| Aihe: Äänimiehen peukalosäännöt / Cheatsheet | |
|---|
 NeliX4
31.01.2013 12:13:58 (muokattu 31.01.2013 22:58:57) | |
|
Moro,
Kun ei joka viikko tule miksailtuja keikkoja, olisi ROK, jos mukana olis joku cheat sheet parhaista käytännöistä äänimiehen hommassa.
Erona aikaisempaan on, että nyt jokaisella bändillä on varaa lähes ääretömään valikoimaan efektejä ja työkaluja digimikserin muodossa. Moni "olevinaan" seppäkin näyttää ajelevan usein preseteillä, joten hyvä tavoite lienee sellainen kaksipuoleinen laminoitu A5 lappu, mitä ammattimiehetkin vois pitää mikserin alla "varmuuden vuoksi"..
Itse ainakin tarvii oikein muistella miten komperssorin attack ja relaset jne. säädöt kannatta tehdä kanavassa ja masterissa. Perus kanavan gain rakenteen oikea käyttö lienee sitten jo turhan simppeliä, mutta jos senkin sais yhdellä rivillä ilmaistua.
1. Luuletteko ammattimiehet, että tällaisesta vois olla teille hyötyä?
.. tai onko teillä tällainen käytössä jo?
2. Olisiko kiinnostusta kommentoida / täydentää, jos vaikka tuommoisen viikonlopun aika askarelisin suomen kielellä?
Tällaiset löysin maailmalta:
http://www.horizonsolutions.org/res … 0Audio%20System%20Cheat%20Sheet.pdf
http://www.gearslutz.com/board/newb … 27-mixing-eq-notch-cheat-sheet.html
.. ja Reiskan jutut tietty.
edit p.s. Tulikohan tuosta ekasta viestistä sellainen kuva, että niillä preseteillä pitäis ajaa. Tarkoitin just päinvastaista, että "ammattilaisillakin" olis vähän enemmän työkaluja kuin ajaa niillä preseteillä. Tosin ne "ammattilaiset" jatkais niillä preseteillä ajamista jokatapauksessa... | |
NeliX4: Moro,
1. Luuletteko ammattimiehet, että tällaisesta vois olla teille hyötyä?
.. tai onko teillä tällainen käytössä jo?
2. Olisiko kiinnostusta kommentoida / täydentää, jos vaikka tuommoisen viikonlopun aika askarelisin suomen kielellä?
.
Ehkä aloittelijalle joo, mutta vaaransa on tuossakin.
Jokaisella miksaajalla lienee omanlaisensa työskentelytapa ja maaliin pääsee miltei jokainen.
Jos jotain vimpainta ei osaa, eikä kerkiä opettelemaan, niin olkoon pois käytöstä.
Mittarilentäjiä en miksaajien haluaisi olevan ja sellaiseenhan tuollainen lista johtaa.
Ainoan ohjeen jonka moottoriliu'uilla varustetulla pöydällä työskenteleville annan, on se, että älä jätä kuulokkeiden johtoa liukujen päälle. | NeliX4
31.01.2013 13:38:06 (muokattu 31.01.2013 13:41:25) | |
|
Hyvä pointti.
Ei pidä tehdä for dummies ohjetta, vaan ohjeet todelliseen mittari-lentoon (mikäli termillä viitataan lentokoneen mittarilentämiseen, mikä vaatii erittäin tarkkaa lentokokemusta, fysiikan tuntemusta ja satojen lentotuntien perstuntumaa).
Kiitti myös jo ekasta neuvosta kuulokejohdon kanssa. Just tuollaisia käytännönläheisiä vinkkejä olis tarpeen. | |
Kun ei joka viikko tule miksailtuja keikkoja, olisi ROK, jos mukana olis joku cheat sheet parhaista käytännöistä äänimiehen hommassa.
Itekin pohtinu just samaa hommaa, että tekis semmoset suuntaa-antavat/oletusarvoiset asetukset dynamiikalle ja efekteille. Toi täytys tehdä vaan joka tiskille erikseen kun ne kuitenkin kuulostaa erilaisilta :P
Ja kans samaa mieltä siitä, että toi ajaa kohti mittarien tuijotteluu, mikä ei tosiaan välttämättä o hyvä. Mut toisaalt, se on jokaisen omaa harkintaa että tekeekö näitä hommia silmillä vai korvilla.
Ite vetelen sen verran korvilla, että en ite pysty tollasia ohjeita tekemään kun arvot vaihtelee niin paljon ja en muista paljonko on mitäkin milloinkin :s
-Örkki-
"Miksei kuulu ääntä?!" "Laita signaalipiuha kiinni mikseriin.." | |
NeliX4:
Kun ei joka viikko tule miksailtuja keikkoja, olisi ROK, jos mukana olis joku cheat sheet parhaista käytännöistä äänimiehen hommassa.
