Kitarat: kitarakamat ›

Void:
http://www.vintageandrare.com/product/Fender-Stratocaster-1962-29818
 
Itseäni näissä tekovihreissä plekseissä häiritsee se, että vaikka värin suhteen yritetään tavoitella autenttisuutta niin tietääksen kukaan reissuen tekijä ei vaivaudu ottamaan huomioon pleksin kutistumista ja siitä johtuvia seurauksia, jotkä näkyvät tässä kuvassa selvästi. Ei luulisi olevan suuri vaiva valmistaa millin pari lyhyempää pleksiä jos/kun tarkoitus ilmeisesti on kuitenkin jäljitellä aitoa 50 vuotiasta pleksiä.

jii.haanpaa: Nimimerkillä jo pitkään halunnut ostaa _hienostuneesti_ relikoidun valkoisen '62 straton, jossa olisi vuosikertaviinikorkillisen verran epätasaisesti vihreytynyt, mutta ei överivihreä pleksi :D
 
No mutta tuossahan olisi sitten sun kitara, viides strato ylhäältä. Abbyn mikit ja "quartersawn" kaula. Ei tuo pleksikään minusta kovin paha ole. Firma vielä Saksassa, joten ei muuta kuin tilaamaan:
 
http://www.realguitars.de/htm/electrics.htm

Mulla notkuu sohvanperukoilla ja välillä soitossakin isäni vanha Aria Diamond 1803-strato jostain 60-luvun lopulta ja siinä on perkele sitä relicin meininkiä! Maalia ja lakkaa ei oo chipannu kuin parista kohtaa bodin alareunaa ja alemmasta sarvesta. Kitaraa on kuitenki runkattu enemmän tai vähemmän kohta 40 vuotta pelkästään isäni toimesta, ja silti siinä on takakansikin melkein mintti kunnossa. Se kitaran ikä enemmänkin tuntuu ja näkyy - tatsi on ihan huikee ja lakattu kaulakaan ei ole tahmea ja nihkeä niinkuin uudenkarheissa vekottimissa.
 
Omaa Reiskaani en kauheasti pieksä, mutta en myöskään pelkää siihen tulevia kolhuja. Ei oo niin hienoo ku soitossa vanhentunu RR, josta on reunalistat kellastunu ja samoin myös Jackson logo!! Ommaa silmää ja ajatusmaailmaa ei nää tehdasrelicit miellytä ollenkaan :))
 
-JJ

Aika lailla kiinnittyy ihmisten huomio kitaroissa muuhun kuin olennaiseen eli soundiin ja soitettavuuteen. Ulkomaisia kitaralehtiäkin selaillessani olen havainnut, että kitaroita arvioidessa pääpaino alkaa alkaa olla visuaalisissa seikoissa, kuten pleksin vihertävän värisävyn nyanssi, pohjamaalin pilkistämisen riittävyys relikoiduissa kohdissa, reunalistan kellertävyysaste, ruuvinkantojen muoto tai i-kirjaimen pisteen muoto logossa. Pitäiskö välillä vaan laittaa silmät kiinni ja soittaa?

Rämppy: Aika lailla kiinnittyy ihmisten huomio kitaroissa muuhun kuin olennaiseen eli soundiin ja soitettavuuteen. Ulkomaisia kitaralehtiäkin selaillessani olen havainnut, että kitaroita arvioidessa pääpaino alkaa alkaa olla visuaalisissa seikoissa, kuten pleksin vihertävän värisävyn nyanssi, pohjamaalin pilkistämisen riittävyys relikoiduissa kohdissa, reunalistan kellertävyysaste, ruuvinkantojen muoto tai i-kirjaimen pisteen muoto logossa. Pitäiskö välillä vaan laittaa silmät kiinni ja soittaa?
 
Sehän tarkoittaa vain sitä, että soundi ja soittotatsi ovat kunnossa eli niihin ei tarvitse kiinnittää huomiota. Jos oletusarvo on, että soundi ja tuntuma on hyvä kitarassa kuin kitarassa (ja jos ei ole , niin se on rikki), niin ei silloin jää vertailtavaksi muuta kuin nämä ulkonäköseikat jotka toki nekin ovat makuasioita.
 
Itse luulen, että osaltaan tässä koko vintageboomissa (on jos jonkin laista reliikkiä ja vossia ja nossia ja herraties mitä) on kyse ihmisen kaipuusta pysyviin arvoihin. Osa meistä soittajista näyttää arvostavan jatkuvuutta niin sondissa kuin elämässä yleensäkin. Mikäpä sitä ilmentäisi paremmin kuin vanhan kunnioittaminen. Vanhaa voi kunnioittaa vaalimalla historiallisia esineitä, mutta vanhaa voi ylistää myös tekemällä uudesta vanhan näköistä. Soittimen visuaalinen ilme on viesti joka kertoo sen käyttäjän tai tekijän arvoista.
 
