 soihtu55
26.01.2013 00:15:44 | |
|---|
Runo: liekutti tuoni puita lehdon (25.1.2013)
Kaunein joki halkaisi maan
ympärillään puut vehmaat,
vahvin virta viestiä vei
valkeus lopu koskaan ei,
korkein vuori näkymät laakson
soidinääni korpimetson,
keskellä metsän kehdon
liekutti tuuli puita lehdon
vahvin virta viestiä vei
valkeus lopu koskaan ei
mut keskellä metsän kehdon
liekutti tuoni puita lehdon
hurme polkuna norui
kun mieli ihmisen horjui
päivät asettuivat,
ulpukat rantaan uivat
kuin sotilaat riviin,
aurinko taittui
veren punaamiin kiviin.
.
merja ritala Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
 Old Joe
26.01.2013 22:41:17 | |
|---|
soihtu55: Runo: liekutti tuoni puita lehdon (25.1.2013)
Kaunein joki halkaisi maan
ympärillään puut vehmaat,
vahvin virta viestiä vei
valkeus lopu koskaan ei,
korkein vuori näkymät laakson
soidinääni korpimetson,
keskellä metsän kehdon
liekutti tuuli puita lehdon
vahvin virta viestiä vei
valkeus lopu koskaan ei
mut keskellä metsän kehdon
liekutti tuoni puita lehdon
hurme polkuna norui
kun mieli ihmisen horjui
päivät asettuivat,
ulpukat rantaan uivat
kuin sotilaat riviin,
aurinko taittui
veren punaamiin kiviin.
.
merja ritala
Tykkään. Ensin tuntui nuo riimit vei - ei tökkivän, mutta ei enää toisella lukemalla, päin vastoin sopivat mainiosti tekstiin. Loppu on riipaisevan kaunista, vaikkakin kliseisen rajamailla. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
Kiitti, Olin kirjoittanut jonkunlaisen aihioin tästä 2007, ja jatkoin sitä muutellen. Haluan välillä tehdä tämmöisiä tekstejä, ne ovat hyvää harjoitusta. Riimittely tai ainakaan puhdas riimittely ei ole minun laji mitenkään, rikotut riimit, sen sijaan, niistä pidän. Mutta on hyvä pitää yllä harjoittelua tyylilajista riippumatta, ja etenkin palata juuri siihen missä on heikoilla. Tämä teksti on hyvä/huono esimerkki siitä, miten helposti kulkee kliseiden rajalla, jos ei ole riittävää riimittelyn taitoa. Itse pidän juuri viimeistä säkeistöä onnistuneimpana runosessa. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
Old Joe
27.01.2013 19:48:43 | |
|---|
hurme polkuna norui
kun mieli ihmisen horjui
päivät asettuivat,
ulpukat rantaan uivat
kuin sotilaat riviin,
aurinko taittui
veren punaamiin kiviin.
Taisin valita huonosti sanani. Kliseisyyden rajamailla sanontani ei tarkoittanut riimittelyä, vaan viimeisen säkeistön asetelmaa. Eikä tuo suinkaan ole kliseistä, mutta siitä olisi voinut toisilla sanan valinnoilla sitä tulla. Kyllä minä tiedän etten tiedä, mutta ethän sinä sitä tiedä. |
soihtu55
28.01.2013 06:48:23 | |
|---|
joo viimeisen säkeistön rakennelma hyppää hiukan esiin erilaisuudellaan.
Muutoin sisällön sävy säilyy kyllä mielestäni. Linnun kurkkuun unohtui jäätynyt marja-
näin oletin kun se ei laulanut. -MR- |
