Runo: Nöyränä kääntyvät rukiin päät (31.1.2013)
Rukiin päät kääntyvät rantaan päin
mies ottaa tulta saappaastaan, ja kumarrus
äidille jonka harmaaseen palmikkoon
jo käy kesäillan kalmisto
hän melkein valmis on,
harmaan palmikon
laineille jättää
tie kiertää järven
polku kapenee veteen
kirkonkellot ovat väsähtäneet.
Tehty retki on päättyvä päivä
puusta revitty säilä
koivusta imetty mahla
jaloissa hitaasti kiertävä veri
ja äkkisyvä vesi,
juhlat jäävät
jo näkyvät kesäillan kalmistot,
ja kääntyvät rukiin päät.
Nääntynyt matkaaja
lintuparvi saattajana
väsyneet suonet jaloissa
äkkisyvään ne kahlaavat
jo odottaa kesäillan kalmisto
äiti melkein valmis on,
harmaan palmikon
laineille jättää
nöyränä kääntyvät rukiin päät.
,
-merja ritala- Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Sanat: Kun huuhkaja vielä huhuilee (3.2.2013)
Hän nousee maasta
haastaa kalliot, vedet
ihmisluonnon tärvelemät
kirkkauden eteen
haastaa linnut
uuteen uljaaseen kiitoon
täyteen liitoon
siivet venyneenä,
lentää kauas täysin heränneenä
Hän näkee yhdistyneet,
ja hajotetut maat
pilkotut ja korjatut haat
Hän näkee veden pohjaan
ohjaa kalat pintaan
ja päästää vapaaksi hylkeet
kun verkot nylkee kupariset kyljet
Hän nousee vedestä
vetää henkeä sun edestä
haastaa kaislikot ja kivikot
matalikot joita jo,
vesi huuhtelee
Hän kuuntelee
kun huuhkaja vielä huhuilee
Hän kuuntelee
kun huuhkaja vielä huhuilee
Hän nousee vedestä
vetää henkeä sun edestä
Hän näkee veden pohjaan
ohjaa kalat pintaan
ja päästää vapaaksi hylkeet
kun verkot nylkee kupariset kyljet
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
soihtu55