On oikeastaan luonnollista, että juuri vintagessa Gibson ja Fender loistavat koska ne ovat niitä ensimmäisiä. Fenderillä on kaiken muun ohella näitä relikoituja kitaroita ja Gibson harrastaa enemmän niitä vosseja ja nosseja ja historikkeja sun muita joissa on vaan kevyesti mikin kuoria hapetettu ja pleksiä kellastettu tms. Valmistajat ovat ylpeitä pitkästä historiastaan ja asemastaan musiikin historiassa ja haluavat tuotteissaan tätä ilmentää ja vähän ylpeilläkin asialla. Soittajat arvostavat pitkälti samoja asioita ja voivat ostamalla tällaisen tuotteen päästä itse osaltaan koskettamaan sitä historiaa. Mahdollisesti myös niin, että se aito vintage on liian arvokkaana säilötty vitriiniin ja käytössä on vartavasten samanlaiseksi rakennettu soitin.
 
Kaupassa kerran käpistelin jotakin reliikkifenkkua jossa oli ruosteiset trenolon ruuvit sun muuta ja kyllä se tuntui ihan aidosti vanhalta soittimelta, vaikka tiesin sen olevan uusi niin se tuntuma ja tunne vakuutti ihan täysin. Mulla itselläni on perusteeellisesti soitettu strato ja jos joskus sen menettäisin, niin voisin kuvitella ostavani tuollaisen reliikin (toivottavasti tulevaisuudessa noista seitkytluvun lopun fendereistä tehtäisiin reliikkejä tai historikmalleja, mun on edelleen vaikea näitä höyhenen keveitä "styroksikitaroita" pitää fendereinä lainkaan).

Rämppy: Mä olen joutunut viemään reliikkistraton heti uutena pajalle, kun ruuvit oli niin hyvin ruostutettu, ettei tallapaloja pystynyt säätämään. Jotenkin sääli, jos kitara-asioissa tärkeysjärjestys menee näin.
 
Tämmönen kieltämättä naurattaa ja itkettää samaan aikaan.

Rämppy: Mä olen joutunut viemään reliikkistraton heti uutena pajalle, kun ruuvit oli niin hyvin ruostutettu, ettei tallapaloja pystynyt säätämään. Jotenkin sääli, jos kitara-asioissa tärkeysjärjestys menee näin.
 
Mulle kamanysväys ja musaharrastus ovat kaksi rakasta, mutta eri harrastusta, joita en koe tarpeelliseksi niputtaa väkisin samaan karsinaan, mutta kieltämättä tuossa aletaan olla jo mauttomuuden rajamailla :)

Rämppy: Mä olen joutunut viemään reliikkistraton heti uutena pajalle, kun ruuvit oli niin hyvin ruostutettu, ettei tallapaloja pystynyt säätämään. Jotenkin sääli, jos kitara-asioissa tärkeysjärjestys menee näin.
 
Olen kuullut tuosta ilmiöstä, että noin on muillekin käynyt. Mutta eikös se ole toisaalta se juttu siinä, että se rilokointi tehdään mahdollisimman aidosti? toisaaltahan tuon voisi hoitaa niinkin, etta avaisivat ja rsvaisivat ne ruuvit relikoinnin jälkeen jo siellä tehtaalla. Kyllähän kitara joka on oikeasti ollut käytössä, olisi myös säädetty niin ettei oikeasti vanhassa kitarassa varmasti ne ruuvit olisi jumissa.
 
Ehkä tuo ruuviasia on vain ajatusvirhe siellä relikointipajalla eikä niille ole vaan tullut mieleen ettei aidosti vanhassa soittimessa ruuvit olisi jumissa. Itseasiassa jos sen relikoinnin tekisi oikein viimeisen päälle, niin siihen kitaraanhan voisi vaihtaa joitakin osia siis, että siinä voisi olla pikkuisen eri "ajoilta" joitakin yksittäisiä osia kuten oikeasti vanhan kitaran kyseessä ollessa olisi asian laita. Vähän vaikka mikkiä ja potikkaa vaihdettu vieläpä niin että kolvaus olisi vähän kömpelöstön näköisesti tehty ja silleen. Nythän Fenderin reliikki nähdäkseni vastaa nauharempan läpikäynyttä oikeasti vanhaa kitaraa noita tallapalojen ruuveja lukuunottamatta, jotka siinä vanhassa kitarassa eivät olisi edes menneet jumiin tai viimeistään nauharempan yhteydessä ne olisi avattu.
 
Ehkä se tehdasrelikointi tarjoaa pohjan josta sen voi sitten itse viimeistellä. Hienoja ne on ihan perhanan hienoja ja voin sanoa, että Fender ja Gibson ovat suunnilleen einoat merkit jotka voivat tuollaisen uskottavasti tehdä.

hallu: Itseasiassa jos sen relikoinnin tekisi oikein viimeisen päälle, niin siihen kitaraanhan voisi vaihtaa joitakin osia siis, että siinä voisi olla pikkuisen eri "ajoilta" joitakin yksittäisiä osia kuten oikeasti vanhan kitaran kyseessä ollessa olisi asian laita.
 
