Kitarat: kitarakamat ›

Heissan!
 
On tuossa mielessä välkkynyt kitaran rakennuttaminen joskus tulevaisuudessa ja tässä muutama mieltä askarruttava kysymys (joista teen kaikkien mukavuuden nimissä omat topicit).
 
Mitä kitaran tone nappula käytännössä tekee? Tiedän kyllä, että se säätää mikkien äänenväriä kirkkaasta tummempaan, mutta mitä siellä kitaran sisällä noin sähköteknisesti tapahtuu?
 
Onko kellään kokemusta tone-nappulan kokonaan pois jättämisestä (muissakin kuin EVH nimikkokitaroissa)? Itse olen kokenut yleisesti ottaen tonen aika turhana nappulana
kaikissa kitaroissani muuten kuin jatsia soitellessa..

Juutas: Itse olen kokenut yleisesti ottaen tonen aika turhana nappulana kaikissa kitaroissani muuten kuin jatsia soitellessa..
 
Kysyn tässä samalla että onko muuten kukaan laittanut tuollaista state variable filtteriä:
http://www.gitarrenelektronik.de/pr … tronik/state-variable-filter-detail
 
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, ehkä soolosäröille eritoten vois olla käyttökelpoinen työkalu. Onko toi vähän sama kuin wah-pedaali, mutta saa säädettyä resonanssitaajuuden voimakkuuttakin?

Juutas: Onko kellään kokemusta tone-nappulan kokonaan pois jättämisestä (muissakin kuin EVH nimikkokitaroissa)?
 
Mulla on Esp:n Flying V jossa on vain kaksi vola potikkaa. Hyvin toimii. Ja kyseisessä kepissä en tonea tarvitse.
 
Itse olen kokenut yleisesti ottaen tonen aika turhana nappulana
kaikissa kitaroissani muuten kuin jatsia soitellessa..
 
Olin aiemmin samaa mieltä asiasta muttaa...
 
Tone namiskan hyöty on itelläni tullut ainakin esille doom/stoner hommissa.
 
Kaulamikistä on SG:ssä aina tone nollassa niin saa sopivan sumuisen komppisaundin. Välillä (aika usein) tuollaista vaan kaipaa :)

Eikös se ole ihan vain tavallinen passiivinen alipäästösuodatin?
 
http://en.wikipedia.org/wiki/RC_circuit

....asiaa sivuten, en voisi ajatella, saati tykkääväni Stratosta ilman tone *nappulaa*
 
/s

Ihan samaa mieltä aloittajan kanssa, turha namiska.
 
Tietysti jos haluaa sellaisen Saint Vitus kitarasaundin, niin kaulamikkiä peliin ja tonet nolliin. :D On muuten suhteellisen järkyttävä kitarasaundi, mutta makuasioita taasen.

Soittakaa ilman hirmusäröjä niin jo löytyy käyttöä :)

stumpe: Ihan samaa mieltä aloittajan kanssa, turha namiska.
 
Tietysti jos haluaa sellaisen Saint Vitus kitarasaundin, niin kaulamikkiä peliin ja tonet nolliin. :D On muuten suhteellisen järkyttävä kitarasaundi, mutta makuasioita taasen.
 
Meinasin linkittää jo ekaan vastaukseen mutta linkitänpä tähän ;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=07DZBBd81e4
 
On muuten magee soundi

the-Antero: Meinasin linkittää jo ekaan vastaukseen mutta linkitänpä tähän ;)
 
http://www.youtube.com/watch?v=07DZBBd81e4
 
On muuten magee soundi
 
Luulenpa, että jos soittaisin kavereille tuolla vituksen kitarasaundeilla, niin saattais kaverit pitää mua paskana soittajana. :D

the-Antero: On muuten magee soundi
 
Tossa on stuudiovetoa: http://www.youtube.com/watch?v=VqUGMzVo7SI

Numb: Tossa on stuudiovetoa: http://www.youtube.com/watch?v=VqUGMzVo7SI
 
Ja tässä vanhempaa ;)
http://www.youtube.com/watch?v=lpVUMuLLqug

stumpe: Luulenpa, että jos soittaisin kavereille tuolla vituksen kitarasaundeilla, niin saattais kaverit pitää mua paskana soittajana. :D
 
Voi olla vähän haastava tuollainen soundi. Paras soittaa hidas tempoisia biisejä :D

Itse olen aina yleensä ottanut tonepotikan pois kitaroistani ja korvannut sen humbuckerin puolituskytkimellä.
 
