä ihan niin härskiltä. Tällä kertaa myös pienempi plektra, tossa torstaitilussa tais olla Jazz III XL, nyt pelkkä Jazz III.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dWYhDl6CkGc
 
Mutta kait se on lopulta kiinni, miten oppii soittamaan, vaikka kyllä sitä on välillä harmitellu esim. Govania tai Gilberttiä katsellessa, ettei ole reenannut tai aloittanut paremmalla pikkaustekniikalla.
 
Helvetin hieno tuo Aalataurin biisi! Mukavan kekseliäitä juttuja.

https://soundcloud.com/hevikukko/tales-from-the-broken-string
 
Tuossa päivitystä improvisoiden sooloiltuun biisiini. Muutin hiukan biisin loppua kaivellen siihen toisen nauhoitetun sooloraidan ja Leadit on tuplana levitetty Left ja Right. Kompit on keskellä Stereona. Tales From The Broken String nimi biisille johtuu session lopussa katkenneesta A kielestä :D

aalataur:
 
Innostuin tuosta sympxgtrin Journey to Sirius -biisistä niin paljon, että yritin tehdä jotakin (hieman) saman tyylistä.
 
http://dl.dropbox.com/u/3086523/aalataur%20-%20Abracadabra.mp3
 
En kyllä tiedä onko tuo "chorus" pöllitty jostain. Muistelisin että jollain 70-luvun progesuuruudella oli samantyylinen kertsi, mutta en kuolemaksenikaan muista mikä helvetti sen biisin saatika bändin nimi oli, joten en pystynyt tarkastamaan. Tietäneekö joku?
 
Mukavan kuulonen pätkä.
Et tuota Kansasin Cary on my wayward son:ia tarkoita? Pöllimisistä tiedä, mut vähän tuosta se riffittely tuli mieleen jotenkin, varsinkin näin kun tarkoitus hakea jotain verrokkia:D
 
E: nuo sinun täppäilyt on muuten ihan killer kamaa, mitä näissä ketjuissa on kuunnellut.. Harvemmin edes levyilläkään kuulee nykyisinkään noin hyvin vedettyjä.

sympxgtr: Kyllähän tossa omat ongelmansa onkin :D Tarvii aina pitkän lämmittelyn, ennen kuin uskaltaakaan kokeilla vaikeampia juttuja. Teininä aloittaessa pikkasin muutaman vuoden suunnilleen koko käsivarrella. Petrucciin tutustuttua huomasin, että ranteella onnistuisi ehkä hieman paremmin. Lopulta tekniikasta kehittyi jonkinmoinen hybridi, eli ei se käsivarsi liikkumatta pysy, mutta suurimmaksi osaksi menee ranteella. Pyörimisliike pikatessa näyttää suht härskiltä, muttei tunnu soittaessa läheskään yhtä ikävältä.
 
On sitä tullut mietittyä ja harkittua paremman (rennomman) tekniikan reenaamista, muttako ei jaksa enää.
 
Chris Impellitteri vetää kans hirviää pikkausta ja pitkään hieman samantyylisellä (eittämättä paremmalla) tekniikalla.
 
http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=USgvPBlzXT4#t=20s
 
Nauhotin varsin hieman eri kulmasta tota pikkausta. Ei näytä tässä ihan niin härskiltä. Tällä kertaa myös pienempi plektra, tossa torstaitilussa tais olla Jazz III XL, nyt pelkkä Jazz III.
 
http://www.youtube.com/watch?v=dWYhDl6CkGc
 
Mutta kait se on lopulta kiinni, miten oppii soittamaan, vaikka kyllä sitä on välillä harmitellu esim. Govania tai Gilberttiä katsellessa, ettei ole reenannut tai aloittanut paremmalla pikkaustekniikalla.
 
Helvetin hieno tuo Aalataurin biisi! Mukavan kekseliäitä juttuja.
 
Mjooh, kyllähän se niin on ettei tässäkään lajissa absoluuttisia totuuksia ole, kukin taplaa tavallaan. Itsekin painin pikkaustekniikkani kanssa tuossa muutama vuosi takaperin päätyen lopulta aika samantyyliseen ratkaisuun sinun kanssa, tosin sanoisin että käytän hieman enemmän rannetta.
 