Erona aikaisempaan on, että nyt jokaisella bändillä on varaa lähes ääretömään valikoimaan efektejä ja työkaluja digimikserin muodossa. Moni "olevinaan" seppäkin näyttää ajelevan usein preseteillä, joten hyvä tavoite lienee sellainen kaksipuoleinen laminoitu A5 lappu, mitä ammattimiehetkin vois pitää mikserin alla "varmuuden vuoksi"..
Itse ainakin tarvii oikein muistella miten komperssorin attack ja relaset jne. säädöt kannatta tehdä kanavassa ja masterissa. Perus kanavan gain rakenteen oikea käyttö lienee sitten jo turhan simppeliä, mutta jos senkin sais yhdellä rivillä ilmaistua.
Tässä mennään nyt kyllä perse edellä puuhun.
1. Luuletteko ammattimiehet, että tällaisesta vois olla teille hyötyä?
En voi kutsua itseäni ammattilaiseksi mutta kyllä tähän pystyy vastaamaan että no ei todellakaan.
.. tai onko teillä tällainen käytössä jo?
Ei ole enkä oo nähny että kellään olis.
-----
Oma näkemys aiheesta:
Miksaamisen rutiinin tai siis keikkarutiinin hankkiminen on aika pitkälle sama asia kuin se kun opettelee ajamaan autolla. Jotkut oppii nopeesti, toiset hitaasti, jotkut ei ikinä. Joistain kehittyy hyviä kuskeja, toisista ei. Et sä voi autokoulussa siinä vaiheessa kun hypätään rattiin ruveta lapusta katsomaan että miten sitä vaihdetta vaihdettiinkaan. Samalla tavalla kuin et sä voi myöskään soundcheckissa katsoo lapusta että mitä nyt pitäis tehdä. Ei siinä oo aikaa tollaseen. Yleisö tarvis jo saada ovesta sisään tai popparilla on kiire syömään/kaljalle/whatever.
Jos ei oo rutiinia ja lähtee keikalle niin ensisijaisen tärkeetä on se että osaa oman kalustonsa (tai sen kaluston millä se keikka tehdään). Ja toisekseen se kalusto on sillä tavalla valmis paketti että kun sen raahaa keikkapaikalle niin se vaan toimii eikä tarvi ainakaan sen kanssa ihmetellä.
Asioita kannattaa harjoitella ja ihmetellä varastolla ihan keskenään kaikessa rauhassa. Soittaa jostain vehkeestä yksittäisiä instrumenttiraitoja loopilla ja ekvalisoi / kompuroi / kaiuttaa niitä ihan kaikessa rauhassa. Että mites tää nyt oikein toimii. Voi myös laittaa jonkun mikin tulille ja mölisee siihen (tai mieluiten pistää kaverin mölisemään) ja touhuaa sen kanssa. Jos on ne tulevalla keikalla olevat monitorit siinä käsillä niin tyrkkää yhden sellasenkin tulille ja käy sitten kuuntelemassa sitä kaverin mölinää siinä ikäänkuin popparin paikalla että miltäs tää nyt oikein tuntuu. Kuulostaako hyvältä vai huonolta. Miksi kuulostaa huonolta? Tuuppaa kämmenen siihen mikin eteen niin kiertääkö, miksi kiertää? Tarvisko tehrä jotain?
Kannattaa pitää asiat yksinkertaisina ja keskittyä vain ja ainoastaan olennaiseen. Sitten kun se olennainen on 100% puikoissa niin sitten vasta muihin asioihin.
Jos haluaa tehdä jonkun porukan kanssa vielä toisenkin keikan niin olennaista on mun nähdäkseni (tässä järjestyksessä)
- toiminta on sen oloista ja näköistä että tilaajalle/popparille tulee se fiilis että homma on näpeissä
- popparilla on hyvä keli lavalla eli ne saa monitoreihin sitä mitä ne haluaa ja mieluiten vielä hyvällä soundilla
- balanssi
- kanavakohtaiset eq-asiat
Jos lead-laulu jollain tavalla kuuluu ja homma ei tuu ihan kauheella puukkosoundilla niin ollaan jo voiton puolella.
Sitten kun em. hommat on 100% puikoissa niin ruveta miettimään niitä masterkompuroita sun muuta vasta sitten.
