Kitarat: kitarakamat ›

Freewheeler: Muoto ei tee kitaraa. Telemuotokaan.
 
Minä haluaisin Telecasterin, jossa olisi floikka ja kaksi humbuckeria. Väriksi punainen eikä pleksiä, lavaksi lätkälapa lapakulmalla johon iso teksti "TELECASTER". Siinä olisi hieno Telecaster.
 
E: En tiedä liittyykö aiheeseen. Sanoinpahan vaan.

Ensin puukko heiluu Jyskylässä ja nyt mnetissä. Huhuijjaa.

Freewheeler: Eihän tuolla ole mitään tekemistä Deluxen kanssa. Ei WRHB:ta vaan basic bukkerit. Muoto ei tee kitaraa. Telemuotokaan.
 
Onhan niitä perus buukkereillakin.
http://www.thomann.de/fi/fender_chris_shiflett_tele_deluxe.htm

73nd3r: Näin puristin näkökulmasta hyvä editti. ;)
 
Ei tuosta (eikä tuon ajan japanilaisista monesta muustakaan) paljon tietoa löydy. Ehkä purkamalla löytyis jotain merkkejä kaulataskusta, mikkien ja potikoitten takaa ja muualta piiloista. Oikein helvetin hyvällä tuurilla se kitaran painavuus johtuis mahonkirungosta, mutta se olis jo jättipotti.
 
Laadukkaita soittopelejä on olleet kaikki seiskarin/kasarin japskitat mitä olen soitellut, joten ole tyytyväinen jos sait sopivalla hinnalla.
Ai nii: vanhoilla Staggeilla ei ole mitään tekemistä nykyisten kiinaStaggien röpelöiden kanssa.
 
Painava runko vanhassa japanilaisessa viittaa enemmänkin vaneriin kuin mahonkiin. Hyvä mahonki on kevyttä (50-luvun Les Paulit). Kaikki vanerikitarat joita olen kokeillut/omistanut ovat olleet erittäin painavia.

Muovinen: Ensin puukko heiluu Jyskylässä ja nyt mnetissä. Huhuijjaa.
 
Onko täällä tele-natseja?

trih: Painava runko vanhassa japanilaisessa viittaa enemmänkin vaneriin kuin mahonkiin..
 
No, eiköhän nyt tullu vähän reipas yleistys tuohon.. Tuskin haluat tuonne toiseen ketjuun mennä kertomaan, että sen yhden kaverin Yamaha SG 3000 on "vanerikitara", tuollasen soittimen paino on 4,6 kg.. Tai sitte minulle, että mun 5 kilon Ibanez Artisti on "vanerikitara"..
Ei sitä "painon perusteella" pysty minusta sanomaan, mitä se runkomateriaali on, eikä toisaalta ole aina tehtaan ilmoituksiinkaan kyllä uskomista. Erään soittajan bassokitaraa tuossa laittelin, katalooki-speksit oli että body mahogany, ja olihan se, mahonkivaneria. =)
Tuonne 70-luvun puolivälin paikkeille asti oli japaninkitaroissa aika yleisesti se rungon "ydin" eräänlaista rimalevyä, jonka päällä sitten oli pintapuu viiluna laminoitu. Mutta sitäkään ei oikein voine "vaneriksi" kutsua.

fox: No, eiköhän nyt tullu vähän reipas yleistys tuohon.. Tuskin haluat tuonne toiseen ketjuun mennä kertomaan, että sen yhden kaverin Yamaha SG 3000 on "vanerikitara", tuollasen soittimen paino on 4,6 kg.. Tai sitte minulle, että mun 5 kilon Ibanez Artisti on "vanerikitara"..
Ei sitä "painon perusteella" pysty minusta sanomaan, mitä se runkomateriaali on, eikä toisaalta ole aina tehtaan ilmoituksiinkaan kyllä uskomista. Erään soittajan bassokitaraa tuossa laittelin, katalooki-speksit oli että body mahogany, ja olihan se, mahonkivaneria. =)
Tuonne 70-luvun puolivälin paikkeille asti oli japaninkitaroissa aika yleisesti se rungon "ydin" eräänlaista rimalevyä, jonka päällä sitten oli pintapuu viiluna laminoitu. Mutta sitäkään ei oikein voine "vaneriksi" kutsua.
 