Tuossa lähtökohta:
http://www.youtube.com/watch?v=RoXVMVWYFYY
 
Ja tähän päädyin:
http://www.youtube.com/watch?v=kLQVNb1CGY0
 
Molemmat vilmit yli kaksi vuotta vanhoja, ja varsinkin tuohon "uudempaan" verrattuna nykyinen tekniikka on enemmän rannepainotteinen. Olen tähän menessä tehnyt kahdesti suuren pikkausremontin, ensimmäinen tapa muistutti suuresti Friedmanin tyyliä josta sitten vaihdoin tuohon enemmän Kupiaismaiseen klasariotteeseen, ja siitä sitten Ynkkätyyliin jossa olenkin pysynyt.

Rize kiitos paljon! Samoin itse maestro sympx..
 
Minähän helvettiläinen nyt innostuin, duunasin toisen hyvin vastaavan tapaisen progehtavan biisin tänä iltana. Mun mielestä tuli aika tarttuva kertosäe:
 
http://dl.dropbox.com/u/3086523/aalataur%20-%20Jetpack%20Hero.mp3

Tonski: Ehkä kovin biisi mitä oon sulta kuullu.
 
Tänks mies! Tykkäsin ihan itsekin, mutta en ollut ihan varma kun noin suoraan äänityksen jälkeen on aika sokea kaikelle.
 
Kehittelystä... lisäsin tuohon loppuun tuollaisen arpeggio-tsydeemin:
 
https://dl.dropbox.com/u/3086523/aa … 0Jetpack%20Hero%20%28pidempi%29.mp3
 
Tiedä sitten onko vähän liian perinteinen? En oikein uskalla radikaaleja pidennyksiä biisiin tehdä, vaikkei tuo oikein progemittoihin yllä. Menee pian vituiksi koko juttu. Huvittais kyllä pistää jotain Sympgxgtr tyylisiä syntikoita, mutten mä oikein osaa tehdä eikä ole VST-soundeja. Noi pari siedettävää synasoundia mulla on selvillä.

aalataur:
Kehittelystä... lisäsin tuohon loppuun tuollaisen arpeggio-tsydeemin:
 
https://dl.dropbox.com/u/3086523/aa … 0Jetpack%20Hero%20%28pidempi%29.mp3

 
No nyt on kovaa settiä! Tosi hyvä teema ja nuo lopussa tulevat melodiat toimii ihan hulluna!
Tuli tosiaan sympxgtr mieleen tuosta loppuosiosta :)

aalataur: Tänks mies! Tykkäsin ihan itsekin, mutta en ollut ihan varma kun noin suoraan äänityksen jälkeen on aika sokea kaikelle.
 
Kehittelystä... lisäsin tuohon loppuun tuollaisen arpeggio-tsydeemin:
 
https://dl.dropbox.com/u/3086523/aa … 0Jetpack%20Hero%20%28pidempi%29.mp3
 
Tiedä sitten onko vähän liian perinteinen? En oikein uskalla radikaaleja pidennyksiä biisiin tehdä, vaikkei tuo oikein progemittoihin yllä. Menee pian vituiksi koko juttu. Huvittais kyllä pistää jotain Sympgxgtr tyylisiä syntikoita, mutten mä oikein osaa tehdä eikä ole VST-soundeja. Noi pari siedettävää synasoundia mulla on selvillä.
 
Mainiota settiä, hienoa Aalataur

aalataur:
Kehittelystä... lisäsin tuohon loppuun tuollaisen arpeggio-tsydeemin:
 
https://dl.dropbox.com/u/3086523/aa … 0Jetpack%20Hero%20%28pidempi%29.mp3
 
Toimii kuin häkä, ihan loistava lopetus. Epäilemättä omasta mielestäni kovin biisi mitä oon sulta kuullu, mieluummin kuuntelee tätä kuin montaa Satrianin tai Vain biisiä :D Just tämmöstä rytmikkäämpää ja kokeilevampaa, härömpää settiä ite diggaan kuunnella kun tilukitaristeista liian moni tubestakin kuunneltu tekee sitä isäSatrianin kopiointia tyyliin urheiluruutu-TV:n taustamusat kahella rokkiriffillä ja kolmella melodialla.. Tässä rummut toimi myös mielestäni erityisen hyvin koska ne tuki melodian aksentointia ja toivat lisäjännitystä mielenkiintosilla iskuvalinnoilla tohon biisiin, eikä ollu vaan sitä peruskompin jauhamista. Eipä lisättävää, loistokamaa..