Toinen asia mikä helpottaa tekemistä on se että hankkiutuu sinne keikkapaikalle oikein reilusti etuajassa ja tekee kaiken niin valmiiksi kuin vaan voi tehdä. PA pystyyn ja vireeseen, monitorit pystyyn ja vireeseen. Lavahaut paikalleen ja kytkyyn, merkkaa niihin vielä että mitä tulee mihinkin. Laulumikit voi laittaa jo kytkyyn ja huudella ne läpi että ne tulee saliin jotenkin järkevällä soundilla ja monitoreihin myös. Kun yleensä noi laulajat itseensä sinne monitoreihin haluu, kumma homma.
Samalla voi huudella vaikka jonkun laulukaiun valmiiksi kohdalleen. Mikki suoraan etupään pulpettiin kiinni ja mölisemään siihen. Ja jos on kova tahtotila vielä muidenkin efektien kanssa pelata niin voi soitella jostain iPadilta tms. taas jotain sampleja ja katsoo jotkut kivat efektit valmiiksi.
Niin kun kaikki tää on tehty ja bändi tärähtää tonteille niin hommat on niin pitkälle valmiina että ei siinä enää mitään lappuja tarvita.
Jos perse kestää niin kaikista paras "cheat sheet" on palkata parille keikalle kaveriksi joku oikeesti täyspäinen pro-ukko jota voi sitten vähän konsultoida. Tai pistää se tekemään ja itse tuijotella vierestä että "ahaa näinhän tämä meneekin".
Livehommissa ei mitään lainalaisuuksia ole, ainakaan siinä määrin että voisi lapusta lukea jotain valmiita asetuksia millä taivas aukeaa. Kyllä se niin menee että ensin kuunnellaan että mitä sinne kanaviin tulee ja sitten tehdään kaikki mitä pystyy ja osaa että lopputulos kuulostais mahdollisimman vähän huonolta. Ugh.
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.fi | |
Sami_T: Tässä mennään nyt kyllä perse edellä puuhun.
Livehommissa ei mitään lainalaisuuksia ole, ainakaan siinä määrin että voisi lapusta lukea jotain valmiita asetuksia millä taivas aukeaa. Kyllä se niin menee että ensin kuunnellaan että mitä sinne kanaviin tulee ja sitten tehdään kaikki mitä pystyy ja osaa että lopputulos kuulostais mahdollisimman vähän huonolta. Ugh.
Otahan Sami plussa.
One kind of music only - the good kind | |
Sami jo kerkes, mut
.....
1. Luuletteko ammattimiehet, että tällaisesta vois olla teille hyötyä?
EI
.. tai onko teillä tällainen käytössä jo?
EI
2. Olisiko kiinnostusta kommentoida / täydentää, jos vaikka tuommoisen viikonlopun aika askarelisin suomen kielellä?
EI
Tällaiset löysin maailmalta:
http://www.horizonsolutions.org/res … 0Audio%20System%20Cheat%20Sheet.pdf
http://www.gearslutz.com/board/newb … 27-mixing-eq-notch-cheat-sheet.html
.. ja Reiskan jutut tietty.
En nähny noissakaan mitään mikä pitäis printtinä olla matkassa. Toi eka linkki on ihan hyvä näyttää alottelijalle et lue läpi, ei muuta.
Toi tokan linkin takana oleva sivu meni mulla kiinni tässä kohtaa "1. Bassdrum narrow boost a few dB at 50-80Hz"
Reiskan jutut kannattaa lukea ajatuksella läpi niin et oikeesti hiffaa mistä puhutaan eikä niin et ottaa printtinivaskan auki keikalla kun ei lähe.
Viltsu
audiokantaja | NeliX4
31.01.2013 19:06:24 (muokattu 31.01.2013 19:15:24) | |
|
Sami T:lle kunnolla plussa. En tiedä tarkoititko vastata kysymykseen, mutta vastasit silti. Tosi hyviä pointteja ja oikeasti käytännönläheisiä "best practice"ja. Kiitos.
Auton ja lentokoneen ajot on hyviä vertauksia. Onhan siellä autossakin se "cheat sheet" -ohjekirja, josta voi perusasioita tsekkailla ongelmatilanteessa. Myös auton ajamiseen on noita cheat sheettejä vaikka kuinka.
Tarvii keräillä täältä keskusteuista vielä lisää noita best practiceja, niin eiköhän noista järjeviäkin löydy. Voin vaikka sitten jaella halukkaille sähköpostilla, niin tosikoiden ei tarvi ottaa nokkinsa. Hiotaan sitä vaikka sitten porukassa.
p.s. Tulikohan tuosta ekasta viestistä sellainen kuva, että niillä preseteillä pitäis ajaa. Tarkoitin just päinvastaista, että "ammattilaisillakin" olis vähän enemmän työkaluja kuin ajaa niillä preseteillä. Tosin ne "ammattilaiset" jatkais niillä preseteillä ajamista jokatapauksessa... | |
Samille plussa, aika lailla kaikki sanottava tuli tuossa jo mainittua. Ja kyllä mä ehkä Torvisen lasken ammattiukkojen joukkoon :D
katellaan... | |
....
p.s. Tulikohan tuosta ekasta viestistä sellainen kuva, että niillä preseteillä pitäis ajaa....
