Kitarat: kitarakamat ›

sarkain: Hyvinkin kohtuullinen hintataso kuulostaa poikkeukselliselta, jos ovat ihan USA:ssa tehty.
 
Epäilen, ettei ole. Jos olisi, niin eivätköhän nuo sitä hehkuttaisi. Nyt näyttää enämpi siltä, että on huolella vältelty valmistusmaan esiin tuomista.
 
Kuvio saattaa olla samanlainen kuin Reverendillä: kitarat tehdään kaukoidässä ja viimeistellään ja säädellään jenkeissä. Eikä moisessa mun mielestä ole mitään vikaa, mutta sen sais kertoa avoimesti - niin kuin Reverend. R:n kitarathan ovat hyviä vallan.

Laulava Kylätohtori: Vaiettu ja syystä: Maison
 
:)
 
Päivän parhaat naurut... Se legendaarinen garage-worn-kitara.
 
-iec

sarkain: Onkos kenelläkään kokemuksia näistä Blakhart-merkkisistä kitaroista?
 
http://www.blakhartguitars.com/
 
Meikälle ihan tuntematon firma ainakin. Artistilistalta löytyy lähinnä äärimetalliosaston soittajia, nimekkäimmistä Deiciden Jack Owen ja Originin Mike Flores. Tuoteskaala ei ole kovin laaja, mutta sitäkin vakuuttavimmilla spekseillä. Mallistosta löytyy melko originaalin näkösiä runkomallejakin. Tietääkö kukaan missä maassa nämä on valmistettu? Firman sivuja selailemalla ei löydy muuta tietoa kuin yrityksen sijainti South Dakotassa. Hyvinkin kohtuullinen hintataso kuulostaa poikkeukselliselta, jos ovat ihan USA:ssa tehty.
 
Perkele että repesin artistisivulle... :D Bändilogojen homogeenisuus on jokseenkin ahdistava.
 
http://www.blakhartguitars.com/featured-artists
 
Mutta joo, tuo RA2 on jotenkin hauskan näkönen malli...

iec: :)
 
Päivän parhaat naurut... Se legendaarinen garage-worn-kitara.
 
-iec
 
Joo, ei siitä viitsi paljon kylillä huudella... ;)

Terry Pantheras: Perkele että repesin artistisivulle... :D Bändilogojen homogeenisuus on jokseenkin ahdistava.
 
http://www.blakhartguitars.com/featured-artists
 
Mutta joo, tuo RA2 on jotenkin hauskan näkönen malli...
 
Samaa naureskelin itsekkin, mutta toisaalta pisteet siitä, että sentään myönnetään näiden olevan lähinnä pelkästään mörköhevin soitantaan tarkoitettuja vehkeitä. Ei ole sitä perinteistä "kaikille jotain"-meininkiä. Olishan se vähän koomista yrittää mainostaa tuon näkösiä atraimia bluussimiehen ykkösvalintana.
 
Jatkoa vielä pohdintoon Blakhartista; näitä ilmeisesti pitää tilata suoraan jenkeistä? Omaan silmääni ei ainakaan osunut mitään linkkiä kansainvälisten tai eurooppalaisten nettikauppojen sivuille.

ubik: Lasketaanko Godin vaietuksi?
 
Mun mielestä Godin on nousussa ja ei lasketa.
Godin on ollut tasaisen varma tietyissä piireissä, mutta nousu alkoi jotakuinkin näiden 5th Avenue kitaroiden saamasta hyvästä medianäkyvyydestä ja kehutusta hinta/laatusuhteesta. Sittemmin tullut myös lankkuja suuremmalla tuotantovolyymillä.
 
Itsekin 5th Avenue Kingpin soololovettomaan versioon lankesin, kun jenkeistä halvalla sain ja on se mulla jo useamman vuoden ollut (taidan siis olla tyytyväinen, kun ei oo mennyt myyntiin).
http://www.thomann.de/fi/godin_5th_avenue_kingpin_cw2p90_cg.htm

sarkain: Samaa naureskelin itsekkin, mutta toisaalta pisteet siitä, että sentään myönnetään näiden olevan lähinnä pelkästään mörköhevin soitantaan tarkoitettuja vehkeitä. Ei ole sitä perinteistä "kaikille jotain"-meininkiä. Olishan se vähän koomista yrittää mainostaa tuon näkösiä atraimia bluussimiehen ykkösvalintana.
 
