| Aihe: Strato nitrolla ja modernilla kaulalla | |
|---|
 jm4k
31.01.2013 11:05:53 | |
|
Katsellut uutta stratoa jo pidemmän aikaa ja toiveissa ollut löytää SSS-versio modernilla kaulalla (tai siihen suuntaan), nitro-lakattuna ja medium-jumbo tms (lue ei-vintage) nauhoilla.
Lähimmäksi pääsee selkeästi Vintage Hot Rod '62, mutta tässä kaula on omaan makuun jo hieman tuhti..
Budjettia pitäisi mielellään alle 2K€ luokassa.
Olisiko hyviä vinkkejä?
Kiitän ja kumarran. |  RamoQ
31.01.2013 11:15:13 (muokattu 31.01.2013 11:17:22) | |
|
Jos ei artistimalli haittaa niin mulle tulee mieleen tämä:
http://www.fender.com/en-FI/guitars … ocaster/mark-knopfler-stratocaster/
Muutentäsmää noihin sun toiveisiin, paitsi että en ole varma tuosta nitrolakasta. Itse muistelen että tuossa nitrolakka on, mutta en uskalla kuitenkaan mennä 100% lupaamaan, etenkään kun en asiasta löytänyt Fenderin sivuiltakaan mainintaa (Tai sitten en osannut katsoa)
E: Helsingin Kitarapajalla on ainakin yksi käytetty joten ei muutakun sinne testailemaan ja toteamaan itse.
Nostalgia on vanhojen ihmisten heroiinia. | |
jm4k: Katsellut uutta stratoa jo pidemmän aikaa ja toiveissa ollut löytää SSS-versio modernilla kaulalla (tai siihen suuntaan), nitro-lakattuna ja medium-jumbo tms (lue ei-vintage) nauhoilla.
Lähimmäksi pääsee selkeästi Vintage Hot Rod '62, mutta tässä kaula on omaan makuun jo hieman tuhti..
Budjettia pitäisi mielellään alle 2K€ luokassa.
Olisiko hyviä vinkkejä?
Kiitän ja kumarran.
Itse unohtaisin tuon nitron ja ostaisin American Standard Stratocasterin. On kyllä melkoisesti kalliimpi kuin meksikolaiset mutta toisaalta ominaisuuksiltaan ainakin jonkun verran kiinnostavampi.
Vintage-malleissa on myös hyvin pieni tuo radius, niin kuin tuossa Knopflerissa. Mutta käy ihmeessä kokeilemassa, hyvin mukava malli tuo on ainakin tietynlaiseen soittotyyliin ja olisin itse ehkä voinut ostaa, mutta budjetti alkoi paukkua ja tällä kertaa menen Standardilla. |  Broadcaster
31.01.2013 11:48:12 (muokattu 31.01.2013 11:49:08) | |
|
jm4k: Katsellut uutta stratoa jo pidemmän aikaa ja toiveissa ollut löytää SSS-versio modernilla kaulalla (tai siihen suuntaan), nitro-lakattuna ja medium-jumbo tms (lue ei-vintage) nauhoilla.
Lähimmäksi pääsee selkeästi Vintage Hot Rod '62, mutta tässä kaula on omaan makuun jo hieman tuhti..
Budjettia pitäisi mielellään alle 2K€ luokassa.
Olisiko hyviä vinkkejä?
Kiitän ja kumarran.
EJ Strato voisi täyttää speksien puolesta tarpeesi, mutta eihän tuo Hot Rod '62:n kaula nyt vielä paksu ole ;)
edit: käytettynä ainakin pysytään helposti budjetissa. | |
jm4k: Katsellut uutta stratoa jo pidemmän aikaa ja toiveissa ollut löytää SSS-versio modernilla kaulalla (tai siihen suuntaan), nitro-lakattuna ja medium-jumbo tms (lue ei-vintage) nauhoilla.
Lähimmäksi pääsee selkeästi Vintage Hot Rod '62, mutta tässä kaula on omaan makuun jo hieman tuhti..
Budjettia pitäisi mielellään alle 2K€ luokassa.
Olisiko hyviä vinkkejä?
Kiitän ja kumarran.