Kyl siit kieltämättä vähän semmonen vaikutelma tuli :)
Viltsu
audiokantaja |  Jaava
31.01.2013 21:08:12 (muokattu 31.01.2013 21:13:06) | |
|
Tää on vähän kakspiipunen juttu. Periaatteessa mä olen vastaan tämmösiä papereita. Toisaalta on tullut (omalla kohdalla ja muiden kanssa) huomattua, että aloittelija ei välttämättä kertakaikkiaan tiedä, miten sen soundin saisi paremmaksi. Kuulee vaan, että soundi on huono, mutta ei oikein tiedä mihin suuntaan sitä kompressorin releasea pitäisi ruuvata, hyvä kun muistaa, mitä se tekee. Siinä mielessä ainakin itse joskus, kun ei ollut osaavampia kavereita neuvomassa, olen kaipaillut jonkinlaista tiekarttaa siitä, millaisilla asetuksilla noin keskimäärin saadaan vaikkapa laulu kuulostamaan selkeämmältä. Mä en koskaan kaivannut välttämättä mitään "kompressorin attack 6ms, korosta 2kHz ja leikkaa 250Hz", vaan ehkä enemmän tasolla millaisia tuloksia nopea kompuran attack tuottaa ääneen yleensä tai suurin piirten mistä löytyy lauluäänen preesens geneerisellä naislaulajalla. Soundcheckissä kun aika harvoin on aikaa kokeilla ihan hirveästi tai ruuvailla eqta edes takaisin.
Tosin nämäkin jutut vähän olettaen, että työskennellään digitiskillä. Aloittelijoiden analogivehkeet on siitä kivoja, että käytössä ei usein ole juuri muuta kuin hyvin yksinkertainen eq ja faderit. Ei ole liikaa kamaa pilaamassa soundia.
Edit: Itse ainakin olen tosin parhaiten oppinut katselemalla vierestä, kun joku osaavampi ihminen säätää.
Silloin ymmärsin, että kansan suurin riemu on saada huutaa yhdessä eikä ole paljon väliä sillä, minkä vuoksi huudetaan, vaan huutaessaan muiden kanssa jokainen tuntee itsensä väkeväksi ja asian, jonka vuoksi huutaa, ainoaksi oikeaksi asiaksi. - M. Waltari | |
Jaava: Edit: Itse ainakin olen tosin parhaiten oppinut katselemalla vierestä, kun joku osaavampi ihminen säätää.
Mitään muuta tehnyt kuin oman bändin mikseriä yrittänyt vääntää mutta ei sitä tajua edes mitä on hyvä soundi ennen kuin joku joka osaa tekee sulle sen.
You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) |  musamies
01.02.2013 00:23:22 (muokattu 01.02.2013 00:37:11) | |
|
Äänityön opettelu on aika kummaa touhua kun siihen ei tunnu olevan mitään yhdenmukaista tapaa. Omasta mielestä osaamista voisi helpommin kehittää jos tekeminen tapahtuisi kuin autokoulussa, että ensin aloitetaan jostain todella helposta ja edetään vaativampiin yhteyksiin jos intoa ja kykyä edelleen riittää. Käytännössä meinaa olla, että tekeminen on kuin random menetelmällä mitä eteen sattuu jos satuu ja mihin vielä uskaltaa tai on halukas ryhtymään.
Uutta mielenkiintoista digitiskien lisäksi on, että niitä voi entistä vähäisemmin teknisin varustein ohjata kauempaa, jolloin yleisölle tulevasta äänestä saa paremman käsityksen.
Omalla kohdalla on pakko tunnustaa, että homma polkee paikallaan. Siksi olisi kiva tehdä jotain muunlaista kuten siirtyä elokuva alalle... vaikka siis Youtubeen jotain mielenkiintoista, siinä samalla pääsisi ääntäkin lähestymään eri näkökulmasta.
Niin kauan kun keksii uutta opeteltavaa ja tutkittavaa kehittyy.
Autokoulussa tosiaan idea oli, että kaikille auton rattiin tuleville opetettaisiin perusasioita liikenteestä. Bändin ja hienommankin orkesterin kanssa ongelmana on, että tieto äänen perusasioista on todella epätasaisesti jakautunut. Sekin auttaisi jos bändi opettelisi miksaamaan itsensä balanssiin ilman äänimiestä ja vaikka peräti ilman mikseriä.
