Kitarat: kitarakamat ›

McNulty: Mä en kanssa ymmärrä sitä, kuinka huonosti jotkut soittimenomistajat tahi ammattinyplääjät käsittelevät soittimiaan. Aika monesta vekistä ja fiksauksesta saa kyllä soittimen omistaja tuijotella pitkän tovin peiliin.
 
Kun pitää siististi niin ei tarvitse murehtia ja märehtiä tällaisista, täysin toissijaisista seikoista.
 
On se asia noinkin,että monet pitävät soittimia todella välinpitämättömästi.Joskus olen kyllä huomannut että joku ihme Murphyn laki on kyllä jos arvosoittimiaan yrittää varjella ja käsitellä oikein hyvin.Joku halpa paska millä ei ole mitään väliä niin se kyllä kestää,mutta sitten se uusi kitara jota pitää kuin kukkaa kämmenellä niin ihan varmasti joku osuma siihen tulee.

McNulty: Kun pitää siististi niin ei tarvitse murehtia ja märehtiä tällaisista, täysin toissijaisista seikoista.
 
Vaan kun asia ei kuitenkaan ihan aina näin mene.
 
Mulla on lapakulmallinen kitara kaatunut keikoilla pari kertaa just niin kuin ei pitäisi. Toisella kerralla olin näkemässä tilanteen ja toisella kerralla en. Kummallakin kerralla olin käynyt virittämässä ruoskan hetkeä ennen keikkaa ja jättänyt sen ständiin ja joku muu tohelo päätti käydä hiipimässä tonteilla ja tuuppasi vahingossa kitaran nurin. Kummallakin kerralla oli kyseessä yksi ja sama Ruokankaan tekemä ruoska jossa on volute.
 
Kerran oon lyönyt kyseisen ruoskan myös keikalla kattoon lapa edellä ja tässä tapauksessa kyse oli käsittelijän vauhdikkaasta käsittelystä. Ei käynyt vieläkään mitään. Onneksi. Toisaalta luottamus kyseiseen urheilu- ja harrastevälineeseen on nykyään aika kova kun puhutaan kestävyydestä.
 
Aiheeseen palatakseni ES-339 on pienoisen remontin jälkeen entistäkin parempi työväline ja erittäin inspiroiva sellainen onkin. Akustinen sointikin tuntui paranevan mukavasti.

McNulty: Mä en kanssa ymmärrä sitä, kuinka huonosti jotkut soittimenomistajat tahi ammattinyplääjät käsittelevät soittimiaan. Aika monesta vekistä ja fiksauksesta saa kyllä soittimen omistaja tuijotella pitkän tovin peiliin.
 
Kun pitää siististi niin ei tarvitse murehtia ja märehtiä tällaisista, täysin toissijaisista seikoista.
 
Olen onnistunut osumaan tikalla yhteen kitaroistani.

Methis: ES-339 on pienoisen remontin jälkeen entistäkin parempi työväline ja erittäin inspiroiva sellainen onkin. Akustinen sointikin tuntui paranevan mukavasti.
 
Parani se, kun minäkin paraneman kuulin.

Methis: Vaan kun asia ei kuitenkaan ihan aina näin mene.
 
Mulla on lapakulmallinen kitara kaatunut keikoilla pari kertaa just niin kuin ei pitäisi. Toisella kerralla olin näkemässä tilanteen ja toisella kerralla en. Kummallakin kerralla olin käynyt virittämässä ruoskan hetkeä ennen keikkaa ja jättänyt sen ständiin ja joku muu tohelo päätti käydä hiipimässä tonteilla ja tuuppasi vahingossa kitaran nurin. Kummallakin kerralla oli kyseessä yksi ja sama Ruokankaan tekemä ruoska jossa on volute.
 
Miten olisi sellainen teline josta se soitin ei pääse kaatumaan? Ja jos vielä keikoilla ahdistaa niin saahan sen telineenkin jesarilla kiinni tatamiin.
 
