Yleistä keskustelua musiikista ›

Biisit voi todentaa omaksi laittamalla ne vaikka soundcloudiin streamattavaksi. Tai jos ei missään tapauksessa halua niitä nettiin, niin polttaa ne levylle, kirjoittaa ylös nuotteina ja sanoituksina, ja postittaa itselle. Kirjettä sitten ei saa avata ja todeta kivaa yllätystä, vaan se avataan sitten vasta oikeudessa, jos niikseen tulee.
 
Molemmat näistä on kikkoja, joilla omaa tekijänoikeutta voi suojella, vaikka teoriassa se on syntynyt sillä hetkellä, kun olet sitä biisiä ekan kerran ottaa näpytellyt panhuilullasi.
 
Demon lähettäminen levy-yhtiöön kuulostaa ehkä vanhanaikaiselta, mutta konemusiikkipuolella ainakin homma toimii vielä pitkälti näin. Sielläkin soundcloud on tärkeä musiikin jakoon tehty kanava.
 
Tosin, ja nyt tarkkana, kukaan ei kaipaa demoa, mihin joku on riipustellut jotain akkarikamaa ja sitten selittää, että olis kiva, jos teiltä löytyis vaikkas joku bändi tai joku jonka kanssa sitten vaikka lauleskella tai jotain. Laita se demo mielummin yleiseen jakoon youtubeen, soundcloudiin, myspaceen, mikseriin ja joka puolelle - sitten pakota kaikki kuuntelemaan. Mieti kohdeyleisö ja spämmää niitä. Jos se on rullalautapunkkia, niin sen skenen foorumit toimii. Spämmäämisessä pitää kuitenkin olla hienotunteinen ja lähestyä varovasti. Kova jätkä ei edes väitä biisiä omakseen vaan perustaa ketjun: "hyvää musaa skedehommiin" ja väittää kuullensa tämmöisen biisin. Ketju, jos elää, niin biisi on siinä aina ekana ja saa varmasti kuunteluita. Itse pommitin nuorempana IRC-galleriassa tyttöjä herutusviesteillä ja kolmannessa viestissä kehotin testaan mun bändiä. Se toimi, parhaimmillaan 500 kuuntelua per päivä ja olihan sitä kiinnostusta sitten levy-yhtiöissäkin, mutta ei siitä sen enempää.
 
Mutta ei se spämmääminenkään riitä. Biisin ja artistin pitää olla hyvä, jotta se homma alkaa elään itsekseen. Kannattaa miettiä sitä, mikä tekee susta erinomaisen artistin. Se, että osaa laulaa ja kappaleet on hyviä, niin pääsee pitkälle, mutta imago pitää olla kunnossa. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi olla stailattu, mutta jos esimerkiksi kappaleessa ei ole kuvaa, kun se on soundcloudissa (tai siitä löytyy joku Timo Jutilan kuva), niin ei se houkuta kuuntelemaan. Kansi, jossa on artistin ja kappaleen nimi ja se on hyvin suunniteltu on hyvä lähtökohta. Eikä se vaadi, kuin vähän Photoshop treeniä. Toisekseen, jos kyseessä on ns. teinimusiikki, niin levyn kannessa kannattaa olla oma naama. Listalle nousteista debyyttilevyistä voisi laskea hyvän prosentin, että kuinka monen kannessa on se artistin naama. Toinen imagoasia on artistinimi. Helppo ja pikkunäppärä auttaa aina, kunhan se muistuttaa genrestä, mitä artisti edustaa. Lisäksi erään tutkimuksen mukaan useimmat listasijoituksia tekevät artistit ovat nimetty loppuakohti laskevan intonaation mukaan. Vitun hyvä esimerkkinimi, jonka näin tänään: "Tricky Sorsa". Toimii DJ:llä ja aionkin sen omaan käyttöön valjastaa.
 
Miksaaminen on myös tärkeää ja se, että levyt on äänitetty hyvin. Hyvänkin biisin pilaa epätasapainoisella miksauksella tai liiallisella mudalla ala-middlessä. Kappale väsyttää ihmistä molempien fyysisten ominaisuuksien vuoksi.
 
Nojoo, tässä yöraivoamista.
 
Moi.