Kitarat: kitarakamat ›

SuurSmurffi: Albert Järvinen ilmeisesti soitti: http://www.kaleva.fi/peto/myytavana-kitara-ja-soittajan-sielu/165005/
 
Jos relikoinnit näyttäisivät tältä, olisin mukana.
 
Valitettavasti kitarasta yleensä runnotaan nurkka ruvelle, muuten kunto near mint.
 
Lopputulos on bjuulshittiä.
 
Ps.
Epäilen, ettei tuostakaan skitasta löytyvät kolhut ole kaikki vahinkoja...

..Ja kyseinen Pajan juustoraastin on törkeen hyvä soitin, voin suositella varauksetta vaikkakin ko luuttu on hybridi, 69 kaula klusoneilla ja jonninmoinen 60s body, soi tautisen hyvin ...
 
Noista raastimista vielä sen verran että ne on soittimena erittäin hyviä, enempi on tullut vastaan hyvätuntuisia / sointisia raastimia kuin oikeita vintage soittimia, mutta mitä minä mistään tiedän, mä vaan soitan ;)
 
/sääh

http://www.starpulse.com/Music/Malmsteen,_Yngwie/gallery/KGG-000147/
 
http://metalkings.com/reviews/company-of-snakes/company-of-snakes.htm
 
Eli syynähän tuohon kulumaan contourin kohdalla on iso rumpu yhdistettyinä lyhyisiin käsiin ja läskithän hikoilee tunnetusti reilusti, joten jos omistat vintage-kitaran jossa on kulumaa em. kohdassa on sitä todennäköisesti soittanut joku puttepossu.
Sitä miksi relic-käsittelyihin pitää tuoda "putte look" en osaa sanoa.

FensonGibder: 1. 60-70- lukujen kitaroita riivitään, katsokaa vaikka torin ja kitarakauppojen tai vaikka netin tarjontaa. Aina samat paikat hiottu/chipattu piloille.
 
Pistä linkkejä esimerkkeihin.
Luulen että olet yksinkertaisesti väärässä.

FensonGibder: Mjoo, löytyyköhän Suomesta enää yhtään maalipinnaltaan ehjää vintage-kitaraa, kun kaikissa on riivitty jonkin pimeän voiman toimesta tuo takayläkulma ruvellle.
 
..vai soitatteko noin yleisesti juustoraastin aina kainalossa?
 
Tommosia pari ranteessa aina tietenkin:
http://farm3.static.flickr.com/2604/4095625692_3fa2129606.jpg
 
Toinen hyvä tapa relicoida kitara on tietysti se, että heivaa kovat keissit roskiin ja käy hakeen lähikaupasta 15 sentin muovikassin:
http://25.media.tumblr.com/tumblr_lvdvf58tq71qf8jpko1_500.jpg
 
Kuvan henkilöillä on muuten myös aika hyvin relicoidun näköset farmarihousut.

Kefiiri: Semmoisen ihan järkevän selityksen olen kuullut, että jotkin reliikkimallit vaan ovat niin hyvän tuntuisia soitettavia, että ehjistä ei vastaavia löydy.
 
Tätä olen kokenut itsekin, kun olen jotain road worn teleä testannut. Tuntuuhan se lakaton otelauta ja satiinilakka paremmalta kuin sellainen muovinen. Mutta saisihan näitä ominaisuuksia toteutettua ilman sitä relikointiakin. Jostain syystä ainakin isommat puljut harvemmin näin tekevät.

Kauhein tehdasreliikki on varmasti se ESP:n ja LTD:n Hetfield Truckster tai mikälie onkaan. LP kopio kuitenki. Kovasti on muka Jeimssi potikoitakin käännellyt... Ja neljäätoista eriväriä pohjamaalia alla... Ei tulisi ikinä mieleenkään semmonen keppi... :)

FensonGibder:
Les Paul-malleja ei ole tuhottu samalla laajuudella, eikä niissä tätä ylänurkkarelikointia ei juuri näy - koska Gibson ei juurikaan hinkkaile maaleja siitä kohdasta.
 
Kyllä G:lläkin tuo keppien röytämisen jalo taito osataan:
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01891052.jpg
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01891052_1.jpg
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01845935.jpg
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01845935_1.jpg

Räbbänä: Kyllä G:lläkin tuo keppien röytämisen jalo taito osataan:
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01891052.jpg
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01891052_1.jpg
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01845935.jpg
 
http://www.digimart.net/images/4180/DS01845935_1.jpg
 
Sori, kesti vähän vastata, kun kävin rei'ittämässä kaikki LPeeni.
 