Ongelmana livetoiminnan aloittamisessa on kun siellä voi yhdistyä epäammattimaista osaamista äänityön näkökulmasta ja kun lähtökohta on tarpeeksi vaikea, keikalla ei voi opetella hienon saundin tekoa - huomio menee enempi, ettei kierrä tai ettei vehkeet säry vaikka kaatumisen, rikkinäisten laitteiden tms. takia.
Rauhassa kokeileminen on hyvä tapa opetella. Valitettavasti täälläkään asunnossa ei sijaitse kuitenkaan mielenkiintoista digitiskiä, jota voisi opetella. Ehkä sellainenkin tulevaisuudessa tulee vastaan...
Auton ja lentokoneen ajot on hyviä vertauksia. Onhan siellä autossakin se "cheat sheet" -ohjekirja, josta voi perusasioita tsekkailla ongelmatilanteessa. Myös auton ajamiseen on noita cheat sheettejä vaikka kuinka.
Parikymmentä vuotta sitten autoilu tuli aloitettua ja kyllä ensimmäiset kilometrit oli hirveää menoa. Naapurin reipas nuorimies tuli vietyä kouluun ja tavoitteena on mahdollisimman mahtava luisto parkkipaikalla Chevrolet Capricella. 20 vuoden päästä tavoitteet on täysin toisenlaiset - taloudellinen ja turvallinen ajo, ei sakkoja jne.
Ääni asia on ollut mielenkiinnonkohteena ehkä 30 vuotta. Tuntuu, että hirveä into päällä ja ääniteknistä ylinopeutta ajaen pääsisi tekemäänkin jotain hulluja hommia, mutta haluaisi tehdä hienostunutta saundia ja ei hirveää mölyä. Jos ei hienostunutta voi tehdä, ei opi kuten haluaisi. | |
Mulle taas on kokemuksen myötä tullu sen hirveän ruuvaamisen ja säätämisen sijasta mielumminki taito ja uskallus olla korjaamatta asiaa joka ei oo rikki. Eli jos vaikka kitara kuulostaa hyvältä kun nostaa liu'un ylös, niin ei sitä tarvi alkaa eq:lla enää säätämään. Sama juttu kaikujen kans. Mahollisimman vähän kaikua ja sitten korkeintaan tehokeinona käyttöön. Tietysti kaikki riippuu kaikesta ja tyylejä on erilaisia. Melko usein kuitenki käy niin, että ratkasu ei oo säätää vaikka kompuraa, ruuvata kanava-eq:ta mutkalle tai varsinkaan jotain graafista eq:ta, vaan ottaa rauhallisesti ja miettiä eka onko signaalitie kunnossa, ehkä kokeilla siirtää mikkiä / suunnata kaiutinta tai jotain muuta vastaavaa mikä tuntuu olevan kulloinki pielessä. Jos ensin saa suht pienellä korjaamisella järjestelmän soimaan hyvin ja lavasoundin kuntoon, niin ei miksaaminen pitäis kovin hankalaa enää olla. Rikkinäisillä / huonosti säädetyillä kamoilla ei tarvi onnistumisesta juurikaan haaveilla.
we call it music - they call the cops |  Sami_T
01.02.2013 04:37:13 (muokattu 01.02.2013 04:42:54) | |
|
Voisko joku nyt avata (vaikka NeliX4 itse) että mitä toi "preseteillä" miksaaminen oikein käytännössä teidän mielestä meinaa? On nimittäin jäänyt vähän hämäräksi.
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.fi | Sami_T
01.02.2013 06:06:15 (muokattu 01.02.2013 06:45:44) | |
|
Ensinnäkin kiitos duane kauniista sanoista.
Jaava: Toisaalta on tullut (omalla kohdalla ja muiden kanssa) huomattua, että aloittelija ei välttämättä kertakaikkiaan tiedä, miten sen soundin saisi paremmaksi. Kuulee vaan, että soundi on huono, mutta ei oikein tiedä mihin suuntaan sitä kompressorin releasea pitäisi ruuvata, hyvä kun muistaa, mitä se tekee. Siinä mielessä ainakin itse joskus, kun ei ollut osaavampia kavereita neuvomassa, olen kaipaillut jonkinlaista tiekarttaa siitä, millaisilla asetuksilla noin keskimäärin saadaan vaikkapa laulu kuulostamaan selkeämmältä. Mä en koskaan kaivannut välttämättä mitään "kompressorin attack 6ms, korosta 2kHz ja leikkaa 250Hz", vaan ehkä enemmän tasolla millaisia tuloksia nopea kompuran attack tuottaa ääneen yleensä tai suurin piirten mistä löytyy lauluäänen preesens geneerisellä naislaulajalla. Soundcheckissä kun aika harvoin on aikaa kokeilla ihan hirveästi tai ruuvailla eqta edes takaisin.