Kyllä, ehdottomasti! Pakko arvostaa tuota this is not for you -meininkiä. Sitten kun mulla on isona kitarapaja, niin samaa mentaliteettiä tulen käyttämään itsekin ja asennan kaikkiin LP-malleihini Floikan ihan vaan bluusukkojen kiusaksi... ;)

Terry Pantheras: Kyllä, ehdottomasti! Pakko arvostaa tuota this is not for you -meininkiä. Sitten kun mulla on isona kitarapaja, niin samaa mentaliteettiä tulen käyttämään itsekin ja asennan kaikkiin LP-malleihini Floikan ihan vaan bluusukkojen kiusaksi... ;)
 
No bluesukkelit saattaa olla yllättävän ennakkoluulottomia toisinaan. Tuli lähinnä mieleen vaikkapa Albert King joka veteli bluesia Fkyingveellä, joka tietenkään ei ole varsinainen hevikeihäs, mutta kuitenkin omana aikaan ihan modernia muotoilua. Toisaalta kyllähän hevikeihäälläkin voi bluussia soittaa ja saahan niissäkin kieliä nostettua korkeammalle. Mutta joo ymmärrän pointtisi.
 
Ehkä nuoret bluesukot diggailee vintagea, mutta muistan lukeneeni että ne vanhat bluesäijät tykkäsi, että kamppeet pitää olla uudet ja hienot.

hallu: No bluesukkelit saattaa olla yllättävän ennakkoluulottomia toisinaan. Tuli lähinnä mieleen vaikkapa Albert King joka veteli bluesia Fkyingveellä, joka tietenkään ei ole varsinainen hevikeihäs, mutta kuitenkin omana aikaan ihan modernia muotoilua. Toisaalta kyllähän hevikeihäälläkin voi bluussia soittaa ja saahan niissäkin kieliä nostettua korkeammalle. Mutta joo ymmärrän pointtisi.
 
Ehkä nuoret bluesukot diggailee vintagea, mutta muistan lukeneeni että ne vanhat bluesäijät tykkäsi, että kamppeet pitää olla uudet ja hienot.
 
Juu, Bo Diddley ym. ym. Nimenomaan ne vanhat bluusukot on niitä ennakkoluulottomia edelläkävijöitä, ei mulla ole muuta kuin kunnioitusta heitä ja heidän musiikkiaan kohtaan. SRV -kloonit on sitten erikseen...

Terry Pantheras: Kyllä, ehdottomasti! Pakko arvostaa tuota this is not for you -meininkiä. Sitten kun mulla on isona kitarapaja, niin samaa mentaliteettiä tulen käyttämään itsekin ja asennan kaikkiin LP-malleihini Floikan ihan vaan bluusukkojen kiusaksi... ;)
 
Hehe. Vielä parempaa olis joku semmonen piilokamera -tyyppinen ohjelma, jossa joku oikein konservatiivinen bluespatu menisi kitarakauppaan hakemaan les paulia, ja jokaisessa olisi valmiina floyd rose ja EMG:n aktiivimikrofonit, tietysti killswitch potikalla höystettynä.
 
Myyjä tietysti yrittäisi parhaimpansa mukaan saada ostajan hyväksymään nämä uudet hienoudet. Vahvistimetkin voisivat olla kaikki semmosia joista clean kanava on heivattu huitsin nevadaan tarpeettomana.

iec: :)

Päivän parhaat naurut... Se legendaarinen garage-worn-kitara.

-iec
 
Laulava Kylätohtori: Joo, ei siitä viitsi paljon kylillä huudella... ;)
 
Siinä kitarassa on mojoa! :D

Mitenkäs fernandes, liekkö mainittu täällä? Tästä ei paljoa suomessa ainakaan puhuta, vaikka firma on muistaakseni pystytetty jo '69(?). Lähinnä tuosta sustainerista kuulee/näkee puhuttavan, vaikka kitaratkin ovat oikein hyviä soittopelejä, varsinkin nuo kalliimman pään japanilaiset.

Jartse Tuominen ainakin veteli "bluesia" GTR-tourien aikaan Jackson-Mesa Boogie yhdistelmällä. Muistaakseni buustaili vahvaria vielä noin viidellä eri säröpedaalilla. Oli muuten saundit livenä kuultuna suhteellisen mielenkiintoiset - olin kyllä hämmentynyt mies:) No meininkiä oli!
 
http://www.youtube.com/watch?v=hTy4wOID2Ss

Rokangas taitaa olla aika vaiettu ku ei jameissa näy...

Ben Hur: Täältä ääni G&L tuotannolle.
 
Harrastelija kun olen, niin kokemusta ei ole kuin parista G&L kitarasta.
Eihän G&L mikään vaiettu merkki vissiin ole, mutta ei niin hyvin tunnettukaan.
Torilta ku tsiigaa, ni pari hassua siellä aina välillä on.
 
Omat G&L:t tarkkakaulaisia, vireen pitäviä ja muutenkin käteen istuvia.
Tuntuisi olevan jotenkin hyvin viimeisteltyjä nämä, nauhanpäät ei törrötä, pintakäsittely hieno...
 
BluesBoyn kun vielä joskus sais, niin pahin into taitais laantua vähäksi aikaa
 
BilBb
 
Eipä Leo Fender suotta väittänyt aikanaan että G&L:t ovat parhaita soittimia joita hän on koskaan tehnyt. Ja tätä hienoa perinnettä jatketaan G&L:llä yhä. Itsekin monia G&L:iä soittaneena/omistaneena voin allekirjoittaa tämän, sikäli kun puhutaan jenkkivalmisteisista. Ei toki halvempi tribute -linjakaan huono taida olla, mutta vähemmän omaan kokemusta siitä.

