Kitarat: kitarakamat ›

Wradlin: Haluatko kertoa sitten omat kokemuksesi aiheesta tuon videon vastineeksi?
 
Omat kokemukseni mistä? Skujuista vai CS Fendereistä? Vai saivarteletko näistä kyseisistä yksilöistä joita tuossa videolla on testattu?

Hynkel Belzepop: Omat kokemukseni mistä? Skujuista vai CS Fendereistä? Vai saivarteletko näistä kyseisistä yksilöistä joita tuossa videolla on testattu?
 
Kyseessä olevista kitaroista (Squier ja Fender) kun kerran pystyit noin helposti kertomaan toisen paremmaksi. Miksi se siis on parempi? Ei saivartelua, vaan kysymys.

Wradlin: Haluatko kertoa sitten omat kokemuksesi aiheesta tuon videon vastineeksi?
 
Pakko sanoa vähän näistä sokkotesteistä. Kaverin kanssa aina toisinaan harrastetaan tällaista, ja ainakin minä kehtaan myöntää että on se aika vaikea erottaa toisistaan eri hintaluokan soittimia jos kyseessä on sellaiset kitarat joita ei ennestään tunne ja soitetaan sellaisella vahvistimella mikä ei ole oma. Onhan näiden edullistenkin kitaroiden laatu nykypäivänä sitä luokkaa että ei niitä tuollaisessa parin minuutin sokkotestissä niin helposti erota toisistaan.
 
Mutta kuten muistaakseni sanoin jo aiemmin, niin väitän että se laatu näkyy paljon paremmin pitkällä juoksulla kun sen kitaran oikeasti omistaa ja sitä käyttää päivittäin. Itselläni kalliimmissa kitaroissa on ollut vähemmän säädettävää kuin vastaavissa edullisemmissa malleissa, eikä niitä ole tarvinnut huoltaa yhtä usein. Onhan se fakta että jos kitara maksaa parisataa niin jossain kohtaa se säästö näkyy ihan väkisin.
 
e. Mutta minusta on hienoa että edullisetkin mallit ovat näin laadukkaita kuin ne nykyään ovat. Jokaisella on mahdollisuus asialliseen soittimeen, oli tulotaso mikä tahansa. Squierin CV ja Yamahan Pacifica ovat mielestäni hyviä esimerkkejä soittimista jotka sopivat hintansa puolesta aloittelijalle ja menisivät laatunsa puolesta pidempäänkin soittaneille.

Wradlin: Kyseessä olevista kitaroista (Squier ja Fender) kun kerran pystyit noin helposti kertomaan toisen paremmaksi. Miksi se siis on parempi? Ei saivartelua, vaan kysymys.
 
Minulla ei ole hajuakaan siitä mitä ja millä pojat ovat studiossa vetäneet, eikä ole sinullakaan. Tietenkään en ole puhunut noista samoista yksilöistä vaan yleisemmin. Se, että tekstistä voi vetää myös tuollaisen johtopäätöksen, on nimenomaan saivartelua.
 
Kysytkö seuraavaksi, onko vastauksessani ironinen sävy?
 
Onko käynyt mielessä, että pojat myy kitaroita tuolla Andertonilla? Tottakai niiden kannattaa tehdä mielenkiintoista pätkää, se herättää keskustelua, ja keskustelu tuo liikkeeseen ostajia. As simple as that.
 
Mutta jos saan vastata kuten itselleni sopii, ja miksi alunperin esitin kysymyksen, uskooko joku tosiaan että 350€ Squier on 3000€ Custom Shop-instrumenttia parempi:
 
Minulla on ollut aika monta Fenderin tuotetta elämäni aikana, eka oli JV Squier joskus 80-90-lukujen taitteessa. Sittemmin olen kolunnut läpi 70-luvun tuotantoa, vähän uudempaa ja lopulta päätynyt ihan perusmalleihin. Joskus jotkut yksilöt ovat yllättäneet, esim. se eka Squier oli tosi hyvä kitara. Tietenkin se oli näitä kuuluisia "wanhojen hyvien aikojen" Squiereita, ja ensimmäinen on aina ensimmäinen.
 