Tämä on erittäin järkevää tekstiä.
Omat ratkasut näihin ongelmiin:
- ekana päätetään hpf. Sen jälkeen hyllyfilsu on paras kaveri. Jos soundi on kauttaaltaan liian raikas (tai vastaavasti alapäätä tulee aivan liikaa) niin hyllyfilsulla on kokemattomammankin helppo asetella homma "tonteille". Tämä etenkin digidigimaailmassa.
- (puoli)parametrisen eq:n suhteen sellanen todella rujo (mutta aika usein toimiva tapa) on ensin kuunnella että miltä kuulostaa. Jos on hyvä niin ei tehdä mitään. Jos on huono niin aika usein se johtuu siitä että jotain on liikaa. Tässä kohtaa päätetään että onko se "jotain" ylhäällä vai alhaalla ja tartutaan asianmukaiseen kahvaan. Ko. taajuuskaistan gaini reippaasti plussan puolelle, pyöritetään taajuusnappulaa ja sitten kun kuulostaa todella paskalta niin leikataan siitä. Tossa puhuttiin tosta "geneerisestä naislaulajasta" (heh), mutta sitä kun ekvalisoi tällä em. rujolla metodilla niin huomaa että keikka toisensa jälkeen se taajuusnappula pysähtyy melkein järjestäen aina suunnilleen samaan paikkaan. Mielenkiintoista.
- kompuran suhteen toi homma ei oo ihan yhtä simppeli. Mutta meillä jokaisella on tänä päivänä melkein järjestäen taskussa tai viimeistään läppärilaukussa joku vehje millä voi nauhoittaa yks tai kaks raitaa ääntä. Niin nauhoittaa esim. sitä laulua (tai rumpuja tai whatever) ja sitten hipsii ihan kaikessa rauhassa varastolle kompuroimaan sitä tallennetta ja pyörittää kompuran nappuloita laidasta laitaan niin se homma rupee siitä kyllä kummasti aukeemaan. Tällä tavalla esim. mulle valkeni takavuosina se että 01V:n kompuran default-attack (60 ms) ei ehkä sitten kuitenkaan oo se ihan paras asetus millä lähteä...
-----
Jos äänilähde on prikulleen sama, mikki on sama ja PA on sama ja sulla on vierekkäin vaikka seuraavat vehkeet:
- wanhan liiton Midas Venice 320 + Drawmer tai "oikea" BSS-kompura
- joku muu analogitiski (A&H GL, Soundcraft GB) + DBX 266/166XL
- LS9
- Digico SD-jotain
- Midas PRO-jotain
- aivan täysin omana lukunaan vielä pikku-PreSonukset (16.0.2, 16.4.2)
Jotta pääsee lähelle edes samankaltaista lopputulosta (eikä edes pääse) niin esim. näihin edellämainittuihin kokoonpanoihin joutuu joka vehkeeseen ruuvaamaan sekä equun että kompuraan aivan täysin ja _radikaalisti_ erilaiset lukemat naamatauluun että homma toimii. Venicen eq:ta kääntää sentin niin lähti jo vähän liikaa. Taas tossa pikku-PreSonuksessa kääntää ja kääntää ja naamataulussa lukee -15 ja hantaakin rajatkin tuli jo vastaan eikä vieläkään lähteny tarpeeksi.
Etenkin halpojen analogikompuroiden kanssa tapahtuu sitä että kun kompuroi yhtään tuimemmin niin soundi rupee muuttumaan, ekana yleensä huomaa sen että ne raikkaimmat diskantit yhtäkkiä katos johonkin ja muutenkin tuntuu että jotain muuttuu ja paljon. Pitäsköhän toi huomioida jotenkin? Haluunko mä ylipäänsä edes käyttää tätä vehjettä vai olisko parempi olla vaan ilman?
Niin tätä varten mä en oikein allekirjoita mitään yleispäteviä nappula-asentoja enkä etenkään mitään numeroarvoja. Sen sijaan mä kyllä allekirjotan muutaman metodin millä ne nappula-asennot etsitään.
Esim. korvilla ja silleen.