Nyt uusimman ässän hommatessani en ole vieläkään jaksanut poistaa potikkaa käytöstä. Tuosta on se hyöty, että joskus jos on migreeninpoikasta ilmasta tai muuten vaan korvat herkkänä, niin saa ruuvattua ne korkeimmat taajuudet pois ja välttää hirveän päänsäryn todennäköisimmin.

LaMotta: Gibson LP Classicissa käytin itse sitä niin, että säädin vahvistimen kirkkauden kaulamikin mukaan, ja sitten leikkasin tonella tallamikistä ylimääräisen terävyyden pois.
 
Näin myös täällä (lähinnä Duncanin Jazz/JB setillä). Eli aavistus tonea ja/tai volumea peruuttaen saa sellaisen hyvän vintitsimmän soundin. (tai tosimiehethän ei tietysti vaivaudu säätelemään mitään potikoita, vaan tilaavat mielummin kopallisen kalliita boutiquemikkejä missä on valmiiksi tumpumpi soundi ja kolvailee sitten niistä sopivimmat pesäkkeeseen..)
 
btw. voi olla jo wanha, mutta tuossa yksi vaihtoehto passivisen tonenamiskan tuunaukselle => stellartone tonestyler:
http://www.stellartone.com/page.asp?navid=90
http://www.stellartone.com/page.asp?navid=163

ReBeat: Kysyn tässä samalla että onko muuten kukaan laittanut tuollaista state variable filtteriä:
http://www.gitarrenelektronik.de/pr … tronik/state-variable-filter-detail
 
Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta, ehkä soolosäröille eritoten vois olla käyttökelpoinen työkalu. Onko toi vähän sama kuin wah-pedaali, mutta saa säädettyä resonanssitaajuuden voimakkuuttakin?
 
Joo, ja kitaran tone periaatteessa tekisi pienemmässä mittakaavassa saman jos konkka olisi myös säädettävä. Tuossa kytkennässä on muuten turhan alhainen tuloimpedanssi 330 kilo-ohmia, se jo syö yläpäätä joten ei jää enää mitä korostaa. Mutta tuo olisi kätevä matalaimpedanssisen mikin kanssa jonka voi käämiä itse helpommin ja nopeammin kuin tavallisen kun on vähemmän lankaa ja voi käyttää paksumpaa, tosin voisi vaatia vahvistinasteen eteensä (tai tuon kytkennän ensimmäisen asteen gainia vaan nostaa riittävästi). Muuten jos on LP tyyppinen kytkentä kitarassa kannattaa kokeilla laittaa tonet rinnakkain lähtöön ja laittaa niihin erikokoiset konkat niin saa kaksi erilaisessa resonanssipiikillä toimivaa kytkentää (pienemmällä jyrkempi, isommalla loivempi).

Midrange: Tuosta on se hyöty, että joskus jos on migreeninpoikasta ilmasta tai muuten vaan korvat herkkänä, niin saa ruuvattua ne korkeimmat taajuudet pois ja välttää hirveän päänsäryn todennäköisimmin.
 
Itsekin kroonisena migreenikkona olen huomannut tämän hyödyn. :)
 
Mutta joo, minä ainakin pidän tonea ihan käyttökelpoisena säätimenä, ja aika paljon sitä tulee käytettyäkin.

Midrange: Itse olen aina yleensä ottanut tonepotikan pois kitaroistani ja korvannut sen humbuckerin puolituskytkimellä.
 
Toinen vaihtoehto on pitää ne molemmat. Yleinen tapa toteuttaa se on perinteisen potentiometrin korvaaminen kytkimen ja potentiometrin yhdistelmällä (esim. Push-Pull potentiometer). Eli perinteisen pyörimisen lisäksi tulee ylös-alas -liike, jolla kytkintä ohjataan.
 