Tonski: Toimii kuin häkä, ihan loistava lopetus.
 
Kiitos vielä, nythän tule semmosta ylistystä että tässähän vanha starba on aivan äimän käkenä. Tunsin piston sydämessäni tuosta "pari riffiä ja kolme melodiaa" Satriani-imitoinnista :D Tommosiin vaihteleviin tahteihin on yllättävän inspiroiva soittaa, pitäis harrastaa enemmänkin. Biisin alku muuten perustuu sulta aikanaan saatuun 4-sointu sweeppitreeniin :D
 
Norppa78: No nyt on kovaa settiä! Tosi hyvä teema ja nuo lopussa tulevat melodiat toimii ihan hulluna! Tuli tosiaan sympxgtr mieleen tuosta loppuosiosta :)
 
Kiitos! Mutta perkeles, nyt kuuntelin taas uudestaan tuota Sympxgtrin Journey to Siriusta, sieltähän se oli suoraan pöllitty tuo biisin päätävän melodian alku :D Oon kuunnellut sitä sen verran jatkuvalla syötöllä viime päivinä, että ilmeisesti oli porautunut alitajuntaan aika tehokkaasti tuo melodia. En yhtään tajunnut kopioivani, ennen kuin vasta nyt.
 
Kiitokset jniskallekin! Helvetin hienoa kyllä saada tällaista palautetta äijiltä, kun pitkään tuskaillut että pitäis jotain järkevää biisiä saada tusattua.
 
hevikukko: https://soundcloud.com/hevikukko/tales-from-the-broken-string
 
Tuossa päivitystä improvisoiden sooloiltuun biisiini. Muutin hiukan biisin loppua kaivellen siihen toisen nauhoitetun sooloraidan ja Leadit on tuplana levitetty Left ja Right. Kompit on keskellä Stereona. Tales From The Broken String nimi biisille johtuu session lopussa katkenneesta A kielestä :D
 
Miten siis oot toteuttanut nuo kompit? Tässä oli kyllä hyviä elementtejä kitarapuolella. Ehkä itse kiinnitin huomiota tuohon rumpuohjelmointiin, olisin varmaan ite laittanut tuplabassarit tohon "tuplaamaan" noita komppikitaran rytmityksiä tuossa aloitusriffissä. Tulis ehkä tukevampi meininki. Vai onko se sitten se mikä hämää, kun ei ole komppikitarat laidoissa tuplattuna :D

aalataur: Miten siis oot toteuttanut nuo kompit? Tässä oli kyllä hyviä elementtejä kitarapuolella. Ehkä itse kiinnitin huomiota tuohon rumpuohjelmointiin, olisin varmaan ite laittanut tuplabassarit tohon "tuplaamaan" noita komppikitaran rytmityksiä tuossa aloitusriffissä. Tulis ehkä tukevampi meininki. Vai onko se sitten se mikä hämää, kun ei ole komppikitarat laidoissa tuplattuna :D
 
En mä tiedä, amatööri ku oon nauhoitusjutuissa. Kompit on sillee keskellä jotta kuuluu kuiteskin molemmista kajareista. Rummut oon naputtanut ihan Guitar Pro:lla käsin. En ole hyvä mitään rumpuja tekee, en osaa käyttää valmiita tsydeemejä vielä. Koko sävellys oli tehty silleen että sais jotenkin ideaa nauhalle ajan puitteissa. Oon tässä kerennyt nyt jopa soittelee välillä iltaisin kun pikkuinen poikani menee tutimaan. 1v 7kk vanha kitaristin alku on niin vauhdikas aamusta iltaan, että isukin ns. laadukkaammat nauhoitukset saapi odotella vähän aikaa :D Hehe
 
aalataur:
Kehittelystä... lisäsin tuohon loppuun tuollaisen arpeggio-tsydeemin

Tosi siistii soittoa ja nuottivalintaa!!

aalataur: Kehittelystä... lisäsin tuohon loppuun tuollaisen arpeggio-tsydeemin:
 
https://dl.dropbox.com/u/3086523/aa … 0Jetpack%20Hero%20%28pidempi%29.mp3
 
Tiedä sitten onko vähän liian perinteinen? En oikein uskalla radikaaleja pidennyksiä biisiin tehdä, vaikkei tuo oikein progemittoihin yllä. Menee pian vituiksi koko juttu.
 