Mä en myöskään ymmärrä ihmisten "uusavuttomuutta" tai kyvynpuutettä vaikuttaa ja muuttaa asioita. Joo, vahinkoja sattuu ja tapahtuu mutta en mä tiedä onko sekään edelleenkään tässä threadissa märehtimisen aihe. Tuntuu vaan siltä, että moni täälläkin valittaa ihan liikaa kun voisivat tehdä asioille itse jotain. Tai jopa niin että mielummin valittavat kuin että samalla vaivalla hoitaisi asiat kuntoon :)
 
Ja selvyyden vuoksi mainittakoon nyt, että vaikka Methiksen tekstiä lainasinkin alkuun, niin palautteeni ei ole kohdistettu häneen. Toki, saa tästäkin taas urputtaa jollei polla kestä.
 
PS. Omistan pari Gibsonin LePaa ja kaikki on hyvin. En ole saanut lapaakaan rikottua.

Muovinen: Siellä on muuten tori harvinaisen pullollaan vähän vanhempaa ja laadukkaampaa gibbonia! Nyt ois siis oiva tilaisuus saavuttaa tyytyväisyys ;)
 
Nyt älä yhtään usuta hullua:-) ostin justiinsa carvisen ja kaikki on hyvin:-D. Olen nyt kaksi viikko atehnyt raittiuslupauksia ja vaanonut etten koskaan enää osta yhtä ainoaa kitaraa:-D.

Tämä ei ole provo vaan epätietoisen amatöörin kysymys: Kannattaako lapakulmallista Gibsonia kuskata autolla niin, että laukku lepää seljällään esim. takapaksissa? Voiko lavankohta vaurioitua monttuisemmalla tieosuudella? Vai onko parempi asetella laukku kyljelleen automatkan ajaksi? Yksi soittoniekka kerran mulle esitti, ettei kannattaisi esim. Lespaa seljällään kuljetella...
Mulla on kitaralaukut yleensä olleet seljällään autossa, mutta muistaakseni en ole hirveitä nimismiehenkiharoita skebat kyydissä päästellyt...

Rämppy:Kannattaako lapakulmallista Gibsonia kuskata autolla niin, että laukku lepää seljällään esim. takapaksissa?
 
Tollain mun Giba kulkee. Ei ne nyt niin herkkiä ole, että kovassa kotelossa tien pompussa peräkontissa katkeaisivat :)

Rämppy: Tämä ei ole provo vaan epätietoisen amatöörin kysymys: Kannattaako lapakulmallista Gibsonia kuskata autolla niin, että laukku lepää seljällään esim. takapaksissa? Voiko lavankohta vaurioitua monttuisemmalla tieosuudella? Vai onko parempi asetella laukku kyljelleen automatkan ajaksi? Yksi soittoniekka kerran mulle esitti, ettei kannattaisi esim. Lespaa seljällään kuljetella...
Mulla on kitaralaukut yleensä olleet seljällään autossa, mutta muistaakseni en ole hirveitä nimismiehenkiharoita skebat kyydissä päästellyt...
 
No kyllä se on mahdollista, että lapa laukussakin vaurioituu jos se pahasti selälleen mätkähtää. Itse kerroinkin miten itselleni kävi juuri niin. Omalla kohdallani laukku oli tyvellään pystyssä ja roudaustilanteessa lipesi kädestä ja kaatui suorinvartaloin selälleen lattialle joten niin kova isku tarvittiin että lapa katkesi. Sen jälkeen on muistaakseni kerran tai kaksi päässyt käymään samalla tavalla (juu tiedän... viisas oppisi virheistään), mutta lapa on säilynyt ehjänä sittemmin.
 
Ikinä en ole epäröinyt laukkua lappeellaan autossa kuljettaa, mutta teoriassahan on mahdollista että siinä jotakin voisi käydä en vain ole kuullut, että kenelläkään olisi käynyt. Varmintahan sitä laukkua on pitää kyljellään niin silloin ei ainakaan käy mitään.