Kitara on myyty pois, mutta minulla on ollut ilo soitella sillä myös myöhemmin, itse asiassa ihan hiljattain. Ei ollut enää sama, eikä likimainkaan sitä tasoa, jota olen CS-stratoja kokenut, ei tietenkään. Classic Vibejä on tullut myös koklailtua kun niitä niin kehutaan, ja ovathan ne hintaluokassaan varmasti hyviä. Mutta verrattuna vaikka ihan normaaliin American Standardiin yksikään ei ole ollut koskaan parempi, tai edes lähellä.
 
Pitäisikö tehdä sokkotesti? Miksi pitäisi, kun kitaran hyvyys ja paremmuus on kokonaisuus, jonka osatekijöitä ovat (ainakin mutteivät ainoastaan) mojo, soundi, ulkonäkö, ergonomia ja statusarvo (monelle osa myyttistä mojoa, vaikka toki tiedän että monelle ei). Vaikka tekisin sokkotestin, uskoisitko kuitenkaan?
 
Monen vuoden, lukuisten omistusten, testausten ja Fenderiin jo kakarana rakastuneen ihmisen elämänkokemuksella minä uskalsin, rohkenin mennä moista väittämään. Laitanpa vielä pökköä pesään, ja julkeasti loimotan, että mikä tahansa Gibson Les Paul joka on tullut Custom Shopista ulos, on parempi kuin yksikään Epiphonen Les Paul. Enkä ole kaikkia edes testannut!
 
Vastaus vielä ketjun aloittajalle: luultavasti lähes kaikki, kielistä en tiedä, mutta pakko mainita kun muuten joku nekin ottaa esille.
 
Peace & love.
 
E: hymiö poistettu

Hynkel Belzepop: Laitanpa vielä pökköä pesään, ja julkeasti loimotan, että mikä tahansa Gibson Les Paul joka on tullut Custom Shopista ulos, on parempi kuin yksikään Epiphonen Les Paul. Enkä ole kaikkia edes testannut!

 
Onko semmonenkin CS on parempi, jossa on kaula kiero ja nauhat pullistelee ulos laudasta oikein kunnolla, kuin täydellisesti viimeistelty ja kaikinpuolin hyvä yksilö Epiphonea?

Hynkel Belzepop: Onko käynyt mielessä, että pojat myy kitaroita tuolla Andertonilla? Tottakai niiden kannattaa tehdä mielenkiintoista pätkää, se herättää keskustelua, ja keskustelu tuo liikkeeseen ostajia. As simple as that.
 
Kyllä tuossa se riski on, että karkaa niin ostajat kuin valmistajat. Youtuben puolelta kommentti:
 
As a professional musician and instrument dealer for you guys to make a video that raw and painfully honest all I can say is ........ HOW ON EARTH DO YOU MAKE IT THROUGH DOORWAYS WITH BALLS THAT BIG!! Well Done.

Hynkel Belzepop:
 
Pitäisikö tehdä sokkotesti? Miksi pitäisi, kun kitaran hyvyys ja paremmuus on kokonaisuus, jonka osatekijöitä ovat (ainakin mutteivät ainoastaan) mojo, soundi, ulkonäkö, ergonomia ja statusarvo (monelle osa myyttistä mojoa, vaikka toki tiedän että monelle ei). Vaikka tekisin sokkotestin, uskoisitko kuitenkaan?
 
Uskotko jos joku sanoisi että esim. statusarvolla ei ole kaikille juurikaan merkitystä kitaran hankinnassa? Tai että mojo on lähes ainoastaan sitä onko kitara omiin näppeihin hyvä, vaiko ei?
 