Eikös tuo nitrolakka sodi vähän Fenderin perusideoita vastaan? sehän on enemmän Gibsonin juttu (Gibsonit on vissiin kaikki nitrolakattuja, siis pehmeää ja herkkää kolhuille). Muistan jostain lukeneeni, että itse Lexa oli jo sitä mieltä että kitaran pitää kestää kulutusta ja siksi Fenderit on yleenä lakattu jollakin polyuretaanilakalla. Taisinpa muusikoiden netin jostakin keskustelusta lukea sellaisenkin väittämän, että jossakin vaiheessa kun sitä nitroa kaikki vaati, ne Fenderillä veteli nitrot polyuretaanin päälle (ihan puhasta mutua ja ehkä joku heitti sen vaan vitsinä). Itselläni on tuossa sekä polyuretaanilakattuja ja nitrolakatuja kitaroita, niin on tuo pikkuisen herkän oloista tuo nitrolakka. Ehkä siinä on jotakin etua, mutta en tiedä mitä.
Tuohon budjettiisi kyllä mahtuisi ihan oikea putiikkikitarakin. Uutena taitaa Ruokankaat ja Suhrit mennä kolmen tonnin tietämille, mutta käytettynä ainakin Ruokankaita näkyy siihen pariin tonniin tai alle (itse olen nähnyt halvimman mojobluesin 1300 euroa, mutta yleensäne ovat kalliimpia).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  fox
31.01.2013 15:55:41 | |
|
hallu: Taisinpa muusikoiden netin jostakin keskustelusta lukea sellaisenkin väittämän, että jossakin vaiheessa kun sitä nitroa kaikki vaati, ne Fenderillä veteli nitrot polyuretaanin päälle (ihan puhasta mutua ja ehkä joku heitti sen vaan vitsinä).
No, kyllähän vaikka kirjasta "Stratocaster Chronicles" ja monesta muustakin lähteestä tuohon voi perehtyä..
Entivanhaan (kukaties edelleenkin) nuo bodyt filleröitiin upottamalla "Fullerplast stain" -altaisiin, just jostain juutuubista muutama kuukausi sitten katselin jotain "tehdasvideota". Sitten päälle ruiskuttelemaan joko peittävää maalia tai sitte sunburstia. Videolla oli yks tuon ajan kuuluisia maalareita, "Sam Mahoney at the spray booth" ruuttaamassa väriä. |  Numb
31.01.2013 16:03:13 | |
|
jm4k:
Entäs jos tilaat speksiesi mukaisen kaulan? Warmothilta taikka vaikka joltakin kotimaiselta valmistajalta?
Sehän noissa pulttikauloissa onpi yksi hyvä puoli, että jos kaula ei ihan miellytä, ei tarvitse vaihtaa koko soitinta. | |
http://www.fender.com/en-FI/series/ … -select/fender-select-stratocaster/
Mites tämä? Onko liian moderni?
Tuossa käsittääkseni on nitrolakka. Korjatkaa, jos olen väärässä...
Soittokamat kiinnostaa enemmän, kuin reenaaminen ;) | J-P L
31.01.2013 19:50:28 (muokattu 31.01.2013 20:03:09) | |
|
hallu: Eikös tuo nitrolakka sodi vähän Fenderin perusideoita vastaan? sehän on enemmän Gibsonin juttu (Gibsonit on vissiin kaikki nitrolakattuja, siis pehmeää ja herkkää kolhuille). Muistan jostain lukeneeni, että itse Lexa oli jo sitä mieltä että kitaran pitää kestää kulutusta ja siksi Fenderit on yleenä lakattu jollakin polyuretaanilakalla.
Fender alkoi käyttää polyuretaanilakkaa tiettävästi vasta vuonna 1968. Ja onhan Fenderillä tällä hetkelläkin tuotevalikoimassaan useampia nitrolakattuja kitaroita.
ks. http://home.provide.net/~cfh/fenderc.html
What Fender really did was use the colors as available from DuPont, be it acrylic or nitrocellulose. But they always used clear lacquer that was nitrocellulose based.
- -
Bob Gowan ran the Fender finish shop for Leo Fender and for CBS until he got sick of CBS and quit in the early 1970s. It was the decision of Bob and another gentlemen at Fender in 1968 to change to Aliphatic Urethane Coatings (aka "Poly") on the guitars. Fender immediately went from numerous coat application of clearcoat lacquer to *two* coats of Aliphatic Urethane. The decision was strictly a labor thing, but in the process, the decision essentially ruined Fender instruments!