Hupsista, jäikin välistä sana "halpis". Niitä meinasin, että jos kuvittelee tekevänsä Hondurasin mahonki löydön painavasta vanhasta halpiksesta niin...

trih: Hupsista, jäikin välistä sana "halpis". Niitä meinasin, että jos kuvittelee tekevänsä Hondurasin mahonki löydön painavasta vanhasta halpiksesta niin...
 
Jos vilaset aikaisempaa, niin kirjoitinkin jättipotista...
 
En viitti kinastella kun kummallakin on originaalikysyjän instrumenttiin pelkkä mututuntuma. Kaikki tuon ajan japsitehtaat vaan ei ajatelleet itseään halpistehtaina, vaan pyrki kopsaamaan mallikitarat laadulla...
 
Mutta purkamalla selviää ainaski jottai, kuten sanottu.

trih: Hupsista, jäikin välistä sana "halpis". Niitä meinasin, että jos kuvittelee tekevänsä Hondurasin mahonki löydön painavasta vanhasta halpiksesta niin...
 
No nyt.. ;)
Juu, kyllähän minä tuota epäilin, että tarkoitus oli noita hintahaitarin alemman kastin pelejä tarkoittaa. Tulihan selvyys nyt sitten toisillekin! =)
Pakkohan niissä oli käyttää materiaaleja ja rautaa, joka sopi tilaajan antamaan hintahaarukkaan, eli jossain oli aivan ehdoton pakko tinkiä. Vaikka tietty tästäkin on keskusteltu täällä, ei tuota faktaa tahdo kaikki millään uskoa.. ;)

73nd3r:
Kaikki tuon ajan japsitehtaat vaan ei ajatelleet itseään halpistehtaina, vaan pyrki kopsaamaan mallikitarat laadulla...
 
Totta kai, mutta.. Japanilainen (kuten yleensä koko itäinenkin) soitinvalmistus pohjaa pääosin sopimusvalmistukseen. Tilaaja ostaa tietyn määrän soittimia, ja valmistukselle on asetettu hintakatto. Tottahan toki on selvää, ettei yksikään teollinen (ja laillinen!!) valmistaja soitinpuolella, oli se sitten idässä tai lännessä, ehdointahdoin yritä tehdä paskaa. En tiedä ainuttakaan japsi- tahi koreantehdasta, joka olis ehdottomasti profiloitunut "halpistehtaaksi". Sen sijaan siellä tehdään tilaajan, oli se sitten Hoshino (Ibanez) tai Kanda Shokai (Greco), antaman hintakaton puitteissa soittimia. Ja niitä tuli koko hintahaitarin laajuudelta. Sitten, kun kävi selväksi, ettei oikein järkevästi pystytty tilaajalle toimittamaan niitä hintahaitarin alemman pään kitaroita, tuotantoa ostettiin E-Korean valmistajilta. Sitten Kiinasta ja Indonesiasta.
Itämaiseen moraaliin kuuluu, että siitä tuotteesta on saatava hyvä. Sehän oli koko perusta japsikitaroitten invaasiolle koko läntisen maailman soitinmarkkinoille alkaen 60-luvun lopuilta..koskapa markkinat vaikuttivat lupaavilta, oli sinne kilpailemaan päästävä. Samaan aikaan nuo japsikopiot tulivat laadultaan aina ja aina paremmiksi, ahdistaen noita jenkkilänkin suuria soitinrakentajia siihen pisteeseen, että niiden ainoa mahdollisuus edes jollain tavalla säilyttää halvemman hintaluokan soittimissa markkinaosuutensa, oli siirtää tuotanto itään. Ensin lähtivät Fender (Squier) ja Martin (Sigma), sitten Guild (Madeira) ja Gibson (Epiphone)

73nd3r: Jos vilaset aikaisempaa, niin kirjoitinkin jättipotista...
 
Tämä taas voi hyvinkin olla mahdollisuuksien rajoissa.. Mutta kyseessä silloin on joku poikkeus. Kyllähän noita on kaikenmoisia nähty, että joku yksittäinen soitin saattaa olla spekseiltään joltain osin "huomattavasti kalliimman" mallin kaltainen. Onko kyseessä sitten "vahinko tuotantolinjalla" tahi tietoinen yksittäinen soitin tilauksen määrän "paikkaamiseen", sitä ei kukaan osaa sanoa. ;)

Älä nyt kummiskaan unohda, että monella japanilaisella merkillä on laadukasta omaa (usein kopio-) tuotantoa ennen tätä halpasopimusaikaa. Melkoisen surutta sen ajan tavaramerkkisuojausten hillitsemättä siellä tehtiin kitaroita (autoja, kameroita, jne.) länsimaisen mallin mukaan sisämarkkinoille ja myöhemmin vientiinkin.
 