Itsellä oli jonkin aikaa kaksi täysin identtistä Gibsonia, siis spekseiltään 1:1, ulkonäöltään myös. Toisen mojo oli pahasti pakkasella, ja toisessa sitä oli vähintäänkin kohtuullisesti. Eli ainakaan logo ja "Made in U.S.A" eivät tuoneet mojoa kitaraan jossa sitä ei ollut. Jos paremman lavassa olisi lukenut vaikkapa X, siinä olisi ollut mojoa tasan yhtä paljon.
 
Tällä hetkellä omista kitaroista eniten tulee soitettua kahta hinnaltaan keskimmäistä. Se että vähemmälle soitolle jääneet pari kalliimpaa ovat vielä nurkissa johtunee siitä ettei ole tarvetta uusille kitaroille tai rahalle. Varmasti menevät siinä vaiheessa lihoiksi kun löytyy kitara josta ei halua päästää irti.
 
Uskon että varsinkin jos on vähänkään valinnan varaa CS Fenkuista löytyy satavarmasti huomattavasti esim. CV:tä parempi soitin. Mutta se että jostain tietystä osoitteesä tuleva kitara olisi AINA parempi kuin vastaavilla spekseillä toisesta osoitteesta tuleva ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa, "parempi" on ehyiden soittimien kyseessä ollessa aina subjektiivinen asia.
 
Jos lataa kovin paljon painoa mojolle, ja varsinkin statusarvolle, ei sarjatuotantovehkeellä tietystikään oikealle customille tai custom shopille ole mitään mahdollisuutta pistää kampoihin, oli se sitten millainen kitara tahansa.

Hallun kanssa lähes kaikesta samaa mieltä(oletkin niitä harvoja jotka myöntävät em. asiat). On vaan ruvennut tympimään mnetissä esiintyvät "asiantuntijat", jotka 3 min rämpyttelyn jälkeen esittävät faktoina mikä on paskaa, mikä resonoi, missä hyvät puut, tms. Samat "asiantuntijat" kyselevät ensin toisessa ketjussa asioita, ja toisessa ne muuttuvat sitten faktoiksi. Sekin hieman ihmetyttää, kun valmistusmaa tuntuu olevan monille se tärkein kriteeri siinä kitarassa. Voin sanoa, että on aika seppä se, joka erottaa Ltd 1000-sarjan(Korea) vastaavasta Esp:stä(Japani) tai pro Jacksonin Usa mallista silmät sidottuna.

jra: Uskotko jos joku sanoisi että esim. statusarvolla ei ole kaikille juurikaan merkitystä kitaran hankinnassa? Tai että mojo on lähes ainoastaan sitä onko kitara omiin näppeihin hyvä, vaiko ei.
 
Tietysti, näin minäkin ajattelen, tavallaan. Kunhan luettelin asioita, jotka voivat vaikuttaa, kun halusin hieman perustella. Statusarvo on hölmöin peruste mihinkään, mutta vaikuttaa hurjan paljon ihmisten ostokäyttäytymiseen. Kulunut autoesimerkki jne.
 
Midrange: Onko semmonenkin CS on parempi, jossa on kaula kiero ja nauhat pullistelee ulos laudasta oikein kunnolla, kuin täydellisesti viimeistelty ja kaikinpuolin hyvä yksilö Epiphonea?
 
Onko jalka pää?

jra: Tai että mojo on lähes ainoastaan sitä onko kitara omiin näppeihin hyvä, vaiko ei?
 
Eikös mojoa voi olla vain käytetyssä kitarassa?

2randpo: Eikös mojoa voi olla vain käytetyssä kitarassa?
 
Tossahan tota on, potikannuppien alla:
 
https://photos-2.dropbox.com/t/0/AA … RrtBg?size=1280x960&size_mode=2
 
;)

Sokkotestit olisivat kyllä todella mielenkiintoisia. Todennäköisesti ne päättyisivät omien ennakkoluulojen kannalta noloihin lopputuloksiin...