Also it should be noted that 1968 and later Fenders are not entirely AUC (Aliphatic Urethane Coating). What Fender did was seal the body (as always), and then spray the sunburst colors with lacquer. Now instead of using lacquer as the clear coat over the sunburst, they just sprayed two coats of AUC. | |
J-P L: Fender alkoi käyttää polyuretaanilakkaa tiettävästi vasta vuonna 1968. Ja onhan Fenderillä tällä hetkelläkin tuotevalikoimassaan useampia nitrolakattuja kitaroita.
ks. http://home.provide.net/~cfh/fenderc.html
Juu, eli Lexa ehti myydä puljunsa cbs:le ennenkuin polyuretaani tuli kuvioihin. Seison korjattuna ja hyvä kun toit tosiasiat pöytään. Lähinnä itse en osaa ajatella Fendereitä nitrolakattuina kun se on aina tuntunut enemmä Gibsonin jutulta ja kaikki näkemäni fenkut on aina ollut polyuretaanilakattuja.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  FensonGibder
31.01.2013 20:30:56 (muokattu 31.01.2013 20:32:25) | |
|
Käytetty ja nitrottu Eric Johnson.
12" radius, soft-V.
Torilla oli ainakin paripäivää sitten parikin 1400-1500 hintaluokassa.
Kaula on kyllä tuhdihko.
http://www.fender.com/en-FI/series/ … st/eric-johnson-stratocaster-maple/
Edit*
Nauhoina medium jumbot tuossa, kuten tilasit.
Riffi, nyt. | |
hallu: Juu, eli Lexa ehti myydä puljunsa cbs:le ennenkuin polyuretaani tuli kuvioihin. Seison korjattuna ja hyvä kun toit tosiasiat pöytään. Lähinnä itse en osaa ajatella Fendereitä nitrolakattuina kun se on aina tuntunut enemmä Gibsonin jutulta ja kaikki näkemäni fenkut on aina ollut polyuretaanilakattuja.
Miulla on nitrottu tele, 2011 mallia...
Varmista aina että nakissa on kaksi päätä. Jos näin ei ole, kyseessä on rinkeli. | |
Hynkel Belzepop: Miulla on nitrottu tele, 2011 mallia...
Tuleeko siihen helposti naarmuja?
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
hallu: Tuleeko siihen helposti naarmuja?
Eiköhän se riipu omistajan ominaisuuksista enemmän kuin lakan ominaisuuksista.
En muista naarmuttaneeni nitrottuja sen enempää kuin polyttuja.
Riffi, nyt. | hallu
01.02.2013 09:55:18 (muokattu 01.02.2013 09:56:51) | |
|
FensonGibder: Eiköhän se riipu omistajan ominaisuuksista enemmän kuin lakan ominaisuuksista.
En muista naarmuttaneeni nitrottuja sen enempää kuin polyttuja.
No totta kai riippuu en sitä tarkoittanut. Itselläni ainakin tuo Gibson jossa on nitrolakka, on huomattavasti pehmeämi pinnaltaan kuin fender jossa on polyuretaanilakka. En siis ota kantaa siihen lakan hyvyyteen enkä yritä väittää, että jompi kumpi olisi sen parempaa. Koitan kauttarantain puhua siitä miten se vaikuttaa siihen soittimen tunnelmaan.
Kysyin siitä naarmuuntumisherkkyydestä lähinnä siksi, että onko fenderillä sen nitron alla jokin kestävämpi pinnoite, vai onko siellä suoraan puu (eli onko pehmeä?). Katselin hiljattain kitaraclubiohjelmaa, jossa Tuomas Väinölä esitteli -58 vuoden stratoaan ja mietin jälleen, että miten se vaahteraotelauta pystyy kulumaan sillä tavalla. Hiffasin tässä aamulla, että nitrolakkaus selittää sellaisen kulumisen. Olen myös mnesti ihmetellyt relikoitujen kitaroiden kulumisen luonnottomuutta, mutta sekin selittyy pitkälti tuolla nitrolakalla.
En siis tarkoita kirjoittelullani mitään sen kummempaa. Olen vain aidosti shokissa kun tämä fenderin "avioton lapsi" paljastui. Ollaan kuitenkin itselleni hyvin pyhien arvojen äärellä (jo ikimuistoisista ajoista ovat fenderit olleet lakattuja polyuretaanilla ja gibsonit nitrolla. Näin on aina ollut ja sitä älkööt ihminen muuttako). On tässä nyt vähän nielemistä minulla:-) koittakaa ymmärtää ja olla pitkämielisiä. Pyhänä pitämäni arvon historiallista pohjaa on horjutettu.... ahdistaa:-).