0:22 toivo herää, 0:38 sitten toivo hiipuu, koska epävireisen bendin jälkeen alkaa taas sporttishuffle.
 
Olet tehnyt jo aika monta levyn avausraitaa ja osan jopa useampaan kertaan. Ehkä voisit kokeilla ottaa yhden tyylilajin kerrallaan ja tehdä sen ympärille aina biisin. Koska tuotteliaisuutta ja kykyä yhdistellä ideoita löytyy, niin jossakin vaiheessa ne sitten sulautuvat yhteen yhdessä biisissä.
 
Soitosta: keskity enemmän yhteen nuottiin usean sijasta. Mitä räiskyvämpi tilu, sitä häiritsevämpi on se pitkän nuotin huono vibra tai vire. Tähän keskittyminen voi vaikuttaa myös särön määrään ja/tai mikkien tehoon.

Kontiak: 0:22 toivo herää, 0:38 sitten toivo hiipuu, koska epävireisen bendin jälkeen alkaa taas sporttishuffle.
 
Olet tehnyt jo aika monta levyn avausraitaa ja osan jopa useampaan kertaan. Ehkä voisit kokeilla ottaa yhden tyylilajin kerrallaan ja tehdä sen ympärille aina biisin. Koska tuotteliaisuutta ja kykyä yhdistellä ideoita löytyy, niin jossakin vaiheessa ne sitten sulautuvat yhteen yhdessä biisissä.
 
Soitosta: keskity enemmän yhteen nuottiin usean sijasta. Mitä räiskyvämpi tilu, sitä häiritsevämpi on se pitkän nuotin huono vibra tai vire. Tähän keskittyminen voi vaikuttaa myös särön määrään ja/tai mikkien tehoon.
 
Toi ns. sporttishuffle on kompeiltaan täsmälleen sama kuin siinä 0:22 alkavassa kohdassa, 5/8 tyypinen polyrytminen idea. En mä kyllä Satrianin biiseissä semmosia ole kuullut.
 
Satriani voi pikkasen kuulua läpi noin leadipuolella (väkisinkin ehkä kun niin paljon sellaista soittanut) ei mun mielestä tyylilajien yhdistäminen ole mitenkään huono juttu välttämättä. Mut toi bendien tai äänten epävireisyys, no kitaran intonaatio saattoi olla vähän pielessä (?) mutta mun mielestä toi ainainen kitaristien huomion kiinnittyminen vibratoon on vähän ylimitoitettua. Vähän sama kun menisi taidenäyttelyyn ja sanoisi taiteilijalle että tää sun taulu on paska kun siinä on rumat kehykset. Ja hei, sehän on kotidemo, ei kai tarkoitus ole äänittää joka nuottia Dragonforce-meiningillä erikseen sisään? Aina roiskuu kun rokataan.
Henkilökohtasesti olen biisiin tyytyväinen, nyt kun tauon jälkeen sitä kuuntelin uudestaan. Niin kun Tonski sanokin niin paras biisi mitä mä oon tehnyt. Olkoon tyylilaji sitten urheiluruutuprogeksi täten nimetty vaikka.
 
Tietty mä voisin yrittää treenailla noita vibratoja ja bendejä, mut pitäisi tietää _mikä_ siinä mun vibratossa kusee. Eihän se ole kuin äänen heiluttamista. "Älä heiluta tolleen, heiluta tälleen!" Mä oon aina ollut vähän sitä mieltä ettei se vibrato ole tärkeä kuin kitaristien mielestä, ei kuuntelijoiden. Kuuntelijat välittävät vain nuottivalinnoista, eivät vibratosta, ja huomaisivat jotain olevan vialla korkeintaan sitten kun vibratoa ei soittaisi ollenkaan. Tai sitten olen epämusikaalinen, koska pidän edelleen Kirk Hammettin soitosta ja sooloista todella todella paljon, etenkin siis niistä ennen Loadia ja Kill 'Em Allin jälkeen soitetuista studiosooloista. Helvetin inspiroivaa kamaa, mulle on ihan sama mitä kitaristien valtaenemmistö Kirkasta ajattelee, mä pidän pääni.

aalataur: *tekstimuuri*
 
Mie en muuhun puutu kuin tuohon vibratoon. Sanoit ettei perusjantteri (ei soita kitaraa) edes huomaa sitä ennenkuin se puuttuu. Olen samaa mieltä, mutta se ei silti vähennä yhtään "hyvän" vibraton merkitystä. Apulanta yhtyeenä lienee tuttu, kaivappa YouTubesta ihan mikä hyvänsä video yhtyeeltä ja kiinnitä huomiota Tonin lauluvibraan. Kun olet muistijäljen tästä soundista saanut aikaseksi, kuunteleppa perään vaikka Pavarotin tulkinta Nessun Dormasta. Kuuletko eron?
 