Halpiksilla, keskihintaisilla ja parilla hieman hinnakkaammallakin vuosikaudet soittaneena olen huomannut, että nimenomaan säädöissä pysyminen ja esim. nauhojen, potikoiden ja kytkimien kuluminen ovat asioita joissa hintaerot näkyvät. Erityisesti jos kitaroita raahataan treeneihin ja keikoille. Satunnaisessa kotisoitossa tämä ei ehkä tule vastaavasti esiin.

Niin, oli tarkoitus lainata osittain tuota aiempaa kirjoitusta, en näköjään osaa edelläänkään käyttää tietokonetta...

uimahallinvalvoja: .....säädöissä pysyminen ja esim. nauhojen, potikoiden ja kytkimien kuluminen ovat asioita joissa hintaerot näkyvät.
 
Tästä olen hyvinkin samaa mieltä. Pikkasen on itsekin joutunut jumppaamaan osien vaihdolla nimenomaan siksi, että se keskihintainen laite lopulta on luotettava kun laukusta ulos ottaa. Jos laite ei ole keikan kestävä niin sillä ei lähtökohtaisesti tee mitään. Siinä se rajanveto. Tässä keskihintaisen onnistumisessa on kuitenkin huikea tunne, kun voi todeta saaneensa homman kondikseen. Pienellä modauksella hyvää edullisesti on ainakin minun tavoitteeni.

Hynkel Belzepop: Tietysti voi aina modata, parannella, laittaa uutta satulaa ja mikkejä jne. mutta miksei sitten valmiiksi ostaisi sellaista jossa nämä asiat ovat jo kunnossa.
 
Joku saattaa välttämättä olla heikkona sellaisiin kitaroihin, joita muut eivät kaupasta saa. Sellainen kun tulee runkona eteen, niin pakko hankkia. Ei mitään nimiä tässä yhteydessä, mutta tuli vaan mieleen.... ;)

jra: Itsellä oli jonkin aikaa kaksi täysin identtistä Gibsonia, siis spekseiltään 1:1, ulkonäöltään myös. Toisen mojo oli pahasti pakkasella, ja toisessa sitä oli vähintäänkin kohtuullisesti. Eli ainakaan logo ja "Made in U.S.A" eivät tuoneet mojoa kitaraan jossa sitä ei ollut. Jos paremman lavassa olisi lukenut vaikkapa X, siinä olisi ollut mojoa tasan yhtä paljon.
 
Gibsoneissa lisää "mojoa" se, jos ei ole sitä "Made In U.S.A" mainintaa siellä lavan takana, oon ollut havaitsevinani. Vaikka ei se "Made In U.S.A" Gibsoneissa niistä välttämättä aina "mojo"ttomampiakaan tee, oon ollut havaitsevinani.

Osteri: Joku saattaa välttämättä olla heikkona sellaisiin kitaroihin, joita muut eivät kaupasta saa. Sellainen kun tulee runkona eteen, niin pakko hankkia. Ei mitään nimiä tässä yhteydessä, mutta tuli vaan mieleen.... ;)
 
Kyllä kyllä, ja itsekin tulee modailtua ainakin mikkien verran monasti.

Hynkel Belzepop: Keskihintaisten kamojen, joiksi luen vaikka noin 700-1200€ kepukat, alkaa olla usein jo asiat pitkälti kunnossa.
 
Keskihintaisten kamojen puolesta minäkin voin liputtaa. Hyvänä esimerkkinä viimeisin ostokseni Fender 62 Telecaster Custom, maksoi laukkuineen aika tarkkaan tonnin. Uusin siihen mikrofonit ja sähköpuolen kokonaan jolloin hinnaksi jäi osineen ja asennuksineen vähän vajaa 1300e. Ainakaan kaltaiseni räpeltäjä ei hoksaa Telecasterilta mitään enempää vaatia. :) Tuskin tämäkään ihan Custom Shop tasoa on, mutta laadukas puiltaan ja hyvin stabiili ja toimintavarma työjuhta kuitenkin.