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. |  Hynkel
01.02.2013 10:01:07 (muokattu 01.02.2013 10:02:16) | |
|
Kyllähän se hiljalleen relikoituu, pakko myöntää. Olen aika kovakourainen noiden kitaroiden kanssa, ja vaikka ne ovat omalla tavallaan myös koriste-esineitä niin ennen kaikkea kyllä soittimia joilla soitetaan paljon. Pienet kolahdukset eivät näytä aiheuttaneen pahemmin mitään, ei se nitrokaan mitään margariinia ole.
Enemmän harmittaa kun soittoverkkareista (minulle on todella soittoverkkarit kun treenaan kotona, mukavuus ennen kaikkea!) jostain syystä on jäänyt tumma jälki runkoon. Ilmeisesti nitrolakka reagoi johonkin housuissani olevaan muovikomponenttiin ja tummuu.
Samoin vanhasta kitarahihnasta on jäänyt pieniä tummumia, sellaisia haalean kahviläikän näköisiä, muttei mitään kovin dramaattista.
Varmista aina että nakissa on kaksi päätä. Jos näin ei ole, kyseessä on rinkeli. | |
Hynkel Belzepop: Kyllähän se hiljalleen relikoituu, pakko myöntää. Olen aika kovakourainen noiden kitaroiden kanssa, ja vaikka ne ovat omalla tavallaan myös koriste-esineitä niin ennen kaikkea kyllä soittimia joilla soitetaan paljon. Pienet kolahdukset eivät näytä aiheuttaneen pahemmin mitään, ei se nitrokaan mitään margariinia ole.
Enemmän harmittaa kun soittoverkkareista (minulle on todella soittoverkkarit kun treenaan kotona, mukavuus ennen kaikkea!) jostain syystä on jäänyt tumma jälki runkoon. Ilmeisesti nitrolakka reagoi johonkin housuissani olevaan muovikomponenttiin ja tummuu.
Samoin vanhasta kitarahihnasta on jäänyt pieniä tummumia, sellaisia haalean kahviläikän näköisiä, muttei mitään kovin dramaattista.
Okei lopeteaan tältä erää tämä offtopikki. Huomasin juuri, että olen melkein varastanut koko ketjun alkupeäiseltä kysyjätä tähän mun joutavaan länkytykseeni. Vilpittömät pahoittelut kaikille, varsinkin ketjun aloittajalle.
Ja jotta päästään siististi takaisin aiheeseen, niin pitääkö merkin olla fender? Ruokangasta olen joskus käpistellyt ja Suhrista puhutaan paljon hyvää ja nähdäkseni molemmat saisi käytettynä tuohon parin tonnin haarukkaan. Toki parilla tonnilla saa jo ihan aidon Fenderinkin.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
hallu: No totta kai riippuu en sitä tarkoittanut. Itselläni ainakin tuo Gibson jossa on nitrolakka, on huomattavasti pehmeämi pinnaltaan kuin fender jossa on polyuretaanilakka. En siis ota kantaa siihen lakan hyvyyteen enkä yritä väittää, että jompi kumpi olisi sen parempaa. Koitan kauttarantain puhua siitä miten se vaikuttaa siihen soittimen tunnelmaan.
Olisikohan niin, että se nykyinen nitroksi kutsuttu lakka ei ole ollenkaan samanlaista kuin se 50-luvulla käytetty.
Aitoa nitrolakkaa kuvaillaan nimenomaan kovaksi ja hauraaksi, kun ainakin omassa Fenderissäni oleva ilmeisesti jonkinlainen nitroselluloosasekoite on pehmeän ja nuhjuisen oloista.
Olen tutkinut ystäväni vuoden 1971 Gibson Les Paulia (nitro). Siinä on kova pinta, joka on lohkeillut lähes kauttaaltaan pieniksi suomuiksi ja hankautunut tietyistä kohdista kokonaan pois.
Samanikäiset muovilakatut kitarat ovat paljon vähemmän kuluneen näköisiä.
Tuo Fenderin nitrolakka ainakin käyttäytyy ihan eri tavalla kuin perinteinen.
Oma jännä fiiliksensä siinäkin kyllä on, enemmänkin se muistuttaa vahattua kuin lakattua.
Oma vaikutelmani on, että vaikkakin ulkonäkö ja kestävyys on parasta silloin kun käytetään paksua kerrosta muovilakkaa, niin huonekalulaatuinen käsittely voi aiheuttaa soinnin tukkeutumista.
Kaulan lakkauksesta sanoisin, että oma suosikkini on satiinipinta, se on ergonomisin. Ohut muovilakkaus on rungossa minusta parempi kuin paksu, vaikkakin sitten pientä lohkeilua voi tosin ilmetä.