Esimerkiksi Ibanezin JS-sarjassa Volume toimii ala-asennossa perinteiseen tapaan, ylös nostettuna kytkeytyy Treble Bleed mukaan. Tonekin toimii ala-asennossa perinteisesti, eli humpparien kirkkautta tarvittaessa vähentäen. Mutta ylösnostettuna se myös samalla puolittaa humpparit.
 
Saman asian olisi toki voinut tehdä myös kahdella perinteisellä potikalla + kahdella erillisellä kytkimellä. Tai yhdellä perinteisellä potikalla, yhdellä kytkimellä ja yhdellä Push-Pull-potikalla.
Makuasia, mikä kulloinkin on paras tapa. Eli ulkonäkö vs. käytettävyys, työn helppous (tarvitaanko poraamista, kaivertamista tms.), onko kitaran entiselleen palauttamisen mahdollisuus jne.
 

 
EDIT: laitetaan vielä yksi vaihtoehto. Eli säilytetään se Tone-potikka entisellään ja asennetaan kaksikelaisen mikin ympärille Seymour Duncan Triple Shot.
Joka on "Switching Mounting Ring", eli mikin ympärille tuleva kehys, jossa on kaksi mikrokytkintä. Vaatii 4-johtimisen mikin. Tällä saa 4 eri kytkentää:
- perinteinen humppari (kelat sarjassa)
- humppari kelat rinnan (sähköisesti sama kuin straton asennot 2 ja 4)
- north coil (eli puolitus yksikelaiseksi)
- south coil (sama, mutta se toinen kela. Eroavuus edelliseen riippuu mm. humpparin kelojen epäsymmetrisyydestä).

Tässä on vain omaa tarpeellisuuspohdintaa Tone-nappiin liittyen. Kitaran Tone-potikan ja vahvistimen säätöjen lisäksi on mahdollista käyttää myös mm. EVH:n tutuksi tekemää "Tone"-nappia. Eli volumen käyttäminen jossain muussakin, kuin aina vain maksimiasennossaan. Tarvittaessa treble bleedillä varustettuna, jos pitää pienillä volumen asennoilla saada kirkkaampaa soundia.
Volume-pedaalikin saattaa joskus olla kätsy, varsinkin sellainen jossa saa asetettua minimin juuri sopivaksi, täydellisen äänen mykistymisen sijaan. Tosin tulikuumilla mikeillä ja/tai mättömetallisoundeilla ei taida aivan yhtä toimiva juttu yleensä/koskaan olla, kuin vintagemmilla soundeilla ja korkeintaan keskikuumilla mikeillä.
 
Lisäksi löytyy pedaalinkin muodossa kaikenlaista ekvalisaattoria, trebleboostia sun muuta. Eli monilla härveleillä saa vaimennuksen lisäksi myös buustia joko koko taajuuskaistalle tai vain kapealle osalle, toisin kuin perinteisellä Tone-napilla. Perinteinen kitaran Tone taitaa ainakin joskus olla vain hätäratkaisu riipivyyden poistoon. Sillä siinä samalla se saattaa vaimentaa liiaksi niitäkin taajuuksia, joiden ei haluaisi vaimenevan. Eli treble-piikki kyllä tehokkaasti katoaa, mutta siinä samalla myös kaikki sitä ylemmän presence-alueen taajuudet. Ja osin myös alemmankin. Eihän se toki aina huono juttu ole.
 
Toki Tone-potikan ja konkankin kokoa voi kokeilla muuttaa sopivammaksi, niin voi saada tilanteen ainakin vähemmän huonoksi. Aktiivielektroniikkaakin voi lisätä, niin saa vaikkapa middle-buustin Claptonin tapaan (vaimikäsenytolikaan...). Ja ties mitä kaikkea nykyään löytyykään. Toki se patteri tarvitaan ja kenties hieman puutöitäkin.

svilo: ....asiaa sivuten, en voisi ajatella, saati tykkääväni Stratosta ilman tone *nappulaa*/s
 
Stratoon se kuuluu ja muutenkin yksikelaisilla mikeillä varustetuissa kitaroissa aika tarpeellinen. Jopa mun Ibanez Firemanissa käyttökelpoinen nappula.
 
Ja sen tonesäädön alueeseen ja määrään voi vaikuttaa aika helpostikin.