NYT niitä kelpaa katsella.

Räbbänä: Kyllä G:lläkin tuo keppien röytämisen jalo taito osataan:
 
Onkohan takapuolella sit ulostulorei'issä kunnon repimisjäljet, mitäs luulette??

FensonGibder: Eräs kitarakauppias sanoi, että vintage-kitara myy paremmin (lue, nopeammin) jos se ei ole pakastavedetyn näköinen. Siinä lienee yksi tärkeimmistä syistä, miksi vanhojakin kitaroita käsitellään tylysti.
 
Onko tässä nyt kyseessä vintage vaiko nämä relicit ym.?
 
Kuitenkin oikeissa vintage-kitaroissa keräilijat maksavat sitä enemmän mitä vähemmän haalistumia, kulumia ja kolhuja kitarassa on. Jos katsoo vaikka Fretted Americanan videoita ja sivuja, niin lähes kaikki heillä myytävät 50-60-lukujen Fenderit ovat hämmästyttävän siistejä, ei mitään auton perässä vedettyjä tai verstaalla murjottuja. Oikeiden vintage-soittimien kohdalla siisti on aina arvokkaampi kuin vastaava kulunut. Kaikki haalistumat, kolhut ja käytön jäljet laskevat hintaa. Sitten tietysti jos enää ei ole kierrossa kuin käytössä kuluneita tai ed. omistajissa on tunnettu kitaristi, niin hintaan on myös niillä.
 
Toinen juttu on sitten soittajille menevät, joissa toivottavasti haluttavuuteen ja hintaan vaikuttaa pääasissa se kuinka hyvin kitara soittajan käteen istuu ja miltä se soundaa, ei se onko naarmuja vai eikö ole, tai miltä vuodelta kitara on.
 
En itse myöskään usko että oikeita vintage-kitaroita kukaan tarkoituksella relikoisi, vaan että suurin osa on aikoinaan käytössä kulunut, tai sitten keinotekoisesti kulutetut ovat näitä 70-luvun lopun tai uudempi soittimia, joilla ei vintage-arvoa ole, eikä välttämättä koskaan tulisi olemaankaan.
 
E: Ja, kyllähän kitaraan normaalissakin käytössä saattaa tulla monenlaista pientä kolhua. Kuka muistaa Funky Monks -dokkarista kohdan jossa nuori Frusciante nakkelee sessioden päätyttyä kitaroitaan pickupin lavalle, tai sen Youtube-pätkän missä Yngwiellä on sata vintage-stratoa pinossa studion lattialla?

FensonGibder: Mjoo, löytyyköhän Suomesta enää yhtään maalipinnaltaan ehjää vintage-kitaraa, kun kaikissa on riivitty jonkin pimeän voiman toimesta tuo takayläkulma ruvellle.
 
Tähän malliin:
http://www.kitarapaja.com/pics/fvsr061_1024x765.JPG
 
Tämä ei ole vintage, vaan kyseessä tuote nimeltään relic. Onko tämä relic-sarjojen yleistyminen syynä siihen, että kaikista vintage-kitaroistakin on nykyään hiottu/kopsuteltu lakat+maalit+5mm puuta pois?
 
Ymmärrän kyllä, että reunat voi kolahdella ja samalla maalia vähän chipata, mutta eihän tollaista kuvan tyylistä jälkeä saa mitenkään soittamalla..
 
..vai soitatteko noin yleisesti juustoraastin aina kainalossa?
 