Vibrato on laulajan tärkein ilmaisuun vaikuttava yksittäinen elementti. Näen asian tismalleen samalla tavalla myös kitaransoitossa. Hätäinen, temmosta irrallinen vibrato kuulostaa levottomalta ja hallitsemattomalta, kun taas Pavarotin lukittu, äärimmäisen hallittu vibrato edelleen vahvistaa sävelvalintaa.
 
Sovitettuna tauluesimerkkiisi, voisi sanoa että kitaristin vibran haukkuminen on sama kuin kritisoisi maalaajaa tiimarin vesivärien käyttämisestä. Tottakai se toimii, mutta ei sillä Salvador Dalin rinnalle ponnisteta.

YJM: "There is no secret. Record yourself and listen back. If it sounds good, it is good."

ooidort: Mie en muuhun puutu kuin tuohon vibratoon. Sanoit ettei perusjantteri (ei soita kitaraa) edes huomaa sitä ennenkuin se puuttuu. Olen samaa mieltä, mutta se ei silti vähennä yhtään "hyvän" vibraton merkitystä. Apulanta yhtyeenä lienee tuttu, kaivappa YouTubesta ihan mikä hyvänsä video yhtyeeltä ja kiinnitä huomiota Tonin lauluvibraan. Kun olet muistijäljen tästä soundista saanut aikaseksi, kuunteleppa perään vaikka Pavarotin tulkinta Nessun Dormasta. Kuuletko eron?
 
Kenties, mutta jos Toni laulaa hyvää melodianpätkää ja Pavarotti huonoa, niin kuuntelen mieluummin Tonia.
 
Vibrato on laulajan tärkein ilmaisuun vaikuttava yksittäinen elementti. Näen asian tismalleen samalla tavalla myös kitaransoitossa. Hätäinen, temmosta irrallinen vibrato kuulostaa levottomalta ja hallitsemattomalta, kun taas Pavarotin lukittu, äärimmäisen hallittu vibrato edelleen vahvistaa sävelvalintaa.
 
Nuottivalinnat? No joo, jos niitä ei oteta huomioon, vaan keskitytään pelkkään vibratoon. Se ei käsittääkseni saa olla tempoon lukittukaan ihan siinä mielessä, että vibratossa ei ole tarkoitus soittaa mitään aika-arvoja, esimerkiksi suuria trioleita? Kuulostaisi liian kliiniseltä. Kyse on siis kuitenkin osittain makuasioista, eikä mistään matemaattisesta selviöstä. Kai siitä nyt silti jotakin konkreettisia yleisohjeita voi antaa? Eikä vain todeta että "If it sounds good, it's good" johon voi todeta että kiitos tyhjästä.
 
Mulla on joskus soolo-otot puoliksi improvisoituja ja jos pidän melodiasta, en jaksa välttämättä ruveta sitä uudestaan äänittämään siksi että joku bendi on alavireinen. Kokonaisfiilis ratkaisee, saako otto jäädä.
 
Sovitettuna tauluesimerkkiisi, voisi sanoa että kitaristin vibran haukkuminen on sama kuin kritisoisi maalaajaa tiimarin vesivärien käyttämisestä. Tottakai se toimii, mutta ei sillä Salvador Dalin rinnalle ponnisteta.
 
En tiedä mikä mulla on, en vain kuule niin selkeästi esimerkiksi tuota paljon parjatun Kirk Hammettin vibraton huonoutta. Kuulen sen että sen tilut ei ole kovin puhtaita, ei kovin taitavia tai nopeita, pikkaus ei ole puhdasta, melodiat on hyviä, ideat on hyviä (mielestäni) ja soitossa on draivia. Vibrato... on siellä. Muuta en osaa sanoa siitä. En vain ymmärrä tuon asian merkityksellisyyttä, siinä mielessä oon edelleen kuuntelijan tasolla, enkä soittajan.