Rämppy: Tämä ei ole provo vaan epätietoisen amatöörin kysymys: Kannattaako lapakulmallista Gibsonia kuskata autolla niin, että laukku lepää seljällään esim. takapaksissa? Voiko lavankohta vaurioitua monttuisemmalla tieosuudella? Vai onko parempi asetella laukku kyljelleen automatkan ajaksi? Yksi soittoniekka kerran mulle esitti, ettei kannattaisi esim. Lespaa seljällään kuljetella...
Mulla on kitaralaukut yleensä olleet seljällään autossa, mutta muistaakseni en ole hirveitä nimismiehenkiharoita skebat kyydissä päästellyt...
 
Eiköhän auton jouset ja iskarit eliminoi aika tehokkaasti niitä iskuja..
 
Tuskin kuskaat ralliautolla 180 km/h mökkitietä. :D

hallu: No kyllä se on mahdollista, että lapa laukussakin vaurioituu jos se pahasti selälleen mätkähtää. Itse kerroinkin miten itselleni kävi juuri niin. Omalla kohdallani laukku oli tyvellään pystyssä ja roudaustilanteessa lipesi kädestä ja kaatui suorinvartaloin selälleen lattialle joten niin kova isku tarvittiin että lapa katkesi. Sen jälkeen on muistaakseni kerran tai kaksi päässyt käymään samalla tavalla (juu tiedän... viisas oppisi virheistään), mutta lapa on säilynyt ehjänä sittemmin.
 
Ikinä en ole epäröinyt laukkua lappeellaan autossa kuljettaa, mutta teoriassahan on mahdollista että siinä jotakin voisi käydä en vain ole kuullut, että kenelläkään olisi käynyt. Varmintahan sitä laukkua on pitää kyljellään niin silloin ei ainakaan käy mitään.
 
Jos mä kuljetan kitaroita autolla niin mä laitan ne takaistuimelle turvavöihin niin a) pehmeä penkki edes auttaa ettei töyssyt ole liian teräviä b) turvavyö estää kitaroita putoamasta penkkien väliin c) ja kun auto on sisältä lämpimämpi kuin takaboxistaan niin kitarakin voi paremmin ja kiittää soittajaansa näin talvipakkasella palautuen nopeammin mahdollisesta lämpötilan muutoksesta jos sitä avittaa pitämällä sitä vähemmän kylmemmässä tilassa mitä se takaboxi on
 
Ikinä mä en ole kuullut että jonkun kitaran lapa tai muukaan osa olis menny rikki tietöyssyjen takia jos kitara on laukussaan ollut kuljetuksen aikana, kyllähän se töyssy saa olla sitten sen verran kova että jo rupee autokin hajoamaan ;-)

hallu: No kyllä se on mahdollista, että lapa laukussakin vaurioituu jos se pahasti selälleen mätkähtää.
 
Tuostahan oli jo puhetta, enimmäkseen väärin mitoitettujen halpalaukkujen ongelma. Sellaisten, joissa lapa ottaa kiinni laukun pohjaan. Sellaisessa saa huonolla tuurilla ja liikaa voimaa käyttämällä lavan rikki sulkemalla laukun. En sano etteikö oikeanlaisessakin laukussa voisi laparikko tulla kovassa äkkipysäyksessä.
 
Joskus junnuna SG:n kanssa pyörällä kulkiessa kaaduin ja laukku teki pari volttia tien pintaa vasten. Laukku sai komeat naarmut, mutta kitaralle ei käynyt mitään. Uskon siis, että sopivassa laukussa jokainen kitara kestää kuljetusta (paitsi lentoyhtiöiden ja Itellan...).
 