No en sinällään halua ottaa kantaa relikointiin. Minulla on itselläni vanha stratocaster, jok aon ollut hallussani kolmisenkymmentä vuotta ja se oli ostaessani aika mintti. Nyt se näyttää aikalailla samalta kuin tuossa likissäsi oleva kitara. Osa kolhuista on tullut huonon kohtalun seurauksena esimerkiksi kaheksankytluvulla ei käytetty kitaratelineitä kotna vaan kitara nojasi aina vahvistinta vasten tyvi lattialla, minkä vuoksi se kohta kitarassa on klommmoilla ja kulunut. Riellä täällä on pieniä kolhujakin joita ei ole tarkoituksella aiheutettu vaan ne ovat käytössä syntyneitä kun kitaran kanssa on kuljettu keikoilla, reeneissä ja siellä sun täällä. Kitarani takakulmasta maali ei ole hioutunut pois, mutta yläsarven takakaarteessa on juuri tuollainen kuluma jossa maali on hioutunut pois ja voin ylpeydellä sanoa, että ei ole hiottu vaan soitettu niin maan perhanasti. Siinä kohdassa jossa maali on lähtenyt on pinta täysin sileä eikä sitä erota lakatusta pinnasta lainkaan eli siitä ei oll ahiottu millejä pois vaan ainoastaan maali on lähtenyt kun t-paita on kohdasta hieronut. Olen siis tavallaan itse relikoinut kitaran, mutta vain hyvin pitkän ajan kuluessa tahattomasti soittamalla sitä. Tämä kenrron ihan vain siksi, kun mietitte että onko se mahdollista niin kyllä se on. Sen verran että lakattu vaahteraotelauta ei ole kitarassani hioutunut ollenkaan sillä tavoin kuin monissa reliikeissä vintagekitaroissa, mutta se voi johtua vain soittotavastani tai sitten lakkaus on vähän paksumpi tai nauhat vaikuttaa (mulla on kai jotkut mediumjumbot ja käsittääkseni vintagenauhat on aika paljon pienempiä jolloin otelauta voi hieroutua enemmän).

Yksi hyvä, nopea ja uskottavan tuloksen antava tapa relicoida on, keikkailla kunnon kännissä...

Laulava Kylätohtori: Yksi hyvä, nopea ja uskottavan tuloksen antava tapa relicoida on, keikkailla kunnon kännissä...
 
Eikös kolhut tule yleensä kotona, kun tulee kolhittua millon mihin pöydänkulmaan kitaraa ja keikoillahan se on yleensä turvassa sylissä :)

balanced1: Eikös kolhut tule yleensä kotona, kun tulee kolhittua millon mihin pöydänkulmaan kitaraa ja keikoillahan se on yleensä turvassa sylissä :)
 
Kyllä niitä tietysti kotonakin tulee. Ehkä parasta olisi soitella kotona kännissä.. ;)
 
Mutta kyllä itsellä pahimmat relicit on tainnut tulla kännitreeneissä tai keikalla, siis puolivirallisilla keikoilla, joissa ei ole mitään suurempaa stressiä ollut esiintymisestä tai esiintymiskunnosta...

FensonGibder: Lopputulos on bjuulshittiä.
 
Olen ollut likimain yhtä kauan samaa mieltä. Mutta, taannoin hommasin ESP Eclipsen Distressed värillä. Se vaan jotenkin heti tuntui omalta ja relic näyttää sopivan oikeasti lookiin. Monista reliceistä poiketen, tuossa ei ole ollut missään vaiheessa kiiltävää mustaa pintaa ja että siihen vain oltaisiin tökätty sillä taltalla, vaan kaikki on mietitty maalipinnasta lähtien. Sekin on jo mukavan "vintage". Tokihan se on "vähän teennäistä" kun noiden rosojen päälle on kuitenkin lopuksi vedetty vielä se lakka. Mutta tuo kitara hieman muutti käsitystäni Reliceistä. Pahoittelut =)

En usko että kukaan relicoi vintage-kitaroita. Monesti "oikeat" kulumat on vyönsolki-ihottumaa tai kitaran heilumisesta kovassa keississään bodyn laitaan tulleita rupuja, esim. stratoissa nämä tuntuvat olevan yleisiä. Tietysti nitron halkeaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

FensonGibder: Eniten harmittaa, että Fenderin relikointibuumi tuhoaa oikean vintage-kitaraskenen:
 
alentuneesti syyntakeiset seuraavat ikoninsa toimia ja tekevät perässä täysin epäonnistuneita relikointeja - miljoonittain. Pilaamattomia ei juuri enää näy missään toreilla tai kaupoissa.
 
EDIT*
Tämä Fenderin osuus näkyy mm. siinä, että suuri osa firman ja yksilöiden tekemistä reliikeistä on stratoja ja telejä.
 
Les Paul-malleja ei ole tuhottu samalla laajuudella, eikä niissä tätä ylänurkkarelikointia ei juuri näy - koska Gibson ei juurikaan hinkkaile maaleja siitä kohdasta.
 
Eikä tämä ulkonäkövouhotus rajoitu pelkästään soittimiin. Olen huomannut että soittajat tekevät myös itsestään kummalisen näköisiä. Tukkaa kasvatetaan, on niittinahkarotsia lävistystä ja tatuointia. Kaikkea turhaa mikä ei ihmiseen kuulu ollenkaan.

joku muu sikko: Eikä tämä ulkonäkövouhotus rajoitu pelkästään soittimiin...
 
Tökerösti tehty tatuointikin on kiusallisen näköinen.