Jos Leon mielestä G&L on parasta mitä on tullut tehtyä niin voiko sen ymmärtää myös niin että G&L stratot on vähintään samantasoisia soittimia kuin Fender stratot? Hankkiko Fender -soittajat myös G&L soittimia vai onko tässä jokin merkkiuskollisuuden raja? En itse tiedä, tuli vaan mieleen ja siksi kysyn.

Osteri: Jos Leon mielestä G&L on parasta mitä on tullut tehtyä niin voiko sen ymmärtää myös niin että G&L stratot on vähintään samantasoisia soittimia kuin Fender stratot? Hankkiko Fender -soittajat myös G&L soittimia vai onko tässä jokin merkkiuskollisuuden raja? En itse tiedä, tuli vaan mieleen ja siksi kysyn.
 
Voihan sen noinkin käsittää, kannattaa käydä itse testaamassa ja muodostaa mielipide asiaa koskien. Ovathan kitarat aina yksilöitä ja mitään noin yksioikoista linjanvetoa ei voi oikein tehdä, mutta G&L:n tuotanto tuntuu olevan aika tasalaatuista, joten se etu sillä on moneen muuhun valmistajaan verrattuna. Ja toki vaikuttaa se mitä kitaroita verrataan mihin, customeita vai ihan perusmalleja.
 
Joillakin vaan pitää lukea se Fender lavassa vaikka toisaalta se G&L:kin on aivan yhtä "aito" Fender, miten nyt asian sitten haluaakin nähdä. Onhan merkeillä toki eroavaisuuksiakin keskenään samojen mallien välillä, joten sekin toki vaikuttaa varsinkin konservatiivisimpien ja merkkiuskollisten soittajien kohdalla. Kerran eräällä keikalla eräs vanhemman polven Fender -soittaja sanoi mulle testaamatta G&L:ääni että "Kyllä sunkin pitää hankkia joku kunnon merkkikitara." :D
 
Aika usein ainakin harrastelijapuolella joutuu selittelemään mikä on homman nimi kyseisen merkin kohdalla. Eikö sitten markkinointi ole tavoittanut tarpeeksi hyvin potentiaalista ostajakuntaa, sillä tuote on hyvä eikä siitä pitäisi homman olla kiinni. Usein näkee etsittävän stratoa/teleä nimenomaan Fenderiltä, ei edes haluta tutkia muita vaihtoehtoja. Ei toki fenkuissa mitään vikaa ole, ei sillä. Ehkä tulevaisuudessa tunnettuus ja sitä kautta arvostuskin nousee. Harvemmin kohtaa mitään negatiivista kirjoittelua G&L:stä, ja pääasiassa G&L:n omistajat taitavat olla hyvinkin tyytyväisiä soittimiinsa, tai tällaisen kuvan olen saanut.

IlleonKali:
 
Aika usein ainakin harrastelijapuolella joutuu selittelemään mikä on homman nimi kyseisen merkin kohdalla. Eikö sitten markkinointi ole tavoittanut tarpeeksi hyvin potentiaalista ostajakuntaa, sillä tuote on hyvä eikä siitä pitäisi homman olla kiinni. Usein näkee etsittävän stratoa/teleä nimenomaan Fenderiltä, ei edes haluta tutkia muita vaihtoehtoja. Ei toki fenkuissa mitään vikaa ole, ei sillä. Ehkä tulevaisuudessa tunnettuus ja sitä kautta arvostuskin nousee. Harvemmin kohtaa mitään negatiivista kirjoittelua G&L:stä, ja pääasiassa G&L:n omistajat taitavat olla hyvinkin tyytyväisiä soittimiinsa, tai tällaisen kuvan olen saanut.
 
Tää on vähän sama kuin kaikkien Les Paul muotoisten skebojen kanssa, jostain syystä vain Gibson on se "aito asia". Toisin sanoen joskus ihmiset haluavat, että merkki on juuri se tietty, vaikka toinen merkki olisi ihan yhtä hyvä ellei parempi ja ehkä jopa halvempi.
 
G&L:sta mulla ei ole muuta pahaa sanottavaa, kuin että virittimissä voisi olla tarkemmat välitykset ja vibratalla on vähän ruma.

Ulkopuolisena asiaa tarkastellen minusta vaikuttaa että tietenkin G&L ja Fender ovat vähintään samoja kitaroita, koska se Leo luojana on siellä keskeinen tekijä.
Voisi kuvitella että G&L on mahdollistanut Leolle jopa parannusten tekemisen sellaisiin kohtiin mitkä Fender aikana ehkä jäivät rassaamaan mieltä. Vertailuja tehneet osaavat tietysti arvioida tilannetta paremmin.