"Jos punaiset valot ei edes vilku niin laite ei tee kunnolla töitä." - www.showtekniikka.fi - samitorvinen.blogspot.fi | |
vhaivala: Mulle taas on kokemuksen myötä tullu sen hirveän ruuvaamisen ja säätämisen sijasta mielumminki taito ja uskallus olla korjaamatta asiaa joka ei oo rikki. Eli jos vaikka kitara kuulostaa hyvältä kun nostaa liu'un ylös, niin ei sitä tarvi alkaa eq:lla enää säätämään. Sama juttu kaikujen kans. Mahollisimman vähän kaikua ja sitten korkeintaan tehokeinona käyttöön. Tietysti kaikki riippuu kaikesta ja tyylejä on erilaisia. Melko usein kuitenki käy niin, että ratkasu ei oo säätää vaikka kompuraa, ruuvata kanava-eq:ta mutkalle tai varsinkaan jotain graafista eq:ta, vaan ottaa rauhallisesti ja miettiä eka onko signaalitie kunnossa, ehkä kokeilla siirtää mikkiä / suunnata kaiutinta tai jotain muuta vastaavaa mikä tuntuu olevan kulloinki pielessä. Jos ensin saa suht pienellä korjaamisella järjestelmän soimaan hyvin ja lavasoundin kuntoon, niin ei miksaaminen pitäis kovin hankalaa enää olla. Rikkinäisillä / huonosti säädetyillä kamoilla ei tarvi onnistumisesta juurikaan haaveilla.
Tässä ollaan mielestäni oikealla tiellä.
Plussa piti antaa.
Tuohon kun lisätään mikkivalintojen merkitys niin ollaan aikalailla minun työskentelyfilosofian tietämillä.
Ensin setti kuntoon ja sitten signaalitie selväksi. Mielestäni analogimaailmassa ei saa unohtaa nk. "unity gain"-ajattelua, ei signaalitiellä eikä varsinkaan itse järjestelmässä. Digipuolella asia on hiukan eri, mutta kyllä sielläkin onnistuu väylien tukkoonajaminen ja jos poukkoillaan välillä analogipuolella, niin tasojen kanssa pitää olla tarkkana ja ymmärtää eri mittarointien väliset suhteet.
Kompurioden ja muiden inserrtiroippeiden tasojen pitäisi olla jo systeemitasolla niin , että kun plf näyttää kanavan olevan 0-tasossa, pitää esim. kompuran sisäänmenon olla myös 0:ssa ja uloskin pitäisi tulla samaa tasoa oli värkki päällä tai ohitettuna. Tai mikä nyt ko. mikserin ja oheislaitteiden nimellistaso onkaan.
Kuka on muuten selvillä esim. käyttämiensä miksereiden sisäisestä tasomaailmasta?
Mikin paikkojen ja mikkityyppien valinnalla voidaan välttää suurimmat kanavaEQ ja jopa dynamiikkaprosessori tarpeet.
Kannattaa muistaa, että jokainen korostettu taajuus syö saman verran koko järjestelmän dynamiikkaa. Sillä ei tietenkään ole väliä, jos värkeissä on varaa tai äänenpainerajat antavat periksi, mutta.... | |
Sami_T: Voisko joku nyt avata (vaikka NeliX4 itse) että mitä toi "preseteillä" miksaaminen oikein käytännössä teidän mielestä meinaa? On nimittäin jäänyt vähän hämäräksi.
just tätä:
Sami_T: .... Tällä tavalla esim. mulle valkeni takavuosina se että 01V:n kompuran default-attack (60 ms) ei ehkä sitten kuitenkaan oo se ihan paras asetus millä lähteä...
Kiitti oikein hyviä vinkkejä tähän asti. Koitan kerätä mahdollisimman käytännönläheisiä.
Equttelu-osion apuna vois käyttää jotain tämmöstä: http://www.online-mixing.com/wp271/ … tent/uploads/2012/08/frequency.jpeg ... vaikkakin jokaisenssa kunnon digitiskissä on Freq. analyzer kyydissä myös. | |
Pauli Lappalainen: Tässä ollaan mielestäni oikealla tiellä.
Plussa piti antaa.
Tuohon kun lisätään mikkivalintojen merkitys niin ollaan aikalailla minun työskentelyfilosofian tietämillä.
Ensin setti kuntoon ja sitten signaalitie selväksi. Mielestäni analogimaailmassa ei saa unohtaa nk. "unity gain"-ajattelua, ei signaalitiellä eikä varsinkaan itse järjestelmässä. Digipuolella asia on hiukan eri, mutta kyllä sielläkin onnistuu väylien tukkoonajaminen ja jos poukkoillaan välillä analogipuolella, niin tasojen kanssa pitää olla tarkkana ja ymmärtää eri mittarointien väliset suhteet.
Kompurioden ja muiden inserrtiroippeiden tasojen pitäisi olla jo systeemitasolla niin , että kun plf näyttää kanavan olevan 0-tasossa, pitää esim. kompuran sisäänmenon olla myös 0:ssa ja uloskin pitäisi tulla samaa tasoa oli värkki päällä tai ohitettuna. Tai mikä nyt ko. mikserin ja oheislaitteiden nimellistaso onkaan.