Vuonna 2006 uusitussa Highway one stratossa on itse asiassa tehty tuolla tavoin: mikkeinä Bare Knucklen apassit (joskin kuumemmaksi käämittyinä?), 70-lukulainen kaula ja lapa (johon "vaihdettu" jumbonauhat), sekä olevinaan vanhempaa vuosikertaa oleva "nitro"body, ja vintagetalla. Relikointi vaan on jätetty soittajalle.

Rämppy: Mä olen joutunut viemään reliikkistraton heti uutena pajalle, kun ruuvit oli niin hyvin ruostutettu, ettei tallapaloja pystynyt säätämään. Jotenkin sääli, jos kitara-asioissa tärkeysjärjestys menee näin.
 
Ostin joskus Fenderin Joe Strummer Telen jossa oli myös tallapalojen ruuvit niin ruosteessa, että piti suihkauttaa CRC:tä notta pääsi säätään. Vaihdoin kyllä koko tallan uuteen myöhemmin. Kaula tuossa on tärkein, sen tuntuma on hieno. Muille osille ihan sama vaikka säihkyisivät kuin uutuuttaan tai olisivat ihan raiskattuja, kunhan toimivat.

AndyH: Kauhein tehdasreliikki on varmasti se ESP:n ja LTD:n Hetfield Truckster tai mikälie onkaan. LP kopio kuitenki. Kovasti on muka Jeimssi potikoitakin käännellyt... Ja neljäätoista eriväriä pohjamaalia alla... Ei tulisi ikinä mieleenkään semmonen keppi... :)
 
Siis se jossa on kromi alla? Mun mielestä se on livenä ihan siedettävä, kun siinä ei periaatteessa ole yritetty tehdä vanhan ja kuluneen näköistä kitaraa, vaan kuluneen näköistä maalattua kromia tjsp. Sen takiahan siinä on useempi pohjaväri. Tulee juurikin joku jenkkikuormuri mieleen tuosta. Kuvissa näyttää kamalalta koska kromi.
 
En kyl ostaisi silti.
 
Enkä kyl muutakaan relicoitua.

Aika realistiset kulutukset noissa potikoissa:
 
http://www.themusiczoo.com/images/8 … 0/LTD_Truckster_Gray_W0518404_1.jpg
 
No LTD.
 
Jotenkin vaikuttaa koko Trucksteri vähän feikkijutulta. Hetfieldillä on sattumoisin keppi joka on maalattu pohjamaaleilla moneen kertaan ja sitten sitä on keretty soittamaan noin penteleesti, että kulahtaa noin. Ukolla on kuitenkin ehkä 100 kitaraa niin yks sitten kuluu tommoseks. Markkinamiesten juttu sanon mä.

Enpä ole oikeataan koskaan ajatellu tuota hetfieldin signaturea relickinä... tähänki asti pärjänny sillä että kattelee ja mietti,i että onpas kepissä rumat maalit.

s8na: Jotenkin vaikuttaa koko Trucksteri vähän feikkijutulta. Hetfieldillä on sattumoisin keppi joka on maalattu pohjamaaleilla moneen kertaan ja sitten sitä on keretty soittamaan noin penteleesti, että kulahtaa noin. Ukolla on kuitenkin ehkä 100 kitaraa niin yks sitten kuluu tommoseks. Markkinamiesten juttu sanon mä.
 
Voiko sanoa että feikkijuttu kun tuossa ei ole tavoteltukaan sitä kitaramaista kuluneisuutta vaan juuri sitä, että kitara näyttäis siltä kuin olisi jotain muuta kuin onkaan vrt. tällanen kuluminen:
 
http://www.google.fi/imgres?start=2 … 56&ndsp=15&tx=113&ty=71
 
Tai yhtälailla voi sanoa että tää on feikki ;)
http://i210.photobucket.com/albums/ … e_Orion/Music/james-hetfield7-1.jpg

Arkka:
 
Tai yhtälailla voi sanoa että tää on feikki ;)
http://i210.photobucket.com/albums/ … e_Orion/Music/james-hetfield7-1.jpg
 
koskas Chuck Norris on alkanut skebansoiton?
 
Chuckin kitarat kulahtavat ruvelle jo ennen soittoa - on se niin kova.

Arkka: Voiko sanoa että feikkijuttu kun tuossa ei ole tavoteltukaan sitä kitaramaista kuluneisuutta vaan juuri sitä, että kitara näyttäis siltä kuin olisi jotain muuta kuin onkaan vrt. tällanen kuluminen:
 
http://www.google.fi/imgres?start=2 … 56&ndsp=15&tx=113&ty=71
 
Tai yhtälailla voi sanoa että tää on feikki ;)
http://i210.photobucket.com/albums/ … e_Orion/Music/james-hetfield7-1.jpg
 
Emmä nyt tiedä miten uon kukakin näkee, jostain muistan lukeneeni, että toi keppi ois nimeomaan ollu monta kertaa maalattu ja kulunut sitten tollaseks. Pohjamaali voikin kyllä kulahtaa nopeesti, jos niitä pintamaaleina käyttää.