Ja siinä se vanhojen japskien viehätys piileekin. Tuliko mummun ullakolta eteen vanerikräpsä ropelikaulalla vai superyksilö joka soi paremmin kuin aito Fender. Vähän kuin lottoa.

73nd3r: Älä nyt kummiskaan unohda, että monella japanilaisella merkillä on laadukasta omaa (usein kopio-) tuotantoa ennen tätä halpasopimusaikaa..
 
Tuota.. en oikein nyt sinällänsä ymmärrä pointtia. Puhutaanko nyt 50-luvun tuotannosta (joka välttämättä ei _ihan_ "länsimaisella tasolla" kitaroitten, alunperin akustisten, tasolla ollut, vaiko tuota 60-luvulla alkunsa saanutta "kopio-buumia".
Jos jälkimmäistä, niin sitten voi todeta, että kyllä jo tuolloin oli tuo sopimustuotanto kehissä. Eli oli eriksaeen valmistava tehdas, sitten se brändin omistanut taho joka hoiti valmistuttamisen säkä valmiiden soittimien markkinoinnin omalla brändillään.
Eli ei ollut esim. 1974 "Ibanez-tehdasta" joka valmisti, sanotaan vaikka Ibanez 2375 ASH -"Stratoja" vaan ne teki ChoShin Gakki tahi FujiGen Gakki -tehdas. Markkinoinnin hoiti Hoshino (joka omisti tuotemerkin "Ibanez")

Täytyyhän sen olls, kun siinä kerran lukee telecaster ja tavaramerkin haltija on sen teleksi katsonut.
 
Tuollaisen kopio olisi siis telekopio - kuten se aiemmin esitetty vanha Deluxe-kopio.
 
Toki avarakatseisuudestani rokotetaan heti: samoillas kriteereillä vastaan voi tulla tällainen:
http://www.petenoon.com/SetneckTeleFront.jpg

Tähän ovat menneet ruojat laittamaan vielä aktiivimikitkin... O tempora, o mores!
 
http://www.thomann.de/fi/fender_jim_root_telecaster_flat_white.htm

varakeef: Täytyyhän sen olls, kun siinä kerran lukee telecaster ja tavaramerkin haltija on sen teleksi katsonut.
 
Tuollaisen kopio olisi siis telekopio - kuten se aiemmin esitetty vanha Deluxe-kopio.
 
Toki avarakatseisuudestani rokotetaan heti: samoillas kriteereillä vastaan voi tulla tällainen:
http://www.petenoon.com/SetneckTeleFront.jpg
 
Kelpuuttasin matsaavalla lavalla, ilman floikkaa.

Freewheeler: No huhhuh. Telecasterin kanssa ei mitään tekemistä tuolla. Vaikka Fender onkin...
 
Ei telekaulaa, ei teletallaa, ei telesäätimiä, ei telemikkejä, ei teletwängiä...
 
Millä nimellä noita sit pitäis myydä jos ei telecastereina? Ihanaa höpöhöpöä.

fox: Tuota.. en oikein nyt sinällänsä ymmärrä pointtia.
 
Pointti on vaikka siinä, että esim. Fenderin "sopimustuotanto" Japanissa alkoi 80-luvun alussa, mutta esim. Tokailla oli jo kymmenkunta vuotta aiemmin omia Fenkkukopsuja - todellisia helmiä.
 
Ja siinä, ettei ollut pelkästään sattumaa, että nuo isot tehtaat teki noita ensimmäisen polven sopimuksiaan juuri Japaniin (eikä esimerkiksi Intiaan, Indonesiaan jne.), jossa oli jo valmiina sen ajan tarkoituksiin sopiva tuotantokoneisto - ja tietysti se kilpailufactor juuri sen koneiston kanssa.
 
Tai lyhyesti, että termi "sopimustuotanto" sisältää nykyisin ihan eri elementtejä kuin vaikka 60-, 70- tai 80-luvuilla...
 
(mennään kyllä jo kauas teletopicista... jääköön tältä erää tähän)