Edit: kirjoitusvirhe

-------------------------

pappasfin: Jos mä kuljetan kitaroita autolla niin mä laitan ne takaistuimelle turvavöihin niin a) pehmeä penkki edes auttaa ettei töyssyt ole liian teräviä b) turvavyö estää kitaroita putoamasta penkkien väliin c) ja kun auto on sisältä lämpimämpi kuin takaboxistaan niin kitarakin voi paremmin ja kiittää soittajaansa näin talvipakkasella palautuen nopeammin mahdollisesta lämpötilan muutoksesta jos sitä avittaa pitämällä sitä vähemmän kylmemmässä tilassa mitä se takaboxi on
 
En tiedä keikkailetko paljon, mutta ainakin meillä tyyppillisesti mennyt niin, että kamat tungetaan miten autoon mahtuu ja yleensä penkit on varattu ihmisille kitaroiden sijaan, pl. matkat jotka soittajat voi kävellä tai mennä sporalla.
 
Lapakulmallisetkaan kitarat ei ole kyllä ainakaan minulla hajoilleet kuljetuksessa, näitä on välillä ollut kuorman päällimmäisenä gigbageissa, jos ei ole caseja ollut.
 
Toki kova case (varsinkin vääränlainen) ja tarpeeksi osumaa voi hyvinkin aiheuttaa rikkoutumisen huonolla tsägällä, näin kävi eräälläkin tuttavalla.

ReBeat: Mun mielestä olis nerokasta että ne toisivat markkinoille "broken neck" mallit, joissa kaula olis paskottu ja korjattu jo kertaalleen. Muutenhan ne on merkkinsä kuranneet jo totaalisesti kaikenmaailman custom exhausted limited month exclusive malleilla, joiden määrää kuluttaja ei pysty edes ymmärtämään. Speksit vaihtuneet vuodesta toiseen samojen mallien sisällä ja on niin montaa mallia ettei niistä voi enää edes tietää. Tuolla kaulajutulla ne saisivat sotkettua vähän lisää vielä. Mielellään joku mystisyyteen verhottu juttu vielä, että broken neckin aitous olis merkittynä vain koodilla kaulamikin poteroon. Muuten ei erottais standardista mitenkään.
 
Hehe...hyvät naurut sain kesken päivän tämän lukiessa.
 
Miltä kuullostaisi Gibson Les Paul Titebond Special?
 
Toimitetaan valmiiksi laukussa lapa murtuneena, mukana liima ja maksusitoumus lähimmälle kitarakorjaajalle
 
Kuten jotkut mainostaa, korjattu voi olla jopa alkuperäistä kestävämpi ;)

--------------------

Eiköhän tuo kaula vaadi sellaisen iskun hajotakseen, että jos kitara saa sellaisen laatikosta, auton iskunvaimennuksesta ja jousituksesta huolimatta, niin kyllä siinä menee sitten kitaran lisäksi myös auto romuksi.
 
Ja kuten jo todettu, oikeanlainen laukku suojaa kitaraa oikealla tavalla. Jos kitara on väärässä laukussa ja hajoaa, koska laukku ei kitaralle sovi, niin se ei ole kenenkään muun vika kuin sen, joka sieltä peilistä katsoo....

BigPapa: Tokaihan on tän jo tehnyt:
 
http://www.mylespaul.com/forums/oth … arrived-cracked-neck-lots-pics.html
 
...Ja syyhän on tod.näk. ihan sama kuin niissä kräkänneissä Gibsoneissa - sen siitä saa kun suoraan kopioi. Hassua, että teikäläinen näitä linkittää, kun tossa on kyse just siitä mistä puhuttiin. Merkillä ei tässä kohta liene merkitystä, vai?
 
E: Musta tässä nyt on turha leirejä valita: Gibson tai Tokai, ihan sama. Kyse ei ole merkistä vaan tietyn kaularakenteen mahdollisista haitoista.

Gibsoneissahan on suurempi lapakulma kuin esim Epiphoneissa. Onkohan niin, että jos laittaa Gibsonin LP:n esim Epiphonen LP:n laukkuun, niin lapa ottaa kiinni ja rikkoutumisen riski ilmaantuu.