Kuka on muuten selvillä esim. käyttämiensä miksereiden sisäisestä tasomaailmasta?
Mikin paikkojen ja mikkityyppien valinnalla voidaan välttää suurimmat kanavaEQ ja jopa dynamiikkaprosessori tarpeet.
Kannattaa muistaa, että jokainen korostettu taajuus syö saman verran koko järjestelmän dynamiikkaa. Sillä ei tietenkään ole väliä, jos värkeissä on varaa tai äänenpainerajat antavat periksi, mutta....
Kiitos. Juuri tätä hain myös itse takaa. Mulle on joskus opetettu, että pidetään signaalin taso mahdollisimman neutraalina / kuumana mutta ilman säröä (ellei ole tarkoitus) ja ketjun loppupäässä vaimennellaan jos on tarvetta. Eli kärjistäen, haetaan 0-taso ja jos liu'ut nollassa tulee liian lujaa niin laitetaan päätteestä pienemmälle. Tietysti digimaailmassa homma toimii vähän eri periaatteella kun kohina ei niinkään vaivaa. Mutta silti, ettei aleta hakemaan vahvistusta jokaisessa eri signaalipolun vaiheessa vaan nostetaan se alkupäässä halutulle tasolle, sen jälkeen kuljetellaan nollassa ja vasta lopussa tehdään mahdollinen vaimennus. En tarkota, että kitarakamat täytyy kääntää lavalta täpölle, mutta toisaalta joskus kannattaa paskalle kitarasoundille ratkaisuna kokeilla hakea pientä nostoa äänilähteestä (jolloin vastaavasti voit laskea tasoa monitorista, joka kuitenkin usein vuotaa salin puolelle ns. paskana soundina).
we call it music - they call the cops | |
Sami_T:
- (puoli)parametrisen eq:n suhteen sellanen todella rujo (mutta aika usein toimiva tapa) on ensin kuunnella että miltä kuulostaa. Jos on hyvä niin ei tehdä mitään. Jos on huono niin aika usein se johtuu siitä että jotain on liikaa. Tässä kohtaa päätetään että onko se "jotain" ylhäällä vai alhaalla ja tartutaan asianmukaiseen kahvaan. Ko. taajuuskaistan gaini reippaasti plussan puolelle, pyöritetään taajuusnappulaa ja sitten kun kuulostaa todella paskalta niin leikataan siitä.
Tää menetelmä pitäisi aina kaikille neuvoa ensimmäisenä. Oppii samalla, että missä kohtaa eqlla löytyy honotus ja mutaisuus ja terävyys ja niin edelleen.
Tossa puhuttiin tosta "geneerisestä naislaulajasta" (heh), mutta sitä kun ekvalisoi tällä em. rujolla metodilla niin huomaa että keikka toisensa jälkeen se taajuusnappula pysähtyy melkein järjestäen aina suunnilleen samaan paikkaan. Mielenkiintoista.
Jep. Mä olen tehnyt lähinnä harrastelijateatterijuttuja ja jonkun verran harrastelijabändejä viimeaikoina. Usein laulun varsinainen soundi jää sivuseikaksi ja tärkeämmäksi nousee, saako sanoista mitään selvää.
- kompuran suhteen toi homma ei oo ihan yhtä simppeli. Mutta meillä jokaisella on tänä päivänä melkein järjestäen taskussa tai viimeistään läppärilaukussa joku vehje millä voi nauhoittaa yks tai kaks raitaa ääntä. Niin nauhoittaa esim. sitä laulua (tai rumpuja tai whatever) ja sitten hipsii ihan kaikessa rauhassa varastolle kompuroimaan sitä tallennetta ja pyörittää kompuran nappuloita laidasta laitaan niin se homma rupee siitä kyllä kummasti aukeemaan. Tällä tavalla esim. mulle valkeni takavuosina se että 01V:n kompuran default-attack (60 ms) ei ehkä sitten kuitenkaan oo se ihan paras asetus millä lähteä...
Tää on muuten hämärää tää default attack aika eri laitteissa. rolandilla on muistaakseni 30ms default attack. Sekään ei aina ole ihan paras lähtökohta. Huvittavaa verrata esimerkiksi reaperin reacomp plugariin, jonka default attack on 3ms. Mutta joo, itse harjoittelin/harjoittelen kompressoimalla raitoja vanhoilta keikkaäänitteiltä.
Silloin ymmärsin, että kansan suurin riemu on saada huutaa yhdessä eikä ole paljon väliä sillä, minkä vuoksi huudetaan, vaan huutaessaan muiden kanssa jokainen tuntee itsensä väkeväksi ja asian, jonka vuoksi huutaa, ainoaksi oikeaksi asiaksi. - M. Waltari | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