Olen myös sitä mieltä että Suomen olosuhteissa kitara voi olla hyvä suojata lakkaamalla, vaikka sointi siitä teoriassa kärsisikin. Sillä vaikka ilmankosteudesta huolehditaan, niin talvisilla keikkamatkoilla soitin joutuu aika äärimmäisiin lämmönvaihteluihin, jolloin puun kosteustilanne voi äkisti muuttua. | |
GiovanniDiRondo: Olisikohan niin, että se nykyinen nitroksi kutsuttu lakka ei ole ollenkaan samanlaista kuin se 50-luvulla käytetty.
Aitoa nitrolakkaa kuvaillaan nimenomaan kovaksi ja hauraaksi, kun ainakin omassa Fenderissäni oleva ilmeisesti jonkinlainen nitroselluloosasekoite on pehmeän ja nuhjuisen oloista.
Olen tutkinut ystäväni vuoden 1971 Gibson Les Paulia (nitro). Siinä on kova pinta, joka on lohkeillut lähes kauttaaltaan pieniksi suomuiksi ja hankautunut tietyistä kohdista kokonaan pois.
Samanikäiset muovilakatut kitarat ovat paljon vähemmän kuluneen näköisiä.
Tuo Fenderin nitrolakka ainakin käyttäytyy ihan eri tavalla kuin perinteinen.
Oma jännä fiiliksensä siinäkin kyllä on, enemmänkin se muistuttaa vahattua kuin lakattua.
Oma vaikutelmani on, että vaikkakin ulkonäkö ja kestävyys on parasta silloin kun käytetään paksua kerrosta muovilakkaa, niin huonekalulaatuinen käsittely voi aiheuttaa soinnin tukkeutumista.
Kaulan lakkauksesta sanoisin, että oma suosikkini on satiinipinta, se on ergonomisin. Ohut muovilakkaus on rungossa minusta parempi kuin paksu, vaikkakin sitten pientä lohkeilua voi tosin ilmetä.
Olen myös sitä mieltä että Suomen olosuhteissa kitara voi olla hyvä suojata lakkaamalla, vaikka sointi siitä teoriassa kärsisikin. Sillä vaikka ilmankosteudesta huolehditaan, niin talvisilla keikkamatkoilla soitin joutuu aika äärimmäisiin lämmönvaihteluihin, jolloin puun kosteustilanne voi äkisti muuttua.
Ni hitto, palataan nyt vielä vähän kommentoimaan:-). Tuo gibsonissani oleva nitrolakka on nimenomaan pehmeää ja joustavaa ei haurasta eikä kovaa ja se on myös vajaaksi kaksikymmentä vuotiaaksi säilyttänyt kiiltävyytensä, mutta olen pitänyt sitä kuin kukkaa kämmenellä vaikka se on ollut muutamalla keikallakin mukana.
Tottahan se on, että akustisissa soittimissa pintakäsittely on ihan oma taiteenlajinsa ja vieulunrakentajat ovat kai käyneet sotiakin aiheen ympärillä:-). Sähkökitarassa en olisi soinni tukkeutumisesta huolissani enkä usko, että se lakka siihen nyt ainakaan enää mitään vaikuttaa muuta kuin puhtaan teoreettisella tasolla. Enemmän katson, että lakkaus vaikuttaa siihen miten soitin on suojattu ja miltä se tuntuu kädessä ja tietenkin miltä se näyttää ja kuinka kulutuskestävää se on. Sähkökitarassa en usko sillä olevan soinnin kanssa mitään tekemistä paitsi ehkä mielikuvituksessamme.
Itselläni on seiskaysi strato jossa on käsittääkseni plyuretaanilakkaus ja siinä lakka on kulunut melkein kokonaan pois niin, että paikoitellen maalikin on hieroutunut pois (ihan siis t-paidalla ei mitään mekaanista vauriota niillä kohdin). Kitara on joka tapauksessa menettänyt kiiltävyytensä kropasta ja muuttunut varsin mattapintaiseksi. Uutena se kuitenkin kiilteli ihan samalla tavalla kuin nämä uudetkin kitarat.
Jos se vaappuu ja vaakkuu, se on ankka. | |
Voipi olla, että 50-luvun nitrolakat sisälsivät sellaisia myrkkyjä, jotka ovat nykyisin kiellettyjä..
Met trasikoittim bisi Vanha Rauma iha vaa aikanguluks. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
